Pikapäivitys

Ilmoittelen vaan että täällä ollaan ja kaikki hyvin! Leo on kävellyt vaihtelevasti selästä- ja maastakäsin kentällä, pellolla, maneesissa ja talliteitä pitkin. Tavoitteena liikutuksessa ollut vain ja ainoastaan ell:n toivoma rento reipas käynti. Kentällä on tehty myös ihan pikkuisen töitä, keskittyen jalalla ratsastamiseen käden sijaan.

Leo on ollut pirteä ja energinen ja sen jalat ovat todella siistit ja kuivat. Aina poni ei muista että sen kuuluisi nyt vain kävellä. Joku päivä oli taas vetänyt pienet tarhajumpat ennenkuin tallikaveri oli ehtinyt väliin. Onneksi jalat eivät ainakaan näkyvästi ottaneet tästä itseensä. Vaikea on ponia estää liikkumastakaan. Sairastarhaa harkitsin, mutta jätin Leon kuitenkin omaan tarhaan tuttujen ja rauhallisten tammakaverien viereen. Leo kun hyppii sairastarhassakin jos on pomppufiilis, ja minitarhassa riski loukata aitoihin on suurempi kuin omassa.

Viikonloppuna on tarkoitus ottaa vähän ravia ja laukkaa. Jos kaikki näyttää hyvältä niin parin viikon päästä ollaan taas normitreeneissä. Tämän kuun valmennukset meiltä jää väliin koska ne on nyt tulevana viikonloppuna. Ajattelin kuitenkin parkkeerata kentän laidalle aurinkoa ottamaan ja muiden valmennuksista oppimaan. Viikonloppuna on myös suunnitelmissa suuri kevätsiivous. Leo pääsee vaahtokylpyyn ja varustekaapissa tehdään inventaario. Toppaloimet uskaltanee jo pestä ja laittaa varastoon talvea odottamaan.  

Mäkihyppääjä

Suuntasin eiliseen kouluvalmennukseen hiukan epäröivin mielin. Takana oli tosiaan monta päivää haasteellista ratsastusta ja asenne oli vähän tyyliä "katsotaan tuleeko tästä mitään". Ajattelin kuitenkin että eiköhän valmennus mene ihan hyvin. Leo kun yleensä ryhdistäytyy valmennuksissa ja keskittyy. Tuntuu että se tietää milloin ollaan opettajan silmien alla. Voi myös olla että itse ryhdistäydyn. Yksin ratsastaessaan on liian helppo mennä vähän siitä mistä aita ei ole ihan niin korkea.

Leo oli jo selkäännoustessa onneksi paljon rennompi kuin muutamana viime päivinä. Mutta kun aloin ravaamaan niin eikös se taas alkanut tuijottaa pää pystyssä takaovea ja yritti stopata muutaman kerran. Ai että meinasi ihan oikeasti järki lähteä! Jupisin muutaman painokelvottoman sanan niin itselleni kuin ponillekin. Itselleni lähinnä siksi etten tunnu millään saavan noissa tilanteissa ahteriani pysymään penkissä vaan nojaan eteenpäin kun Matti Nykänen hyvinä vuosinaan.

Sama mäkihyppyteema jatkui valmennuksessa. Muutamana ratsastuskertana on tuntunut että olen välillä selässä hiukan etukenossa. En tiedä mistä tämä on oikein tullut, mutta täytyy ottaa asia erityistarkkailun alle. Useamman kymmentä kertaa sain kuulla "Istu takapuolen päälle! Takamus satulaan! Pidä nyt se pylly siellä satulassa!!! Nojaa taakse!" Samoin sain useamman huomautuksen siitä että pitää ratsastaa joka askel eikä matkustaa. Ja pohje kiinni! "Älä nyt heiluta niitä jalkoja siellä eestaas, koita pitää ne paikallaan mutta älä purista". Ihanaa kun meidän kotivalmentaja on tiukka ja sanoo asiat suoraan. Sellainen tyyli sopii mulle. Joidenkin mielestä tämä valmentaja on liian tiukka, minusta ei. Kyllä hän sitten kiittääkin kun aihetta on.

Alussa en saanut Leoa hyvään peräänantoon vaan se jäkitti niskasta eikä taipunut. Yritin olla nopea reaktioissani, ja myödätä sisältä heti kun poni tuli ulko-ohjan tuelle. Tehtiin ensin ravissa ympyrän pienennystä spiraalimaisesti pienelle voltille, tarkoituksena saada poni taipumaan kunnolla rungosta eikä vaan kaulasta. Ei ollut helppoa se. Laukkaa tehtiin isolla ympyrällä ja koitettiin saada ratsastajan takapuoli pysymään satulassa. Jatkettiin raviavoilla, jotka meni ihan kivasti. Tahti olisi ehkä saanut säilyä hiukan paremmin. Lopuksi pidennettiin ravia keventäen. Leokin pystyi menemään takaovelle ilman reaktioita ;) Hyvä valmennus!

