Kyllästyttää

Saisi haava nyt vihdoin mennä jo umpeen. Aamulla tallille ajaessa tein mielessäni pientä tilastoa. Tänään on 26. aamu. Kahtena aamuna olen saanut nukkua ilman herätyskelloa. Muina aamuina kello on soittanut viimeistään klo 6.30, joinakin aamuina jo aiemmin. Kesäloma, hah! Ei tarvitse mitään päivää pitempiä reissujakaan miettiä koska tallilla täytyy olla joka aamu ja ilta.

Olen siis tietysti suunnattoman iloinen siitä että Leo tuntuu toipuvan, ja tiedostan että asiat voisivat olla todella paljon huonommin ja hoito paljon raskaampaa. Mutta silti kyllä odotan niin paljon sitä päivää kun saan todeta että haava on kiinni ja voin lopettaa aamutallissa käymisen. Tai no, tallinpitäjät on jo vitsaillut että enhän mä osaa enää jäädä aamuisin kotiin... 

Toisaalta kesäaamut tallilla on kyllä ihania. Leon hoitamisen jälkeen istuskelen usein tallin terassilla, juon aamukahvia ja tarkkailen hevosia. Hevosista ja niiden käytöksestä oppii valtavasti kun niitä vaan katselee aamu aamun jälkeen. Eihän ne siellä tarhoissa periaatteessa mitään tee, möllöttävät vaan, mutta silti sieltä erottuu jokaisen hevosen omat jutut ja tavat. Suosittelen kyllä kaikille täyshoitotallilaisille että käyvät joskus (vaikka sitten näin kesälomalla) ihan vaan seuraamassa oman hevosen tarhailua.

Leon vointi on ollut tasainen, paitsi eilen oli pientä turvotusta nivusissa jota tietysti pelästyin. Tänään se oli kyllä laskenut. Lämpöjä mittaan edelleen aamuisin, normaalissa on pysynyt (eli yleensä 37,3). Leon normaalilämpö ei siis ole lähellä 38 astetta kuten alkukesästä luulin (kun sain mittauksissa koko ajan tällaisia lukemia), vaan ponin elimistö kehitteli jo silloin tulehdusta. Haava on muutaman sentin auki, erittää enää tosi vähän. Leo on alkanut piehtaroida enemmän ja eilen haavassa näkyi turvetta joka ei lähtenyt huuhtelemalla pois. Pyyhin lian pois tosi varovasti pumpulipuikolla. Viime viikolla sanoin että haava sulkeutuu viikon sisään, mutta koska se ei ole vielä sulkeutunut niin nyt taidan sanoa saman. Eli jospa ensi viikolla olisi ummessa. Onneksi nämä helteet tulivat vasta nyt! 

Uupunut hevosenomistaja ilmoittautuu

Täällä ollaan, ja tilanne on ihan ok. Hurjaa vuoristorataa mennään. Leon lämpö on tässä muutaman päivän aikana heitellyt välillä 36,9-38,8 ja omat mielialat vaihtelee aika lailla samaan tahtiin. Ponin hoidon lisäksi minua työllistävät seuran kisat ja omat työkuviot, joten alan olla aika poikki. Yöunet ei kauheasti auta jos ne ovat täynnä ponipainajaisia, niinkuin minulla on jo monta yötä ollut.

Juttelin torstaina puhelimessa Hyvinkään eläinlääkärin Minna Mustikan kanssa. Pohdimme Leon kuumeilua, ja ell tuli siihen tulokseen että jos poni on pirteä, syö ja juo, ja haava on siisti niin ei ole syytä kauheaan huoleen vaan lämpö liittynee paranemisprosessiin. Toivotaan näin. Eilen ja tänä aamuna Leon lämmöt olivat 37,1 ja 37,0, mutta illalla oli taas asteen korkeampi. Katsotaan mitkä lukemat tänä iltana saadaan. Kuumemittareitakin minulla on käytössä jo kolme, ei tässä yksi riitä...

