Täällä taas

Aamulla näin Facebookissa Leon entisen omistajan laittaman kahden vuoden takaisen kuvan ja havahduin siihen että eilen muuten tuli kaksi vuotta siitä kun Leo tuli minulle. Näihin kahteen vuoteen mahtuu kyllä ihan valtavasti kaikkea niin hevos- kuin muillakin rintamilla. Hyvillä mielin jatketaan kohti kolmatta yhteistä vuotta!

Leon loma oli mennyt hyvin, mutta se oli myös jäänyt herralle hieman päälle... Sinänsä Leo on tuntunut ihan hyvältä näinä kahtena päivänä kun olen sitä ehtinyt ratsastaa, mutta varsinkin eilen poni tuntui aika jäykältä ja välillä jopa tuntui kun olisi purrut kiinni kuolaimeen. Huomaamattani ratsastin puolitoista tuntia kun halusin ponin hyväksi ja vetreäksi. Kyllä huomaa että melkein kaksi viikkoa on vaan hölkötelty rennosti. 

Leon lainakuskeilla oli mennyt ponin kanssa hyvin lukuunottamatta yhtä päivää, jolloin Leo oli hypännyt maneesiin talutettaessa pystyyn ja lähtenyt selästä kiikuttamaan ratsastajaa laukassa kaksi kertaa. Kuulemma puoli kierrosta oli mennyt ennenkuin oli pysännyt. Leolle se on paljon, yleensä pidätteet menee läpi muutamassa askeleessa. Minua Leo ei kyllä edes kiikuttele mutta kai tuli joku tarve testata lainaratsastajaa.

Satulaa mietin ennen lomaa, ja mietintä jatkuu kuumeisena. Tosiasia on että satula on takaa irti. Osittain se johtunee satulan leveydestä, mutta tuntuu ettei se ole ainut syy. Vaikka nostan satulaa edestä, niin ei se silti jotenkin asetu takaa niinkuin pitäisi. Nyt vaan pitää keksiä mitä satuloita lähtisi koittelemaan. Meidän satulansovittaja tulee pohdiskelemaan asiaa mutta pääsee vasta parin viikon päästä. Jos jollain teistä on ideoita mikä satula voisi sopia niin otan ehdotuksia ilomielin vastaan. Nykyinen satula siis 16" Prestige D1 Iceland joka on muuten aika hyvä, mutta jää takaa irti.

Läpändeerus

Satula-asiat taas vaihteeksi tapetilla... Onpahan blogista hyötyä kun voi selailla vanhoja tekstejä ja katsella mihin viimeksi jäätiin. Eli syksyllä viimeksi mietin satula- ja satulavyöasioita. Leon satula läppäsi selvästi takaa, mutta satulansovittaja totesi satulan jälleen kerran ponille sopivaksi eikä toppaustarvetta ollut. Sain läppäämisen kuriin satulavyötä vaihtamalla ja huolellisemmalla satuloinnilla, mutta nyt se hemmetin satula läppää taas! Toisaalta nyt on taas ollut eri vyö käytössä, mutta silti jotenkin vahvistuu tunne ettei tämä asia hoidu vaan vyötä vaihtamalla.

Ärsyttävää on se että itse satula istuu Leolle kuitenkin hyvin, enkä oikein pääse kiinni mistä tuo läppäys sitten johtuu. Ei satula mitenkään hakkaa selässä, mutta mun mielestäni se ei saisi liikkua tuonkaan vertaa mitä nyt liikkuu. Pitkään en edes huomannut koko asiaa, mutta viime viikolla mietin lainakuskin puheita siitä miten erityisen kiva Leo oli ollut ratsastaa ilman satulaa, ja aloin siinä miettiessäni (olin siis selässä) kokeilla satulaa takaa. Ei ole hyvä.

Kun on puolitoista vuotta sitten ostanut yli kolmen tonnin satulan, ja tietää kuinka haasteellista ylipäänsä on löytää sopiva penkki lyhytselkäiselle ponille, niin ei todellakaan lähde uuden satulan etsintään riemusta kiljuen... Mutta ei tässä varmaan nyt oikein muu auta. Vielä yritän selvittää voiko tuo läppäys liittyä satulan leveyteen, eli auttaisiko jos satulaa kavennetaan hieman. En tiedä oikein edes mistä lähtisin uutta satulaa etsimään. Haaveilen kyllä kaiken maailman Amerigoista mutta en ole vielä yhtään selvittänyt mikä satula voisi sopia Leolle. Täytyy kysyä onko sovittajalla jotain ajatusta mitä satuloita voitaisiin ottaa testiin.

