Häijään Nesteellä

Tänään pääsin taas ponin selkään. Neljäs ratsastuskerta taisi olla kyseessä. Menin tällä kertaa itsekseni ilman valmentajaa. Positiivisena asiana huomasin heti alusta asti että tuntuma oli paljon parempi ja poni edestä tasaisempi ja kulki pidempiä pätkiä oikein päin.

Erimielisyyksiä tuli välillä eteenpäinmenosta tai lähinnä vauhdista. En saanut ponia kunnolla pohkeen eteen ja välillä meno oli tahmeaa. Mutta hyviäkin pätkiä saatiin kun sain takapään alle ja moottorin käyntiin. Kivaa oli taas, ja jokainen ratsastuskerta auttaa meitä eteenpäin ratsukkona niin että yhteistyö on helpompaa sitten kun saan ponin kotiin.

Minulla oli mukana loimia ja koittelin niitä ponille. Sisä- ja kuivatusloimet olivat sopivia, mutta surukseni rakkain loimeni oli auttamatta iso. No, ei se ehkä värin puolesta ruunalle oikein sovikaan. Näköjään sitä voi loimiinkin kiintyä, kun en haluaisi tätä söpöloimea myydä ;) Mutta joku tyttöhevonen tulee onnelliseksi kun saa Weatherbeetan ruskean, valkopilkkuisen ja vaaleanpunakanttisen lämpimän toppiksen niskaansa.

Tuntuu että tulen ehkä jopa hieman kaipaamaan näitä poniratsastusreissuja myöhemmin. Ajoahan tulee joka kerta 3 tuntia mutta nyt kun päivä on pidentynyt ja on lunta valoisuutta tuomassa matka sujuu mukavasti (varsinkin kun tykkään ajaa autoa). Matkalla on mukava miettiä ponijuttuja itsekseen, ja paluumatkan kruunaa aina take away-kahvin haku Häijään Nesteeltä. Siellä on älyttömän hyvää kahvia!

Voittajafiilis!

Jipii, laukkasin ilman satulaa! Tiedän ettei tämä ole monelle mikään sen kummempi juttu, mutta minulle on. Kun oikein muistelen niin en ole tainnut laukata ilman satulaa sitten lapsuusvuosien. En ole vaan uskaltanut, monestakin syystä. Ehkä eniten olen pelännyt sitä että horjahtaessani otan ohjista tukea ja revin hevosta suusta. Myös ajatus tippumisesta tai hevosen pukittelusta on käväissyt mielessä.

No, en tippunut. Ei sinne päinkään. Ilman satulaa laukkaaminen oli itse asiassa tosi helppoa. En horjahtanut yhtään mihinkään enkä joutunut ottamaan ohjista tukea. Siirtyminen raviinkin sujui ongelmitta. Kun suurin voitonriemu laukkaamisesta oli ohi niin aloin nauraa itselleni; tätäkö minä en ole uskaltanut tehdä... Tätäkö olen vuosia odottanut...

Mahtava tunne kun pakottaa itsensä mukavuusalueen ulkopuolelle ja onnistuu. Taidan luulla tasapainoani huonommaksi kuin se onkaan kun kuvittelin että kellahdan selästä alas alta aikayksikön. Tosin ruuna laukkasi niin nätisti ja rauhallisesti että sekin helpotti hommaa. Ilman satulaa ratsastaessakin olen pitänyt viime valmennuksissa saamani istuntaneuvot mielessä ja niistä on varmasti ollut apua.

Tasapainoilua

Eilen kun menin ratsastamaan suokkiruunalla oli suht siedettävä pakkanen, -14 astetta. Aurinkokin paistoi hiukan ja lämmitti. Hevonen oli ollut pakkasten yms. vuoksi vapaalla, joten suunnitelmissa oli kevyt treeni. En jaksanut laittaa satulaa joten päätin koittaa miten homma sujuu ilman.

Enkkuviltti päälle hevoselle, ja toppahousuissa selkään. Oli iloinen yllätys kuinka hyvin pysyin kyydissä. En ole turhaan panostanut istuntaan kun tuntuu että oikea asento, tasapaino ja jousto alkaa löytyä ilman satulaakin. Tai no, tavallaanhan on ehkä helpompikin istua oikein ilman satulaa kun tuntee hevosen liikkeet paremmin.

