Voihan siirtymiset

Viime viikko oli ratsastuksellisesti suoraan sanottuna aika surkea. Kun ei vaan suju niin ei suju. Lauantaina otin suosiolla ponin liinan päähän ja juoksutin sen, kun ei vaan huvittanut raksapäivän jälkeen nousta selkään tappelemaan. Sunnuntaina lainakuski oli tehnyt ihan hyvän treenin Leon kanssa, mutta hemmetin ravisiirtymiset heilläkin oli ongelmana. Jotenkin poni on vaan niin pohkeen takana että hyvä kun saa välillä ravin nostettua, puhumattakaan laadukkaasta siirtymisestä.

Laura oli kirjoittanut Sannan blogin kommentteihin hyviä vinkkejä joista sainkin vähän apua eilen. Eli ennen siirtymistä asetin ulos ja siirryin sitten käynnistä raviin. Koitin pitää pohkeen tosi nopeana, mutta välillä sai käyttää raippaakin kun reaktio jalkaan oli nolla. Kuitenkin Leo oli eilen paljon parempi kuin maanantaina, joten jäi hiukan positiivisempi fiilis. Maanantaita en jaksa edes muistella, sen verran oli tahimista. No, laukka sentään toimii aika hyvin.

Tiistaina hyppäsin hiukan piiiitkän tauon jälkeen. Tallikaveri saksanratsuponin Seabis-satula oli meillä lainassa, ja se istui Leolle ihan kivasti. Poni liikkui mielestäni tuon satulan kanssa heti paremmin kuin oman, mikä sai taas miettimään oman satulan sopivuutta. Pitkän tauon jäljiltä mentiin vain korotettuja puomeja ja pientä miniristikkoa. Hyvin sujui ja poni tykkäsi. Ensi kerralla voisi ehkä hiukan nostaa, 30 cm ristikko tuntui hiukan hölmöltä jopa minusta...

ps. Tämä oli näköjään blogin viidessadas postaus. Olis nyt voinut edes jonkun kuvan tähän heittää mutta kun ei ole ;)

Perjantain valmennus ja satula-asiaa

Ratsastin Leon kevyesti keskiviikkona, jolloin Liisa kävi moikkaamassa meitä. Poni oli niin tahmea taas... Torstaina vaan käveltiin ja mietin hiukan pelonsekaisin fiiliksin mitä valmennuksesta tulee jos Leo on ihan etana. Päätin kuitenkin että nyt leuka pystyyn, apuahan sinne valmennukseen mennään saamaan.

Perjantain verkassa Leo oli ihan ok, ei parhaimmillaan muttei onneksi kovin tahmeakaan. Valmennus aloitettiin tutuilla jutuilla; niskaa pyöreämmäksi ja takapää aktiivisemmaksi. Haettiin nyt vähän eri näkökulmaa. Aiemmin olen saanut pyytää Leoa reippaasti eteen, mutta nyt valmentaja sanoi että saan antaa Leon ravata hitaammin, mutta minun pitää aktivoida takaosaa tehokkaammin. Tämä tapahtui käyttämällä raippaa ihan pepun päälle (on muuten hankalaa, vaatii harjoitusta), ja tekemällä heti perään puolipidäte jottei poni lähde kuitenkaan menemään kovempaa. 

Valmentaja myös aktivoi Leoa maasta hipsuttamalla raipalla pepun päälle. Ensin Leo oli vähän lentoon lähdössä enkä saanut puolipidätteitä kunnolla läpi. Mutta kun vähän ryhdistäydyi niin poni liikkui tosi hienosti. Oli meinaan takapää aktiivinen ja alla!

Vastalaukoissa oikeaan kierrokseen (eli vasenta laukkaa) Leo pyrki jostain syystä maneesin etukulman kaarteessa aina vaihtamaan. Toisessa päässä maneesia ei vaihda koskaan. Tämän on pakko olla jotain mitä minä teen... Tai sitten syy oli se että tallikaverin koiranpentu oli maneesin etupäädyssä ja Leon piti sitä vähän vilkuilla ohimennessään, jolloin keskittyminen hajosi hiukan.