Satulamietteiden ulkopuolella meille kuuluu onneksi oikein hyvää. Leo on ollut nyt tosi kiva ja meillä on ollut onnistuneita treenejä. Tänään vielä humputellaan ilman satulaa ja huomisesta Leo onkin sitten lainakuskien hoivissa kun lähden lomalle. 

Toimii!

Kaipa sitä 36-vuotiaskin voi edelleen oppia.. Ainakin meillä sujui Leon kanssa eilen tosi kivasti. Ehkä se auttoi että laitoin timanttiotsapannan Leon uusiin oikeankokoisiin (eli Pony) suitsiin, jotka ostin Facebookin kirpparilta 12 euron varsin kohtuullisen hintaan. Tai sitten se auttoi että pidin kyynärkulman, koitin pitää joustavan ja vakaan tuntuman, koitin olla istumatta liikettä vastaan ja onnistuin pääosin olemaan puristamatta. Ja käytin sitä supernopeaa pohjetta! Joka tapauksessa Leo liikkui aika letkeästi ja reippaasti. Ravi ei ollut yhtä hyvää kuin parhaimmillaan maanantain valkussa, mutta ei se huonoakaan ollut. Laukka, niin myötä kuin vasta, oli hyvää. Hyvä Leo! Ja vähän myös hyvä minä. Jäi kiva fiilis koska sain ponin hyväksi ilman tappelua. Leo oli niskasta aika pehmeä ja rento koko ajan. Kuolaimena oli tällä kertaa baucher. En edes ratsastanut kuin 45 minuuttia koska poni tuntui niin hyvältä ettei tuntunut tarpeelliselta jäädä hinkkaamaan.

Tätiraadilta (ne meidän tallin ihanat about 50 v. kouluratsastajattaret) tuli hyvää palautetta. Toinen kehui että Leo oli upea Kikon valmennuksessa, ja toinen sanoi ettei ole koskaan nähnyt Leon liikkuvan mulla niin hyvin kuin maanantain valkussa (radalla on kyllä nähnyt, hän kun on koulutuomari :). Mulla on maailman parhaat tallikaverit. Aina tsempataan toisiamme, annetaan rakentavaa kritiikkiä kun se on tarpeen, kehutaan kun menee hyvin, tsempataan kun toisen mieli on maassa, autetaan toistemme hevosten hoidossa aina kun apua tarvitaan. Millainen talliporukka teillä muilla on?

Törmäsin muuten meidän satulaseppään/-sovittajaan tiistaina kun olin lähdössä tallilta. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset joiden jälkeen palasinkin talliin ja nakattiin Leolle satula selkään. Valitin että satula läppää välillä kevyessä ravissa vähän takaa, ja edestä heti sään takaa Leolla oli hierottaessa selkä jumissa. Yhdessä todettiin se mikä jo tiedettiinkin; satula on vähän liian leveä, ja silloinhan se kippaa edestä hiukan ja voi jäädä takaa irti. Sain muutaman lisäpalan padin alle laitettavaksi ja niiden kanssa tuntuikin paremmalta. Jos parin kuukauden päästä näyttää että satula on edelleen leveä niin sitten kavennetaan, vielä ei. Haaveilen Leon selkäfileiden paluusta, saa nähdä jääkö haaveeksi...

Uusi satula vol 1

Viime viikolla kauan odotettu uusi satula sitten saapui. Toimitusajaksi luvattiin muutama viikko, joka oli käytännössä lähes kuusi viikkoa. Sunnuntaina satulansovittaja sitten tuli tallille satula mukanaan ja pääsin ihailemaan uudenkarheaa Prestige D1 Iceland-satulaa. Oi että se on niin nätti! Satulan istuinosa on ihanaa vasikannahkaa joka on pehmeää ja hiukan "tahmeaa" joten penkissä pysyy hyvin, mutta samalla tuollaiseen nahkaan jää jälkiä suht helposti. Ensimmäistä naarmua odotellessa...

Ihana takakaari :)

Katsoimme satulansovittajan kanssa vielä satulan sopivuuden. Satula asettui helposti oikeaan kohtaan selässä, pitää vaan muistaa ettei koita keinotekoisesti sijoittaa satulaa yhtään oikeaa kohtaa taaemmas saadakseen lavalle liikkumatilaa. D1:ssähän on tosi hyvä lapatila, lavan kohdalla on paneelissa tavallaan "kuoppa" joka antaa tilaa lavan liikkeelle. Toinen muistettava asia on vyön kiristys; aina taaimmainen vastinhihna ensin.