Ravissa mentiin aika rauhallisesti mutta ihan hyvää ravia kuitenkin. Ruunan kyydissä istumista helpottaa toki sekin että hevonen on helppo saada kulkemaan oikeinpäin, ja liikkeessä on tällöin tietysti helpompi istua. Laukkaa en uskaltanut koittaa koska olin ihan varma että laukasta alaspäin raviin siirtyessä kellahdan maahan :) Huomenna kuitenkin ajattelin jatkaa ilman satulaa-treeniä kun siitä jäi niin hyvä fiilis, ja jospa sitä laukkaakin koittaisi.

Olen naureskellut että ihan kuin tuo vakkarisuokkiruunani aavistaisi että tiemme ovat eroamassa. Niin superkiva se on viime aikoina ollut! Toivon että tälle loistavalle opetusmestarille löytyy minun tilalleni joku kiva uusi hoitaja ja liikuttaja, kun minä siirryn helmikuussa treenailemaan oman ponini kanssa.

Ekohepoilua

Pääsin eilen käymään Teivon raviradalla sijaitsevassa Ekohepossa. Todella mielenkiintoinen paikka! Ekohepon Jyrki Pyykkö esitteli tilat ja kertoi eri hoitomuodoista. Ekohepohan on hevoskuntoutuskeskus, jossa on tarjolla muun muassa kävelytysmatto (vesi ja tavallinen), infrapunasauna ja spa-kylmävesihoito. Muina hoitomuotona olivat ainakin suolahuone ja laser.

Oli jännä nähdä miten vesikävelytysmatto muutti hevosen liikkumista. Alussa hevonen (jolla oli pientä selkäjumia) kulki banaanina ja takaapäin katsellessa lantio ei keinahtanut yhtä paljon molempiin suuntiin koska hevonen varoi toista suuntaa. Mutta niin vaan parinkymmenen minuutin vedessä tarpominen teki tehtävänsä ja hevonen suoristui. Jos oikein ymmärsin niin vesikävelylaitteessa hevonen ei pääse "fuskaamaan" liikkeessä vaan sen on pakko kulkea suoraan ja käyttää itseään oikein. 

Mielestäni kaikkein kiinnostavin juttu oli suolahuonehoito. Tulokset kuulostivat aika vakuuttavilta; kuulemma räkataudit kaikkoavat nopeasti (tutkittu tähystämällä ennen ja jälkeen hoitojen), ja moni kesäihottumainen on saanut avun suolahuonehoidoista. Kun ajattelee kuinka paljon kesäihottumaisia hevosia Suomessa on niin olisi kyllä upeaa jos tällaisesta hoidosta voisi saada apua. Muutenkin tykkään kun käytetään tällaisia luonnollisempia hoitoja lääkinnän sijaan tai sen tukena. Jäi kyllä hyvä fiilis käynnistä ja voisin kuvitella vieväni oman hevoseni joskus Ekohepo-visiitille.

Sitten muihin asioihin. Lähes viikon kestin hiljaa mutta nyt on vaan pakko kertoa uutiset. Eli; asiat ovat edenneet koeratsastusponin kanssa ja on erittäin todennäköistä (tai itse asiassa hyvinkin varmaa) että juuri tämä poni on minun tuleva ratsuni. Poni ei ole vielä virallisesti omistuksessani, joten tarkempaa tietoa ja kuvia laitan esille vasta helmikuun puolella. Olo vaihtelee onnellisesta ja iloisesta odottavaan ja jännittyneeseen. Joku päivä kun katsoin ponin tuoretta treenivideota niin en meinannut heti edes tajuta että pian treenailen itse tuolla hienolla (ja omalla!) ponilla. Nyt vaan toivotaan että kaikki menee hyvin tässä odotusaikana ja pääsen hakemaan ruunan helmikuussa kotiin!

Yksäri

Sunnuntaina olin koeratsastusponilla Hannan yksityistunnilla. Etukäteen jännitti mitenköhän jaksan koko tunnin... Itsekseen ratsastaessa ei tule niin kovin tiukkoja treenejä tehtyä, niin ajattelin että kokonainen yksityistunti voi käydä kunnon päälle. Hyvin jaksoin kuitenkin, vaikka selässä tuli oltua yli puolitoista tuntia.