Valmentaja oli aika nopeasti tyytyväinen Leoon, ja itsestäkin se tuntui hyvältä. Vähän oli jossain vaiheessa sellaista "en reagoi mihinkään"-fiilistä mutta loppua kohti parani koko ajan. Sain taas huomautuksen siitä että mun pitää olla pohkeen kanssa tosi nopea, en saa jäädä kiinni. Reidet sain pidettyä nyt aika rentona ja puristamatta, mutta siihen olenkin viime viikot kiinnittänyt extrahuomiota.

Leon satula täytyy kyllä tarkistaa ja sainkin satulansovittajan kanssa jo ajan sovittua. Valmentaja sanoi alkuverkkaa katsellessaan, että satula läppää vähän takaa. Samalla hän kysyi tuntuuko että olen vähän "nenilläni" selässä, ja kyllähän se on hiukan silti tuntunut viime aikoina. Satula saattaa ehkä kaivata toppausta, onhan se ollut aktiivikäytössä jo vuoden verran. Tai sitten meidän iänikuinen satulavyöongelma nostaa taas päätään. On hankalaa löytää Leolle sopivaa vyötä. Nyt käytössä ollut Nortonin vyö on ollut aika hyvä, mutta enää en ole niin varma. Satula liikkuu ratsastuksen aikana hiukan eteenpäin. Johtuuko tämä toppauksista, satulan leveydestä, vyöstä vai siitä että satuloin liian taakse, se täytyy satulansovittajan kanssa selvittää.

Heinäkuun valmennukset

Perjantaina ja lauantaina päästiin taas valmennukseen viiden viikon tauon jälkeen. Käyn tällä hetkellä vain Kikon valmennuksissa ja olen jättänyt ns. kotivalmentajan tunnit pois. Tämä tahti tuntuu nyt ihan hyvältä. Kuukaudessa ehtii aina hyvin treenata, sitten pari tiukkaa valmennustuntia ja taas kuukausi itsenäistä treeniä. Aiemmin tuntui että tarvitsen valmennusta tosi usein, mutta tällä hetkellä osaan ratkoa ongelmia hiukan itsekin joten toistaiseksi mennään näin.

Hain perjantaina Leon jo yhdeltä laitumelta sisään viileään talliin jotta se jaksaisi valmennuksen paremmin. Oli varmaan ihan viisas valinta koska päivä oli tosi kuuma. Valmennuksessa Leo oli ihan super! Ihan alussa se ei oikein antanut kunnolla periksi niskastaan mutta myötäsi sitten nopeasti. Poni sai kehuja ulkomuodostaan, massaa on nyt sopivasti ja vaikka mahakin on ehkä vähän kasvanut niin suurimmaksi osaksi kyseessä on lihasmassa. Saman totesi muuten Leon hierojakin, ja sanoi että selän puolierot ovat vihdoin tasoittuneet eli niitä ei enää ole. 

Perjantaina keskityttiin aika paljon istuntaani. Reisi tuppaa edelleen puristamaan, ja pohje ei ole kunnolla kiinni. Sain kehotuksen ajatella reiden alaosaa irti ja rennoksi, ja pohjetta lähemmäs hevosta ja pois heilumasta. Tämä pitää nyt muistaa jatkossakin. Asettamiseen haettiin ihan pientä ranneliikettä ja tämä toimikin hyvin. Sain myös kehotuksen pitää hieman parempi tuntuma ja pitää ulko-ohja kädessä. Tuttuja asioita mutta aina niistä saa muistuttaa...

Loppuverkassa sain vielä kommenttia siitä että pitää tehdä muutakin kuin "keventää ja koittaa näyttää nätiltä" :) Myönnän kyllä täysin että minulle on taipumus lakata ratsastamasta loppuraveissa. Nyt taivuteltiin ponia oikein urakalla ja tätäkin aion ehdottomasti jatkaa. Eli loppuverkassakin ratsastetaan, ei matkusteta!

