Jumia

Maanantain oivallukset mielessä tein eilen kevyemmän verkkatyylisen ratsastuksen, kun aikaa ei ollut kovin paljoa ennen hierontaa. Leo oli alussa hiukan jännittynyt kun oltiin yksin maneesissa ja tuuli paukutti ovia, mutta rentoutui kyllä sitten ihan kivasti. Välillä tosin piti hiukan huudella kamuille.

Muistin olla puristamatta, en vetänyt ohjista, käytin ääniapuja ja kevyempää pohjetta "paukuttamisen" sijaan (kamala sana mutta ikävän totuudenmukainen välillä). Leo liikkui tosi kivasti eteen! Olin poniin oikein tyytyväinen, ja itseenikin. 

Hieronnassa hyviä uutisia tuli selän suhteen. Se ei ollut kipeä eikä jumissa enää sään takaa niinkuin aiemmin on ollut. Satulansovittaja tulee tarkistamaan satulan istuvuuden ja padin tarpeen huomenna, mutta satula istunee edelleen hyvin päätellen selän hyvästä kunnosta. Oikeastaan suurempi syy satulansovittajan pyytämiseen on se että haluan pohdiskella hänen kanssaan sopivaa satulavyötä Leolle. Käytössä on nyt Passierin nahkainen muotoiltu (älyttömän kallis) vyö, jonka ostin ehkä hiukan hätäisesti. Se pitää kyllä satulan hyvin paikallaan ja antaa tilaa liikkeelle, mutta jotenkin tuntuu että paine asettuu liikaa vyön takareunalle. En tiedä mikä sitten olisi parempi vaihtoehto, mutta ehkä meidän satulansovittajalla olisi ideoita.

Tuli siellä hieronnassa negatiivisiakin juttuja. Selkä siis hyvä, mutta muuten ei. Jumeja löytyi tyyliin joka puolelta. Lavat jumissa, takaosa jumissa... Positiivista oli se että jumit saatiin auki ja kuulemma ne aukesivat suht helposti. Mietittiin mistähän tämä jumitus nyt johtuu. Yksi syy on varmaan treeni, joka on nyt viimeisen kuukauden ollut kovempaa kuin ennen. On myös mahdollista että poni on saanut hiukan kylmää klippauksen jälkeen. Tämä ei kyllä ole kovin todennäköistä koska loimitus on ollut huolellista. Joten ennemmin uskon että jumit ovat treenin aiheuttamia. 

Nyt joulukuussa keskitytään siis enemmän jumppailuun. Kouluvalmennuksiakaan meillä ei ole tässä kuussa kuin kaksi, nekin samana viikonloppuna. Puomijumppaa tullaan tekemään ja hyppäämään pieniä esteitä. Leolle tekisi myös varmasti tosi hyvää päästä kunnolla laukkaamaan kroppa auki. Siihen ei vaan ole nyt mahdollisuutta kun meillä ei oikein ole kunnon laukkamaastoja. Tulisi nyt lunta niin päästäisiin pellolle laukkaamaan!

Vastalaukkaa

Valmentajan kanssa puhuttiin perjantaina että minun pitää vähän tarkemmin alkaa miettiä miten treenaan Leon kanssa. Helposti kaikki päivät ovat sellaisia puolikevyitä tai puoliraskaita, miten sen nyt ottaa. Valmentaja kehotti kiinnittämään huomiota siihen että kun treenataan niin asiat tehdään kunnolla, ja kevyet päivät on sitten erikseen. Meillä on nyt väkisinkin ollut vähän löysempää kun Leo ei ole ollut täysin kunnossa, mutta nyt poni tuntuu taas hyvävointiselta. Aika siis tehdä vanha kunnon viikkosuunnitelma.

Eilen oli kunnon koulutreenipäivä. Oli ihanan aurinkoista, ja ulkokenttä oli hyvässä kunnossa. Ratsastin alkuverkan jälkeen paljon harjoitusravia, koska olen huomannut että minulle on tullut paha tapa jäädä keventelemään kun se on niin mukavan helppoa... No, Leon ravissa ei kyllä ole vaikea istua alas, ja eilen sain ponin suurimmaksi osaksi kulkemaan ihan kivasti oikeinpäin mikä tietenkin tekee ravista miellyttävämpää. Tehtiin aika paljon pohkeenväistöjä ja vähän valmennuksessa tehtyjä harjoituksia.

