Hierojan palaute

Leo oli aika jumissa ja kovin jännittynyt koko kropastaan, totesi hieroja keskiviikkona. Ei hyvä. Positiivista sentään oli se että jumit saatiin hyvin auki. Hieroja sanoi että ponin lihakset eivät tuntuneet normaaleilta "treenikireiltä" vaan kroppa oli tosiaan kokonaisuudessaan pinkeä. Vatsavaivojen aikaansaannosta, veikkaan.

Oikea puoli oli selkeästi vielä enemmän jumissa kuin vasen. Tämä täsmää siihen että Leo liikkuu mielestäni jäykemmin vasempaan. Eilen katsoin liikettä liinassa niin se näytti kyllä nyt paremmalta. Katsotaan tuleeko jumit takaisin ja joudutaanko hieromaan pian uusiksi. Koitan nyt itsekin hieroa  ja venytellä ponia.

Leon vatsa vaikuttaa paremmalta ja poni toimii paremmin ratsastuksessa. Kuitenkin Leo on edelleen hiukan ärtyneen oloinen. Seuraan tilannetta vielä ja harkitsen ensi viikolla soitanko Gastrogard-kuurin. Eilen tuli maastakäsin kävellessä muutama tylsä tilanne kun Leo muka pelästyi jotain ja hyppäsi pystyyn. On taas keksinyt tuon kahdella jalalla seisomisen enkä tykkää siitä yhtään! Ymmärrän kyllä että kipeä maha ärsyttää, mutta harmittaa silti kun ärtyisyys purkautuu tuolla tavalla. Nuo tilanteet on niin hankalia kun ollaan maneesissa muiden ratsukoiden keskellä. Yksin ollessa pyytäisin tuollaisessa tilanteessa kunnolla lisää vauhtia, kahdella jalalla kun ei laukka suju edes Leolta vaan joutuu laskeutumaan neljälle koivelle, mutta joka suuntaan liinassa sinkoileva poni häiritsee muita paikallaolevia. No, onneksi näitä tilanteita ei usein tule.

Positiivista eilen oli se kun lähdettiin yksin maneesista pois pimeään pihaan, ja muutaman kymmenen metrin päässä möyri valtava kaivinkone kirkkaine valoineen. Leo ei normaalisti koneita pelkää, mutta tietyssä mielentilassa ollessaan voi niihin reagoidakin. Vaan eilenpä Leo ei sanonut kaivinkoneesta yhtään mitään. Fiksu poika, välillä.

Kavioasiaa

Leo kengitettiin eilen. Vielä oli pakko laittaa hokit. Aamuisin on jäistä ja viikonlopulle on luvattu aika kurjaa keliä. Onneksi kengittäjämme käy nykyään laittamassa tallilla toistakin heppaa. Sillä on kengitys sopivasti parin viikon päästä ja uskoisin että silloin voidaan napata Leolta hokit pois. 

Katseltiin kengittäjän kanssa että Leon etukaviot alkaa olla nyt niin hyvät kun niistä saa. Niinkuin olen aiemmin kirjoittanut, ponillahan on luonnostaan aika pystyt ja pullomaiset/tornimaiset kaviot. Pikkuhiljaa niitä on saatu paremmiksi. Seuraavasta kengityksestä aloitetaan hidas muutosprosessi takakavioille. Niitä kengittäjä pitää vähän liian "korkeina" ja tätä pyritään muuttamaan. 

Leo sai kehuja että näyttää hyvältä. Itsekin olen nyt ponin kuntoon tyytyväinen. Se on hyvässä lihassa, muttei missään nimessä liian pyöreä, ja lihaksistokin on ihan kivasti kehittynyt. Tietysti lihasta voisi aina olla lisää, mutta mielestäni Leo on nyt aika kivan ja sopusuhtaisen näköinen.

Kengityksen jälkeen ohjasajoin Leon ties kuinka monen viikon tauon jälkeen. Huomasin taas lajin hyödyllisyyden. Minusta on tuntunut että Leo ei asetu ja taivu yhtä hyvin oikealle kuin vasemmalle. Oikea kierros on myös itselleni vaikeampi. Vähän myös luulen että huomaamattani ratsastan vähemmän oikeaan kierrokseen sen hankaluuden takia. Ohjasajossa pääsin toteamaan hyvin selvästi kuinka oikeaan kierrokseen oli hankalampaa. Näin ettei Leo kulkenut aivan suorassa vaan hiukan banaanina työntäen sisäkylkeä vähän sisäänpäin ja pää ja kaula olivat hienoisesti asettuneet ulos. Nyt täytyy kiinnittää huomiota että ratsastan oikeaan yhtä paljon tai ehkä vähän enemmän kuin vasempaan, ja jumppaan ponia kunnolla. Hieronta on varmaan viikon parin kuluttua, ehkä sieltäkin saadaan vastauksia kierrosongelmaan. Tai ei se mielestäni mikään suuri ongelma ole mutta huomionarvoinen asia kuitenkin.