Alussa Hanna kyseli fiiliksiä ja kuulumisia. Kerroin että olen tuntien välissä ratsastanut kaksi kertaa (vakkari-kouluruunallani) ja harjoitellut Hannan neuvomia juttuja. Hanna kyseli miltä poni tuntuu ja sanoin sen olevan ehkä inan pörheä/jännittynyt enkä saanut sitä verkassa täysin kuulolle. 

Aloitimme käyntisiirtymisillä, tarkoituksena saada poni avuille ja keskittymään. Laskettiin 8-10 kymmenen käyntiaskelta ja pysähdys, ja sama uusiksi monta kertaa. Siitä jatkettiin lyhentämällä ja pidentämällä käyntiä, ja sama ravissa. Sain kehuja että olin omaksunut viime tunnin neuvot hyvin ja pystynyt parantamaan istuntaani. Kiva huomata että oppi menee perille. Olen kyllä tällä hetkellä ihan supermotivoitunut parantamaan ratsastustani ja tänäänkin vakkariruunalla ratsastaessani mietin koko ajan valmennuksessa tehtyjä juttuja.

Tunnissa ehti paljon. Tehtiin siirtymisten lisäksi raviavoja ja -pohkeenväistöjä, laukkavoltteja, vähän keskiravia ja varmaan muutakin, en edes muista kaikkea. Hanna pyysi minua keskittymään tahtiin ja laskemaan mielessäni "yksi-kaksi" kun ratsastan. Se kyllä auttoi etenkin pohkeenväistössä. Kädestä muistutettiin että kämmenen tulee olla pehmeä ja sormien kuuluu "kysellä" hevoselta, eli liikkua hiukan. Hanna rohkaisi minua ottamaan paremman tuntuman ponin suuhun. Sain alussa paljon huomautuksia siitä että pitää ratsastaa rohkeammin, mutta pystyin kyllä parantamaan loppua kohden. 

Laukannostot olivat jopa omasta mielestäni sunnuntaina hyviä. Istuntaani en ole laukassa tyytyväinen, edelleen jalat sojottaa ulos ja välillä edelleen reisi puristaa lähes huomaamattani. Treeniä lisää vaan... 

Oli taas todella hyvä tunti. Valmentautuminen on niin antoisaa puuhaa! Mieheni oli mukana katsomassa ponia ja otti ratsastusta videolle. Siinäkin taas oppii kun sitä katselee, vaikka oman ratsastuksen katselu onkin välillä tuskaa. Ehkä joskus myöhemmin laitan jonkun videopätkän tännekin.

Poniunia

Ei riitä että ajatukset ovat täynnä ponijuttuja ja kotona, tallilla ja jopa töissä tulee puhuttua koko ajan poniasioista. Nyt ne tulee jo uniinkin! Näin viime yönä hassua unta, jossa uusi ponini oli reilu 110 cm korkea shettistä muistuttava miniponi ja sitä ratsasti tallikaverini, joka on yli 170 cm pitkä... Juu ei ollut enneuni! Vaikka olenkin välillä haaveillut omasta shettiksestä niin tuleva poni on aika eri maata.

Huomenna on tiedossa erittäin kivaa ohjelmaa. Sain nimittäin mahdollisuuden osallistua toisen kerran Hanna Heiskasen valmennukseen. Kokonaisen tunnin kestävä yksäri, jee! Kerron myöhemmin miten valmennus sujui.

Pintelitreeniä

Kävin eilen tekemässä istuntatreeniä valmentajan ruunalla. Täytyy sanoa että aika hämmentävää kun kenttä on tammikuussa aivan täydellisessä kunnossa... Mutta toki mukavaa kun kyseessä on talli jossa ei ole maneesia. Perjantaina mennäänkin sitten maastoon kävelemään kun pohjat kovettuvat pakkasen myötä.

Aloitin treenin laittamalla pintelit jalan ja satulan väliin kuten Hanna Heiskanen neuvoi. Käynnissä muistelin Hannan neuvoja ja nostelin pintelit pikkuhiljaa ylemmäs niin että ne olivat lopulta reiden yläosassa. Kun otti pintelit pois niin huomasi kyllä eron! Jalka asettui rentona oikeaan kohtaan ja takapuoli oli tukevasti satulassa.