Leon juomisen kanssa on ollut taas vähän hankalaa. Greenline-pellavavettä se onneksi juo, ei juuri muuta. Ruoka maistuu tosi hyvin, etenkin vihreää poni söisi kuinka paljon vaan. Käyn siis keräämässä Leolle mahdollisimman paljon vihreää, laitumellehan ponia ei voi päästää. Haava on siisti ja eritys koko ajan vähäisempää. Nyt haavaviilto on enää noin 5 senttiä pitkä, alussa se oli lähemmäs 15 cm. Näkee kyllä että reikä on selvästi sisältä vielä auki joten ei ole tuolla viillon sulkeutumisellakaan mikään kiire. Parempi kun menee kunnolla sisältä kiinni ennenkuin ulkoa. Säären sisäsyrjällä olleet ilmeisesti märkäeritteen aiheuttamat "ruvet" ovat myös aika hyvin lähteneet pois.

Leon jokailtaiset lenkit ovat sujuneet suht hyvin. Välillä saa kyllä hra liimakavion kanssa neuvotella siitä saako kävellessä stoppailla, ja onko talliin pakko mennä, mutta muuten Leo on käyttäytynyt hyvin ja haavanhoito onnistuu ilman suurempaa draamaa. Tarhaus on myös sujunut ok kunhan ponilla on ruokaa. Tänään laitumella pomppineet tallikaverit saivat Leon hermostumaan mutta onneksi olin paikalla nakkaamassa ruohoa nenän eteen ennenkuin poni ehti loikkia kauheasti. Eläinlääkäri sanoi että edelleen repivät sivuttaisliikkeet ovat huono juttu ja voivat aiheuttaa tyrän. Eli ei mitään asiaa isompaan tarhaan ennenkuin haava on täysin parantunut.

Päivä 6

Jälleen normaalit aamukuviot: lämmön mittaus, pintelin poisto, lääke, suihkutus, rasvaus, loimitus, talutus, juotto, sairastarhaan. Tänään Leo malttoi kävellä riekkumatta mutta reippaasti (mitä nyt illalla teki muutaman loikan alkuun). Jalan alaosan turvotus oli lähes kokonaan laskenut. Myös kaulassa pullottaneet kanyylijäljet ovat alkaneet vihdoin laskea.

Päivällä keskustelin eläinlääkäri Kira Kanervan kanssa. Vyörytin taas kysymystulvan joka minulle näyttää aina parissa päivässä kertyvän kun en puhu ell:n kanssa... Tosiaan olen miettinyt mistä tiedän että haava paranee, kun se näyttää koko ajan samalta. Sanna ja Lotta kertoivatkin jo haavan paranemisesta edellisen postauksen kommenteissa, ja Kanerva valaisi minua lisää. Haava paranee tietysti sisältä päin eli sieltä kauhean kokoisen kolon pohjalta, ja näen haavan sulkeutumisen vasta loppuvaiheessa kun prosessi tavoittaa ihon pinnan. No, onhan tuo ihan loogista ja tuli vähän tollo olo kun olin itsekseni miettinyt että miten ihmeessä ne reunat muka kiinni menee ja jääkö sinne sisälle sitten tyhjä aukko ;)

Ell sanoi että on hyvä että haava sulkeutuu mahdollisimman hitaasti. Samoin märkäeritteen valuminen on hyvä juttu, niin ällöä kun se välillä onkin. Märkäerite kuitenkin tuo mukanaan mahdolliset roskat yms. ulos. Leon haavan hankala sijainti on paranemisen kannalta oikeastaan hyvä sijainti. Painovoima valuttaa ylimääräisen ulos, ja haava on niin "syvällä" nivusissa ettei sinne mene helposti roskaa. Tänään katselin taskulampun kanssa niin en nähnyt kolossa yhtään turvetta tai muuta haavaan kuulumatonta.

