Valkut

Edellisistä valmennuksista ei ehtinyt mennä kuin kolme viikkoa, ja siitäkin viikko meni hissutellen Leon rokotuskuumeen takia. Onneksi poni on kuitenkin ollut aika kivassa ja hyvässä vireessä vaikkei mitä ihmeellisiä ole ehditty treenailemaan. Valmennuksia edeltävällä viikolla tein yhden superhyvän treenin ja sen lisäksi hölkkäiltiin sänkkärillä yms.

Sain sekä perjantaina että lauantaina tehdä aika lailla tosissaan töitä. Leo oli kyllä reipas ja liikkui kivasti itse, mutta mutta en saanut ponia kovin helposti kunnolla avuille. Lisäksi lauantaina Leo oli sitä mieltä että hän kyllä tietää mitä täällä tehdään ja ennakoi joka ainoan tehtävän. Sain kuitenkin molempina päivinä hyviä onnistuneita pätkiä ja laukkojen kanssa ei ollut tällä kertaa mitään ongelmia, hyvin pyöri molemmat. Oikea laukka on edelleen parempaa mutta vasenkaan ei ole yhtään huonoa.

Lauantaina tehtiin aika iso harppaus vaatimustason suhteen. Pitkään Kikon valmennukset olivat meille vain sitä että mentiin ympyrällä eri askellajeissa oikeaa tahtia ja muotoa hakien. Ja hyvä niin, koska noissa asioissa todellakin oli ja on työnsarkaa. Pikkuhiljaa ollaan päästy ympyrältä pois ja tekemään avoja, pohkeenväistöjä ja vastalaukkoja. Lauantaina tulikin sitten tehtävää siihen malliin että välillä meinasin tippua kelkasta! Leokin oli hiukan että "tehdääks täällä nyt ihan oikeesti hommia?!" mutta aika kivasti me lopulta suoriuduttiin ja hyvä fiilis jäi.

Työn alla oli ensin ravisulut. Aloitettiin uralla. Oikeaan oli vaikeampaan, vasempaan helpompaan. Sama kuin avoissa. Sitten jatkettiin pituushalkaisijalla, puoleen väliin avoa toiseen suuntaan ja sitten jatkettiin toiseen suuntaan. Etuosa pysyi samalla uralla ja takaosa vain siirtyi. Ensin oli vähän hapuilua mutta aika kivasti se sitten sujui. Perjantaina kun tehtiin avoja niin helpotti ajatus, että ohjat ovat kaksi keppiä, joilla pohkeen avustamana siirrän etuosan sisälle. Hassu selostus mutta itseäni tuo mielikuva auttaa.

Jatkettiin laukka-käynti-siirtymisillä kolmikaarisella. Oi voi. Näissä hikoiltiin ihan kunnolla. Ei ollut helppoa. Aina tuli ravin kautta, tai suoraan pysähdys. Välillä jouduttiin peruuttelemaan ja ohjeet korvanapissa vaihtelivat tiuhaan tahtiin jotta vältettiin Leon ennakointi. Poni kun alkoi tekemään itse siirtymisiä niinkuin parhaaksi katsoi...

Normaalit ihmiset kuulemma onnistuvat laukka-käynti-siirtymisissä mutta mutta epäonnistuvat vastalaukka-käynti-siirtymisissä. Meillä taas toisinpäin. En taida olla normaali... Seuraavan neljän viikon kotiläksy on saada nuo laukka-käyntisiirtymiset kuntoon. Valmennuksen lopuksi mentiin vielä kolmikaarista niin että keskimmäinen kaari mentiin vastalaukassa. Hyvin pysyi vaikeampikin laukka yllä.

Muutama muistiinpainettava asia, tuttuja asioita mutta kertaus on opintojen äiti jne.: hevonen ravaa ja laukkaa itse. Sitä ei tuupata, kanneta tai pusketa eteenpäin. Takapuoli pysyy laukassa satulassa. Pohje on supernopea, yhtä nopea kuin raippa. Pena-ponin Sanna kirjoitti aika samantyyppisiä muistiinpanoja erittäin hyvässä blogikirjoituksessaan, kannattaa käydä lukemassa.

Jos nyt jotain päivittäisi

Täytyy oikein kalenterista luntata mitä ollaan tehty... Viime viikolla en tiistain sänkkärikävelyn lisäksi ratsastanut kuin kaksi kertaa. Olin Tallinna Horse Showssa viikonlopun ja Leolla oli lainakuskit perjantaina ja lauantaina. Perjantain ratsastajalta tuli kyllä niin kiva viesti että oli mukavaa jatkaa vapaan viettoa: "Ratsastin Leolla kevyesti maneesissa. Oli aivan ihana :) Ulkona myrsky ja me yksin maneesissa, muutama säikähdys mutta muuten niin kiva!".

Ennen Tallinnaa kävin keskiviikkona tahimassa maneesissa. Oli sellainen "mikään ei onnistu"-päivä, joten vajaan puolen tunnin jälkeen katsoin parhaaksi siirtyä pellolle keventelemään... Seuraavana päivänä tehtiinkin sitten onneksi kohtalaisen hyvä koulutreeni.

Maanantaina oli vihdoin ekojen sänkkärilaukkojen aika! Leo oli rennolla tuulella eikä mitenkään kovasti revitelty. Pitkiä pätkiä laukkailtiin kyllä mutta tahti oli aika rauhallinen. 