Alkukeventelyjen jälkeen aloin tekemään käynti-ravisiirtymisiä ilman jalustimista. Onnistuin aika hyvin pitämään leuan ylhäällä kun korvissa kaikui valmentajan kuviteltu ääni ja "Leuka ylös"-muistutus! Hyvä vinkki katseen saamiseen pois hevosen korvista on mielestäni se että kuvittelee ratsastavansa ruuhkassa. Silloinhan katseen pitää olla koko ajan ylhäällä ja täytyy katsella ympärilleen ettei törmää kehenkään.

Ravissa tuli ajoittain kivoja pätkiä kun löysin hyvän tukevan istunnan ja jouston. Tuli myös huonompia pätkiä joissa horjahdin johonkin suuntaan kun ruuna lähti pinkomaan lujempaa. Sain tehtyä muutaman aika hyvän laukannoston kun keskityin kunnolla tunnustelemaan milloin sisätakajalka on ilmassa. Päätin treenin laittamalla taas loppukäynneissä pintelit reisien alle.

Hevosen oston ABC

 Goldy taisi silloin aikoinaan olla viides tai kuudes poni jonka koeratsastin

Huom! Seuraava teksti on koottu omista ajatuksistani ja huomioistani aluetason ratsua etsiessä. Teksti ei siis ole mikään absoluuttinen totuus vaan minun mielipiteitäni ja kokemuksiani.

Kun hevosta alkaa etsiä, on hyvä miettiä ihan tosissaan mitä haluaa. Maailma on täynnä toinen toistaan ihanampia hevosia ja myynti-ilmoitusten tutkiminen on aikamoinen savotta. Ostaessani ensimmäistä ponia olin näin jälkikäteen ajatellen melko pihalla sen suhteen mitä hain. Kyselin lisätietoja todella monesta ponista ja kävin myös aika monessa koeratsastuksessa. Kuva minulle sopivasta ponista alkoi selkiintyä muutaman ei niin sopivan testiratsun jälkeen. Suurena apuna oli myös kokenut ystäväni joka kävi koeratsastamassa ponit kanssani. Valinnan tein kuitenkin itse, ja mielestäni niin pitääkin tehdä. Valmentajan tai asiantuntijan suosituksia kannattaa kuunnella, mutta luottaa myös siihen että tietää itse kun se oikea osuu kohdalle.

Jonkinlaiset hakukriteerit helpottavat urakkaa siinä vaiheessa kun valikoi ilmoituksista sopivat ehdokkaat, ja alkaa tutkia niitä tarkemmin. Itse olen rajannut lähinnä koulutustason, iän ja hinnan mukaan, jonkin verran myös sijainnin mukaan. Ihan kauhean montaa sataa kilometriä en lähde ajamaan, jollei ehdokas ole todella kiinnostava. Kun marraskuun lopussa aloin katsella ilmoituksia enemmän tosissaan rajasin ehdokkaat myös sukupuolen mukaan, ruuna kun oli hakusessa. Lisäksi pyrin pitämään tiukasti kiinni ajatuksesta "Jos haluat kouluponin, älä osta yleis-, kenttä- tai esteponia vaan KOULUponi!" vaikka ajatukset meinasivat joskus harhailla estepainotteisten nättien ponien perään... 

Mistä niitä hevosia sitten löytää? Itse olen etsinyt ratsuja tositarkoituksella vain Suomesta. Omat vakkaripaikkani ovat hevostalli.netin markkinat, hevosnetti.com sekä ratsut.fi. Kun löydän sopivan ehdokkaan, tutkin sen kilpailutulokset Kipasta. Ihmisillä on hyvin vaihtelevia tapoja määrittää hevosen osaamistaso, mutta Kipan tuloslistat kertovat lahjomattomasti ainakin kisatason. Yllättävän usein myynnissä on myyjän mukaan helppo A-tasoisia poneja joiden viralliset kisatulokset ovat helppo C-tasolta. Toki kisatulokset eivät kerro kaikkea, eiväthän kaikki kisaa. 

Kipan tarkastelun jälkeen etsin hevosen tiedot ja omistajuushistorian Hippoksesta, katson kuvia Sukupostista ja tarkistan muutenkin tietoja netistä. Monella ratsastajalla on nykyään blogi josta saa yleensä aika kattavan kuvan hevosesta.

