tiistai 25. helmikuuta 2014

Temppukerhoa ja maastoilua

Viikon loppupuoli meni Leon kanssa hyvin. Jotkut jutut ovat ekalla kerralla jännittäneet, mutta toisella kerralla sujuneet aina hyvin. Alusta asti tuntui että poni sopeutui nopeasti uuteen talliin, mutta huomaan kyllä että nyt Leo on rauhallisempi kuin viikko sitten. Varmasti sopeutuminen jatkuu vielä useamman viikon, ellei useamman kuukaudenkin.

Lauantaina päätin koittaa läpi suunnilleen kaiken mitä osaan kouluratsastuksessa. En nyt tiedä oliko tässä paljon järkeä, kun en siis treenannut mitään kunnolla vaan tuli vähän roiskaistua kaikki mahdolliset temput... Mutta mentiin siis avot, sulut, pohkeenväistöt, takaosakäännökset, vastalaukat jne. Leo osaa kyllä paljon muutakin, mutta minä en. Ja noissa mainituissakin on tietysti minulla tosi paljon treenattavaa ja parannettavaa. On ihanaa kun poni osaa enemmän kuin minä. Kaipa nämä opetusmestarit vaan on mun juttu.

Sunnuntaina lähdettiin maastoon, ihan vaan kävelemään. Mulla on ihana tallikaveri jonka kanssa on mahtavaa maastoilla koska hän ja hänen hevosensa (se pv-tamma jota silloin tällöin liikutan) ovat tyyniä viilipyttyjä tilanteessa kuin tilanteessa. Sekä minua että Leoa jännitti alussa. Leo käveli lyhyin askelin pää pystyssä ja minä koitin rentouttaa itseäni ja liimata takapuolen satulaan. Jutustelimme niitä näitä ja parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen poni oli jo ihan rento. Ei tehty pitkää lenkkiä, vain 45 minuuttia, ensi kerralla sitten lisää. Hyvä fiilis jäi kun kaikki sujui hyvin ja poni (sekä ratsastaja...) rentoutui alun jännäyksen jälkeen.

Eilen Leolla oli vapaa. Ajatuksena on pitää yksi vapaa viikossa, katsotaan nyt miten se sopii ponille. Vapaa on ihan itsekkäästi minua varten, poni ei sitä niinkään välttämättä tarvitsisi. Minun piti käydä ihan nopeasti tallilla, mutta mutakuorrutus oli sitä luokkaa että ponin, loimien ja tarhasuojien putsaukseen meni varmaan tunti... Ponit olivat ilmeisesti hiukan rallitelleet tarhassa. No, tuleepa vapaapäivinäkin liikuntaa!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Elävää kuvaa

Sain muutaman videon ladattua YouTubeen mutta editointitaitoni kaipaavat "pientä" viilausta. Jatkan harjoittelua, tässä kuitenkin pari pätkää tammikuisesta valmennuksesta Leon entisellä kotitallilla. Tämä oli vasta kolmas kerta ponin selässä.






lauantai 22. helmikuuta 2014

Varusteita myynnissä!

Lisäsin taas Myytävää-sivun blogiin. Tavarat voi noutaa Porista tai voin myös postittaa, jolloin postikulut ostajalle. Tarkoitus päästä tarpeettomista ja vääränkokoisista varusteista eroon joten tarjota saa!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Satulajuttuja

Hahhaa, eipä siihen kauaa mennyt että nuo ah-niin-ihanat satula-asiat alkoivat työllistää tätäkin tuoretta hevosenomistajaa! Leolla kävi tänään satulansovittaja,  ja tuomio oli seuraavanlainen: nykyinen satula (Bates Caprilli-koulusatula) on ensinnäkin liian leveä. Tämä on onneksi korjattavissa kaaren vaihdolla. Tässä lienee ollut pieni väärinkäsitys. Olin nimittäin siinä käsityksessä että satulassa on leveydeltään "keskivälin" kaari ja että myyjä oli koittanut leveämpää joka oli liian leveä. Myös mieheni joka oli mukana yhdellä ponintestausreissulla muisti asian samalla tavalla joten en tiedä miten tämä väärinkäsitys oikein sitten syntyi. Joka tapauksessa satulassa olikin yllätyksekseni levein kaari jonka siihen saa. No, vaihdan huomenna uuden kaaren.

