Rallittelua

Päätin viime viikolla irtojuoksuttaa Leon pitkästä aikaa. Tai no, irtojuoksutus on Leon kohdalla ehkä väärä sana. En minä ponia mitään juoksuta, kunhan päästän irti ja vietän seuraavan vartin nauraen maha väärässä kun Leo rallittaa. Nyt meillä oli toinenkin katsoja mukana, vähemmän hevoskokemusta omaava tallilainen joka ei ole koskaan ollut läsnä kun hevosta irtojuoksutetaan.

Ensin tietty lämmittelin Leon kävelyttämällä sitä ja juoksuttamalla liinassa. Poni tosin ei kauaa malttanut ravata vaan pisti narun päässäkin jo hieman ranttaliksi. Irti päästyään Leo veti täyttä vauhtia tehden villejä pukkeja ja muita monimutkaisia muuveja. Voisin vaikka vannoa että poni nauroi ohi laukatessaan! Niin iloiselta se näytti kun pääsi irroittelemaan hyvällä pohjalla. Tuli itsellekin oikein hyvä mieli.

Mukana ollut kaveri ihmetteli miten lujaa Leo meneekään, ja pysääkö se koskaan. Muistan sitä itsekin ekalla irtokerralla pelänneeni, mutta kyllä se pysää. Ei tosin silloin kun pyydän, vaan silloin kun on saanut tarpeekseen. Silloin poni ravaa tai laukkaa luokseni, pysähtyy eteeni, ja jää odottamaan että otan kiinni. Kultainen poika <3

Elämä vie aikaa

Tallin ulkopuolinen elämä vie tällä hetkellä niin paljon energiaa ettei aikaa tahdo riittää blogille. Muidenkaan blogeja en ole ehtinyt paljon lukea. Onneksi tapahtuu mukavia asioita, vaikka niiden ansiosta onkin hetkellisesti hieman turhan kiire. Koitan alkaa päivittää taas ahkerammin kun muu elämä rauhoittuu kuun loppupuolella. Kiva että blogissa kuitenkin ainakin tilastojen mukaan jaksaa joku vielä käydä.

Leolla on kaikki hyvin. Poni on ollut laitumella ja ehkä siitä johtuen hiukan työläs ratsastaa. Energiaa työntekoon ei ole ollut ihan kauheasti enkä ole oikein saanut ravia vieläkään sellaiseen kuntoon kun haluaisin. Mutta enpä voi kehuskella että olisimme niin hirveästi treenanneetkaan... Eilen olin kisoissa auttamassa koko päivän eikä paukkuja ollut ratsastukseen illalla kauheasti jäljellä. Liikutin kyllä niin Leon kuin hoivissani olevan kaverin puoliverisenkin, mutta molemmat saivat tyytyä lyhyehköön jumppahölkkäilyyn.

Perjantaina ohjasajoin Leoa pitkästä aikaa. Poni oli ilokseni tosi reipas! Mielestäni se oli myös suorempi kuin edellisellä kerralla (josta on varmaan lähemmäs pari kuukautta). Ohjasajon jälkeen päätin päästää Leon vapaaksi maneesiin. Ensin poni piehtaroi, ja sitten alkoi ralli. Että Leolla oli hauskaa... Laukkasi aivan järjetöntä vauhtia varmaan kymmenen minuuttia. Ei puhettakaan että olisin saanut Leon kiinni, mutta en edes yrittänyt. Ajattelin että kyllä se rauhoittuu kun saa juosta tarpeekseen. Ja niinhän se rauhoittuikin. Lopulta Leo pysähtyi luokseni hulluna puuskuttaen. Nappasin ponin kiinni ja käveltiin pitkään jotta hengitys tasaantuu. Joskus on ihanaa vaan pitää hauskaa ja unohtaa kouluratsastus, niin paljon kun siitä tykkäänkin.