Mikäli hevonen vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta, otan yhteyttä myyjään. Moni myyjä toivoo yhteydenottoa puhelimitse. Tämä johtunee siitä että sähköpostitse saa ilmeisesti aika monenkirjavia viestejä, joista on vaikea seuloa tosiostajia. Ensimmäisessä yhteydenotossa on hyvä heti kysyä, jos jokin tärkeä hevoseen liittyvä asia mietityttää. Ajanhukkaa sekä myyjälle että ostajalle jos koeratsastus sovitaan ja siellä todetaan että joku olennainen asia onkin eri tavalla kuin luuli. Mikäli ilmoituksessa ei ole videota se on mielestäni hyvä pyytää. Paperilla loistava poni voi osoittautua videolla epäpuhtaaksi, ja taas säästyy turha ajoreissu. Rehellisyys kannattaa mielestäni niin myyjän kuin ostajankin puolella. Myyjille kerron itsestäni yleensä perustiedot, eli minkälaiseen käyttöön haen hevosta ja minkätasoinen ratsastaja olen.

Seuraavaksi lähdetään koeratsastamaan. Aiemmilla kerroilla minulla on tosiaan ollut kokeneempi ratsastaja mukana testaamassa, ja henkisenä tukena. Tykkään laittaa hevosen myyjän kanssa kuntoon, jotta näen miten se tulee tarhasta ja miten käyttäytyy harjatessa ja varusteita laittaessa. Tutkin myös jalat, selän yms. ennen ratsastusta. Kannattaa myös kiinnittää huomiota hevosen yleisilmeeseen. Muistan hyvin erään kuvankauniin ponin jossa tuntui ilmoituksen perusteella olevan kaikki kohdallaan, mutta johon ei saanut mitään kontaktia. Tuntui kuin se olisi ollut ihan omassa maailmassaan. Itse tykkään että hevonen on pirteän näköinen ja oloinen, mutta ei tunge liian lähelle ihmistä ja osaa käytöstavat.

Yleensä myyjä nousee ensin hevosen selkään ja näyttää sen ratsain. Tämän jälkeen omalla kohdallani selkään on noussut mukanani ollut henkilö joka on testannut osaako hevonen sen mitä on luvattu. Viimeisenä olen ratsastanut itse ja hakenut lähinnä fiilistä, sitä onko hevonen oman tuntuinen ja sellainen että voisin sen kanssa viihtyä ja pärjätä. Tunne on mielestäni tärkeä juttu, monen koeratsastettavan selässä olen jo minuutin päästä tiennyt ettei ole minun hevoseni.

Koeratsastuksissa tapaa monenlaisia ihmisiä ja hevosenomistajia, onneksi yleensä mukavia ja fiksuja. On myös niitä jotka ottavat itseensä jos ilmoitat ettei hevonen ole sitä mitä etsit, tai mielestäsi sinulle sopiva. Ikäänkuin se tarkoittaisi että hevosessa on vikaa... No, varmasti myös koeratsastajia on monenlaisia ja myyjiä voi joskus turhauttaa hevosen näyttäminen aina uudelle ihmiselle jos kauppoja ei tunnu millään syntyvän. Toivon että olen itse osannut toimia koeratsastuksissa asiallisesti ja ystävällisesti, vaikka minua nuo tilanteet jännittävätkin aina tosi paljon. 

Omalla kohdallani olen päättänyt koeratsastukset yleensä siihen, että kerron myyjälle miettiväni hieman ja palaavani asiaan. Normaalisti olen soittanut myyjälle heti seuraavana päivänä, koska ei ole fiksua pitää ihmisiä odottamassa yhtä ostajaehdokasta, etenkin jos muita potentiaalisia ostajia on jonossa. 

Aiemmat ponit olen ostanut yhdellä koeratsastuksella. Enää en moista uskalla tehdä vaan kokeilen sopivalta tuntuvaa ratsua mielellään 2-3 kertaa. Kun ostopäätös alkaa hahmottua, on vuorossa ostotarkastus. Tästä ollaan harrastehevosten kohdalla montaa mieltä. Tarkastuttaa vai ei, ja millä laajuudella. Harrastehevosta ostaessa kaupat kai harvemmin kaatuvat ostotarkastukseen. Jos jotain löytyy, niin tavallisesti mietitään miten se vaikuttaa hevosen arvoon ja hinnasta mahdollisesti neuvotellaan. Itse ostotarkastan siksi, että vakuutus vaatii ostotarkastuksen, ja siksi että haluan tietää mikä lähtötilanne on. Jos jotain löydöksiä on niin ainakin ne tietää ja osaa toimia hevosen kanssa nuo löydökset huomioon ottaen. Virheetöntä ja täysin tervettä hevostahan ei ole olemassakaan.

