Hyvän mielen ratsastusta

Lauantaina tosiaan suunnattiin pellolla. Täytyy sanoa etten muista koska olisin viimeksi ratsastanut Leolla ulkona... Kyllä siitä on varmaan useampi kuukausi. Kelit ja pohjat on olleet sellaiset ettei ulkona ratsastaminen ole kauheasti käynyt mielessä vaan maneesi on houkutellut huomattavasti enemmän.

Käveltiin ensin hetki kentällä, mutta koska Leo tuntui niin rennolta ja rauhalliselta mentiin aika pian pellolle. Leohan ei yleensä tuosta pellolla olemisesta mitenkään kummemmin kuumu, mutta joskus voi olla vähän täpinöissään tai jännittynyt. Tällä kertaa ei kyllä ollut. Rennosti saatiin humputella menemään ja uskoisin että molemmilla oli kivaa. Pohja ei mikään ihan täydellinen ollut, lunta ei ollut niin kovin paljoa, mutta syksyltä tiesin mitkä kohdat ovat hyviä ja tasaisia kulkea ja niissä otettiin rauhallista ravia ja laukkaa. Saa nähdä oliko tuo eka ja viimeinen kerta kun päästiin lumille, nyt täällä on plusasteita ja sataa vettä.

Sunnuntaina Leo piti suunnittelemattoman vapaan. Kävin vähän kauempana moikkaamassa kaveria ja hänen uutta hevostaan (jota pääsin testaamaankin, ihana pieni heppa!) ja olin omalla tallilla vasta puoli kahdeksan aikaan. Iltaruokien jako oli alkamassa joten tein Leolle vaan porkkanavenyttelyt ja katsoin että kaikki on ok. Leo on onneksi siitä helppo vapaapäivien suhteen, ettei sille esim. kerry ylimääräistä virtaa.

Viime viikolla esteet jäivät välistä oman sairasteluni takia mutta eilen meillä oli hyppyilta. Ihana tallikaveri tuli kanssani kantamaan esteitä ja "koutsaamaan" meitä ;) Tällä kertaa ei menty puomeja lainkaan. Rakennettiin pieni jumppasarja, ja laitettiin yksittäinen este joka oli ensin ristikko. Nosteltiin sitten myöhemmin pystyksi. Korkeudet meidän miniesteillä oli 40-50 cm. Leo oli jo alkuverkassa todella kiva, reipas mutta superkuuliainen, ja laukka pyöri tosi hyvin. Hypytkin onnistuivat paria huonoa lähestymistä lukuunottamatta. Oli kyllä kiva taas hypellä! Mulle on tehnyt tosi hyvää se että hypätään jotain kerran viikossa, pysyy rutiini yllä ja homma alkaa tuntuu taas ihan sujuvalta. 

Sänkkärii!!!

Vihdoin meidän tallipelto on puitu! Fiksusti päätin eilen että kannattaa lähteä neljä päivää seisseen ponin kanssa pellolle... Sänkkärin kutsu oli vaan liian houkutteleva. Olin siis ekaa kertaa selässä perjantain kuumeen jälkeen. Kuume meni nopeasti ohi, 24 h rokotuksesta lämpö oli jo normaali ja on pysynyt normaalina. Meidän eläinlääkäri on tosi tarkka ja varovainen, niin hän käski kuitenkin ottaa iisisti viikon.

Kävelin ensin tallinpihassa koska sänkkärillä juoksi nuori suokki liinassa ja veti aikamoista laukkailoittelua. Alussa Leo energiaa puhkuvana pelkäsi omaa varjoaankin. Kamalinta oli kun tallin toinen saksanratsuponi tuli koivujen varjossa mäkeä alas. Meinasi Leo räjähtää liitoksistaan kun oli niin kauheen jännää...

Pellolla tilanne kuitenkin tasoittui ja Leo meni ihan fiksusti. Mitä nyt yhtä toistakin hevosta piti jännittää ja tuijottaa. Pari pikkuista ravipätkää otin mutta muuten käveltiin. Tänään on tarkoitus ravata hiukan lisää ja palata muutaman päivän sisällä pikkuhiljaa normaaliin liikutukseen. On niin mahtavaa kun pääsee taas pellolle, nyt toivotaan kuivaa syksyä!

Loman jälkeen

Laskeskelin edellispäivänä että kahden lomaviikkoni aikana Leo liikkui seitsemänä päivänä, joista vielä kaksi oli lainakuskin. Eli lomailtu on, ja ainakin nyt näyttää siltä että vapaat tekivät tehtävänsä. Viime viikolla ratsastin kevyesti pari kertaa. Leo oli tiputtanut toisen etukenkänsä ollessani reissussa, ja meni viikko ennenkuin kengittäjä pääsi paikalle. Onneksi Leolla on hyvä ja kestävä kavionlaatu joten uskalsin maneesin hyvällä pohjalla ratsastaa kun poni liikkui täysin puhtaasti ja kavio ei ollut sen kummemmin revennyt. Oli muuten Leon eka irtokenkä sen puolentoista vuoden aikana mitä poni on ollut minulla! Sinänsä ihme, kun seuraa ponin pomppuja tarhassa...

