Loman jälkeen

Laskeskelin edellispäivänä että kahden lomaviikkoni aikana Leo liikkui seitsemänä päivänä, joista vielä kaksi oli lainakuskin. Eli lomailtu on, ja ainakin nyt näyttää siltä että vapaat tekivät tehtävänsä. Viime viikolla ratsastin kevyesti pari kertaa. Leo oli tiputtanut toisen etukenkänsä ollessani reissussa, ja meni viikko ennenkuin kengittäjä pääsi paikalle. Onneksi Leolla on hyvä ja kestävä kavionlaatu joten uskalsin maneesin hyvällä pohjalla ratsastaa kun poni liikkui täysin puhtaasti ja kavio ei ollut sen kummemmin revennyt. Oli muuten Leon eka irtokenkä sen puolentoista vuoden aikana mitä poni on ollut minulla! Sinänsä ihme, kun seuraa ponin pomppuja tarhassa...

Molemmilla "kolmikenkäisillä" ratsastuskerroilla Leo liikkui hyvin, vaikkei mitään kummempaa kyllä tehtykään. Toisella kerralla huomasin että poni muuttui jännästi kun toinen hevonen tuli maneesiin. Olimme ensin yksin ja kaikki meni hyvin, mutta sitten tuli kaksi hevosta lisää ja yhtäkkiä Leo jotenkin hyytyi täysin. Olin jo muutenkin lopettelemassa joten en ehtinyt asiaa sen enempää silloin ihmettelemään, mutta mieleen se kuitenkin jäi. Täytyy seurailla liittyykö Leon ajoittaiset tahmeusongelmat siihen että paikalla on muita, ja jos liittyy niin mistä tämä johtuu. Teenköhän itse jotain eri lailla tms.

Sunnuntaina Leo oli ihana ratsastaa! Kaikki kengät oli taas jalassa ja kaksi vapaapäivää alla. Poni liikkui heti alussa jopa käynnissä tosi hyvin omalla moottorilla eteen. Yleensähän käynti on meille kaikkein vaikein askellaji. Omakin ratsastus tuntui heti helpommalta, kun en sortunut punkeamiseen jota tahmean ja pohkeen takana olevan ponin kanssa usein harrastan.

Leo jopa spookaili vähän jotain maneesin ikkunasta näkyvää tuntemattomaksi jäänyttä ilmestystä, jota minä en tosin nähnyt ollenkaan... Normaalisti ärsyyntyisin nurkkien tuijottelusta, mutta nyt se jaksoi vaan naurattaa. Ihanaa kun on taas energiaa!

Hitaasta nopeaksi

Tiistaina Leo oli taas totaalisesti pohkeen takana ja reaktiot mihin tahansa olivat luokkaa hännän huiskautus. Onneksi paikalla oli tallikaveri jolle valitin tilannetta. Hän kehotti ottamaan pysähdys-peruutus-käyntiin-siirtymisiä. Niillä sainkin ponin yllättävän nopeasti taas reagoimaan ja paremmin pohkeen eteen. Muutenkin Leon kanssa on hyvä tehdä paljon kaikkea. Tehtävät pitävät ponin hereillä ja motivoituneena, hölköttely ei. Tästä myös valmentaja muistutti. Kun poni on tahmea ja hidas pohkeelle, en saa tyytyä tähän vaan pitää tehdä töitä että saan Leon hereille. Pienen siirtymätreenin jälkeen Leo oli taas tosi kiva ratsastaa.

Eilen oli hyppypäivä. Olen nyt pitänyt kiinni siitä että kerran viikossa hypätään ja/tai mennään puomeja. Kiva huomata ettei hyppääminen ole itselle enää niin jännä juttu vaan pystyn aika rennosti tekemään itsekseni noita meidän miniestetreenejä. Hyvin pienistä esteistä tosiaan on kyse, mutta tuleepa kuitenkin jumppaa ja mielenvirkistystä ponille. Eilen laitoin pienen ristikon, ehkä n. 30 senttiä korkean, ja sarjan jonka eka osa oli 30 cm ja toinen osa 50 cm. Laiskuuttani en tullut välillä alas selästä nostamaan, joten näillä mineillä mentiin alusta loppuun. Yksi huono lähestyminen tuli, minun mokani jonka poni korjasi hyvin. Kerran Leo myös hiukan innostui esteen jälkeen ja jopa pukitti. Tämä energia oli ihan toivottua ja nauratti vaan!