Lauantaina verkka oli huono. Oltiin kentällä ja Leo ei liikkunut mihinkään. Ponilla on ollut nyt jonkun verran noita tahmeita päiviä kun se ei liiku ja reaktio pohkeeseen, kannukseen tai raippaan on korkeintaan hännänhuiskaus. Täytyy koittaa taas keksiä enemmän vaihtelua treeniin ja mahdollisesti Leo saa myös pitää pienen loman kunhan oma kakkoskesälomani alkaa. No, lauantain valmennus meni kuitenkin hyvin kun vauhtiin päästiin, joten hyvä fiilis jäi. Seuraaviin valmennuksiin onkin sitten 1,5 kuukautta joten tähän väliin mahtuu treenin lisäksi hyvin se mahdollinen lomakin. 

Parempi treeni

Taas blogikirjoittelu kannattaa! Eilisen tekstin jälkeen jäin vähän pohtimaan Leon tämän hetken ratsastettavuutta. Poni ei ole mitenkään kipeän oloinen (sitähän aina ensin epäilen) joten suuntasin ajatukset itseeni ja mietin mitä voisin tehdä eri tavalla. 

En käytä normaalisti kovin usein kannuksia. Viimeksi valmentaja kysyi miksi en käytä kannuksia, ja vastasin ettei niillä mielestäni ole niin suurta vaikutusta ja pelkään että potkin ponia. Päätin nyt kuitenkin koittaa olisiko kannusten kanssa jotenkin parempi ratsastaa kuin ilman. Aika nopeasti sain huomata että sain Leon liikkumaan paljon paremmin. Ilman kannusta ponin ollessa tahmea jään helposti puristamaan, tuuppaamaan ja jopa potkimaan jalalla. Rumasti sanottu, mutta ikävä kyllä totta. Kannuksen kanssa en voi puristaa enkä potkia, ja ilokseni huomasin että kevyempi pohjeapu tuotti paljon paremmin tulosta. Yritin myös taas kerran keskittyä jalalla ratsastamiseen. Alussa se tuntui kyllä hankalalta kun poni eteni alakaula pullottaen. Mutta sitkeys kannattaa tässäkin. Pyysin vaan jalalla eteen ja keskityin istuntaani. Hetken päästä takapää työskenteli jo kunnolla ja Leo haki itse oikeinpäin.

Eiliseen treeniin olin siis tosi tyytyväinen. Ravissakin alkoi löytyä taas hyvä tahti ja liike joka on ollut vähän kadoksissa. Hienosti Leo jaksoi työskennellä vaikka laidunruoho varmaan hiukan painoi mahassa. Käveltiin vielä pitkät loppukäynnit maastakäsin tallin pihapiirissä auringonpaisteessa. Kesäillat ponin kanssa on vaan parhaita. 

Valmentautumista

Viikonloppuna päästiin taas Kikon valmennuksiin. Viime kertahan meiltä jäi välistä koska Leon jalat oli piikitetty viikkoa aiemmin, mutta nyt oltiin taas mukana kahtena päivänä.

Perjantaina alku ei ollut kovin hyvä. Oltiin onneksi maneesissa, jonka pohjasta Leo tuntuu tykkäävän enemmän, mutta silti oli vähän tahmeaa. Poni ei ole mitenkään kipeän oloinen tms. mutta se vaan liikkui "onks pakko jos ei haluu"-tuntuisesti. Sen verran ollut lomailua että työhönpaluu-moodiin palaaminen on välillä vähän hakusessa.

Vaan juoksutusraippa valmentajan kädessä tekee ihmeitä! Saimme hyvät naurut Leon kustannuksella. Ei tarvinnut kuin ottaa raippa telineestä niin viiden metrin päässä oleva poni sai raviinsa yhtäkkiä kummasti lisää ryhtiä ja askeleeseen pituutta... Hassu Leo :)

Treeni jatkuikin sitten paremmin. Muodon kanssa sain tehdä töitä, koska tarjolla oli vähän turhan paljon virkkuukoukkua ja takaosa työskenteli hieman laiskasti. Laukassa ratsastettiin pitkällä sivulla lisäykset ja koottiin lyhyellä sivulla. Vasemmassa laukassa sain ratsastaa hiukan enemmän eteen koska Leo tuppasi laukkaamaan hiukan "suorin jaloin". Tehtiin myös vastalaukkaa, ja heti huomasi että itsenäiset vastalaukkatreenini ovat tehneet hyvää. Laukka pysyi hyvin yllä, yksi rikko tuli ja sekin oli minun vikani. 