Valmennuksessa

Olen lukenut muutamasta blogista Hanna Heiskasen valmennuksista ja ajatellut että haluaisin itsekin joskus hänen tunnilleen. Toiveeni toteutui hieman yllättäen kun sain mahdollisuuden ratsastaa Hannan silmien alla koeratsastusponilla. 

En ole varmaan koskaan saanut puolituntisesta noin paljon irti, etenkään vieraan valmentajan kanssa. Aluksi kerroin pikaisesti hevoshistoriani ja sitten Hanna kyseli onko jotain tiettyjä asioita joihin kaipaisin neuvoja. Olin miettinyt vastausta valmiiksi edellisenä päivänä siltä pohjalta millaisia ongelmia huomasin aiemmin otetulla videolla. Eli tuntuma ei pysy tasaisena ja jalat puristavat ja sojottavat. Lisäksi mainitsin ikuisuusongelmani eli laukannostot.

Koska aikaa ei ollut kuin puoli tuntia etenimme tarkoituksella hiukan pikakelauksella. Ensin etsittiin hyvä istunta käynnissä. Jalat pois jalustimista ja jalkojen nosto satulan eteen. Näin saatiin ratsastaja istumaan kunnolla takapuolensa päälle. Hetken päästä jalat sai siirtää alas mutta jalustimet pysyivät pois jalasta. Käynnissä tuli keinua hevosen liikkeen mukana kellotaulun kymppiin ja numero kahteen. 

Polvet piti rentouttaa kunnolla, niin rennoiksi että kun siirryttiin raviin ne hölskyivät. Ravissa sain kehotuksen välillä nostaa polvia nopeasti satulasta irti. Laukassakin yritin tätä mutta aika vaikeaa se oli! Mutta superhyvä harjoitus minulle.

Ravissa huomasin nopeasti että pystyin istumaan paljon paremmin ja joustamaan liikkeessä mukana. Laukkaan jäi vielä enemmän tekemistä mutta kokonaisuudessaan olin tuntiin tosi tyytyväinen! Todella hyvä valmentaja. Kotiinviemiseksi sain mielenkiintoisen pinteliharjoituksen, jota aion kokeilla heti kun minulla on joku ratsu alla. 

Täytyy tehdä tekstiin näin jälkikäteen vielä pieni mutta tärkeä lisäys: Leuka ylös! Tämän sain kuulla erittäin monta kertaa ja toivon että se alkaisi mennä itselleni jakeluun. Vaikuttaa meinaan istuntaan erittäin paljon.

Kisakuvia

En saanut edellisten kuvien videota ladattua tänne, mutta sain ystävältäni N:lta hänen poikaystävänsä kisoista ottamat kuvat. Hienoja otoksia! Ihanaa luksusta saada kuvia itsestään ratsastamassa, ja vielä taitavan kuvaajan ottamana. Tuli sinänsä hyvään saumaan nämä kuvat, bongasin nimittäin muutaman jutun jotka koitan pitää torstain kisoissa mielessä (nimim. jalat koko ajan 20 cm liian takana...)

Eilen valmentaja huomasi heti verkassa että Goldyn oikea lava on vähän jumissa. Teimme siis paljon jumppaa, ja samalla päätin että nyt venyttelen ponin tunnollisesti joka toinen päivä. Tähän asti venyttely on ollut vähän turhan satunnaista.

Ratsastin helppo B-radan ja valmentaja etsi ratsastuksestani haastekohdat. Sain hyviä vinkkejä ongelmalliseksi kokemiini osuuksiin, ja koitan myös pitää saamani neuvot mielessä ja toteuttaa ne ratsastuksessani huomisissa kisoissa. Sen lisäksi että keskityn teihin ja siirtymisiin, kaikkia askellajeja pitää muistaa ratsastaa hyvin myös tehtävän sisällä. Laukka on valmisteltava ajoissa. Alkutervehdyksessä minun on pidettävä oikean ohjan ulkotuki ettei käy niinkuin minulla kisoissa aina tuppaa käymään; tulen tervehdykseen vinosti vasemmalle. 

Valmennuksen jälkeen olin ihan hyvillä mielin. Lähden huomisiin kisoihin hakemaan kahta hyvää rataa, joissa toivottavasti pystyn ratsastamaan omalla tasollani ilman alisuorittamista. Tuomarina on "ihan oikea" koulutuomari joka on kuulemma tuomioissaan ankara mutta oikeudenmukainen. Sopii minulle, haluan rehellisen palautteen (vaikka se sitten vähän kirpaisisikin ;) 

Kuvat Ville Erkkilä (ei saa kopioida ilman lupaa)