Antibioottikuuria jatkettiin Oriprimilla jossa on samat vaikuttavat aineet kuin Leon nyt syömässä Equibactinissa. Kanervan mukaan antibioottikuuri ei kuitenkaan ole hoidossa se tärkein juttu. Kuuria jatkettiin ehkä enemmän minun mielenrauhani vuoksi. Tallikaverini hevosella oli muutama vuosi sitten paha haava joka ei millään parantunut ja kuume nousi aina kaksi päivää antibioottikuurin loppumisen jälkeen, siksi minua pelottaa lääkityksen loppuminen. Leon tapauksessa tärkein hoito on kuitenkin suihkuttaa haava-aluetta säntillisesti se kaksi kertaa päivässä. 

Nyt illalla Leo oli vähän nuuppa. Veikkaan että syynä on kipulääkkeen lopettaminen. Täytyy katsoa miltä poni vaikuttaa huomenna ja miettiä pitäisikö kipulääkitystäkin jatkaa. Lämpö oli noussut aamusta joitakin kymmenyksiä mutta oli kyllä edelleen normaali, ja ainahan se tuppaa päivän mittaan hiukan nousemaan. Juoma ei oikein uponnut vaikka koitin taas ties mitä liemiä. Näin muuten ekan kerran leikkauksen jälkeen ponin pissaavan (siis onhan se tietysti pissannut! Mutta en vaan ole ollut todistamassa). Vähän vaikean näköistä oli. Leon pissausasento kun on sellainen että haavaan tekee varmasti kipeää, kun poni venyttää itsensä pitkäksi ja seisoo suunnilleen takakavioiden kärjillä. Onnistui kumminkin ja pissaa tuli normaali runsas määrä. Juu, tähän on tultu; kirjoitan analyysia hevoseni pissaamisesta...

Päivä 5

Pintelöinti ja/tai eilinen taluttelu oli auttanut ja jalan alaosan turvotus oli tänä aamuna vähän laskenut. Iltakäynnillä se oli mielestäni laskenut vielä vähän lisää. Aamulla Leon kävelytys oli aika haasteellista. Poni olisi koko ajan halunnut pinkaista pukkilaukkaan ja heitteli päätään uhmakkaasti... Illalla kentällä oli muita hevosia ja meno oli hieman maltillisempaa.

Aamulla meni viimeinen kipulääkeannos (Finadynea). Antibioottia on vielä kolme annosta jäljellä, mutta tosiaan soitan huomenna Hyvinkäälle ja pyydän että määräisivät puhelinreseptillä lisää. Samalla täytyy kysellä miten haavan paranemisen edistymisen voi huomata. Tuntuu että haava on koko ajan saman näköinen. Tänäänkin se oli ulkopuolelta ihan siisti, tosin sisältä valuu erittäin ällöttäviä vaaleanpunaisia limaisia klönttejä (käsittääkseni tämä on edelleen täysin normaalia). Jalan turvotus on tosiaan laskenut aika kivasti. Vaahdottelin jalan kuitenkin pesu-betadinella kintereestä alaspäin, siltä varalta että siellä on joku piilevä naarmu, ja aion tehdä jatkossakin saman. Lähtee tahmea ja kuivunut haavaeritekin helpommin pois ja Betadine puhdistaa jalan hyvin.

 

Eilen Leo oli vielä polkenut aika paljon heinää yön aikana jalkoihinsa, mutta tänä aamuna karsinassa oli jäljellä vain rippeet. Eli ruoka on maistunut hyvin. Juomisesta Leon kanssa saa muutenkin huolehtia, ja etenkin nyt olen koittanut saada sitä juomaan mahdollisimman paljon. Onneksi koitin uudelleen greenline-pellavavettä kun Anna siitä vinkkasi kommenteissa. Aiemmin ei ole Leolle oikein uponnut, mutta tänään joi niin aamulla kuin illallakin useamman litraa merisuolalla höystettyä tosi löysää velliä.