Lauantaina Leo oli heti alusta parempi. Raviväistöt saisin ratsastaa vielä aktiivisemmaksi, niissä ravi vähän hiipuu. Tehtiin väistöjä niin että lähdettiin diagonaalille suoralla hevosella, eli ihan kuin mentäisiin normaalisti koko rata leikkaa, ja hetken päästä siirrettiin takaosa ja alettiin väistää. Tällä tavoin sain ravin pysymään aktiisempana.

Laukat meni lauantaina ihan super! Etenkin oikea laukka oli tosi hyvää mutta ei vasenkaan ollut hullumpaa. Seuraava valmennus on varmaan vasta heinäkuussa, mutta onneksi saatiin paljon treenailtavaa. Sunnuntaina vaan hölkkäilin kaikki askellajit ja eilen juoksutin ponin. Tänään Leolla alkoikin laidunkausi, saa nähdä pullistuuko poni paljon. Valmentajalta tuli jo kommentti että poni on lihonnut, mutta ei kuulemma liikaa, vielä... 

90 minuutista 60 minuuttiin

Kaipa voidaan sanoa että kehitys on nousujohteista, jos tiistaina ratsastaa 90 minuuttia ja saa ponin nippanappa ok:ksi, keskiviikkona ratsastaa 75 minuuttia ja saa ponin ihan ok:ksi, ja torstaina ratsastaa 60 minuuttia ja saa ponin jopa ok:ksi ellei jopa ihan hyväksi... Eilen jos olisin jatkanut vielä vartin niin olisin saanut ponin varmaan ihan hyvästä hyväksi, mutta aikataulurajoitteiden vuoksi ei jatkettu tuntia enempää.

Ihan helppo viikko ei ole ollut mutta ei mikään katastrofikaan. Tahmeutta on kyllä ollut taas havaittavissa. Niin se kai on että aina on jotain. Kun kyttäyksestä päästiin niin etanavaihde tuli tilalle. Pakkasten myötä on jouduttu nakkaamaan enkkuviltti päälle alkuverkkaan ja verkan jälkeen treeniä on jatkettu ratsastusloimi selässä. Olen todennut että ratsastusloimella ja tahmeudella on todellakin selkeä yhteys. Kun loimen ottaa pois niin Leo alkaa samantien liikkua paljon paremmin. 10 asteen pakkasessa loimettomuus ei ollut vaihtoehto joten piti vaan koittaa saada poni pohkeen eteen. Ja kyllähän se onnistui kun jaksoi ratsastaa sen kuuluisan jokaisen askeleen. 

Leolle laitettiin eilisessä kengityksessä neljä hokkia per jalka aiemman kahden sijaan, jotta pysyisi kunnolla pystyssä ulkona. Nyt on ollut niin jäistä etten ole pelkillä kantahokeilla uskaltautunut ulkona ratsastamaan. Tosin eipä tuolla reilun viiden sentin lumipeitteellä paljon ulkotreenejä harrastetakaan. Edelleen niitä hankitreenikelejä odotellessa...

Viikonlopun ohjelma on hiukan auki. Tänään on varmaankin ohjasajopäivä. Huomenna tekisi mieli koittaa itsenäistä puomitreeniä ja ehkä jotain pientä hyppelyäkin. Ehdin tallille luultavasti vasta illemmalla ja lauantai-illan ollessa kyseessä maneesissa tuskin on kovin suurta ruuhkaa, joten mahdutaan hyvin toteuttamaan ex tempore-hyppimiset jos siltä tuntuu. Sunnuntaita silmällä pitäen täytyy käydä tsekkaamassa pellon pohja. Ehkä sinne voisi ainakin mennä kävelemään jos ei muuta. Meiltä kun on tosiaan niin totaalisesti jäänyt kaikki maastoilua edes etäisesti muistuttava puuha nyt talvikaudella paitsioon.

