Vaihtelevaa

Leo on ollut viime aikoina niin hassu pieni söpönassukka! Tässä eräänä päivänä Leo poukki tarhassa sisääntuloaikaan aika villinä eikä tallikaverin mies uskaltanut taluttaa ponia sisään. Kun menin portille niin Leo rauhoittui salamana, työnsi turpansa riimuun ja käveli sisälle kiltisti kuin hyvinopetettu koira. Minua nauratti. Leon täytyy välillä näyttää niin hurjalta, niin hurjalta, mutta sitten se kuitenkin rauhoittuu koska tietää että pöllöponit ei pääse sisään heinäkasan ääreen. Tallityöntekijäkin kehui että Leoa on niin kiva ruokkia, kun se osaa odottaa eikä ryysää ovelle niinkuin suurin osa hevosista. Edellisessä kodissa opetettuhan juttu tuo on, että ruokaa annettaessa pitää väistää ruokkijaa. Mielellään poni ei sitä tee, sen näkee naamasta...

Pellolla laukkasin viime viikolla täysin rennosti pitkin ohjin ja Leo siirtyi raviin vatsalihasten puristuksella. Ei puhettakaan loikista tai ryntäilystä, voi luottaa täysin siihen että poni etenee tasaisesti kuin juna. Oikea tädin luottoponi!

Tällä viikolla ei ole ollut ihan yhtä ruusuista. Sekä maanantaina että tiistaina oli jotenkin niin hankalaa. Tuntui että tappelimme toisiamme vastaan koko ajan. Leon mahan hyvinvointi on taas erityistarkkailussa. Olen huomannut että poni rapsuttelee kylkiään normaalia enemmän. Ratsastuksessa se on pari kertaa venkoillut hiukan samaa tyyliin kuin aiemmin. Saattaa olla että on syytä kaivaa Antepsinit esiin. Tänään kuitenkin nollaillaan vapaapäivän merkeissä, ja katsotaan taas huomenna mikä on fiilis. Hyppäämäänkin pitäisi taas päästä, tullut vahingossa monen viikon tauko.

Viikon ajan ratsastan nyt kahta hevosta tallikaverin ollessa lomalla. Hoidokkiheppa tosin on aika kevyellä sairasloman jäljiltä, joten sen kanssa tehdään lähinnä käyntitreeniä. Mielenkiintoista vertailla hevosia ja ratsastusta kun menee kahdella peräjälkeen. Huomaan että Leon kanssa vaadin tosi paljon itseltäni ja hevoselta. Pienet onnistumiset eivät riitä koska tiedän että pystytään paljon parempaan. Lainahepan kanssa olen tosi tyytyväinen lyhyisiin hyviin pätkiin.

Valkut

Edellisistä valmennuksista ei ehtinyt mennä kuin kolme viikkoa, ja siitäkin viikko meni hissutellen Leon rokotuskuumeen takia. Onneksi poni on kuitenkin ollut aika kivassa ja hyvässä vireessä vaikkei mitä ihmeellisiä ole ehditty treenailemaan. Valmennuksia edeltävällä viikolla tein yhden superhyvän treenin ja sen lisäksi hölkkäiltiin sänkkärillä yms.

Sain sekä perjantaina että lauantaina tehdä aika lailla tosissaan töitä. Leo oli kyllä reipas ja liikkui kivasti itse, mutta mutta en saanut ponia kovin helposti kunnolla avuille. Lisäksi lauantaina Leo oli sitä mieltä että hän kyllä tietää mitä täällä tehdään ja ennakoi joka ainoan tehtävän. Sain kuitenkin molempina päivinä hyviä onnistuneita pätkiä ja laukkojen kanssa ei ollut tällä kertaa mitään ongelmia, hyvin pyöri molemmat. Oikea laukka on edelleen parempaa mutta vasenkaan ei ole yhtään huonoa.

Lauantaina tehtiin aika iso harppaus vaatimustason suhteen. Pitkään Kikon valmennukset olivat meille vain sitä että mentiin ympyrällä eri askellajeissa oikeaa tahtia ja muotoa hakien. Ja hyvä niin, koska noissa asioissa todellakin oli ja on työnsarkaa. Pikkuhiljaa ollaan päästy ympyrältä pois ja tekemään avoja, pohkeenväistöjä ja vastalaukkoja. Lauantaina tulikin sitten tehtävää siihen malliin että välillä meinasin tippua kelkasta! Leokin oli hiukan että "tehdääks täällä nyt ihan oikeesti hommia?!" mutta aika kivasti me lopulta suoriuduttiin ja hyvä fiilis jäi.

Työn alla oli ensin ravisulut. Aloitettiin uralla. Oikeaan oli vaikeampaan, vasempaan helpompaan. Sama kuin avoissa. Sitten jatkettiin pituushalkaisijalla, puoleen väliin avoa toiseen suuntaan ja sitten jatkettiin toiseen suuntaan. Etuosa pysyi samalla uralla ja takaosa vain siirtyi. Ensin oli vähän hapuilua mutta aika kivasti se sitten sujui. Perjantaina kun tehtiin avoja niin helpotti ajatus, että ohjat ovat kaksi keppiä, joilla pohkeen avustamana siirrän etuosan sisälle. Hassu selostus mutta itseäni tuo mielikuva auttaa.

Jatkettiin laukka-käynti-siirtymisillä kolmikaarisella. Oi voi. Näissä hikoiltiin ihan kunnolla. Ei ollut helppoa. Aina tuli ravin kautta, tai suoraan pysähdys. Välillä jouduttiin peruuttelemaan ja ohjeet korvanapissa vaihtelivat tiuhaan tahtiin jotta vältettiin Leon ennakointi. Poni kun alkoi tekemään itse siirtymisiä niinkuin parhaaksi katsoi...

Normaalit ihmiset kuulemma onnistuvat laukka-käynti-siirtymisissä mutta mutta epäonnistuvat vastalaukka-käynti-siirtymisissä. Meillä taas toisinpäin. En taida olla normaali... Seuraavan neljän viikon kotiläksy on saada nuo laukka-käyntisiirtymiset kuntoon. Valmennuksen lopuksi mentiin vielä kolmikaarista niin että keskimmäinen kaari mentiin vastalaukassa. Hyvin pysyi vaikeampikin laukka yllä.

Muutama muistiinpainettava asia, tuttuja asioita mutta kertaus on opintojen äiti jne.: hevonen ravaa ja laukkaa itse. Sitä ei tuupata, kanneta tai pusketa eteenpäin. Takapuoli pysyy laukassa satulassa. Pohje on supernopea, yhtä nopea kuin raippa. Pena-ponin Sanna kirjoitti aika samantyyppisiä muistiinpanoja erittäin hyvässä blogikirjoituksessaan, kannattaa käydä lukemassa.