Jalalla

Piikityksen jälkeisellä kevyemmällä jaksolla oli hyvää aikaa ajatella omaa ratsastusta ja istuntaa kun ei tehty ensin muuta kuin käveltiin. Keskityin taas ikuisuusaiheeseen, eli ratsastamaan enemmän jalalla. Oikeastaan se oli aika helppoa, koska ellin ohjeiden mukaan ponin tuli kulkea rennosti hieman pidemmässä muodossa, ja eipä sen saavuttamiseen ole ohjien vatkaamisesta mitään apua. Nyt kun aletaan taas treenata kunnolla koitan pitää samat asiat mielessä. Jalalla ja istunnalla ratsastetaan, ei pelkällä ohjalla. Pohkeeni saisivat kyllä olla vielä nopeammat ja "kevyemmät".

Eilen Leo lähti vapaapäivän jäljiltä mukavan innokkaana ja motivoituneena töihin. Poni oli levännyt tarhassa hyvin, kuten tallikaverin lähettämästä kuvasta näkyy;

Maneesissa oli ihanan rauhallista ja tunsin että pystyin keskittymään ratsastukseen täysillä. Koska Leo liikkui hyvin omin jaloin, pystyin jatkuvan eteenratsastuksen sijaan ajattelemaan taas istuntaani. Kyynärkulma on pahimmista ajoista parantunut huomattavasti, ja tuntuma alkaa olla aika hyvä ja käsi vakaa mutta joustava. Sekä ravissa että laukassa ajattelin pohjetta kiinni, muttei puristamaan, ja reittä ja polvea irti. Harjoitusravissa (jota en ole hetkeen juurikaan mennyt) olen saanut ison avun istumiseen valmentajan kehottaessa työntämään lantiota hieman eteen, ja pitämään katseen menosuunnassa ponin korvien sijaan.

Tein paljon väistöjä, niinkuin minulla on tapana. Laukannostot pyrin valmistelemaan kunnolla roiskaisun sijaan. Niistä tulikin aika hyviä. Nyt on korkea aika alkaa vähän ryhdistäytymään treenin suhteen että saadaan esitettyä viikonloppuna valmentajalle sellaista menoa ettei tarvitse hävetä.

Vaikka kesä on alkamassa ja ulkokenttä täydessä käytössä, niin teen mieluiten kunnon treenit maneesissa. Huomaan että pystyn itse keskittymään paremmin. Tosin maneesissa Leo kyttää takaovea, kentällä tällaista ei tapahdu, mutta eipä tuo niin iso juttu ole ja unohtuu aina treenin myötä. Maneesissa Leo liikkuu huomattavasti paremmin ja innokkaammin kuin kentällä. On alkanut tuntua ettei poni oikein tykkää kentän pohjasta, joka on kyllä minunkin makuuni hieman kova. No, kai sitä saa kesälläkin maneesissa ratsastaa jos haluaa... Onpa vähemmän itikoita eikä pala auringossa...

90 minuutista 60 minuuttiin

Kaipa voidaan sanoa että kehitys on nousujohteista, jos tiistaina ratsastaa 90 minuuttia ja saa ponin nippanappa ok:ksi, keskiviikkona ratsastaa 75 minuuttia ja saa ponin ihan ok:ksi, ja torstaina ratsastaa 60 minuuttia ja saa ponin jopa ok:ksi ellei jopa ihan hyväksi... Eilen jos olisin jatkanut vielä vartin niin olisin saanut ponin varmaan ihan hyvästä hyväksi, mutta aikataulurajoitteiden vuoksi ei jatkettu tuntia enempää.

Ihan helppo viikko ei ole ollut mutta ei mikään katastrofikaan. Tahmeutta on kyllä ollut taas havaittavissa. Niin se kai on että aina on jotain. Kun kyttäyksestä päästiin niin etanavaihde tuli tilalle. Pakkasten myötä on jouduttu nakkaamaan enkkuviltti päälle alkuverkkaan ja verkan jälkeen treeniä on jatkettu ratsastusloimi selässä. Olen todennut että ratsastusloimella ja tahmeudella on todellakin selkeä yhteys. Kun loimen ottaa pois niin Leo alkaa samantien liikkua paljon paremmin. 10 asteen pakkasessa loimettomuus ei ollut vaihtoehto joten piti vaan koittaa saada poni pohkeen eteen. Ja kyllähän se onnistui kun jaksoi ratsastaa sen kuuluisan jokaisen askeleen. 

Leolle laitettiin eilisessä kengityksessä neljä hokkia per jalka aiemman kahden sijaan, jotta pysyisi kunnolla pystyssä ulkona. Nyt on ollut niin jäistä etten ole pelkillä kantahokeilla uskaltautunut ulkona ratsastamaan. Tosin eipä tuolla reilun viiden sentin lumipeitteellä paljon ulkotreenejä harrastetakaan. Edelleen niitä hankitreenikelejä odotellessa...