Toisekseen satula jää irti takaa, ja voi aiheuttaa selkään sitä kautta kipeytymää. En ole huomannut että satula läppäisi, mutta kyllä se selkeästi irti oli. Selkärangantila satulassa oli hyvä, ja hyvän tilan Leon selkä vaatii vastakin. Satulavyö käskettiin vaihtamaan heti, ja olin kyllä aikonutkin vaihtaa sen vanhaan vyöhöni koska en tykkää yhtään vöistä joissa on joustot. Satulansovittaja sanoi että sopiva vyökin vaikuttaa omalta osaltaan yllättävän paljon satulan asettumiseen ja etenkin paineen jakaantumiseen. Sain kokeiluun Wintec Cair-vyön jossa on painetta tasaava ilmapaneeli.

Yhteenvetona nykyinen satula on ihan suht ok kun kaari vaihdetaan. Kuitenkin on syytä pitää tilannetta silmällä ettei selkä kipeydy takakaaren kohdalta, ja kyllä joku muu satula voisi olla kuitenkin sopivampi. Satulansovittaja piirsi kuvan selästä ja metsästää sopivia satulaita kokeiluun. Katsotaan jos löytyisi jollain aikavälillä parempi satula, siihen asti toivottavasti pärjätään nykyisellä.

torstai 20. helmikuuta 2014

Minne katosi päivät?

Apua, nyt on jo torstai! Koitan nyt tässä saada kasaan alkuviikon kuulumiset niin voin jatkaa tästä eteenpäin tuoreilla ja ajantasaisilla jutuilla. Uusia kuvia ei nyt ole, mutta toivottavasti loppuviikosta saisin muutaman ratsastuskuvan esille. Videoita on paljonkin, tammikuisia siis, mutta kun en osaa editoida niitä. Onko vinkkejä jostain helposta ohjelmasta?

Maanantaina...

Leo tarhasi ensimmäisen päivän yksin. Poni on vanhassa paikassa tarhannut aina itsekseen, edellisessä paikassa on ollut kaveri/kaverien kanssa. Päiväheiniä jakavalle Avantille Leo oli esittänyt hienon kiitolaukkashown, ja illallakin poni oli energinen. Ratsastuksessa oli alussa haasteita. Maneesiin kävely pelotti pientä ruunaa aivan kauheasti ja maneesin oven avaaminen aiheutti lievää hysteriaa. Pyrin kuitenkin vaan laittamaan Leon töihin ja jatkamaan ratsastusta normaalisti, ja yhtäkkiä poni rentoutuikin ja alkoi toimimaan hienosti. Ihan hyvä eka päivä siis!

Tiistaina...

Leo pääsi tutustumaan uuteen tarhakaveriinsa, tallin ihanaan shettistammaan (se sama jonka kanssa talvella lenkkeilin ja hoidin poni-ikävääni). Ensin juostiin ympäri isoa tarhaa, nuuhkittiin, potkittiin vähän ilmaa (molemmat osasivat onneksi väistää potkuja hyvin) ja vinguttiin (tamma, ei Leo). Hetken päästä oli jo rauhallista ja eilisen perusteella vaikuttaa siltä että näillä kahdella on hyvä mahdollisuus päätyä erittäin hyviksi ystäviksi. Toivon niin, koska tykkään että hevosella on tarhakaveri, varsinkin kun Leo on aika vilkas ja leikkisä tyyppi.