Päätin mennä vastalaukkaa, joka on yksi Leon bravuureista (minun ei niinkään). Vastalaukkaa onkin tullut mentyä ihan liian vähän, se on käsittääkseni kuitenkin hevoselle tosi hyvää treeniä. Ensin ratsastin myötälaukassa ja vaihdoin suuntaa kiemurauralla jolloin siirryttiin vastalaukkaan. Sitten nostin vastalaukkoja suoralla uralla. Hienosti meni! Jäi kyllä hyvä fiilis treenistä. Leo menisi varmaan vaikka solmuun jos ratsastaja osaisi pyytää.

Tänään mennään maastoon ja huomenna Leolla onkin läpiratsastus. Loppuviikosta olisi kiva saada joku kuvaamaan. Kaipaisin ratsastuskuvia ja yksi haastekin olisi toteutettavana. Täytyy varmaan minunkin koittaa "kamera tolpan nokkaan"-kuvaustyyliä, jos saisin sillä lailla ratsastusvideon aikaiseksi.

Ei mitään uutta

Aika houkuttelevan otsikon keksin... Pahoittelen että blogissa on niin hiljaista. Ei ole juuri nyt oikein mitään kerrottavaa. Ravailin Fannylla eilen ekaa kertaa piikityksen jälkeen. Ei tuntunut hyvältä eikä huonolta. Toki tässä tilanteessa on turha mitään ihmeparantumista odottaa, kuntoutuskuurin jälkeen vasta nähdään mikä tilanne on.

Tänään menen Fannyn kanssa kiipeilemään. Saan samalla itsekin hyvää treeniä, otan ponin liinan päähän ja teen metsälenkin maastakäsin. Ihan vaan siitä syystä että Fannylla on kiima enkä jaksa tapella sen kanssa. Keskiviikkona poni päätti ettei pysty ohittamaan linnunpesää ja sen sirkuttavia asukkaita. Olin kävelemässä pellonreunaa ja Fanny alkoi yhtäkkiä paniikin vallassa peruuttelemaan keskemmälle peltoa, minne ei tietenkään ole asiaa kun pelto on jo kylvetty. Jouduin nousemaan satulasta ja taluttamaan ponin pelottavan kohdan ohi. Tyttöhevoset...

Tekisi niin paljon mieli ratsastamaan kunnolla, treenaamaan koulua, valmentautumaan... Olen tällä hetkellä jotenkin tuskallisen tietoinen omista erittäin puutteellisista ratsastustaidoistani ja halu oppia paremmaksi ratsastajaksi on kova. Onneksi kesäkuun toisella viikolla käytössä on lainaratsu jonka kanssa toivottavasti pääsisin jonkun valmentajan silmien alle.

Ristiriitaista

Eilinen ratsastus jätti jälkeensä hämmentyneen olon. Toisaalta olin tyytyväinen siihen että sain lopulta tehtyä ihan onnistuneesti ne tehtävät joita olin alunperin suunnitellut, mutta toisaalta treeni ei mennyt yhtään niinkuin olisin halunnut.

Fanny oli valtavan tahmea heti alusta alkaen! Erikoinen tunne kun on kaksi edellistä päivää ratsastanut eteenpäinpyrkivällä jopa hieman ylireippaalla ponilla, ja yhtäkkiä vaihtaa lentohiekkaan juuttuneeseen etanaan. Plussana kyllä se että reippauden mukana oli kadonnut myös kulmien kyttäys.

Maneesissa taisi olla yhteensä 6 ratsukkoa. Jossain vaiheessa mietin että kun oikein muistelen niin Fannyn muutkin tahmeat hetket ovat osuneet päiviin jolloin porukkaa hyörii ympärillä vähän liiankin paljon. Meneeköhän kaikki liike-energia muiden seuraamiseen ja välttelyyn? Ruuhkatilanteissa koitan kyllä olla tarkkana etten ohita koskaan liian läheltä, mutta aina se ei onnistu. Fanny reagoi toisten hevosten liialliseen läheisyyteen vetämällä korvat tiukkaan luimuun ja hidastamalla tahtia ennestään.