Viikonlopun ohjelma on hiukan auki. Tänään on varmaankin ohjasajopäivä. Huomenna tekisi mieli koittaa itsenäistä puomitreeniä ja ehkä jotain pientä hyppelyäkin. Ehdin tallille luultavasti vasta illemmalla ja lauantai-illan ollessa kyseessä maneesissa tuskin on kovin suurta ruuhkaa, joten mahdutaan hyvin toteuttamaan ex tempore-hyppimiset jos siltä tuntuu. Sunnuntaita silmällä pitäen täytyy käydä tsekkaamassa pellon pohja. Ehkä sinne voisi ainakin mennä kävelemään jos ei muuta. Meiltä kun on tosiaan niin totaalisesti jäänyt kaikki maastoilua edes etäisesti muistuttava puuha nyt talvikaudella paitsioon.

Hei me lennetään!

Hyvä viikonloppu!

Perjantaina kävelytin Leon valmiiksi ja ravailin hieman odotellessani että Leon lainakuski saapuu. Pian K tulikin paikalle ja hyppäsi selkään. Treeni sujui hienosti ja K fiilisteli kuinka kiva on ratsastaa osaavalla ja toimivalla ponilla. Itsellekin oli taas tosi hyödyllistä nähdä Leo toisen ratsastamana. Näin pystyn tsekkaamaan ovatko mahdolliset ongelmat minussa vai ponissa (niinkuin varmaan arvaatte, minussahan ne yleensä ovat...) ja näen miten poni liikkuu. Suosittelen laittamaan joskus jonkun muun hevosen selkään, siitä on hyötyä.

Lauantaina hypättiin. Lähtökohdat eivät olleet mitkään kovin ideaalit minulle, kun nuo estetreenit kuitenkin vielä hiukan jännittää. Meitä oli viisi ratsukkoa, joista onneksi yksi lähti pois ennenkuin aloitettiin hypyt. Jäljellä jääneiden neljän joukossa oli kaksi esteratsastajaa, ja heidän vauhtinsa oli sen verran reippaampaa että pelkäsin koko ajan olevani tiellä. Verkka ei mennyt kovin hyvin, Leo oli pinkeänä ja otti kipinää muista hevosista. Kun päästiin hyppäämään niin sujui onneksi tosi hyvin. Leo ja minä mentiin tosin vain ristikkoa joka oli suunnilleen 40 cm korkea. Lopussa toinen esteratsastajista hyppäsi pari kertaa kerrostalon korkuisen esteen. Leo keräsi kauheat kierrokset tästä ja oli vähän pitelemistä kun poni pomppi paikoillaan ja veti sivuliirtoa. Ensi kerralla pyrin siihen että meitä olisi vain kaksi ratsukkoa ja meno olisi rauhallisempaa. Oli vähän liian jännää mulle vaikka itse hyppääminen sujuikin.

Leon tuumaustauko kesken juomisen

Eilen tehtiin kunnon koulutreeni. Leo oli taas aika pinkeänä, niinkuin se on nyt reilun viikon ollut. Alussa poni jopa lähti valtavan pelottavan takaoven kohdalla viemään mua täyttä kiitolaukkaa! Sen jälkeen tehtiinkin sitten töitä ihan urakalla ja sainkin Leon rentoutumaan ja töihin. Vaikka tuota pinkeyttä ja pöllövirtaa on ollut nyt hiukan liikaa niin silti se on edelleen parempi kuin aiempi tahmeus. Kun Leo rentoutuu niin eteenpäinpyrkimys jää kuitenkin jäljellä ja etenkin ravi on tosi hienoa ja sen säätely on helppoa.  

Saatiin tallikaverilta ihana joulukortti joka päätyi Leon karsinan oveen

Otin uuden satulavyön käyttöön ja se on nyt parin käyttökerran kokemuksella tuntunut aika hyvältä. En raaskinut ostaa Wintecin kallista Cair-vyötä varsinkin kun en ollut varma sen sopivuudesta. Tilasin siis Nortonin kouluvyön, jossa on hiukan samaa ideaa kuin Cairissa, mutta hintaa vain reilu 50 €. 

Old Leo with a new twist

Täytyy sanoa että eilen oli pitkästä aikaa tosi hyvä itsenäinen ratsastus! Siis sellainen että olin tyytyväinen meihin molempiin, ja oikeasti tuntui että ratsastin enkä vain jotain sinnepäin. Alku tosin oli hiukan epämääräistä haahuilua. Meitä oli maneesissa aika monta ja minä en ole mikään paras ratsastamaan ruuhkassa. Leo liikkui aika hyvin. Verkan jälkeen otin ratsastusloimen pois jotta pääsen vaikuttamaan poniin pohkeen lisäksi tarvittaessa raipalla, sen sijaan että lätkin loimea ilman mitään reaktiota. Tämän jälkeen Leo liikkui vielä paljon paremmin. Raippaa tarvitsin vain silloin tällöin ja kevyt hipaisu riitti.