Hei me lennetään!

Perjantain valmennus

Alkuun kiitokset kaikille vastalaukkavinkkejä antaneille. Kiva että niin moni jaksoi auttaa ja kommentoida! Vastalaukkaa harjoiteltiinkin viikonloppuna, siitä lisää kun kirjoitan erikseen lauantain valmennuksesta.

Perjantaina kun aloin verkkaamaan ensimmäinen ajatus oli "Voi ei!". Leo tuntui aika tahmealta ja ajattelin että voi miksi sen pitää juuri tänään olla tällainen kun on tärkeä valmennus... Valmentaja kysyi miten on mennyt ja sanoin että vaikka nyt ei siltä näytä, niin Leo on ollut tosi hyvä ja liikkunut hyvin eteen.

Onneksi Leo rakastaa valmennuksia ja kun poni kuulee valmentajan äänen niin tuntuu että se ryhdistäytyy jo siitä. Ei mennyt kun viitisen minuuttia niin saatiin jo hyvää ravia irti. 

Hiukan oli kuitenkin ongelmia saada Leo niskasta pehmeäksi. Vähän jäkitti vastaan, ja sain jonkun aikaa työskennellä ennenkuin poni antoi niskasta kunnolla periksi. Laukan kanssa olen viime aikoina tuskaillut aika paljon ja ei se nytkään lähtenyt heti pyörimään kunnolla. Vika kuitenkin löytyi nopeasti, satulan päältä mistä muualtakaan. Jouduin nostelemaan laukassa polvia kattoa kohti (ei muuten ole mitään kovin kevyttä eikä helppoa hommaa...) ja johan alkoi laukka muuttumaan. Eli ongelma on lonkissani, jotka ovat niin kireät että tietämättäni jarrutan laukkaa. Nyt on pakko aloittaa jokapäiväiset venyttelyt. 

Loppuun tehtiin vielä muutamat raviväistöt ja jäätiin hyvillä mielin odottamaan seuraavan päivän valmennusta.

Vikaa satulan päällä

Paneuduin eilen jälleen kerran ajatuksella siihen että Leo liikkuu eteen ja etenkin siihen etten häiritse hevosen liikettä. Tuo eteenpäinpyrkimyksen puute on ollut jo jonkin aikaa suurin tuskailun aihe, johon olen etsinyt syitä vähän sieltä sun täältä. Olen miettinyt pääni puhki missä milloinkin mättää ja löytänyt monia mahdollisia syitä joista suurimpaan osaan olen jo puuttunutkin. Leo reagoi tosi herkästi kaikkeen mahdolliseen, joten tarkkana saa olla ruokinnan, varusteiden yms. kanssa. 

Mutta eiliseen. Ensinnäkin, tein pitkän ja huolellisen verkan poni hyvin loimitettuna. Verryttely tosin on asia josta en kyllä muutenkaan tingi. Jos on kiire ratsastaa niin teen sitten vaikka pelkän verkan. Normaalien kymmenen minuutin pitkin ohjin kävelyjen jälkeen lyhensin hiukan ohjaa ja taivuttelin ponia. Vasta kunnon käyntiverkan jälkeen menin kevyttä ravia. Laukkaa menin kevyessä istunnassa. Sekä ravissa ja laukassa pyrin pelkästään siihen että poni etenee hyvin, ohja sai olla hiukan pidempänä mutta kuitenkin tuntumalla. 

Verrattuna pariin aiempaan päivään Leo liikkui oikeastaan aika kivasti. Ja miksi? No siksi että ratsastaja keskittyi siihen ettei puristanut yhtään. Reisi ja polvi irti. Ja siksi että ohjat olivat normaalia pidemmät eikä käsi jäänyt vetämään tai jarruttamaan. Käytin paljon ääniapuja jatkuvan pohkeella paukuttamisen sijaan. Muistin myös kiittää hevosta. Ja hommahan toimi!