Ratsastus meni tiistaina tosi hyvin! Leo oli ihanan rento ja kuuliainen eikä maneesin oven avaaminen enää hetkauttanut. Tallikaveri katseli oman ratsastuksensa lomassa meidän menoa ja antoi pieniä vinkkejä. Tärkein neuvo oli "Jalasta eteen!", eli ponin pitää olla koko ajan pohkeen edessä. Käynnin parantamiseksi ja askeleen pidentämiseksi sain neuvon tehdä pieniä parin askeleen väistöjä. Lisäksi minua muistutettiin siitä että pitää koko ajan ratsastaa, ei matkustaa, ja suunnitella tehtävät etukäteen ettei homma mene haahuiluksi. Kyynärkulma, tuo ikuinen kompastuskiveni, sai myös huomautuksen osakseen. Ihanaa kun on osaavia tallikavereita joilta saa apua ja neuvoja!

Keskiviikkona...

Leo oli tallinpitäjän mukaan ollut koko päivän rauhallinen tarhassa oman kamunsa kanssa. Päiväheinätkin oli syöty sulassa sovussa molemmat omilta kasoiltaan. Huomasin itsekin että rauhallisempaa oli ollut koska poni ja loimet ei ollut niin yltäpäältä kurassa kuin eilisaamun spurttailun jäljiltä ;) Tosin Leo tykkää piehtaroida joten näin kurakautena tietää miltä loimet näyttää.

Leo ei ollut ihan niin rento ratsastaa kuin tiistaina, mutta hyvä kuitenkin. Loppua kohden poni jäi vähän pohkeen taakse. Nyt on menty maneesissa kolme päivää putkeen joten tänään ajattelin että voisi mennä ulos kävelemään. Pidemmälle maastoon en halua lähteä ekaa kertaa ilman kaveria joten varmaan kävellään ihan tallin pihapiirissä ja tallia ympäröivällä pellolla.

Lauantaina meillä on toivottavasti eka kouluvalmennus, jos saadaan aikataulut sopimaan. Nyt täytyy pikkuhiljaa alkaa tehdä ponille kunnon viikko-ohjelma että saadaan vähän tavoitteellisuutta tähän hommaan. Leo on nyt hienossa kunnossa edellisen ratsastajan jäljiltä ja haluan ponin pysyvänkin kunnossa, joten treeni on pidettävä monipuolisena.

Jk. Olin sitten kirjoittanut että ponin pitää olla pohkeen takana... No, ehkä kuitenkin pohkeen edessä ;)

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Muuttopäivä

Lähdimme sunnuntaina ajamaan Ylöjärvelle ennen kymmentä ja puoli kahdeltatoista olimme tallin pihassa. Siellä meitä jo odottikin Leon myyjät varusteita täynnä olevien mustien jätesäkkien kanssa. Tehtiin viimeiset paperihommat kuntoon ja laitettiin Leo traileriin. Matka meni tosi hyvin ja pääsin seurailemaan Leoa trailerikameran kautta. Veljeni osti ja asensi kameran minulle viime toukokuussa, mutta en ollut sitä vielä tositoimissa päässyt testaamaan. Voin kyllä suositella, Bilteman 99 € maksanut peruutuskamera toimii hienosti ja kuva on hyvä.

Tallilla otin Leon heti ulos trailerista ja taluttelin sitä hetken. Aika jännää oli pojalla, piti hirnua kovaa ja säikähdellä kiviä ja pyöröpaaleja ;) Myyjät ajoivat perässämme Poriin koska halusivat nähdä ponin uuden kodin. Leon entinen ratsastaja halusi ratsastaa vielä kerran, joten laitoimme ponin kuntoon. Lyhyt ratsastus maneesissa ja pieni lenkki pellolla, sitten myyjät hyvästelivät heille tosi rakkaan ponin (taisi siinä tilanteessa olla pieni kyynel silmäkulmassa niin myyjällä kuin ostajallakin...).

Iltapäivä ja ilta meni ponia ihmetellessä ja tavaroita purkaessa. Kaikkea mahdollista löytyy,  mutta sadeloimivarastoa täytynee uusia koska vanhat olivat hiukan reikäisiä. Tässä saa kai nyt tottua siihen että omistaa ruunan joka rikkoo loimia, kun on tottunut tammoihin joiden takit pysyvät yleensä ehjinä. Jonkun verran laitoin jo tavaraa myyntiin kun kotona oli ennestäänkin paljon varusteita joista osa ei edes ole sopivia Leolle. Poni on Goldya ja Fannya hiukan pienempi ja hoikkaa mallia. Pääkin on sen verran pieni että cob-kokoiset suitset saattaa olla liian isot.