Kun ostotarkastus on läpäisty, on aika tehdä kauppakirjat ja omistajanvaihdosilmoitus Hippokseen. Kauppakirjassa on hyvä sopia tarkkaan milloin vastuu siirtyy myyjältä ostajalle, ja vakuutus on syytä laittaa voimaan ajoissa. Sitten ei muuta kuin kohti kavioliittoa, toivottavasti pitkää ja onnellista sellaista!

Valmennuksessa

Olen lukenut muutamasta blogista Hanna Heiskasen valmennuksista ja ajatellut että haluaisin itsekin joskus hänen tunnilleen. Toiveeni toteutui hieman yllättäen kun sain mahdollisuuden ratsastaa Hannan silmien alla koeratsastusponilla. 

En ole varmaan koskaan saanut puolituntisesta noin paljon irti, etenkään vieraan valmentajan kanssa. Aluksi kerroin pikaisesti hevoshistoriani ja sitten Hanna kyseli onko jotain tiettyjä asioita joihin kaipaisin neuvoja. Olin miettinyt vastausta valmiiksi edellisenä päivänä siltä pohjalta millaisia ongelmia huomasin aiemmin otetulla videolla. Eli tuntuma ei pysy tasaisena ja jalat puristavat ja sojottavat. Lisäksi mainitsin ikuisuusongelmani eli laukannostot.

Koska aikaa ei ollut kuin puoli tuntia etenimme tarkoituksella hiukan pikakelauksella. Ensin etsittiin hyvä istunta käynnissä. Jalat pois jalustimista ja jalkojen nosto satulan eteen. Näin saatiin ratsastaja istumaan kunnolla takapuolensa päälle. Hetken päästä jalat sai siirtää alas mutta jalustimet pysyivät pois jalasta. Käynnissä tuli keinua hevosen liikkeen mukana kellotaulun kymppiin ja numero kahteen. 

Polvet piti rentouttaa kunnolla, niin rennoiksi että kun siirryttiin raviin ne hölskyivät. Ravissa sain kehotuksen välillä nostaa polvia nopeasti satulasta irti. Laukassakin yritin tätä mutta aika vaikeaa se oli! Mutta superhyvä harjoitus minulle.

Ravissa huomasin nopeasti että pystyin istumaan paljon paremmin ja joustamaan liikkeessä mukana. Laukkaan jäi vielä enemmän tekemistä mutta kokonaisuudessaan olin tuntiin tosi tyytyväinen! Todella hyvä valmentaja. Kotiinviemiseksi sain mielenkiintoisen pinteliharjoituksen, jota aion kokeilla heti kun minulla on joku ratsu alla. 

Täytyy tehdä tekstiin näin jälkikäteen vielä pieni mutta tärkeä lisäys: Leuka ylös! Tämän sain kuulla erittäin monta kertaa ja toivon että se alkaisi mennä itselleni jakeluun. Vaikuttaa meinaan istuntaan erittäin paljon.

Treeniä huomista varten

Huomenna menen koeratsastusponilla puolikkaalle valmennustunnille. Tiistain videolta bongailin virheitä joita olisi hyvä korjata jotta saisin ratsastettua ponia tehokkaammin. Sopivasti tänään oli valmentajan ruunan liikutusvuoro, ja pääsin pureutumaan noihin virheisiin tutun ratsun kanssa.

Työn alla oli sellaiset perusasiat kuin tasainen tuntuma, vasemman jalan asennon korjaaminen niin ettei se etenkään laukassa sojota sivulle, käsien ja hartioiden rentous, takapuolen liimaaminen satulaan ja jouston löytäminen. Osa onnistui paremmin, osa hiukan huonommin mutta hyvillä mielin lähden huomiselle tunnille. Toivon ettei enää jännitä niin paljon kuin ekalla kerralla niin voin keskittyä ratsastamiseen kunnolla.