Päivät 3 & 4

Kaikki on suhteellisen ennallaan; lämpöä ei ole, haava erittää saman verran kuin ennenkin, ja on minun silmääni suht siistin näköinen vaikkakin edelleen aika öklö... Tai no yksi muutos on; eilen aamulla huomasin että Leon haavanpuoleinen takajalka on alaosasta aika tukki, paljon turvonneempi kuin ennen. Huonolla tuurilla poni on onnistunut telomaan itsensä tarhassa. Tosin haavaa, aristusta tai lämpöä ei ole. Todennäköisempi syy turvotteluun lienee leikkaushaava, jalan yläosassa kun on ollut koko pientä turvotusta.

Puhuin tänään yhden Hyvinkään Animagin eläinlääkärin kanssa ja käytiin läpi viikonloppuna kerryttämäni kysymysten lista. Sain tarkempia neuvoja haava-alueen suihkutteluun ja uskallan nyt putsailla ehkä vähän rohkeammin. Vettä ei saa tietenkään osua paineella haava-alueelle, mutta ei haittaa jos sitä roiskuu. Helosania uskalsin tänään laittaa lähemmäs haavaa ärtynyttä ihoa hoitamaan. Leo oli muuten ollut viime yönä makuulla mutta haava-alue ei onneksi näyttänyt likaiselta.

Jalan turvotuksesta kuultuaan ell kehotti laittamaan yöksi tallipintelin. Lisäksi hän neuvoi lisäämään liikuntaa. Rauhallista kävelyliikuntaa siis määrättiin, mutta Leo on hiukan eri mieltä. Leo kuvittelee olevansa elämänsä kunnossa. Poni oli tänään tuulisella säällä koko ajan lentoon lähdössä ja omistaja roikkui narun päässä naama valkoisena ja odotti koska tulee sellainen loikka että veri alkaa lentää... Lisään nyt siis päivittäisiin hoitorutiineihin pari vartin talutuslenkkiä (joiden toivon pysyvän rauhallisina...) ja toivon että turvotus lähtee laskemaan. Esitin eläinlääkärille myös huoleni siitä että antibioottikuuri loppuu jo torstaiaamuna. Onneksi sitä voidaan luultavasti jatkaa juhannuksen yli. Soittelen vielä keskiviikkona niin katsotaan mitä tehdään.

Vetcaren Hevosten hätätapaukset-luento pidettiin muuten vihdoin myös Porissa (aiemmin muualla järjestetystä luennosta voitte lukea Anun blogista.) Luennolla Jonna Jokisalo luennoi ensimmäisen puoliskon varsomiseen liittyvistä asioista ja toisella puoliskolla ähkystä ja hiukan madotuksista. Toivottavasti luennoille tulee jatkoa, saamissamme kalvoprinteissä oli vielä monta mielenkiintoista ja tärkeää asiaa jotka jäivät tällä kertaa ajan puutteessa käsittelemättä. Luennon jälkeen kävin vielä henkilökohtaisesti kiittämässä Leon diagnosoinnista ja hoidosta. Tuntui hyvältä kuulla ell:n sanovan; "Kyllä poni kuntoon tulee ja on jatkossa entistä ehompi". Haluan uskoa siihen.

Päivä yksi

Aloitan uuden, leikkauksen jälkeisen ajanlaskun. Eli tänään on päivä 1 kotona, neljä päivää leikkauksen jälkeen. Olimme kotitallilla eilen illalla yhdeksän maissa ja jäin laittamaan ponia yöpuulle hiljaisessa tallissa. Leo vaikutti tyytyväiseltä päästyään omaan karsinaan ja ruoka maistui.

