Tyttö jolle ei koskaan tapahdu mitään

Alkaa draama jo kyllästyttää. Kaipaan aikoja kun mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Ehkä silloin oli välillä vähän tylsää, mutta ottaisin mieluummin tylsyyden kuin sen tapahtumien vyöryn jonka olen tänä vuonna saanut käydä läpi, ja joka vain jatkuu niin hevos- kuin muussakin elämässä. 

Eilen kävin liikuttamassa Leon nopeasti ennen rokotusta ettei jää seisomaan maanantain treenin jälkeen. Maneesin pihassa läpikäytiin kaikkea muuta kuin rentouttava kohtaus johon osallistui kaksi possuilevaa hevosta. Toinen niistä oli tietenkin Leo. Taas saatiin peruutella ja keskustella kuka määrää mihin suuntaan liikutaan ja mitä vauhtia.

Sen jälkeen seuraavaan ohjelmanumeroon eli siihen rokotukseen. Leo ei ole ennenkään tykännyt piikeistä ja Hyvinkään reissun jälkeen vielä vähemmän. Poni peruutti karsinan takanurkkaan, seisoi lihakset pinkeänä korvat luimussa ja nappaili ilmaa hampaillaan. Ei tainnut edes tarjoillut lakunamut helpottaa kurjuudessa. Ymmärrän kyllä, olen itsekin piikkikammoinen. Rokotus saatiin kuitenkin hoidettua kunnialla.

Tänä aamuna puhelin soi 7.20. Tallinpitäjä soittaa. Kaikkihan me tiedämme mitä nämä jokaisen hevosenomistajan vihaamat aamupuhelut tarkoittavat. Leo ei syö ja sillä on kuumetta, paljon. 40,03 näytti mittari. Loimea niskaan ja Finadynea nassuun. Soitin eläinlääkärille joka kummasteli miten rokotus nostaa näin korkean kuumeen. Sain perushoito-ohjeet, jotka välitin tallille ja jatkoin itse töitäni.

Tunnin päästä tallinpitäjä soittaa taas. Hän on käynyt tarkastamassa ettei Leon kaula ole turvonnut. Poni on litimärkä hiestä ja hengittää todella kiivaasti ja raskaasti. Ja taas soitto eläinlääkärille. Luultavasti kuumeen laskun aiheuttamaa oireilua. Ei voida kuin odottaa. Kyseessä voi myös olla allerginen reaktio Finadynelle mutta se on epätodennäköistä koska Leo on syönyt ko lääkettä ennenkin ilman oireiluja (paiseleikkauksen jälkimeiningeissä). Kaveri kertoo että hänen hevosensa reagoi samalla tavalla kun rokotuksen nostattama kuume lähti kipulääkkeellä laskemaan. Minulle ihan uusi reaktio mutta hyvä tietää tämäkin. 

Muutamia tunteja kipulääkkeen annon jälkeen Leo oli jo pirteämpi ja hikoilu ja puuskutus olivat rauhoittuneet. Puhuin vielä ellin kanssa ja päädyttiin siihen että hänen on turha tulla tässä vaiheessa käymään. Huomenna laitan viestiä Leon voinnista ja katsotaan sen mukaan onko tarvetta tutkimuksiin. Rokotuskuumeen ei pitäisi kestää päivää paria pidempään.

Taas siis mittaillaan kuumetta kaksi kertaa päivässä. Meillehän se on kesältä tuttua hommaa... Ulos ei ole asiaa ennenkuin kuume hellittää. Juomisesta pitää luonnollisesti huolehtia. Finadynea annetaan 12 tunnin välein 1-1,5 pussia. Yhtä kuumepäivää kohden tulee viikko sairaslomaa nyt kun kuume on näin korkea. Kuten aina, tärkeintä on tietysti että Leo tulee kuntoon, mutta valehtelisin jos sanoisin ettei harmita. Kyllä harmittaa. Treenit katkeavat taas, valmennukset jäävät välistä ja maastakäsittelykoulutuskin siirtyy. Vaan eipä näille mitään voi. Uusia treenejä ja valmennuksia tulee. Miten tuntuu että olen sanonut tämän saman muutamaan kertaan ennenkin...

