Joulua kohti

Meidän treenit on nyt sujunut nousujohteisesti ja Leo tuntuu paremmalta joka päivä. Ihan superhuippufiiliksiä ei ole vielä saatu mutta olen tyytyväinen nykyhetkeen, kun hetki sitten tuntui moni asia aika vaikealta. Leo on käyttäytynyt tosi kiltisti, paitsi aivan varmasti tänään hyppää pystyyn talutuksessa kun menin sanomaan näin :D Selästä poni on ollut huippukuuliainen. Leoa ei ole nyt viime päivinä häirinnyt eikä kiinnostanut muiden hevosten puuhat vaan poni on keskittynyt hienosti omaan treeniin. Eilen menin ennen tallin joulujuhlia kevyesti ilman satulaa ja Leo oli tosi kiva ja rento.

Maanantaina sattui niin harvinaisesti että ruuhka-aikaan olin yksin maneesissa. Tuo yksinolo on vaan meidän juttu. Keskittyminen on molemmilla ihan eri luokkaa. Alussa Leo kyllä hiukan hirnui ja kuunteli kavereiden vastauksia, mutta keskittyi sitten ja saatiin tehtyä mm. ihan tosi hienoja laukannostoja käynnistä. Alaspäin siirtymiset ei sitten onnistunutkaan niin nätisti mutta se oli minun vikani. En ymmärrä miksen osaa tehdä laukka-käynti-siirtymisiä...

Olin jo siirtymässä loppuverkkaan kun paikalle tuli pari muuta. Heti Leo muuttui hitaaksi ja tahmeaksi vaikka oli siihen asti ollut eteenpäinpyrkivä. Olen tätä asiaa jo hetken analysoinut enkä ole varma mikä vaikuttaa eniten tai minkä verran, muuttuuko Leo kun ruuhkaa on enemmän, vai muutunko minä. Tai siis minä muutun kyllä. Puolet energiasta menee miettimiseen mistä välistä ratsastan ja mitä teen missäkin kohdassa etten osu kenenkään tielle. Onneksi nyt on pitkät pyhät alkamassa ja tilaa maneesissa riittänee. 

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogiystäville!

Valmennuksessa part 2

Eilen oli siis viikon toisen valmennuksen vuoro. Alku ei ollut paras mahdollinen, kylmä ja tuulinen sää ajoi ratsastajat maneesiin ja oli aika ruuhkaista. Taisi oma keskittyminen olla vähän hakusessa kun piti koko ajan olla niin tarkkana ettei ohittele ketään liian läheltä.

En saanut koko valmennuksen aikana ponia kunnolla rennoksi niskasta, ja suoruudenkin kanssa oli ongelmia. Ihan perus-siirtymätreeniä tehtiin ja lopussa jonkun verran laukkaa. Positiivista oli se että ulkoa kuuluvasta puhurituulesta huolimatta Fanny ei eilen kyttäillyt mitään ylimääräistä, ja laukassa tuntui taas että sain istuntani kohdilleen.

Eipä tuosta valmennuksesta ole kovin paljon kerrottavaa, mutta se nyt jäi päällimmäisenä mieleen että minun on saatava poni nopeammin reagoimaan ja avuille. En voi joka kerta hinkata puoltatoista tuntia vaan pitää saada lyhennettyä aikaa jossa saan Fannyn läpi. Yleisesti ottaen valmentaja oli sitä mieltä että päästän Fannyn hiukan liian helpolla ja ikäänkuin luovutan joka kerta kun poni on antamassa periksi. Itse en tätä luovuttamista ole huomannut joten täytyypä kiinnittää asiaan huomiota ja pyrkiä saamaan asiat läpi perille asti. Aina ei vaan ole niin helppoa. Fanny osaa halutessaan olla aika itsepäinen eikä anna periksi helposti kun sille päälle sattuu.

Eli napakkuutta ja ajatusta vielä lisää ratsastukseen. Tänään suunnitelmissa on reipasta verkkailua ja niska rennoksi, saa nyt nähdä toteutuuko toiveeni vai onko tiedossa tahmeaa lönköttelyä niska jäykkänä ;)

Ristiriitaista

Eilinen ratsastus jätti jälkeensä hämmentyneen olon. Toisaalta olin tyytyväinen siihen että sain lopulta tehtyä ihan onnistuneesti ne tehtävät joita olin alunperin suunnitellut, mutta toisaalta treeni ei mennyt yhtään niinkuin olisin halunnut.

Fanny oli valtavan tahmea heti alusta alkaen! Erikoinen tunne kun on kaksi edellistä päivää ratsastanut eteenpäinpyrkivällä jopa hieman ylireippaalla ponilla, ja yhtäkkiä vaihtaa lentohiekkaan juuttuneeseen etanaan. Plussana kyllä se että reippauden mukana oli kadonnut myös kulmien kyttäys.

Maneesissa taisi olla yhteensä 6 ratsukkoa. Jossain vaiheessa mietin että kun oikein muistelen niin Fannyn muutkin tahmeat hetket ovat osuneet päiviin jolloin porukkaa hyörii ympärillä vähän liiankin paljon. Meneeköhän kaikki liike-energia muiden seuraamiseen ja välttelyyn? Ruuhkatilanteissa koitan kyllä olla tarkkana etten ohita koskaan liian läheltä, mutta aina se ei onnistu. Fanny reagoi toisten hevosten liialliseen läheisyyteen vetämällä korvat tiukkaan luimuun ja hidastamalla tahtia ennestään.

Olin eilen, kuten ennenkin, vähän neuvoton tuon tahmeuden kanssa. Tuntuu ettei auta puolipidätteet, pohjeapu eikä raippa. Varmaankin tunnin verran tarvottuamme muut alkoivat lopetella ratsastusta ja maneesiin jäi lisäksemme yksi ratsukko. Aloin laukkaamaan, ja muutaman jäykähkön kierroksen jälkeen alkoi homma sujua ja poni kulkea! Eli ensi kerralla vaan mahdollisimman pian laukkaa niin sitä kautta näyttäisi vähän tulevan liikettä kavioon.

Teimme hyvät laukkatreenit ja sain molemmat laukat nousemaan ensimmäistä kertaa käynnistä. Tänään Fanny saa vapaapäivän ja käymme vain pienellä kävelylenkillä. Huomista varten virittelen taas keskittymistäni paremmin kohdalleen että saan hommat sujumaan heti alusta asti enkä tunnin raipannaputtelun jälkeen (josta ei ole muuta tulosta kuin paha mieli ratsastajalla).   

ps. Ihanan bannerikuvan on ottanut Nina Rintanen (ethän kopioi!). Lisää kuvia tulossa lähipäivinä.