Kun sitten lyhensin ohjaa ja aloin "työskentelemään" niin johan alkoi taas meno hiipua. Alussa olimme maneesissa yksin ja huomioni oli 100 % ponissa, mutta kun muita tuli paikalle oma keskittymiseni ei ollutkaan enää niin hyvää. Mitä ilmeisemmin ratsastaessani "kunnolla" puristan ja pusken ponia eteenpäin, samalla kun joustamaton käteni jarruttaa liikettä. Voi tuska. Mutta kuten tallikaverille totesin, parempi että vika on minussa kuin ponissa. Helppoahan se vioista eroonpääseminen ei ole, mutta eilisten ahaa-elämysten avulla pystyn toivottavasti korjaamaan ratsastustani.

Loppukäynneillä tuli yhtäkkiä sähkökatko. Oli kyllä todella pimeää. Seisoimme maneesissa paikoillamme koska emme nähneet edes toisiamme ja liikkuminen olisi aiheuttanut törmäysriskin. Hiukan tuli sentään näkyvyyttä kun saimme maneesin oven auki. Leo hermostui vähän kun ihmiset sohivat kännykän valojen kanssa ja ulkoa kuului epämääräisiä ääniä, mutta rentoutui nopeasti kun tajusi ettei ole mitään sen ihmeempää tapahtumassa. Tuntuu että meidän ahkerat maastakäsittelyharkat on oikeasti auttaneet, poni ei menee enää sellaiseen tilaan missä mitkään käskyt ei mene läpi, ja on muutenkin rauhallisempi ja helpompi käsitellä.

Ihan hyvä päivä

Eilen tallille mennessä huomasin että Fannylla on taas kiima. Olin siis melko pessimistinen ratsastuksen suhteen. Päätin että jos poni tuntuu mahdottomalta ratsastaa niin tulen alas selästä ja hoidan liikutuksen maastakäsin. En jaksa alkaa tappelemaan kun se ei auta mitään.

Selkään noustuani huomasin että Fanny oli onneksi ihan ok. Liikkui kyllä melko tahmeasti, ja jonkun verran koitti kyttäillä nurkkia ja hiekkakasoja. Avut kuitenkin menivät aika hyvin perille ja suusta poni oli tällä kertaa tosi hyvä.  

Uuden valmentajan neuvot ovat auttaneet minua ihan oikeasti, kun olen keskittynyt niihin oikein ajatuksella. Olen saanut istunnasta tiiviimmän ja saan Fannyn pysymään paremmin ohjan ja pohkeen välissä. Kytätessään jotain Fanny helposti hidastaa vauhtia ja tuntuu selkään siltä kun se valmistautuisi loikkaamaan sivuun, tiiviimmällä istunnalla pystyn näissä tilanteissa ratsastamaan paremmin eteen.

En tehnyt kovin pitkää enkä raskasta treeniä. Fanny oli sen verran haluton liikkumaan että se on varmaan kiiman takia pikkuisen kipeä. Tulin alas selästä kun poni tuntui hyvältä ja myötäsi hyvin, ja taluttelin pitkät loppukäynnit pellolla.

Ai niin, ponit pitivät eilen hauskaa! Kun tulin tallille niin minulle kerrottiin että hetkeä aiemmin Fanny oli pinkonut täyttä vauhtia pitkin tiluksia shettiskaverinsa kanssa... Tarhan portti ei ollut ilmeisesti aamulla mennyt kunnolla kiinni, ja kova tuuli oli saanut sen aukeamaan jolloin ponitammat olivat ottaneet ritolat. Molemmat oltiin saatu porkkanoiden avulla takaisin tarhaan eikä mitään vaurioitakaan onneksi löytynyt! Olin ihan varma että mun tuurilla joku kenkä on jäänyt matkan varrelle kun kengittäjä oli juuri edellisenä päivänä käynyt lyömässä irtokengän...

Epätoivo

Voin ihan rehellisesti sanoa että eilen ei ollut itku kaukana ratsastuksen jälkeen, jos sitä nyt edes voi ratsastukseksi kutsua. Tiistaina meni ihan ok, keskiviikkona ratsastus alkoi tuntua jo melko normaalilta. Torstaina Fanny pääsi irtohyppäämään, ja hyppäsi mielellään ja ainakin näin kouluratsastajan silmään hyvällä tekniikalla.