Leo tuntui kotiutuvan hyvin. Vieruskaverit nuuskittiin kaltereiden läpi ja toisen puolen ruunan kanssa oli pientä nokkapokkaa. Myöhemmin illalla yllätin ponin torkkumassa, joten aika rento olo sillä taisi olla.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Kiire!

Kiitos kovasti onnitteluista kaikille edelliseen kirjoitukseen kommentoineille!!!

Pari ekaa päivää on mennyt vauhdilla ja kovassa kiireessä. Tallilla on kulunut ihan uskomattoman paljon aikaa ja sen lisäksi aikaeroväsymys vaivaa. Eilen en jaksanut enää kirjoittaa, hyvä kun jaksoin raahautua tallilta ruokakaupan kautta kotiin... Mutta nyt vihdoin sitä ponin esittelyä! Kirjoitan myöhemmin erikseen ensimmäisistä päivistä. 

Theo Leo on 12-vuotias saksanratsuponiruuna. Leo on kilpaillut viime kaudet poniratsastajan kanssa, joten myynti tuli ajankohtaiseksi kun ratsastajasta tuli "yli-ikäinen" ja hän siirtyi hevosiin. Leo on kisannut korkeimmillaan kansallisissa helppo A-luokissa hyvällä menestyksellä, joten poni on loistava opetusmestari minulle.

Mitään syväluotaavaa persoonallisuusanalyysia en vielä pysty tekemään, mutta tämänhetkisen kokemuksen perusteella Leo vaikuttaa vilkkaalta ja uteliaalta mutta kuitenkin peruskiltiltä. Ratsastaessa poni on kuuliainen ja yritteliäs, mutta omaa tahtoakin löytyy.

Väriltään Leo on kaunis vaaleanpunaruunikko tähtipää. Lapsenahan unelmaponini oli tummanpunaruunikko tähtipää, joten aika lähellä ollaan ;)



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kauniin ystävyyden alku





 
Pitkä päivä takana! Matka ja kaikki muukin meni hienosti ja ponilla on kaikki hyvin. Kuvat on räpsitty kännykällä, oikea kamerakin oli mukana mutta ei sitä muistanut kaivaa esiin. Iloinen ja onnellinen poninomistaja palaa tarkempien tietojen kera huomenna :)

lauantai 15. helmikuuta 2014

Huomenna!

Meillä oli ihan mahtava parin viikon lomareissu eikä kyllä yhtään harmittanut palata kotiin! Tieto siitä mikä huomenna odottaa on saanut viimeisen parin viikon aikana minut hymyilemään itsekseni monta kertaa.

Jetlag vaivaa taatusti (yhdet yöunet jäi välistä) mutta siitä huolimatta luultavasti herätän miehen huomenna aamuvarhaisella ja alan kärttää että lähdemme ajamaan Tampereen suuntaan. Olen odottanut jo tarpeeksi kauan! Siitähän on yli 1,5 kuukautta kun kävin katsomassa ponia ekan kerran. 

Tavoitteena on tosiaan hakea ruuna valoisaan aikaan ja mahdollisesti päästä huomenna jo ratsastamaankin. En usko että kokenut kisaponi ihmettelee uutta paikkaa sen kummemmin joten ajattelin muitta mutkitta hypätä selkään ja tehdä kevyen verkkaratsastuksen. Siis jos vaan aikataulut yms. antavat periksi.

Vähän turha postaus tämä, mutta oli pakko päästä vähän fiilistelemään! Huomenna LUPAAN laittaa vähintään kuvan jos en ehdi enempää kirjoittamaan!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Helmikuu on ponikuu

Kaksi viikkoa vielä, sitten haetaan poni. Eiköhän tämä loppu odotteluaika mene aika nopsaan ja mukavasti koska lähdemme perheen kanssa lähipäivinä lomareissuun :) Blogi hiljenee siis kuun puoliväliin asti. Hyviä helmiheppailuja kaikille!