Päivä 6

Jälleen normaalit aamukuviot: lämmön mittaus, pintelin poisto, lääke, suihkutus, rasvaus, loimitus, talutus, juotto, sairastarhaan. Tänään Leo malttoi kävellä riekkumatta mutta reippaasti (mitä nyt illalla teki muutaman loikan alkuun). Jalan alaosan turvotus oli lähes kokonaan laskenut. Myös kaulassa pullottaneet kanyylijäljet ovat alkaneet vihdoin laskea.

Päivällä keskustelin eläinlääkäri Kira Kanervan kanssa. Vyörytin taas kysymystulvan joka minulle näyttää aina parissa päivässä kertyvän kun en puhu ell:n kanssa... Tosiaan olen miettinyt mistä tiedän että haava paranee, kun se näyttää koko ajan samalta. Sanna ja Lotta kertoivatkin jo haavan paranemisesta edellisen postauksen kommenteissa, ja Kanerva valaisi minua lisää. Haava paranee tietysti sisältä päin eli sieltä kauhean kokoisen kolon pohjalta, ja näen haavan sulkeutumisen vasta loppuvaiheessa kun prosessi tavoittaa ihon pinnan. No, onhan tuo ihan loogista ja tuli vähän tollo olo kun olin itsekseni miettinyt että miten ihmeessä ne reunat muka kiinni menee ja jääkö sinne sisälle sitten tyhjä aukko ;)

Ell sanoi että on hyvä että haava sulkeutuu mahdollisimman hitaasti. Samoin märkäeritteen valuminen on hyvä juttu, niin ällöä kun se välillä onkin. Märkäerite kuitenkin tuo mukanaan mahdolliset roskat yms. ulos. Leon haavan hankala sijainti on paranemisen kannalta oikeastaan hyvä sijainti. Painovoima valuttaa ylimääräisen ulos, ja haava on niin "syvällä" nivusissa ettei sinne mene helposti roskaa. Tänään katselin taskulampun kanssa niin en nähnyt kolossa yhtään turvetta tai muuta haavaan kuulumatonta.

Antibioottikuuria jatkettiin Oriprimilla jossa on samat vaikuttavat aineet kuin Leon nyt syömässä Equibactinissa. Kanervan mukaan antibioottikuuri ei kuitenkaan ole hoidossa se tärkein juttu. Kuuria jatkettiin ehkä enemmän minun mielenrauhani vuoksi. Tallikaverini hevosella oli muutama vuosi sitten paha haava joka ei millään parantunut ja kuume nousi aina kaksi päivää antibioottikuurin loppumisen jälkeen, siksi minua pelottaa lääkityksen loppuminen. Leon tapauksessa tärkein hoito on kuitenkin suihkuttaa haava-aluetta säntillisesti se kaksi kertaa päivässä. 

Nyt illalla Leo oli vähän nuuppa. Veikkaan että syynä on kipulääkkeen lopettaminen. Täytyy katsoa miltä poni vaikuttaa huomenna ja miettiä pitäisikö kipulääkitystäkin jatkaa. Lämpö oli noussut aamusta joitakin kymmenyksiä mutta oli kyllä edelleen normaali, ja ainahan se tuppaa päivän mittaan hiukan nousemaan. Juoma ei oikein uponnut vaikka koitin taas ties mitä liemiä. Näin muuten ekan kerran leikkauksen jälkeen ponin pissaavan (siis onhan se tietysti pissannut! Mutta en vaan ole ollut todistamassa). Vähän vaikean näköistä oli. Leon pissausasento kun on sellainen että haavaan tekee varmasti kipeää, kun poni venyttää itsensä pitkäksi ja seisoo suunnilleen takakavioiden kärjillä. Onnistui kumminkin ja pissaa tuli normaali runsas määrä. Juu, tähän on tultu; kirjoitan analyysia hevoseni pissaamisesta...

Päivä yksi

Aloitan uuden, leikkauksen jälkeisen ajanlaskun. Eli tänään on päivä 1 kotona, neljä päivää leikkauksen jälkeen. Olimme kotitallilla eilen illalla yhdeksän maissa ja jäin laittamaan ponia yöpuulle hiljaisessa tallissa. Leo vaikutti tyytyväiseltä päästyään omaan karsinaan ja ruoka maistui.