Olin eilen, kuten ennenkin, vähän neuvoton tuon tahmeuden kanssa. Tuntuu ettei auta puolipidätteet, pohjeapu eikä raippa. Varmaankin tunnin verran tarvottuamme muut alkoivat lopetella ratsastusta ja maneesiin jäi lisäksemme yksi ratsukko. Aloin laukkaamaan, ja muutaman jäykähkön kierroksen jälkeen alkoi homma sujua ja poni kulkea! Eli ensi kerralla vaan mahdollisimman pian laukkaa niin sitä kautta näyttäisi vähän tulevan liikettä kavioon.

Teimme hyvät laukkatreenit ja sain molemmat laukat nousemaan ensimmäistä kertaa käynnistä. Tänään Fanny saa vapaapäivän ja käymme vain pienellä kävelylenkillä. Huomista varten virittelen taas keskittymistäni paremmin kohdalleen että saan hommat sujumaan heti alusta asti enkä tunnin raipannaputtelun jälkeen (josta ei ole muuta tulosta kuin paha mieli ratsastajalla).   

ps. Ihanan bannerikuvan on ottanut Nina Rintanen (ethän kopioi!). Lisää kuvia tulossa lähipäivinä. 

Tsemppausta

Viime viikon alkupuoli meni aika lailla kevyesti humputellessa, ja loppuviikosta poni oli reissailuni vuoksi vapaalla kokonaiset 3 päivää. Tällä viikolla aion vakaasti ryhdistäytyä, niin henkisesti että fyysisestikin. 

Viime viikon puolivillainen ratsastelu johtui osittain siitä että ajatukseni ovat olleet vähän liikaa parin kuukauden takaisissa tapahtumissa. Olen keskittynyt enemmän Goldyn muisteluun kuin nykyhetkeen Fannyn kanssa. No, tämä minulle suotakoon, mutta tällä viikolla pyrin silti keskittymään sekä ajatuksissa että käytännön tasolla paremmin Fannyn ratsastukseen, ja suunnittelen treenit paremmin etukäteen.

Tänään toivon ettei maneesi ole ihan täyteen ammuttu ja pääsen ratsastamaan Fannysta vapaapäivien tuomat mahdolliset ylimääräiset energiat pois. Olen huomannut että Fannya jännittää ruuhkassa eikä se oikein pysty keskittymään kunnolla kun arkana pitää varoa ettei kukaan "vieras" heppa vaan pääse liian lähelle.

Huomenna mennään varmaan maastoon käppäilemään, ja keskiviikkona taas maneesiin. Torstaina voisin vaikka mennä pellolle ratsastamaan. Perjantaina ponilla on vapaa, lauantaille on sovittu pitkä maasto kaverin kanssa. Sunnuntaina pitkästä aikaa koulutunti. Jännä kuulla mitä valmentaja sanoo Fannysta 4 viikon tauon jälkeen.

Muutama kuva

Eilen hyvä treeni maneesissa, ja muutama kuvakin tuli otettua. Ei ollut järkkäriä mukana joten kaikki ravi- ja laukkakuvat olivat ihan tärähtäneitä. Muutama julkaisukelpoinen otos sentään löytyi. Näistä voipi sitten taas katsella istuntaansa ja tuumailla että sen jalan voisi pitää oikeassa kohdassa ja käsivarsien ei tarvitsisi sojottaa suorina...

Kolmessa ekassa kuvassa selässä K, lopuissa minä itte.

Ryhtiliike! Taas...

K kävi eilen ratsastamassa Goldyn kunnolla läpi. Oli sateista ja kenttä oli kurainen, joten olimme maneesissa. Alun jäykkyyden jälkeen poni kulki todella hienosti! Oli kiva hypätä lopussa itse selkään kun hevonen oli ihanan pehmeä ja täysin avuilla. Hiukan kadoksissa ollut motivaatio ratsastukseen palasi kuin silmänräpäyksessä kun sain toimivan ponin alleni!

Päätin pyhästi että tänään on saatava myös itsekseen tehtyä kunnon treeni. En saa päästää itseäni löysäilemään ja ponia keskittymään ratsastajan sijaan maneesin kulmien kyttäämiseen. Aion yrittää keskittyä eteenpäin katsomiseen, koska olen huomannut että helposti tuijotan koko ajan hevosen korvia ja haen niistä merkkejä ponin mielentiloista. Vähemmästäkin poni jännittyy jos ratsastaja tulkitsee jokaisen korvanheilautuksen "nyt se lähtee"-merkiksi...

