Heinäkuun valmennukset

Perjantaina ja lauantaina päästiin taas valmennukseen viiden viikon tauon jälkeen. Käyn tällä hetkellä vain Kikon valmennuksissa ja olen jättänyt ns. kotivalmentajan tunnit pois. Tämä tahti tuntuu nyt ihan hyvältä. Kuukaudessa ehtii aina hyvin treenata, sitten pari tiukkaa valmennustuntia ja taas kuukausi itsenäistä treeniä. Aiemmin tuntui että tarvitsen valmennusta tosi usein, mutta tällä hetkellä osaan ratkoa ongelmia hiukan itsekin joten toistaiseksi mennään näin.

Hain perjantaina Leon jo yhdeltä laitumelta sisään viileään talliin jotta se jaksaisi valmennuksen paremmin. Oli varmaan ihan viisas valinta koska päivä oli tosi kuuma. Valmennuksessa Leo oli ihan super! Ihan alussa se ei oikein antanut kunnolla periksi niskastaan mutta myötäsi sitten nopeasti. Poni sai kehuja ulkomuodostaan, massaa on nyt sopivasti ja vaikka mahakin on ehkä vähän kasvanut niin suurimmaksi osaksi kyseessä on lihasmassa. Saman totesi muuten Leon hierojakin, ja sanoi että selän puolierot ovat vihdoin tasoittuneet eli niitä ei enää ole. 

Perjantaina keskityttiin aika paljon istuntaani. Reisi tuppaa edelleen puristamaan, ja pohje ei ole kunnolla kiinni. Sain kehotuksen ajatella reiden alaosaa irti ja rennoksi, ja pohjetta lähemmäs hevosta ja pois heilumasta. Tämä pitää nyt muistaa jatkossakin. Asettamiseen haettiin ihan pientä ranneliikettä ja tämä toimikin hyvin. Sain myös kehotuksen pitää hieman parempi tuntuma ja pitää ulko-ohja kädessä. Tuttuja asioita mutta aina niistä saa muistuttaa...

Loppuverkassa sain vielä kommenttia siitä että pitää tehdä muutakin kuin "keventää ja koittaa näyttää nätiltä" :) Myönnän kyllä täysin että minulle on taipumus lakata ratsastamasta loppuraveissa. Nyt taivuteltiin ponia oikein urakalla ja tätäkin aion ehdottomasti jatkaa. Eli loppuverkassakin ratsastetaan, ei matkusteta!

Lauantaina verkka oli huono. Oltiin kentällä ja Leo ei liikkunut mihinkään. Ponilla on ollut nyt jonkun verran noita tahmeita päiviä kun se ei liiku ja reaktio pohkeeseen, kannukseen tai raippaan on korkeintaan hännänhuiskaus. Täytyy koittaa taas keksiä enemmän vaihtelua treeniin ja mahdollisesti Leo saa myös pitää pienen loman kunhan oma kakkoskesälomani alkaa. No, lauantain valmennus meni kuitenkin hyvin kun vauhtiin päästiin, joten hyvä fiilis jäi. Seuraaviin valmennuksiin onkin sitten 1,5 kuukautta joten tähän väliin mahtuu treenin lisäksi hyvin se mahdollinen lomakin. 

Varovarovasti

Olen vielä entisestäänkin "rauhoittanut" Leon liikutusta, koska tuntuu että ehkä sittenkin olen edennyt hiukan liian nopeasti. Huomenna ponilla ratsastettu sairasloman jälkeen 4 viikkoa. Selästä liikutan suunnilleen neljä kertaa viikossa, maastakäsin pari kertaa ja yksi päivä on kokonaan vapaa. Pyrin tekemään aika vähän kenttätreeniä ja keskittämään sen sijaan liikutuksen pellolle ja maastoon.

Tiistaina juoksutin Leoa hetken liinassa. Vaikka poni on puhdas, niin näkee selvästi ettei sillä ole takapäässä voimaa ja välillä ehkä myös hiukan hakee tasapainoa? Juoksutuksen jälkeen tehtiin puomijumppaa käynnissä, korotettuja puomeja jälleen. Olen koittanut keksiä ideoita millaista jumppaa maastakäsin voisi tehdä mutten ole keksinyt muuta kuin korotetut puomit ja peruutuksen. Olisko jollain lukijalla ideoita?

Eilen jumppasin Leoa kentällä käynnissä hetken. Sitten mentiin pellolle. Ah, rakastan sänkkärillä ratsastamista! Ei haittaa vaikkei päästä viilettämään laukkaa, kävely ja pienet ravipätkätkin on kivoja. Leo liikkui mukavan rennosti ja letkeästi, toisin kuin kentällä, missä se mateli. Kerran poni teki äkäisen 90 asteen käännöksen ravissa, ikäänkuin näyttääkseen että kyllä mä voin villikin halutessani olla! Nauratti :)

Viikon varrelta

Leo on nyt ollut sairaslomalla ja kävelyliikunnalla 7 viikkoa. Jokainen voi varmaan kuvitella miltä hienossa lihaskunnossa ollut poni näyttää tällaisen sairasloman jäljiltä. Ei niin kovin hyvältä. No, karva sentään kiiltää. Ja onneksi lihakset ovat uusiutuva luonnonvara. 

Kuvan ottamisen jälkeen oli lieviä vaikeuksia saada poni vihreältä pois...