Tänään Leo on ollut pirteä ja iloinen. Niin se on tainnut kyllä olla klinikallakin, joka päivä kertomuksessa nimittäin lukee "poni on reipas, kuumeeton ja yleisvointi hyvä". Leo pääsi aamupäiväksi minisairastarhaan, ja oli siellä nätisti ainakin sen ajan kun olin katselemassa. Alkuillasta poni ehkä hiukan kiukkuili kun harjasin sitä, olisiko kipulääkkeen vaikutus ollut lakkaamassa.

Leon kotihoito-ohjeet ovat melko simppelit: Kaksi kertaa päivässä haava-alueen suihkutus ja takajalan sisäosan rasvaus Helosanilla (valuvat märkäeritteet ärsyttävät jalan ihoa helposti), antibiootti ja kipulääke. Lämpö mitataan myös kaksi kertaa päivässä ja jos se menee tiettyjen rajojen yli niin pitää soittaa klinikalle. Lämmön nousuhan kertoo yleensä siitä että haava on tulehtumassa. Haava on iso mutta mielestäni suht siistin näköinen. Pitkä viilto, olisikohan se joku 10 cm, ja valtava onkalo jonka kokoa en osaa arvioida. Kotiutuspaperien mukaan haavan parantuminen kestää kaksi-kolme viikkoa, jos mikään ei mene pieleen. Aika lyhyeltä ajalta tuntuu mutta katsellaan.

Lupasin että palaan Leon löydöksiin kun saan paperit. Kotiutuspapereissa asiat oli selitetty aika simppelisti, joten joudun nyt kuitenkin turvautumaan muistiini ja siihen mitä puhuin eläinlääkärin kanssa leikkauspäivänä. Kirurgi siis arvioi tilanteen maanantaina ja päädyttiin leikkaukseen koska paise jatkui ylös nivuskanavaan eikä sen poisto onnistunut rauhoituksessa. Teoreettinen vaihtoehto leikkaukselle olisi kai ollut jatkaa antibiootteja ja huuhtelua mutta en nähnyt siinä mitään mieltä koska paise olisi silti jäänyt jäljelle.

Leikkauksessa tullut yllätys (minulle valtava järkytys) liittyi paiseen kokoon. Paise oli todella iso ja kapseloitunut ja muistaakseni ell puhui jotain myös osittaisesta kuoliosta. Leikkaus sai siis vähän isommat mittasuhteet. Ell sanoi että paise on ollut ponilla vuosia. Voi vain kuvitella millaisia tuntemuksia tästä on ollut. Toivon mukaan tuntemukset ovat olleet enemmän epämukavuutta kuin kipua, mutta sitä emme voi tietää. Varmaa on että ylimääräinen 15 cm pallo jalkojen välissä ei ole mukava juttu. Aiheuttajaakaan ei tiedetä. Mahdollisesti joku vierasesine, kuten jo aiemmin sanottiin. Leikkaus oli Leon tilanteessa ainoa oikea päätös, ilman avaamista ja paiseen koko laajuuden toteamista paranemismahdollisuus olisi ollut 0 %.

Paiseen suuruuden ja sijainnin vuoksi (lähellä isoja verisuonia) Leo menetti leikkauksessa paljon verta ja sai plasmalaajentajaa. Kun sain soiton että poni on heräilemässä minua varoitettiin että pystyynnousussa on suuri riski. Jos joku repeymä olisi tullut niin poni ei olisi kestänyt lisää verenvuotoa vaan olisi menehtynyt. Onneksi herääminen ja ylösnousu kuitenkin sujuivat normaalisti.

Onni että paise nyt löydettiin. Tämänkaltainen juttu on nimittäin eläinlääkärien mukaan todella hankala diagnosoitava. Jostain syystä paise nyt vaan "aktivoitui" ja tulehtui aiheuttaen yleisoireet ja muutokset verenkuvassa. Mikäli Leo paranee, odotan jännityksellä muuttaako paiseen poistaminen jotain sen käytöksessä, liikkumisessa jne. 

"Älä siinä hössötä, tuo lisää ruokaa!"