Seuraavien kisojen kohtalo on edelleen vähän auki. Puolentoista viikon päästä on aluekisat joissa olisin halunnut mennä helppo C:n, mutta rajausten takia en voikaan (Beessä startanneet eivät saa osallistua). Lasketaanko se startiksi jos on keskeyttänyt?! Ikävä kyllä lasketaan ;D Voi olla etten starttaa nyt hetkeen vaan keskityn saamaan taas luottamuksen takaisin edelliskerran jäljiltä.

Goldyn jäykkyys vasempaan kierrokseen hiukan mietityttää. Ettei vaan taas olisi jaloissa jotain sanomista... Tarkoituksena oli käyttää poni klinikalla syyskuussa, mutta taidan oman mielenrauhani takia varata ajan jo aiemmin.

Uusi paikka, vanhat kujeet

Goldy kotiutui uuteen talliin heti, kuten oli odotettavissakin. Se täytyy ponin kunniaksi sanoa että se ottaa uusissa paikoissa heti tosi rennosti; ei riehu tarhassa eikä karsinassa, eikä turhia huutele. Lauantaina talutin ponin kopista tallin kautta tarhaan, sinne se jäi tyytyväisenä piehtaroimaan.

Tarhakaveria ponilla ei vielä ole, mutta aidan toisella puolella on kaksi ponia joten kosketus toisiin hevosiin on mahdollista. Karsinan kaltereiden läpi Goldy pääsee nuuhkimaan komeaa esteruunaa sekä söpöä shettistammaa.

Viihdyin myös itse tallilla heti. Uudet ihmiset olivat kaikki tosi mukavia (vielä kun oppisin tuntemaan kaikki, ja muistamaan nimet...)! Moni tiesi Goldyn entuudestaan, sen verran pienet on piirit täälläpäin että kisaavat hevoset ovat monelle tuttuja. Goldy jää vielä monesti mieleen vähän erikoisemman värinsä takia.

Ratsastin Goldyn lauantaina kentällä ja maneesissa. Sama meno jatkuu edelleen; enää tamma ei ole kiimassa eikä kiukkuinen, mutta avuille en vaan saa sitä kunnolla millään. Koko ajan tuntuu että poni lähtee alta hetkenä minä hyvänsä. Maneesissa kytättiin urakalla nurkkia ja ovea, mutta se nyt oli kyllä odotettavissakin. Vieraat maneesit tuppaavat suurinta osaa hevosista jännittämään alussa.

Eilen illalla sateen tauottua kävelin loppukäynnit metsänreunaan, ja tänään aion käydä tarkemmin tutustumassa maastoihin. Huomenna K tulee läpiratsastamaan ponin. Toivon että sen jälkeen saan taas paremmin itse ratsastettua lauantain valmennukseen saakka.

Kesäkoulua

Ilmat ovat juuri nyt täydelliset ratsastamiseen. Saa nauttia auringosta mutta ei ole vielä liian kuuma. Tosin hiekkakenttä pölyää jonkun verran kun sadetta ei ole saatu. Eilen kun menin tallille kenttä oli juuri lanattu, oli hauskaa ratsastaa kun pinta oli sileä ja näki niin selkeästi mistä olimme kulkeneet. Helpottaa esim. pyöreän voltin tekoa :)

Sain tehtyä eilen aika kivan koulutreenin. Tosin edelleen huomaan tarrautuvani sisäohjaan ihan liikaa! Istunta laukassa sen sijaan on vähän parantunut. Teimme ihan perus-laukkatreeniä sekä avoja ja väistöjä käynnissä ja ravissa. Olen yrittänyt viime aikoina taivutella ponia mahdollisimman paljon ja saada sen taipuisaksi ja pehmeäksi. Ilmeisesti tästä on ollut apua koska ponilla viime hieronnassa olleet pienet jumit ovat aika hyvin auenneet. Olen myös aktivoitunut venyttelyn suhteen ja venyttelen ponin jalat ja kyljet 2-3 kertaa viikossa. 