Valmennusopit oli käytössä ja poni ohjan ja pohkeen välissä. Hyvä ravi löytyi oikeastaan aika helposti. Kun minusta tuntui että ravi on hyvä niin pyysin aina vähän lisää, koska tiedän että helposti jään mukavuusalueelle jolloin liike ei todellisuudessa ole sellainen joka esim. valmentajalle riittäisi. Hienosti Leo vastasi apuihin, ja istuminen ravissa tuntui ihan hyvältä kun muistin nostaa katseen ja rintakehän ylös, työntää lantiota vähän eteen ja avata polvet ja reidet. Leo kantoi hyvin itsensä ja muotokin oli hetken työstämisen jälkeen hyvä.

Laukassa oli hiukan kaikenlaista pientä "juttua"... Lieneekö viikonlopun inspiroimaa, mutta Leo on keksinyt että hänhän voi vaikka vähän pukitella ja koittaa lähteä lapasesta. Muutaman kerran takajalat lensi sivulle ilmaan, ja ylimääräisiä temponlisäyksiä tehtiin ratsastajasta piittaamatta. Selkään tuntui että kyse oli silkasta elämänilosta, joten eipä nuo paljon haitannut. Laukkatreeni saatiin kuitenkin hyvin suoritettua. Loppukäynneillä totesinkin tallikavereille, että mieluummin otan reippaan ponin joka on ehkä vähän tuhma, kuin matelevan etanan. Pitkästä aikaa Leo tuntui siltä miltä se on tuntunut parhaimmillaan, olkoonkin että nuo pienet temput oli lisämausteena. 

Haastavaa ratsastusta

Lauantaina jo matkalla maneesiin oli haasteita kun ensin eräs ponipirulainen ei muka uskaltanut tulla tallin ovesta ulos, ja sitten veti maneesin pihassa itsensä kokovartalokipsiin ja puhinapaniikkiin. Ponit ja pakkaskelit, say no more.

Taluttelin maneesissa Leoa ensin hetken ja muistuttelin fiksuista käytöstavoista maastakäsittelyharjoituksilla. Kun nousin selkään poni oli niin jännittynyt ja pinkeä että tuntui ettei se voi pysyä nahoissaan millään. Mitään ääniä Leo ei kestänyt, pienikin rasahdus sai sinkoamaan. No, lähdin kuitenkin ravailemaan ja hetken (erittäin jännittyneen) ravailun jälkeen Kikko kehotti että ottamaan laukkaa silläkin uhalla että poni sinkoaa avaruuteen. Leolla on ollut viime aikoina hankalaa ratsastaa maneesin takapäätyyn koska se kyttää takaovea, ja lauantaina tämä tuntui melko mahdottomalta. Tähän sain mielestäni hyvän ohjenuoran; joka paikkaan ratsastetaan, mutta ei sinne hankalaan kohtaan ole pakko ängetä heti alussa. Lauantaina päätyyn mentiinkin vasta loppuraveissa, koska haasteita riitti aivan tarpeeksi muutenkin.

Hetken laukkailun jälkeen aloitettiin työt kunnolla. Leo oli edelleen tosi kireänä. Sain tehdä niin paljon töitä selässä etten ole hetkeen tehnyt. Vaikka poni ei varsinaisesti tarvinnut eteenpäin ajavia apuja, niin sain kehotuksen pitää pohkeen kiinni. Minulle ainakin helposti käy niin että kun hevonen on lentoon lähdössä niin varon pohjetta enkä laita sitä kiinni. Ei näin, vaan hevonen pitää ratsastaa kunnolla ohjan ja pohkeen väliin niin ettei se voi lähteä omille teilleen.

Vaikka Leo rentoutui jossain vaiheessa niin pöllöilyfiilis jäi jäljelle. Maneesin oven avautuessa poni ottikin sitten oikein kunnon lähdöt. Kikkokin ihmetteli että hitsi miten nopeat jalat sillä on! Leossa on onneksi se hyvä puoli että sillä pelaa jarrut, joten sain sen tuossakin tilanteessa aika nopeasti kiinni. Leo ei myöskään pukittele mitään köyrypukkeja. Tosin sain varoituksen katsoa, etten anna Leon rullata kaulaansa liian alas. Siihen kun se keksii yhdistää pukittamisen niin on sellainen rodeo ettei kyydissä olekaan enää kovin helppo pysyä. Minähän aina kehun että Leo on selästä tosi kuuliainen, mutta olen saanut viime aikoina huomata että kyllä sekin temput osaa.