Ratsastin satulalla sunnuntaina käyntiä vajaa puoli tuntia, ja toisen käyntiratsastuksen tein maanantaina. Tiistaina meillä oli hyppytunti ja siellä menin vielä vanhalla satulalla. Eilen kaverini ratsasti Leolla (vanhalla satulalla, koska haluan itse sisäänratsastaa uuden), joten en vielä päässyt ravailemaan uudella satulalla. Tänään se suuri hetki sitten koittaa kun pääsen ravaamaan ja varmaan hiukan laukkailemaankin ihanaisella Prestigellä!

Uusi satula on kyllä aika erilainen kuin Leon vanha. Vanha on "lättänämpää" mallia ja siinä pääsee tavallaan lähemmäs hevosta, kun taas uusi satula on paljon muhkeampi ja korkeampi. Toppaukset oli laitettu tehtaalla aika täyteen, joten voi olla että niitä sisäänratsastuksen jälkeen vähän muokataan jos satulaseppä katsoo sen tarpeelliseksi. On tässä hiukan totuttelemista, mutta ehdottomasti uusi satula tuntuu paljon vanhaa paremmalta. Satulassa asettuu luontevasti oikeaan asentoon. Vanhan satulan jalustinhihnan koukku on tosi takana ja minun on ollut vaikea pitää jalkaa oikeassa kohdassa. Vielä kun satula on etupainoinen (koska se on liian leveä Leolle), minulle käy etenkin siirtymissä helposti niin että jalka menee taakse ja ylävartalo heilahtaa eteen.   

Niin mukava kuin minusta onkin istua uudessa satulassa niin tärkeintä on tietenkin että se sopii Leolle ja poni tykkää liikkua sen kanssa. Vähän jännittää pysyykö satula Leon selässä hyvin paikallaan myös ravissa ja laukassa. Vanha satula kun pyörii jonkun verran geelistä huolimatta. Ja saa nähdä mitä poni pidemmällä aikavälillä tykkää uudesta satulasta. Satula on toki sovitettu ja istuu ponin selkään hyvin, mutta muutos entiseen on tosiaan aika suuri. Nyt ei siis muuta kun sisäänratsastusta. Jatkan raportointia aiheesta ensi viikolla.

Seuraava hankinta on mustat suitset...

Eilisen yhtälö

Poni kesäkengässä + uusi koulusatula + ratsastus auringonpaisteessa ulkokentällä = onni

Kuvat viime viikon satulansovitusreissulta

Satulaonnea

Meidän eteisessä asustaa iso kaunis musta nahkaesine. Uusi koulusatula on niin hieno etten raaskinut viedä sitä heti tallille vaan ihailin sitä eilisillan kotona...

Lähdimme eilen aamulla jo ennen puoli kahdeksaa ajamaan Ypäjälle, Ypäjän Satulakorjaamoon. Goldyn nykyinen, tai nyt jo entinen, satula on ostettu samaisesta paikasta ja sopi ponille hyvin 1,5 vuotta, mutta kävi viime kuukausina epäsopivaksi.

Perillä talutin Goldyn talliin ja Sanna katsoi ponin selän sekä vanhan satulan. Vanhaa satulaahan levitettiin jo kerran, mutta silti etukaaren kohdalle tulee liikaa painetta. Päädyttiin siis etsimään kokonaan uusi satula. 

Goldylle koitettiin kahta satulaa. Ensimmäisen nimeä en muista mutta toinen, Ruiz Diazin koulusatula istui heti niin hyvin että päätettiin lähteä maneesiin koittamaan miltä meno näyttää ratsastaja selässä. Ratsastin hetken, kävin kaikki askellajit läpi, ja satula tuntui ja näytti edelleen hyvältä. Satula oli todella vakaan tuntuinen Goldyn selässä, ei heilunut mihinkään suuntaan, ja omasta mielestäni uudessa satulassa oli aika paljon parempi istua kuin vanhassa Prestigessä. 

Satulassa on hiilikuiturunko, jolla on ikuinen takuu. Toppaukset ovat villaa, mutta villan ja nahan välissä on vielä hengittävä neopreenikerros jonka tarkoituksena on käsittääkseni tasata painetta. Toppaukset tuntuvat mukavan pehmeiltä ja joustavilta. Satulassa ilahduttaa etenkin se että runko on lyhyt. Murehdin aina siitä että Goldyn satula tulee liian pitkälle selkään, ponimallisella tammallani kun on tosi lyhyt selkä. Jännää muuten että Prestigen 16" on pidempi kuin RD:n 16,5", mutta näin vaan on.

Vanhasta satulasta pääsin kätevästi eroon koska se meni vaihdossa uutta ostaessa. Nyt ei muuta kun ratsastamaan uudella satulalla! Täytyy vielä todeta että olen supertyytyväinen Ypäjän Satulakorjaamoon, Sanna on todella hyvä ja ammattitaitoinen sovittaja jota voin lämpimästi suositella.