Treenin jälkeen Goldy sai syödä vihreää reilun vartin verran eli sen ajan kuin kylmäyspatjat olivat jaloissa. Seurasin ponin syömistä vierestä, ja on se jotenkin ihan hullua. Goldy ahmii valtavalla kiireellä, ei pysähdy missään vaiheessa pureskelemaan vaan syö koko ajan pureskelun lomassa lisää, lisää, lisää... Tuon hotkinnan jälkeen poni saikin taas loppupäiväksi siirtyä hiekkatarhaan.

Kuvitus viime kesältä, täytyy muistaa taas ottaa uusia kuvia joku päivä...

Hukassa

Täytyy myöntää että kun on 2,5 kuukautta ratsastellut kevyesti lähinnä maastossa, niin ratsastustaidot tuntuvat olevan ihan hukassa. Motivaatiota onneksi riittää, mutta kyllä eilisen maneesikäynnin perusteella tuntui siltä kun oltaisiin palattu taas 12 kuukautta taaksepäin.

Matka maneesille meni pieneksi yllätyksekseni tosi hyvin; vaikka maastot eivät olleet Goldylle niitä tutuimpia niin nätisti poni tallusteli eikä tehnyt kuin muutaman issikkahypyn (kutsun issikkahypyiksi pelästymisiä, joissa poni hyppää suoraan ilman ja laskeutuu maahan jalat harallaan).

Maneesilla kaikki jännitti ja pelotti. Oven läheltä Goldy ei olisi halunnut kulkea lainkaan, ja maneesin laitoja, estetolppia yms. piti vähän puhista. Alkujännitys meni aika nopeasti ohi, mutta kyllä meidän toiminnasta oli kaunis kouluratsastus kaukana. Tuntui etten millään saanut ponia kuulolle ja avuille, se vaan vihelsi menemään minusta välittämättä. Tiedän kyllä ettei hevonen ajattele samalla lailla kuin ihminen, mutta välillä tuntui kuin poni olisi ollut sitä mieltä että kun aikoihin ei ole vaadittu mitään niin ei hänen nytkään tarvitse tehdä mitään. No, tosiasiahan kyllä on että vika oli ennemminkin ratsastajassa. Muiden ongelmien lisäksi en saanut istuntaani oikein kohdalleen, eikä asiaa helpottanut se että ponin koulusatula on levityksessä ja ratsastin yleissatulalla. 

Kotimatkalla olo oli aika turhautunut. Päätin kuitenkin antaa vähän armoa etenkin itselleni mutta myös ponille. 2,5 kuukautta on pitkä aika, eikä voi olettaa että voimme jatkaa siitä mihin marraskuussa jäimme. Tiedossa on siis paluu perusasioiden ääreen Kyran kirjan avulla, ja ensi kerralla suunnittelen treenin kunnolla etukäteen ettei homma mene pelkäksi ihmettelyksi ja haahuiluksi.

Rentoa menoa

Olen järjestyksen ihminen ja rakastan listoja ja suunnittelua. Mietin myös hevosen liikutusta välillä tosi tarkkaan sekä etu- että jälkikäteen. Olen todella tarkka siitä että hevonen liikkuu riittävästi, treeni on vaihtelevaa ja kävelypäiviä on tarpeeksi. Joskus tuntuu että mietin näitä asioita liikaakin, kun vertaan muiden hevoskavereideni rennompaan tyyliin.

Siksi on ollut ilo huomata että Goldyn sairaslomailu on saanut myös minut ottamaan vähän rauhallisemmin. En enää tunne huonoa omatuntoa siitä että poni käy jonakin päivänä vain puolen tunnin kävelylenkin tunnin sijaan. En murehdi sitä etten ole ratsastanut "kunnolla" lähes kahteen kuukauteen. En sure miten lomailu vaikuttaa hevosen (ja ratsastajan) lihas- ja lihavuuskuntoon ;) vaan nautin rauhallisista lenkeistä kauniissa talvimaisemissa. Kyllä me sitten keväällä taas ehdimme elää tiukkojen aikataulujeni ja suunnitelmieni mukaan... Ja toisaalta yritän säilyttää tämän rentouden vielä sittenkin kun aloitamme taas treenin kesää varten.

Eilen illalla sain miehenkin houkuteltua mukaan lenkille. Siellä me sitten tallustelimme pitkin pimeää kylänraittia, edellä mies, keskellä minä ja perässä Goldy :)