Sisuunnuin tuosta Leon sinkoamisesta sen verran että jos siihenkin asti olin ratsastanut ihan tosissani niin loppuvalmennuksesta tuli oikeasti tosi hienoja pätkiä. Kummasti sujuu kun pitää vaan sen napakan joustavan tuntuman ja jalan kiinni. Täytyy sanoa että oli onni kun tällainen haasteellinen ratsastuskerta osui valmennukseen. Taisi olla hankalin ratsastus mitä mulla on ikinä Leon kanssa ollut. Jos olisin ollut yksin niin olisin varmaan jossain vaiheessa luovuttanut. Oli niin huonoja treenejä alla ja valmiiksi huono fiilis, niin olisi konstit, usko ja rohkeuskin varmaan loppuneet. Nyt jäi ihan mahtava fiilis! Sain ponin lopulta tekemään töitä mun kanssa, vaikkei se helppoa ollut. Saatiin molemmat kehuja valmentajalta, tästä on kiva jäädä joululomalle! Tosin ei meidän treenit tietenkään kokonaan lomalle jää, mutta valmennuksia ei ole enää tänä vuonna. 

Paremman tuntuman metsästys

Viikonlopun valmennuksista on niin paljon asiaa että jaan tekstin kahteen osaan. Eli tässä tulee perjantai. Leolla oli ennen valmennuksia ohjelmassa kävelyä ja ohjasajotreeniä, ja niiden välissä pari koulutreeniä. Ekasta koulutreenistä ei ole mainittavaa. Jälkimmäinen meni ihan ok mutta oltiin kaukana meidän parhaista treeneistä. Olen ollut vähän harmissani kun yritän parhaani mukaan korjata omia virheitäni ja tehdä kaikki olosuhteet hevoselle optimaaliseksi eikä silti suju. Onneksi on loistava valmentaja, jota tässä vaiheessa todellakin tarvittiin! 

Perjantaina Leo yllätti minut toimimalla tosi hyvin. Verkassa oli hiukan nahkeaa mutta ei yhtään niin hankalaa kun on ollut. Ilmeisesti se on valmentajan ääni joka saa Leon ryhdistäytymään... Hiukan pöllöilyä kyllä esiintyi, hassuja pukintapaisia sivupotkuja kun vaadittiin lisää liikettä ja parempaa muotoa. Toisaalta on kuitenkin parempi että ponilla on energiaa, kuin että se ei liiku kunnolla eteen. Haettiin harjoitusraviin keskiravin tuntua ja aika superhienoa liikettä saatiinkin irti!

Taas työskenneltiin tuntuman kanssa, joka on ollut mulla "työn alla" koko syksyn. Nyt tuntui että tajusin taas jotain uutta. Pidin sitkeästi kyynärkulman ja pyrin että kädet joustaa liikkeen mukana sen sijaan että myötään heittämällä ohjan pois. Hetkittäin tunsin että mulla oli se hyvä joustava käsi jota tavoittelen. Kun olen opetellut ratsastamaan Leoa jalalla ja jättämään ohjien nypläyksen pois (sinänsä hyvä idea), niin olen samalla heittänyt ohjat löysälle ja tuntuman pois. Nyt sain ponin ihan oikeasti ohjan ja pohkeen väliin kun pidin joustavan tuntuman ja ratsastin jalalla eteen. 

Ilahduttavaa että Leon moottori on taas löytynyt. Eilen sunnuntaina palauttelin valmennusten jäljiltä keventelemällä ja reippaalla laukalla, enkä joutunut koko ajan pyytämään eteen. Poni on ollut viikon psyllium-kuurilla, ja hanskatestin perusteella hiekkaa tulee jonkun verran ulos. En usko että hiekkaa on ollut mitään valtavia määriä, mutta mahdollisesti sen verran että se on ärsyttänyt herkkää ponia ja vaikuttanut liikkumiseen. 

Suunta on eteen

Eilen tosiaan paneuduin oikein ajatuksella siihen, että treenin ainoa teema on pohkeesta eteen. Helppoa se ei ole. Leo on monesti niin pohkeen takana että pahimmillaan reaktio pohkeeseen on vain pieni hännän huiskaisu, ja reaktio raippaan tyyliä korvien lotkautus. Tiedän, tiedän, hevonen on juuri niin reagoiva ja nopea kuin ratsastaja on... Sitten kun moottori lähtee käyntiin niin menee hyvin, mutta välillä on vaan niin vaikeaa saada ratsu kunnolla liikkeeseen.

Päätin pyhästi että jätän ohjat rauhaan. Pidin tuntuman, mutta en tehnyt mitään muuta. En taivuttanut, asettanut enkä tehnyt ohjalla puolipidätteitä. Pyysin vaan Leoa eteen, eteen, eteen. Ensin käynnissä, jonka sainkin eilen yllättävän hyväksi. Sitten ravissa, jossa paineltiin maneesia ympäri pää pystyssä ja selkä alhaalla niin että ratsastajaa hävetti. Laukkaa mentiin tyylikkäästi ulospäin asettuen ja kulmissa kantaten.