Labrat

Sain Leon verikokeen tulokset jo lauantaina. Mahdolliseen tulehdukseen littyvät arvot, eli leukosyytit ja fibrionogeeni olivat normaaleja. Ei siis hätää sillä saralla. Muut veriarvot olivat viitearvojen sisässä ja hemoglobiini hyvä. Yksi arvo oli ihan hiukan alakantissa. Mitä nyt maallikkona googlaamalla selvittelin, niin se voisi liittyä nimenomaan mahahaavaan. 

Torstaina jolloin Gastrogard aloitettiin Leo oli niin hankala että melkein itkua väänsin. Ihan mahdoton taluttaa, yritti poukkia, tempoilla ja purra koko ajan! Yritin ajatella että poni on kipeä ja käytöksen on pakko johtua siitä, ja toivoin ettei tilanne jatku samanlaisena. Perjantaina Leo onneksi käyttäytyikin jo paremmin ja viikonloppuna ei ollut enää ongelmia. Gastrogardin etu on se että se kyllä vaikuttaa ja auttaa nopeasti jos vika on mahassa.

Eilen kävelytin Leoa pitkään ja juoksutin molempiin suuntiin ravia jonkun verran. Liinassa poni liikkui hyvin ja mielellään. Ravi oli rentoa ja kunnollista, ei mitään sipsutusta tai pikkuponiravia. Tänään koitan miltä Leo tuntuu selästäkäsin. Lauantaina se ei vielä selästä kovin mielellään ravannut mutta toivottavasti tänään on jo parempi. Liikunta pysyy joka tapauksessa kevyenä ja rauhallisena ainakin tämän viikon.

Hihhulointia

Keskiviikkona Leo oli alussa aika tahmea ja vähän harmitti kun edellisenä päivänä oli mennyt niin hyvin. Tajusin sitten napata taas ratsastusloimen pois ja heti alkoi poni liikkua. Riitti siis kun riisuin loimen, ei tarvinnut sen enempää käyttää pohkeita tai raippaa. Mielenkiintoista.

Edellispäivän pukkeja ei enää tullut ja ravi oli hyvää, mutta laukka ei. Jotenkin tosi selätöntä eikä pyörinyt kunnolla. Positiivista on että laukka nousee nyt hyvin kun nostojen kanssa oli tuossa hetki sitten vähän ongelmia. 

Olen edelleen on-off-flunssassa, joten eilen säästin itseäni hiukan ohjasajamalla Leon. Tai siis niin luulin. Hikihän siinä tuli. Leo oli taas yliherkkä kaikelle, loikki kun kuului joku ääni jostain. Ponin tuntui myös olevan mahdoton mennä toisen pitkän sivun seinän lähelle. Leo vaan tuijotti maneesin ikkunoita järkyttyneen näköisenä ja poikitti pakoon. Tontutko siellä kurkki?!

Jatkoin tyynen rauhallisesti ohjasajoa vaikka välillä tuli ties mitä pomppua ja sivuttaisliikkeitä. Paljon saatiin hyviäkin pätkiä. Harmittaa vaan kun maneesissa oli yksi aika herkkä hevonen ja Leon sekoilu häiritsi kyllä jonkun verran tämän toisen ratsukon treeniä. Olin ajatellut että päästän Leon irtojuoksemaan, mutta siihen ei eilen ollut tilaisuutta. Pitää oikeasti löytää joku rako jolloin maneesi on tyhjä. Leolla alkaa olla pöllövirtaa hiukan liikaa ja odotan vaan milloin se alkaa tuottaa ongelmia myös selästäkäsin.

Sovin aiemmin että tänään Leolla ratsastaa ystäväni K. Luulen että tulee juuri sopivaan väliin. K kokeneempana ratsastajana saa Leon kunnolla töihin niin saadaan ehkä energiaa purettua. Huomenna meillä onkin sitten taas hyppytreenit.

Villi ja vapaa

 

 

 

Helppoa hevostelua

Eilen pääsin vihdoin tallille tai no jos totta puhutaan niin kyllähän mä siellä "ihan tosi nopeesti" käväisin jo keskiviikkoiltanakin (en sentään ihan suoraan sairaalasta...).