Tiistaina oli paarmoja ihan valtavasti, joten illalla menin kävelyttämään Leoa maneesiin. Poni oli rento mutta reipas, ja seurasi hyvin minua. Pysähtyi kun pysähdyin, lähti liikkeelle ainakin välillä samaan aikaan kuin minä ;) Päästin Leon piehtaroimaan hiekalle, sitä iloa ponille ei ole suotu moneen viikkoon koska ulkoilu tapahtuu ötökkäloimen verhoamana. Oi että Leo nautti! Pyörähti ympäri monta kertaa, ja oli lopuksi erittäin hiekkainen ja pölyinen.

"Ei valokuvia kiitos!"

Keskiviikkona Leo sai olla minulta rauhassa lukuunottamatta aamun ja illan huuhteluita. Ratsastin Leon karsinanaapurin eli piensuokkitamman. Tuntui että Leo katseli minua ihmeissään kalterien välistä, "Mitä sä siellä puolella teet?"! Tamma oli eilen mukavan reippaalla tuulella. Tosin maneesissa huuteli yksin ollessaan ensin sydäntäsärkevästi, mutta keskittyi sitten suht hyvin ja saatiin vastalaukkakaarteikin mentyä ihan onnistuneesti. Kouluratsastus on vaan niin kivaa, toivottavasti ei mene enää kauaa kun sitä päästään Leonkin kanssa harrastamaan!

Eilen taluttelin Leoa puolisen tuntia maneesissa, poni oli aika pöhlö! Maneesin ovi oli auki ja ohi kulkevat ratsukot saivat Leon aivan kuohuksiin. Loikki liinan päässä niin että sain ihan tosissaan pitää kiinni, puhisi ja nosti hännän tötterölle. Vähän virtaa vissiin...

Iltapuurot naamariin

Vaihteeksi toiveikkaana

Blogia lukiessa voi saada sen kuvan että mielialani heittelevät tunnin välein kun täällä mennään koko ajan ääripäästä toiseen. Kannattaa ottaa huomioon että osa jutuista tulee tänne paljonkin jälkijunassa, osa taas nopeasti. Sunnuntain säikähdys oli hirveä, mutta samassa yhteydessä purkautui patoutuneita tunteita ja olen nyt paljon rauhallisempi. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että tästä kaikesta selvitään. Pomppimisesta ei edelleenkään näy mitään jälkiä Leossa, joten vammoja ei tainnut onneksi syntyä. Uskallan jo alkaa ajatella aikaa haavan paranemisen jälkeen, kun tähän asti on menty ensi tunti, sitten päivä kerrallaan haavaa hoitaen ja parasta toivoen. 

Leo on ollut sairaslomalla jo lähes kuusi viikkoa. Alussa, etenkin klinikkapäivien aikana, poni laihtui aika lailla. Nyt ruokahalu on taas todella hyvä, sanoisinpa että oikeastaan aika valtava! Massaa on siis saatu takaisin ja kylkiluut eivät enää paista niin paljon. Lihakset ovat kuitenkin aika lailla lähteneet. Niiden kuihtumista on ollut ikävä seurata, mutta eipä tilanteelle ole voinut mitään. Kävelyliikunnalla kun ei lihaksia saa millään säilymään. Leon selkä varsinkin on kamala; ranka oikein törröttää. Saa nähdä sitten aikanaan kun saadaan satula selkään, joudutaanko käyttämään romaania tms. Luultavasti joudutaan, niin on erinäköinen selkä nyt kuin pari kuukautta sitten.

Kuntoutuksella ei ole onneksi minkäänlainen kiire. On selvää että tämä kausi on meidän osalta joka tapauksessa ohi. Leo ei ole ratsastuskunnossa ainakaan vielä pariin viikkoon, jos silloinkaan. Kunnon kohotukseen ja lihasten rakennukseen menee luultavasti muutama kuukausi. Syksyllä minulla on toivottavasti taas hyväkuntoinen ja lihaksikas poni.

Syytä hymyyn

Eilen Fanny pääsi siis hierontaan, tokaa kertaa elämässään. Fannyn kasvattaja nimittäin kertoi että poni on kyllä hierottu kerran ennenkin :) Fanny käyttäytyi hieronnassa esimerkillisen kiltisti ja seisoi paikoillaan kuin tatti. Vaikutti siltä että poni nautti hieronnasta.

Etukäteen jännitin vähän mitä hieroja ponista sanoo, ja odotin että jumeja löytyy. Eikä mitä! Jumeja tai kipukohtia ei ollut. Hieroja totesi saman kuin minä aiemmin, eli Fannyn kintereissä on hieman nestettä. Se johtunee löysistä takapolvista joita lihaksisto ei vielä tue tarpeeksi, vaikka edistystä on tapahtunut paljon. Selän lihakset olivat hieman tiiviimmät kuin muun kropan lihakset, mutta kipukohtia ei sieltäkään löytynyt.

Hieroja totesi, että poni on saanut todella hyvin lihasta ja lihaksisto on tasaisesti kehittynyt. Trapezius-lihas sai erityisiä kehuja. Oli mahtavaa kuulla että olen onnistunut treenaamaan ponia oikein! Sain kehotuksen pitää silmällä satulan sopivuutta lihasten kehittyessä. Seuraavan kerran Fanny hierotaan 1-2 kuukauden kuluttua. Mitään hoidettavaa ponista ei siis löytynyt, mutta haluan seurata tilannetta jotta voin reagoida ajoissa jos jotain ongelmaa jatkossa tulee.