Tänään Leo on ollut pirteä ja iloinen. Niin se on tainnut kyllä olla klinikallakin, joka päivä kertomuksessa nimittäin lukee "poni on reipas, kuumeeton ja yleisvointi hyvä". Leo pääsi aamupäiväksi minisairastarhaan, ja oli siellä nätisti ainakin sen ajan kun olin katselemassa. Alkuillasta poni ehkä hiukan kiukkuili kun harjasin sitä, olisiko kipulääkkeen vaikutus ollut lakkaamassa.

Leon kotihoito-ohjeet ovat melko simppelit: Kaksi kertaa päivässä haava-alueen suihkutus ja takajalan sisäosan rasvaus Helosanilla (valuvat märkäeritteet ärsyttävät jalan ihoa helposti), antibiootti ja kipulääke. Lämpö mitataan myös kaksi kertaa päivässä ja jos se menee tiettyjen rajojen yli niin pitää soittaa klinikalle. Lämmön nousuhan kertoo yleensä siitä että haava on tulehtumassa. Haava on iso mutta mielestäni suht siistin näköinen. Pitkä viilto, olisikohan se joku 10 cm, ja valtava onkalo jonka kokoa en osaa arvioida. Kotiutuspaperien mukaan haavan parantuminen kestää kaksi-kolme viikkoa, jos mikään ei mene pieleen. Aika lyhyeltä ajalta tuntuu mutta katsellaan.

Lupasin että palaan Leon löydöksiin kun saan paperit. Kotiutuspapereissa asiat oli selitetty aika simppelisti, joten joudun nyt kuitenkin turvautumaan muistiini ja siihen mitä puhuin eläinlääkärin kanssa leikkauspäivänä. Kirurgi siis arvioi tilanteen maanantaina ja päädyttiin leikkaukseen koska paise jatkui ylös nivuskanavaan eikä sen poisto onnistunut rauhoituksessa. Teoreettinen vaihtoehto leikkaukselle olisi kai ollut jatkaa antibiootteja ja huuhtelua mutta en nähnyt siinä mitään mieltä koska paise olisi silti jäänyt jäljelle.

Leikkauksessa tullut yllätys (minulle valtava järkytys) liittyi paiseen kokoon. Paise oli todella iso ja kapseloitunut ja muistaakseni ell puhui jotain myös osittaisesta kuoliosta. Leikkaus sai siis vähän isommat mittasuhteet. Ell sanoi että paise on ollut ponilla vuosia. Voi vain kuvitella millaisia tuntemuksia tästä on ollut. Toivon mukaan tuntemukset ovat olleet enemmän epämukavuutta kuin kipua, mutta sitä emme voi tietää. Varmaa on että ylimääräinen 15 cm pallo jalkojen välissä ei ole mukava juttu. Aiheuttajaakaan ei tiedetä. Mahdollisesti joku vierasesine, kuten jo aiemmin sanottiin. Leikkaus oli Leon tilanteessa ainoa oikea päätös, ilman avaamista ja paiseen koko laajuuden toteamista paranemismahdollisuus olisi ollut 0 %.

Paiseen suuruuden ja sijainnin vuoksi (lähellä isoja verisuonia) Leo menetti leikkauksessa paljon verta ja sai plasmalaajentajaa. Kun sain soiton että poni on heräilemässä minua varoitettiin että pystyynnousussa on suuri riski. Jos joku repeymä olisi tullut niin poni ei olisi kestänyt lisää verenvuotoa vaan olisi menehtynyt. Onneksi herääminen ja ylösnousu kuitenkin sujuivat normaalisti.

Onni että paise nyt löydettiin. Tämänkaltainen juttu on nimittäin eläinlääkärien mukaan todella hankala diagnosoitava. Jostain syystä paise nyt vaan "aktivoitui" ja tulehtui aiheuttaen yleisoireet ja muutokset verenkuvassa. Mikäli Leo paranee, odotan jännityksellä muuttaako paiseen poistaminen jotain sen käytöksessä, liikkumisessa jne. 

"Älä siinä hössötä, tuo lisää ruokaa!"