Täällä taas

Aamulla näin Facebookissa Leon entisen omistajan laittaman kahden vuoden takaisen kuvan ja havahduin siihen että eilen muuten tuli kaksi vuotta siitä kun Leo tuli minulle. Näihin kahteen vuoteen mahtuu kyllä ihan valtavasti kaikkea niin hevos- kuin muillakin rintamilla. Hyvillä mielin jatketaan kohti kolmatta yhteistä vuotta!

Leon loma oli mennyt hyvin, mutta se oli myös jäänyt herralle hieman päälle... Sinänsä Leo on tuntunut ihan hyvältä näinä kahtena päivänä kun olen sitä ehtinyt ratsastaa, mutta varsinkin eilen poni tuntui aika jäykältä ja välillä jopa tuntui kun olisi purrut kiinni kuolaimeen. Huomaamattani ratsastin puolitoista tuntia kun halusin ponin hyväksi ja vetreäksi. Kyllä huomaa että melkein kaksi viikkoa on vaan hölkötelty rennosti. 

Leon lainakuskeilla oli mennyt ponin kanssa hyvin lukuunottamatta yhtä päivää, jolloin Leo oli hypännyt maneesiin talutettaessa pystyyn ja lähtenyt selästä kiikuttamaan ratsastajaa laukassa kaksi kertaa. Kuulemma puoli kierrosta oli mennyt ennenkuin oli pysännyt. Leolle se on paljon, yleensä pidätteet menee läpi muutamassa askeleessa. Minua Leo ei kyllä edes kiikuttele mutta kai tuli joku tarve testata lainaratsastajaa.

Satulaa mietin ennen lomaa, ja mietintä jatkuu kuumeisena. Tosiasia on että satula on takaa irti. Osittain se johtunee satulan leveydestä, mutta tuntuu ettei se ole ainut syy. Vaikka nostan satulaa edestä, niin ei se silti jotenkin asetu takaa niinkuin pitäisi. Nyt vaan pitää keksiä mitä satuloita lähtisi koittelemaan. Meidän satulansovittaja tulee pohdiskelemaan asiaa mutta pääsee vasta parin viikon päästä. Jos jollain teistä on ideoita mikä satula voisi sopia niin otan ehdotuksia ilomielin vastaan. Nykyinen satula siis 16" Prestige D1 Iceland joka on muuten aika hyvä, mutta jää takaa irti.

Kanna ite!

Keskiviikon vapaapäivän jälkeen eilen jatkettiin harjoituksia. Koitin heti alkuun ottaa napakan otteen ja verkka menikin hyvin. Poni liikkui eteen omilla jaloillaan jne. Kun alettiin kunnolla töihin niin meno hyytyi. Homma meni taas tuuppaamisen ja puskemisen kautta pienen epätoivon puolelle, kunnes päätin että minähän saan ponin tänään läpi, enkä kanna sitä enää yhtään askeltakaan. 

Laukassa vain yksinkertaisesti istuin takapuoli penkissä, jalat rentona, nojasin taakse ja, no, oikeastaan vaan olin kyydissä. Kun Leo hidasti, annoin "potkukelkkatyyliin" lisää vauhtia. Mitään muuta en tehnyt. Halusin että poni laukkaa omilla jaloillaan eteen ilman että joudun patistamaan ja nostamaan. Ja kummasti se hetken päästä laukkasi kunnolla koska en suostunut auttamaan koko ajan.

Sama teema jatkunee tänään. Ratsastuksellisesti ei ole ollut kyllä mikään kovin kevyt viikko, mutta parempaan suuntaan sentään mennään. Koko ajan korostuneemmin huomaan nyt kahta hevosta ratsastaessani miten valtavat vaatimukset minulla on Leon ja itseni suhteen. Siinä sitä on tasapainottelua; pitää vaatia tarpeeksi ja asettaa tavoitteet ylös, mutta pitää muistaa että myös pienet onnistumiset ovat onnistumisia. 

Leon satula vaivaa minua taas. Päätin jo etten kavennuta sitä koska se on vain hiukan liian leveä ja pelkään että pian olen sitten taas levennyttämässä satulaa. Mutta nyt vaikuttaa siltä ettei Prestigen padikaan riitä vaan olen satulassa edelleen "nenilläni". Valtava ero kun vertaan miltä tuntuu istua tämän viikon lainaratsuni satulassa. Tuntuu tyhmältä että oman satulan etukaaren alus on täynnä kaiken maailman fyllinkiä, täytyy olla joku parempi ratkaisu. Eli laitan sen kaventamisen taas harkintaan. Samalla kuitenkin mietin, onko vika sittenkään satulan leveydessä. Sanon tämän sadannen kerran; satulaongelmat on vihoviimeisiä!