Ulkona oli upea aurinkoinen ilma, mutta tuuli oli puuskainen ja kylmä. Menimme Fannyn kanssa maneesiin, koska olen vielä toipilaana enkä halua ottaa riskejä kylmettämällä itseäni. Sen verran tuo neljän päivän sairaalareissu säikäytti etten sinne takaisin halua.

Taluttelin Fannya ensin kymmenisen minuuttia. Sitten pyöräytin tammaa liinassa hetken, jotta saisi lihakset lämpenemään. Seuraavaksi poni pääsikin vapaaksi ja sai hoitaa liikutuksen itse. Ja hienosti hän sen tekikin! Sain katsella naureskellen kameran kanssa vierestä, kun Fanny ravasi ja laukkasi ympäri maneesia. Löytyi niin villejä pukkeja kuin hienoja laukanvaihtojakin. Nopeuksista löytyi kaikki rauhallisen ja täyden kiidon välillä. Lisäksi piehtaroitiin hiekassa antaumuksella (kolme kertaa!).

Kun Fanny oli kyllikseen juossut (parikymmentä minuuttia se paineli ilman käskemistä), se pysähtyi ja katsoi minua "Oliks tää tässä?"-ilmeellä. Ei muuta kuin kuivatusloimi niskaan ja loppukäynnit. Tällainen hevosen liikutus sopii sairaslomalaiselle, ei rasitu liikaa ja mielikin kirkastuu ponin pinkomista katsellessa. Fanny taas sai purettua poissaoloni aikana kertyneen energian. Otin paljon kuvia ja yllättävän moni onnistui,  latailen niitä tänne myöhemmin.

Viikko-ohjelma

Tutustuttuani Fannyyn muutaman viikon ajan ja keskusteltuani valmentajan kanssa olen miettinyt ponille suuntaa-antavan viikko-ohjelman jolla mennään näillä näkymin alkuvuoteen. Seuraavan parin kuukauden tavoitteena on kehittää Fannylle lisää lihasta, saada voimaa takaosaan, kehittää tasapainoa ja pitää lisäksi ponin mieli virkeänä sekä säilyttää ilo kaikessa työnteossa.

Maneesissa (tai mahdollisuuksien mukaan myös kentällä) on tarkoitus harrastaa perus-sileälläratsastusta kolmisen kertaa viikossa. Kaksi näistä kerroista on hieman raskaampia, toinen valmentajan kanssa ja toisella mennään puomeja. Kolmannen treenin on tarkoitus olla vähän kevyempi ja rennompi.

Olen ennenkin sanonut että pidän kävelypäiviä tärkeänä hevoselle. Fannyn viikko-ohjelmassa on tarkoitus olla kaksi kävelypäivää, joista toinen kelien salliessa vaihtuu reippaammaksi maastoksi. Tällä hetkellä tilanne on se että vain käyntimaastot onnistuvat kovien (soratie) ja liukkaiden (pelto) pohjien vuoksi. Jatkuvat sateet ovat muodostaneet hyväpohjaisemman maastoreitin alkuun niin kauhean mutalammen ettei siitä oikein pääse hevosella menemään yli. Lauantaina on kyllä tarkoitus käydä valoisalla katsomassa jos jotenkin pääsisimme puikkelehtimaan mudan ohi.

Viikkoon mahtuu myös yksi täysin vapaa päivä, ja lisäksi juoksutan Fannya kerran viikossa (ja varmasti myös irtohypytän silloin tällöin). Vieläkin mietityttää paras juoksutustapa, joten kommentteja otetaan edelleen vastaan!

Eilen päädyin lämmittelemään Fannyn riimunnarun päässä, eli kävelimme ja hölkkäsimme yhdessä parikymmentä minuuttia. Sitten päästin ponin maneesiin vapaaksi juoksemaan noin vartiksi. Sen jälkeen vielä taluttelin käynnissä vartin verran. Tuli muuten todettua että Fanny tottelee vapaanakin mukavasti ääniapuja, siirtymiset askellajien välillä tapahtuivat melkein aina niinkuin pyysin.