Epätoivo ehti iskeä muutamaan kertaan mutta päätin että nyt en luovuta. Päätin että jatkan vaan eteen ratsastamista, ja odotan mitä tapahtuu. Päätin luottaa siihen että Leo hakeutuu ajan kanssa parempaan muotoon. Vihdoin ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä jotain ihan oikeasti tapahtui! Sinne se Leo naksahti peräänantoon niin sanotusti ihan itsestään. Thank goodness.

Kun kaasu ja muoto olivat suht hyvässä mallissa niin tehtiin vähän vastalaukkatreeniä. Vastalaukka ei ole todellakaan sillä tasolla millä se oli keväällä, mutta kunhan saadaan lumi maahan niin päästään hakemaan hankitreeneistä voimaa takapäähän. Juuri nyt pidän tärkeimpinä asioina eteenpäinpyrkimystä ja ponin herkistelyä. Eilinen oli hyvä treeni, töitä saatiin tehdä mutta lopussa Leo oli tosi hyvän tuntuinen.

Viikon suunnitelmia

Blogikin täytti sitten lähes huomaamatta kolme vuotta. Ensimmäisen kirjoituksen raapustin 17.11.2011. Ei voi muuta sanoa kuin että paljon on sen jälkeen tapahtunut. Olen kyllä tyytyväinen että aloin kirjoittamaan blogia aikoinaan. Olen saanut paljon positiivisia juttuja tätä kautta ja olen onneksi välttynyt oikeastaan kokonaan ikävältä kommentoinnilta. Tämä kirjoitus on muuten näköjään blogin 400. julkaistu teksti.

Kuten usein käy, blogissa julistetut asiat eivät toteudu... Niin kävi meidän perjantain estetunnin. Eipä sitä nyt olekaan. Mutta oikeasti se vain siirtyi, joten hyppytunti opettajan silmien alla on luvassa ensi viikolla. Pääsin onneksi samaan ryhmään toisen kouluratsastajan kanssa, niin voimme rauhassa loikkia miniristikoita ja jättää oikeat esteet niille esteratsastajille. 

Leon klippaus on ollut mielessä jo muutaman viikon. Katsotaan jos saisin viikonloppuna aikaiseksi. Leolla on aika paksu turkki vaikkei se ole samanlainen jääkarhu kuin Goldy oli. En varmaankaan ajele ponia kokonaan, koska se ei ole meidän talli- ja treeniolosuhteissa tarpeen eikä tarkoituksenmukaista. Vaikka ratsastan talvella pääosin maneesissa niin sitä ei ole lämmitetty joten siellä ei ole yhtään sen lämpimämpää kuin ulkonakaan, joskus jopa tuntuu että päinvastoin. Talli meillä pysyy pakkasillakin plussan puolella, mutta ei sielläkään keskitalvella mikään kovin lämmin ole. Riittänee kun on osittain klipattu niin karva ei hikoa kovin märäksi.

Tänään olisi taas tiedossa jonkinlaista koulutreeniä teemalla "pohkeesta eteen ja ohjat jätetään rauhaan" (Sanna kirjoitti samantyyppisestä treenistä hyvin viimeisimmässä blogikirjoituksessaan). Huomenna puomeja, perjantaina taas koulua, viikonloppuna varmaankin vähän maastoilua ja ohjasajoa. Siinä se viikko taas meneekin.

Onnistumisia

Tosi hyvä valmennusviikonloppu takana! Perjantaina Leo oli jo verkassa kivan tuntuinen. Liikkui hyvin eteen ja oikeinpäin. Valmentajan pikaisen läpiratsastuksen jälkeen pääsin itse takaisin selkään, ja olipas muuten aika ihanaa! Hevosen selässä aika harvoin voi ja kuuluu matkustaa, mutta nyt tuli sellaisiakin hetkiä että sain vain istua tekemättä mitään. Leo oli pätkittäin niin hyvä ettei akuuttia korjaamistarvetta ollut. 

Saatiin kehuja siitä että poni liikkuu ajoittain tosi hienosti ja eteenpäin mennään koko ajan vaikka työtä on tietysti edelleen tosi paljon edessä. Itselläkin on nyt se tunne että Leo on hyvässä kunnossa vaikka joitakin viikkoja sitten olin vähän epäileväinen ponin voinnin suhteen. Ja kyllähän minä tiedän että poni osaa mitä vain ja pystyy mihin vaan, mutta välillä oma usko loppuu. Tuntuu että jos jokin ei onnistu niin se on aina minun vikani koska poni kyllä osaa jos ratsastaja osaa. No, viikonloppuna se nähtiin että kyllä me onnistutaan yhdessä kun tehdään töitä!