Molemmilla "kolmikenkäisillä" ratsastuskerroilla Leo liikkui hyvin, vaikkei mitään kummempaa kyllä tehtykään. Toisella kerralla huomasin että poni muuttui jännästi kun toinen hevonen tuli maneesiin. Olimme ensin yksin ja kaikki meni hyvin, mutta sitten tuli kaksi hevosta lisää ja yhtäkkiä Leo jotenkin hyytyi täysin. Olin jo muutenkin lopettelemassa joten en ehtinyt asiaa sen enempää silloin ihmettelemään, mutta mieleen se kuitenkin jäi. Täytyy seurailla liittyykö Leon ajoittaiset tahmeusongelmat siihen että paikalla on muita, ja jos liittyy niin mistä tämä johtuu. Teenköhän itse jotain eri lailla tms.

Sunnuntaina Leo oli ihana ratsastaa! Kaikki kengät oli taas jalassa ja kaksi vapaapäivää alla. Poni liikkui heti alussa jopa käynnissä tosi hyvin omalla moottorilla eteen. Yleensähän käynti on meille kaikkein vaikein askellaji. Omakin ratsastus tuntui heti helpommalta, kun en sortunut punkeamiseen jota tahmean ja pohkeen takana olevan ponin kanssa usein harrastan.

Leo jopa spookaili vähän jotain maneesin ikkunasta näkyvää tuntemattomaksi jäänyttä ilmestystä, jota minä en tosin nähnyt ollenkaan... Normaalisti ärsyyntyisin nurkkien tuijottelusta, mutta nyt se jaksoi vaan naurattaa. Ihanaa kun on taas energiaa!

Temppukerhoa ja maastoilua

Viikon loppupuoli meni Leon kanssa hyvin. Jotkut jutut ovat ekalla kerralla jännittäneet, mutta toisella kerralla sujuneet aina hyvin. Alusta asti tuntui että poni sopeutui nopeasti uuteen talliin, mutta huomaan kyllä että nyt Leo on rauhallisempi kuin viikko sitten. Varmasti sopeutuminen jatkuu vielä useamman viikon, ellei useamman kuukaudenkin.

Lauantaina päätin koittaa läpi suunnilleen kaiken mitä osaan kouluratsastuksessa. En nyt tiedä oliko tässä paljon järkeä, kun en siis treenannut mitään kunnolla vaan tuli vähän roiskaistua kaikki mahdolliset temput... Mutta mentiin siis avot, sulut, pohkeenväistöt, takaosakäännökset, vastalaukat jne. Leo osaa kyllä paljon muutakin, mutta minä en. Ja noissa mainituissakin on tietysti minulla tosi paljon treenattavaa ja parannettavaa. On ihanaa kun poni osaa enemmän kuin minä. Kaipa nämä opetusmestarit vaan on mun juttu.

Sunnuntaina lähdettiin maastoon, ihan vaan kävelemään. Mulla on ihana tallikaveri jonka kanssa on mahtavaa maastoilla koska hän ja hänen hevosensa (se pv-tamma jota silloin tällöin liikutan) ovat tyyniä viilipyttyjä tilanteessa kuin tilanteessa. Sekä minua että Leoa jännitti alussa. Leo käveli lyhyin askelin pää pystyssä ja minä koitin rentouttaa itseäni ja liimata takapuolen satulaan. Jutustelimme niitä näitä ja parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen poni oli jo ihan rento. Ei tehty pitkää lenkkiä, vain 45 minuuttia, ensi kerralla sitten lisää. Hyvä fiilis jäi kun kaikki sujui hyvin ja poni (sekä ratsastaja...) rentoutui alun jännäyksen jälkeen.

Eilen Leolla oli vapaa. Ajatuksena on pitää yksi vapaa viikossa, katsotaan nyt miten se sopii ponille. Vapaa on ihan itsekkäästi minua varten, poni ei sitä niinkään välttämättä tarvitsisi. Minun piti käydä ihan nopeasti tallilla, mutta mutakuorrutus oli sitä luokkaa että ponin, loimien ja tarhasuojien putsaukseen meni varmaan tunti... Ponit olivat ilmeisesti hiukan rallitelleet tarhassa. No, tuleepa vapaapäivinäkin liikuntaa!

Puskailua

Rennoilla fiiliksillä on menty tämä viikko. Tiistaina ratsastin maneesissa koska kenttä oli liukas, ja koittelin taivutella Fannya väistöillä, avoilla ja suluilla. Keskiviikkona ratsastin pellolla, eilen maastossa, ja Fanny oli super! Niin rento ja rauhallinen kun vain voi olla, kulki reippaasti muttei kytännyt mitään. Tuumailin eilen josko sitä alkaisikin vaan puskaratsastajaksi, on niin rentoa tuo pelloilla ja metsässä hölköttely...

Kovasti odottamani uuden valmentajan tunti ei tänään meidän kohdalla toteudukaan koska tunti olikin jo täynnä. Voi olla että pidän Fannylla vapaapäivän. Tuntuu että pitempi loma teki ponille tosi hyvää, ja olen ajatellut että ehkä vapaapäiviä on syytä muutenkin vähän lisätä. On vaan vaikea tottua ajatukseen että vapaapäiviä voi ja on hyvä pitää. Goldylle kun vapaat eivät koskaan sopineet. Se oli parhaimmillaan ja kivoimmillaan liikkuessaan seitsemän päivää viikossa.

Huomenna K tulee moikkaamaan meitä. En ole vielä varma mitä meillä on ohjelmassa, mutta ajattelin ottaa ainakin kameran mukaan koska tapaamme aamulla ja on mahdollisuus ottaa kuvia valoisaan aikaan. Sunnuntaiksi olen sopinut metsälenkin tallikaverin kanssa, on tarkoitus koittaa ekaa kertaa miten laukat sujuvat maastossa (tähän asti on menty vain käyntiä ja ravia). Luultavasti suht reipasta menoa tiedossa :)