Hyvällä fiiliksellä siis nousin selkään eilen, mutta... Hyvä kun ehdin takapuoleni laskea satulaan kun alkoi jo kiukkuaminen ja pari askelta eteen-pari taakse steppailu. Käyntiä pystyin jotenkin menemään tunnin verran mutta ravia en lähtenyt edes kokeilemaan. Poni ei ollut tippaakaan avuilla, kroppa oli kivikovana, keskittyminen ihan jossain muualla kuin ratsastajassa eikä reagoinut pohkeeseen ollenkaan.

Loppuvaiheessa siirryin ulos ratsastamaan, mutta eipä tilanne sillä enää pelastunut. Fanny meni todella jännittyneeksi ja kyttäsi kaikkea mahdollista, vaikka kyse oli tallin pihasta jossa on oltu sen sata kertaa.

Totaalisen lannistettuna vein hevosen talliin. Ajatukset olivat aika epätoivoisia; mitä ihmettä teen hevosella jota en pysty ratsastamaan kuin käynnissä, enkä siinäkään kunnolla? Olenko todella näin surkean huono ratsastaja?

Illan pelasti tallityöntekijä, joka yhtäkkiä huomautti että Fannylla on muuten taas aivan hirveä kiima päällä. Karsinassa se ei sitä tällä kertaa näyttänyt, mutta tarhassa kuulemma pissivät ja vinkuvat naapuritarhan tamman kanssa kilpaa koko päivän. Eli ehkä vika ei ole pelkästään minussa, vaan ehkä kiima tosiaan vie Fannylta kaiken ratsastettavuuden. Muuten en osaa selittää näin suuria muutoksia. Poni kuitenkin toimi koko talven aika kivasti, toki pieniä ongelmia oli mutta niistä päästiin aina eteenpäin ja nyt tuntuu että ollaan ihan umpikujassa.

Tänään juoksutin Fannyn ensin kunnolla ja nousin sitten hetkeksi selkään. Ravaamaankin sentään pystyttiin, mutta edelleen ratsastaja on ponille kuin ilmaa ja liikkuminen oli tahmeaa eikä pohkeella saanut mitään reaktiota aikaan.

Tilasin Fannylle NAFin Oestressia, jonka saattaa auttaa kiimaoireisiin. Toivottavasti kiima nyt pian menisi ohi niin saisin paremman selvyyden siitä mitkä asiat ponin käytöksessä johtuvat kiimasta ja mitkä ovat ratsastajan virheiden aiheuttamia.

Hermot meni (melkein)

Maanantai oli täysi katastrofi. En saanut Fannya yhtään avuille. Poni tikitti menemään superjännittyneenä pää pystyssä, säikkyi kaikkea (puomikasan päällä olevaa loimea, toisen hevosen pärskähdystä, maneesin hiekassa olevaa kuoppaa), teki sivuloikkia ja yritti juosta pois alta. Pidätteet eivät menneet läpi, Fanny ei taipunut tippaakaan ja korvat olivat koko ajan kääntyneet pois ratsastajasta. Suoraan sanottuna poni vaikutti tosi kiukkuiselta.

Huipennus koettiin kun Fanny kertakaikkiaan kieltäytyi menemästä maneesin toiseen päätyyn. Poni veti liinat kiinni ja jäkitti paikallaan. Kun käskin Fannya eteen niin etukaviot alkoivat irtautua maasta. Siinä vaiheessa ratsastajalla kyllä paloi pinna. Oli pakko istua hevosen selässä ihan rauhassa muutama minuutti ja rauhoittaa mielensä. Montaa asiaa hevoselta siedän mutta pystyynnousemista en, joten tuo tilanne suututti todella paljon.

Onnistuin onneksi pitämään hermoni kasassa ja tallikaverin taluttamana(!) sain ponin menemään kulmaan ensin käynnissä, ja lopulta onnistuimme pyörimään voltilla myös ravissa. 