Perjantaina keskityttiin siihen että saan Leon taipumaan kunnolla myös oikealle. Tarkasteltiin tätä kääntymisjuttua ja todettiin että vika on minussa, minä en käännä ponia kunnolla. Vasempaan kierrokseen ongelmaa ei ole. Sain ohjeeksi nosta ulko-ohjaa ylöspäin ja asettaa sisäohjalla kunnolla, jopa hiukan lyhentää sisäohjaa. Pienen harjoittelun jälkeen kääntyminen sujui jo paremmin, ilman että ulkolapa karkasi. 

Toisena valmennuspäivänä Leo ei ollut alussa oikein kuulolla ja oli ehkä vähän hidas pohkeelle. Aloitettiinkin ratsastamalla ponia kunnolla eteen. "Lisättyä" laukkaa (lainausmerkeissä siksi ettei se varmaan oikeasti mitään lisättyä ollut, ehkä keskilaukkaa) ympäri maneesia, tarkoituksena ainoastaan saada Leo lähtemään pohkeesta eteen. Peräänantoon ei tässä vaiheessa kiinnitetty niin suurta huomiota, mutta sain kyllä kehoituksen yrittää työstää laukan aikana ponia pyöreämmäksi vaikka vauhti olikin reipas. 

Laukkapyrähdysten jälkeen alkoi meinaan ravi irrota! Taas sain todeta etten vaadi tarpeeksi, mutta kun vaadin kunnolla niin Leo meni hienosti eikä tarvinnut olla enää koko ajan patistamassa. Ekaa kertaa päästiin Kikon valmennuksissa oikeasti tekemään muutakin kuin perusravia ja -laukkaa. Toki perusratsastus on tärkeää mutta oli kiva kun sain Leon jo alussa toimimaan niin hyvin että voitiin mennä raviavoja ja -pohkeenväistöä ja harjoitella hiukan sulkuja. Ja ihan kivasti ne sujui! 

Seuraavan kuukauden ajan keskityn nyt jälleen kerran siihen että Leo tekee asiat kunnolla ja loppuun asti. Pyyntöjen pitää mennä perille ja minun pitää huolehtia että kaikki tehdään kunnolla eikä vähän sinnepäin. Tuo reipas laukka alkuverkassa toimi niin hyvin että testaan sitä uudelleenkin. Samoin sulut ja paremmat laukannostot kuuluvat treenilistalle. Valmennuksesta on tällä kertaa jopa videokuvaa, laitan sen esille kunhan latautuu. 

Oujee!

Pyrin olemaan valmennuksissa aina ajoissa jotta ehdin verkkaamaan kunnolla rauhassa. Eilen tajusin että aikatauluni pettivät ja aikaa pitkään verkkaan ei ole. Meinasin jo saada tästäkin stressin aikaan mutta sitten päätin rauhoittaa mieleni, verkata sen minkä ehdin ja sanoa valmentajalle että tulin ikävä kyllä tallille vähän liian myöhään. Turha pilata valmennusta hermostumalla jo ennen selkäännousua. 

Maneesiin siis varttia ennen sovittua aikaa. Ehdin kävelemään alkukäynnit kun valmentaja jo tulikin hiukan etuajassa. Tällä kertaa tuli siis tehtyä verkka valmentajan silmien alla, mutta välillä sekin on hyvä juttu. 

Taas ratsastettiin Leoa pohkeesta eteen ja pois pohkeen takaa. Takaosan aktiivisuus oli se mitä haettiin. Paljon puolipidätteitä joissa poni ei saanut hidastaa vauhtia. Saatiin kyllä kehujakin että Leo liikkui omilla jaloillaan, ja oli nyt molempiin suuntiin hyvä kun viimeksi laukka oli oikeaan kierrokseen aika huonoa. 

Sain kotivalmentajalta yhden tosi hyvän vinkin/ajatusleikin. Pitää miettiä sisäohjaa keppinä, jota eteenpäin työntämällä saa ponin venyttämään kaulaansa. Kuulostaa hassulta mutta toimii ainakin minulla.

Valmennuksen huippuhetki oli kun valmentaja pyysi "heittämään" sisäohjan pois. Ehkä kaikilla muilla hevonen pysyy tässä vaiheessa peräänannossa, mutta minulla ei yleensä kunnolla koska ulkoavut eivät ole läpi. No, eilenpä pysyi! Leo jatkoi laukkaa hienossa peräänannossa vaikka sisäohja roikkui vapaana. Olin ihan onnessani :) Hieno poni, ja ihan hyvä ratsastajakin kai...

Ps. Pakko vielä lisätä tähän loppuun mieleen tullut keskustelu eiliseltä:
Valmentaja: "No niin, nythän se ravaa! Kyllä se osaa! Hyvä!"
Noora: "No osaa tietysti mitä vaan, mutta ei se aina viitsi kun tietää etten mä osaa."
Valmentaja: "Kuule, et sä mikään huono ole." 