Reipas ratsu!

Eilen oltiin maneesissa ja kunnon puuskatuuli ryski nurkissa, joten alussa Leo vähän kyttäili ovea. Normaalisti ponilla on hyvä työmoraali eikä se yleensä paljon kyttäile. Ei se nytkään tehnyt muuta kuin hidasti vauhtia ja nousi edestä ylös pois avuilta. Muistutin muutaman kerran raipalla vauhdin jatkumisesta niin poni alkoi taas keskittymään töihin oven sijaan. Ja hyvin keskittyikin!

Väkirehun lisäys on selvästi tuonut Leolle kaivattua energiaa. Täytyy saada vaikka huomenna vähän videolle niin näen miltä liike näyttää. Selkään se nimittäin tuntui tosi hyvältä! Leo liikkui niin reippaasti, tahdikkaasti ja rennosti että oli kyllä todellakin oikein ilo ratsastaa. Laukkakin tuntui eilen hyvältä. Vähitellen alan lisäämään laukkatreenin määrää. Tähän mennessä olen laukannut vain muutamana ratsastuskertana viikossa ja vain joitakin kierroksia/ympyröitä.

Poninomistaja oli ylpeä kun eräs kouluvalmentaja tuli pitämään tuntia ja totesi Leon nähdessään: "No onpa siinä kivannäköinen poni!". Lieneekö kommentista johtuvaa ;) mutta ajattelin että menemme testaamaan tämän valmentajan tuntia kun hän tulee seuraavan kerran valmentamaan. Pikkuhiljaa voidaan taas jatkaa tavoitteellisempaa treeniä mutta kesän jäljiltä kuviot on kotivalmentajan suhteen jälleen kerran vähän levällään. 

Koitin eilen satulan alle etuosasta kohottavaa geeliä ja jätin Prestigen padin pois huovan ja satulan välistä. Tuntui ehkä paremmalta näin kuin padilla. Satulan kanssa joutuu nyt vähän aikaa säätämään kunnes Leon selkälihakset ovat taas kehittyneet sellaisiksi että satulan leveys on sopiva. Nythän se on siis vähän leveä. Leon vanhan satulan kaivelin eilen esiin tallinvintiltä, missä se on lojunut tyhjänpanttina koko kesän koska en ole saanut aikaiseksi laittaa sitä myyntiin. Vein satulan yhden tutun newforestille sovitukseen ja ainakin nopealla sovituksella näytti aika passelilta.

Valinnanvaikeutta

Meillä on tallilla parin viikon päästä rataharjoitukset. Ihan omalla porukalla mennään,  mutta virallinen koulutuomari arvostelee. Olen selaillut kouluohjelmia pari iltaa ja miettinyt minkä menen. Lähinnä mietin valintaa siltä kannalta että minkähän ohjelman onnistuisin suorittamaan jotenkin kunnialla. Ja törmännyt siihen tosiasiaan, että nyt tämän parin viikon tutustumisjakson jälkeen on syytä alkaa ihan tosissaan treenaamaan jos aiomme Leon kanssa startata lähiaikoina...

Tänään tein vaan kevyen verkkaratsastuksen, jonka jälkeen Leon selkään nousi hetkeksi kaverini. Olen ensi viikonlopun reissussa ja tarvitsen ponille liikuttajan lauantaiksi. Jo ennenkuin poni tuli minulle sovittiin että kaveri toimii varaliikuttajana, ja nyt hän pääsi testaamaan Leoa. Tykkäsi :) Enkä ihmettele, Leo on kyllä palkitseva ratsastaa. Ei se ilmaiseksi tee, mutta kuuntelee ratsastajaa tarkkaan ja pyrkii reagoimaan selässä olevan pyyntöihin. Joskus vähän liiankin herkästi, itse saan välillä tahattomia siirtymiä aikaiseksi kun erehdyn vähän jännittämään vatsalihaksia laukassa. 

Pääsin kaverin ratsastusta seuratessa tarkkailemaan Leon satulaa maastakäsin ja vahvistui sama tunne kuin selässä. Ei se oikein hyvä ole. Kaveri oli samaa mieltä kun minäkin, eli että satulassa menee vähän etukenoon. Maasta näin että satula pyrkii painumaan hiukan vasemmalle, ja valmentaja huomautti samasta asiasta perjantaina. Meille on tulossa toivottavasti jo alkavalla viikolla kokeiluun Passier ABS-satula. Se kuulostaa paperilla hyvältä mutta katsotaan sopiiko se käytännössä Leolle.