Leo oli tällä kertaa vähän turhan touhottava kengitettävä,
koko ajan jonkun kehonosan piti liikkua johonkin suuntaan...

Viikon varrelta

Leo on nyt ollut sairaslomalla ja kävelyliikunnalla 7 viikkoa. Jokainen voi varmaan kuvitella miltä hienossa lihaskunnossa ollut poni näyttää tällaisen sairasloman jäljiltä. Ei niin kovin hyvältä. No, karva sentään kiiltää. Ja onneksi lihakset ovat uusiutuva luonnonvara. 

Kuvan ottamisen jälkeen oli lieviä vaikeuksia saada poni vihreältä pois...

Tiistaina oli paarmoja ihan valtavasti, joten illalla menin kävelyttämään Leoa maneesiin. Poni oli rento mutta reipas, ja seurasi hyvin minua. Pysähtyi kun pysähdyin, lähti liikkeelle ainakin välillä samaan aikaan kuin minä ;) Päästin Leon piehtaroimaan hiekalle, sitä iloa ponille ei ole suotu moneen viikkoon koska ulkoilu tapahtuu ötökkäloimen verhoamana. Oi että Leo nautti! Pyörähti ympäri monta kertaa, ja oli lopuksi erittäin hiekkainen ja pölyinen.

"Ei valokuvia kiitos!"

Keskiviikkona Leo sai olla minulta rauhassa lukuunottamatta aamun ja illan huuhteluita. Ratsastin Leon karsinanaapurin eli piensuokkitamman. Tuntui että Leo katseli minua ihmeissään kalterien välistä, "Mitä sä siellä puolella teet?"! Tamma oli eilen mukavan reippaalla tuulella. Tosin maneesissa huuteli yksin ollessaan ensin sydäntäsärkevästi, mutta keskittyi sitten suht hyvin ja saatiin vastalaukkakaarteikin mentyä ihan onnistuneesti. Kouluratsastus on vaan niin kivaa, toivottavasti ei mene enää kauaa kun sitä päästään Leonkin kanssa harrastamaan!

Eilen taluttelin Leoa puolisen tuntia maneesissa, poni oli aika pöhlö! Maneesin ovi oli auki ja ohi kulkevat ratsukot saivat Leon aivan kuohuksiin. Loikki liinan päässä niin että sain ihan tosissaan pitää kiinni, puhisi ja nosti hännän tötterölle. Vähän virtaa vissiin...

Iltapuurot naamariin

Vaihteeksi toiveikkaana

Blogia lukiessa voi saada sen kuvan että mielialani heittelevät tunnin välein kun täällä mennään koko ajan ääripäästä toiseen. Kannattaa ottaa huomioon että osa jutuista tulee tänne paljonkin jälkijunassa, osa taas nopeasti. Sunnuntain säikähdys oli hirveä, mutta samassa yhteydessä purkautui patoutuneita tunteita ja olen nyt paljon rauhallisempi. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että tästä kaikesta selvitään. Pomppimisesta ei edelleenkään näy mitään jälkiä Leossa, joten vammoja ei tainnut onneksi syntyä. Uskallan jo alkaa ajatella aikaa haavan paranemisen jälkeen, kun tähän asti on menty ensi tunti, sitten päivä kerrallaan haavaa hoitaen ja parasta toivoen. 

Leo on ollut sairaslomalla jo lähes kuusi viikkoa. Alussa, etenkin klinikkapäivien aikana, poni laihtui aika lailla. Nyt ruokahalu on taas todella hyvä, sanoisinpa että oikeastaan aika valtava! Massaa on siis saatu takaisin ja kylkiluut eivät enää paista niin paljon. Lihakset ovat kuitenkin aika lailla lähteneet. Niiden kuihtumista on ollut ikävä seurata, mutta eipä tilanteelle ole voinut mitään. Kävelyliikunnalla kun ei lihaksia saa millään säilymään. Leon selkä varsinkin on kamala; ranka oikein törröttää. Saa nähdä sitten aikanaan kun saadaan satula selkään, joudutaanko käyttämään romaania tms. Luultavasti joudutaan, niin on erinäköinen selkä nyt kuin pari kuukautta sitten.

Kuntoutuksella ei ole onneksi minkäänlainen kiire. On selvää että tämä kausi on meidän osalta joka tapauksessa ohi. Leo ei ole ratsastuskunnossa ainakaan vielä pariin viikkoon, jos silloinkaan. Kunnon kohotukseen ja lihasten rakennukseen menee luultavasti muutama kuukausi. Syksyllä minulla on toivottavasti taas hyväkuntoinen ja lihaksikas poni.