Tämä oli siis kehumista porilaiseen tyyliin!

Minne katosi päivät?

Apua, nyt on jo torstai! Koitan nyt tässä saada kasaan alkuviikon kuulumiset niin voin jatkaa tästä eteenpäin tuoreilla ja ajantasaisilla jutuilla. Uusia kuvia ei nyt ole, mutta toivottavasti loppuviikosta saisin muutaman ratsastuskuvan esille. Videoita on paljonkin, tammikuisia siis, mutta kun en osaa editoida niitä. Onko vinkkejä jostain helposta ohjelmasta?

Maanantaina...

Leo tarhasi ensimmäisen päivän yksin. Poni on vanhassa paikassa tarhannut aina itsekseen, edellisessä paikassa on ollut kaveri/kaverien kanssa. Päiväheiniä jakavalle Avantille Leo oli esittänyt hienon kiitolaukkashown, ja illallakin poni oli energinen. Ratsastuksessa oli alussa haasteita. Maneesiin kävely pelotti pientä ruunaa aivan kauheasti ja maneesin oven avaaminen aiheutti lievää hysteriaa. Pyrin kuitenkin vaan laittamaan Leon töihin ja jatkamaan ratsastusta normaalisti, ja yhtäkkiä poni rentoutuikin ja alkoi toimimaan hienosti. Ihan hyvä eka päivä siis!

Tiistaina...

Leo pääsi tutustumaan uuteen tarhakaveriinsa, tallin ihanaan shettistammaan (se sama jonka kanssa talvella lenkkeilin ja hoidin poni-ikävääni). Ensin juostiin ympäri isoa tarhaa, nuuhkittiin, potkittiin vähän ilmaa (molemmat osasivat onneksi väistää potkuja hyvin) ja vinguttiin (tamma, ei Leo). Hetken päästä oli jo rauhallista ja eilisen perusteella vaikuttaa siltä että näillä kahdella on hyvä mahdollisuus päätyä erittäin hyviksi ystäviksi. Toivon niin, koska tykkään että hevosella on tarhakaveri, varsinkin kun Leo on aika vilkas ja leikkisä tyyppi.

Ratsastus meni tiistaina tosi hyvin! Leo oli ihanan rento ja kuuliainen eikä maneesin oven avaaminen enää hetkauttanut. Tallikaveri katseli oman ratsastuksensa lomassa meidän menoa ja antoi pieniä vinkkejä. Tärkein neuvo oli "Jalasta eteen!", eli ponin pitää olla koko ajan pohkeen edessä. Käynnin parantamiseksi ja askeleen pidentämiseksi sain neuvon tehdä pieniä parin askeleen väistöjä. Lisäksi minua muistutettiin siitä että pitää koko ajan ratsastaa, ei matkustaa, ja suunnitella tehtävät etukäteen ettei homma mene haahuiluksi. Kyynärkulma, tuo ikuinen kompastuskiveni, sai myös huomautuksen osakseen. Ihanaa kun on osaavia tallikavereita joilta saa apua ja neuvoja!

Keskiviikkona...

Leo oli tallinpitäjän mukaan ollut koko päivän rauhallinen tarhassa oman kamunsa kanssa. Päiväheinätkin oli syöty sulassa sovussa molemmat omilta kasoiltaan. Huomasin itsekin että rauhallisempaa oli ollut koska poni ja loimet ei ollut niin yltäpäältä kurassa kuin eilisaamun spurttailun jäljiltä ;) Tosin Leo tykkää piehtaroida joten näin kurakautena tietää miltä loimet näyttää.

Leo ei ollut ihan niin rento ratsastaa kuin tiistaina, mutta hyvä kuitenkin. Loppua kohden poni jäi vähän pohkeen taakse. Nyt on menty maneesissa kolme päivää putkeen joten tänään ajattelin että voisi mennä ulos kävelemään. Pidemmälle maastoon en halua lähteä ekaa kertaa ilman kaveria joten varmaan kävellään ihan tallin pihapiirissä ja tallia ympäröivällä pellolla.

Lauantaina meillä on toivottavasti eka kouluvalmennus, jos saadaan aikataulut sopimaan. Nyt täytyy pikkuhiljaa alkaa tehdä ponille kunnon viikko-ohjelma että saadaan vähän tavoitteellisuutta tähän hommaan. Leo on nyt hienossa kunnossa edellisen ratsastajan jäljiltä ja haluan ponin pysyvänkin kunnossa, joten treeni on pidettävä monipuolisena.

Jk. Olin sitten kirjoittanut että ponin pitää olla pohkeen takana... No, ehkä kuitenkin pohkeen edessä ;)