Fannyhan on perusluonteeltaan kiltti ja kuuliainen, joten alkoi heti huolestuttaa onko poni jostain kipeä kun käytös oli tuollaista. Kävin läpi jalat, selän ja varusteet enkä löytänyt niistä mitään syytä, joten ainoa syy minkä keksin on kiima (sekä ylimääräinen energia jota kertyi sairaslomani aikana). Unohtui ostohetkellä kysyä myyjältä millainen poni on kiimassa, mutta nyt kahden kiiman perusteella näyttää että Fanny tulee kiimassa jonkun verran kipeäksi ja on kiiman vaiheesta riippuen joko tahmea tai "kiukkuinen" (tässä vaiheessa voi taas muistella omaa lausahdustaan; "Jos mulle vielä joskus tulee toinen poni niin se on ruuna!")

Seuraavalle päivälle tein tarkan suunnitelman siitä mitä aion tehdä Fannyn kanssa ja miten aion ratsastaa. Onneksi tiistai ei ollut maanantain toisinto. Päätin että töitä tehdään joka sekunti niin ettei ponilla eikä ratsastajalla ole hetkeäkään aikaa miettiä mitään pelottavia kulmia tai muita turhuuksia. Muutaman kerran Fanny koitti tehdä ylimääräisiä kuvioita, mutta sain poninkin keskittymään kun keskityin itse ratsastukseen täysillä. Tehtiin ravissa kolmikaarista, kahdeksikkoa, avoa ja pohkeenväistöä. Laukatkin pyörivät hyvin molempiin suuntiin. Huh mikä helpotus! Toinen maanantai olisi ollut liikaa.

Ristiriitaista

Eilinen ratsastus jätti jälkeensä hämmentyneen olon. Toisaalta olin tyytyväinen siihen että sain lopulta tehtyä ihan onnistuneesti ne tehtävät joita olin alunperin suunnitellut, mutta toisaalta treeni ei mennyt yhtään niinkuin olisin halunnut.

Fanny oli valtavan tahmea heti alusta alkaen! Erikoinen tunne kun on kaksi edellistä päivää ratsastanut eteenpäinpyrkivällä jopa hieman ylireippaalla ponilla, ja yhtäkkiä vaihtaa lentohiekkaan juuttuneeseen etanaan. Plussana kyllä se että reippauden mukana oli kadonnut myös kulmien kyttäys.

Maneesissa taisi olla yhteensä 6 ratsukkoa. Jossain vaiheessa mietin että kun oikein muistelen niin Fannyn muutkin tahmeat hetket ovat osuneet päiviin jolloin porukkaa hyörii ympärillä vähän liiankin paljon. Meneeköhän kaikki liike-energia muiden seuraamiseen ja välttelyyn? Ruuhkatilanteissa koitan kyllä olla tarkkana etten ohita koskaan liian läheltä, mutta aina se ei onnistu. Fanny reagoi toisten hevosten liialliseen läheisyyteen vetämällä korvat tiukkaan luimuun ja hidastamalla tahtia ennestään.

Olin eilen, kuten ennenkin, vähän neuvoton tuon tahmeuden kanssa. Tuntuu ettei auta puolipidätteet, pohjeapu eikä raippa. Varmaankin tunnin verran tarvottuamme muut alkoivat lopetella ratsastusta ja maneesiin jäi lisäksemme yksi ratsukko. Aloin laukkaamaan, ja muutaman jäykähkön kierroksen jälkeen alkoi homma sujua ja poni kulkea! Eli ensi kerralla vaan mahdollisimman pian laukkaa niin sitä kautta näyttäisi vähän tulevan liikettä kavioon.

Teimme hyvät laukkatreenit ja sain molemmat laukat nousemaan ensimmäistä kertaa käynnistä. Tänään Fanny saa vapaapäivän ja käymme vain pienellä kävelylenkillä. Huomista varten virittelen taas keskittymistäni paremmin kohdalleen että saan hommat sujumaan heti alusta asti enkä tunnin raipannaputtelun jälkeen (josta ei ole muuta tulosta kuin paha mieli ratsastajalla).   

ps. Ihanan bannerikuvan on ottanut Nina Rintanen (ethän kopioi!). Lisää kuvia tulossa lähipäivinä.