Eilen pääsin tallille vasta illemmalla ja oltiin kahdestaan maneesissa. Leo toimi tosi kivasti. Se oli reipas mutta ei kyttäillyt mitään vaan teki täysillä töitä. Toisessa vastalaukassa oli taas hiukan ongelmaa, muutama vaihto tuli, mutta muistelin Kikon valmennuksen oppeja ja sainkin hetken päästä laukan pysymään kasassa. Tein molempiin suuntiin pätkiä avoa, sulkua ja pohkeenväistöä. Liikaa en viitsinyt jäädä hinkkaamaan kun poni toimi hyvin ja iltaruuat jo odottivat. Tänään olen vähän kahden vaiheilla jatkanko koulun parissa vai mennäänkö sänkkärille. Huomenna kävelypäivä ja perjantaina & lauantaina ollaankin taas Kikon opissa.

pakollinen korvakuva sänkkäriltä

Syyskuun valmennukset

Sain Ninalta uusia kuvia, laittelen muutaman tähän vaikkeivat postauksen aiheeseen liitykään. Kuvat otettiin noin kuukausi sitten, eikä mulla ollut oikein hyvä päivä. Suurimmassa osassa ratsastajalla oli tyhmä ilme tai asento tai jotain muuta pielessä. Eli montaa onnistunutta otosta minusta ei saatu, mutta onneksi Leo näyttää hyvältä. Nythän poni on jo valtava karvaturri, sen talvikarvan kasvatus on jotain aivan järkyttävää! Kohta on pakko klipata.

Perjantaina ja lauantaina oli valmennukset. Perjantaina Leo tuntui jo verkassa hyvältä. Pyysin Kikkoa kiinnittämään erityishuomiota Leon laukkaan, koska varsinkin vasempaan on ollut hankaluuksia saada laukkaa pyörimään. Ei se nytkään oikein pyörinyt, joten Kikko kävi Leon selässä koittamassa. Kuten varmaan arvaattekin, laukka parani silmänräpäyksessä. Kun itse menin selkään ei minullakaan ollut enää ongelmaa. Kun muistaa ratsastaa niin kummasti homma sujuu... En nyt oikein kunnolla muista mitä perjantaina tehtiin, mutta se jäi mieleen että raviväistöt oli tosi hyviä ja niistä saatiin kehuja.

Varsinkin lauantaina sain kommenttia, että minun pitää saada laukassa takaosa toimimaan kunnolla. Ei auta nyplätä kaulaa oikeaan asentoon jos takaosa ei toimi ja laukka ei pyöri. Lisäksi kävi tuskallisesti ilmi se että olen aivan liikaa laukannut vaan uraa pitkin, korkeintaan isoja ympyröitä tehden. Leo tarvitsisi enemmän tehtävää. Ponin keskittyminenkin on ihan eri luokkaa kun tehdään jotain humputtelun sijaan. Lauantaina teimme siis laukkavoltteja ja ensin noinkin yksinkertainen asia tuntui niiiiiin vaikealta! Tajusin että olen tässäkin asiassa lintsannut. Voltit sujuivat ihan hyvin kun ratsastin tosissaan ja vaadin että voltti on voltti eikä ympyrä. 

Lopussa tehtiin vastalaukkaa. Helpompaan suuntaan meni hyvin. Kun oli aika tehdä vaikeampaan suuntaan, niin eikös maneesiin tullut nuori erittäin pörheä hevonen joka tanssi taluttajansa vierellä häntä töttöröllä. Ajattelin että voi ei, nyt tää valmennuksen loppu menee aivan harakoille ja vielä se vaikeampi vastalaukka tekemättä... Hetken Leon huomio oli toisessa hevosessa ja pari kertaa piti tehdä joku sivuloikkahyppy. Laukassa tuli pari vaihtoa. Tiesin että valmennus ei pääty ennenkuin vastalaukka pysyy... Kyllä se sitten onneksi pysyi ja päästiin ravaamaan eteen-alas. Olen niin epävarma tuon toisen vastalaukan kanssa että ihan varmasti itse aiheutan ne vaihdot.

Parin kevyemmän päivän jälkeen palattiin eilen taas dressagen pariin, ja ai että oli mukavaa! Leo toimi hienosti. Ja se vastalaukkakin saatiin tehtyä, ja muutenkaan en lintsaillut vaan ratsastin voltteja niin ravissa kuin laukassakin jättiympyröiden sijaan. Huomenna Leo raspataan ja rokotetaan, ja loppuviikko menee kevyellä. Toivottavasti rokotus ei tänä vuonna nosta kuumetta. Viime vuonnahan mittari näytti rokotuksen jälkeisenä aamuna 40 astetta. 

© Nina Erkkilä, kuvien kopiointi kielletty!

Valmentautumista

Viikonloppuna päästiin taas Kikon valmennuksiin. Viime kertahan meiltä jäi välistä koska Leon jalat oli piikitetty viikkoa aiemmin, mutta nyt oltiin taas mukana kahtena päivänä.

Perjantaina alku ei ollut kovin hyvä. Oltiin onneksi maneesissa, jonka pohjasta Leo tuntuu tykkäävän enemmän, mutta silti oli vähän tahmeaa. Poni ei ole mitenkään kipeän oloinen tms. mutta se vaan liikkui "onks pakko jos ei haluu"-tuntuisesti. Sen verran ollut lomailua että työhönpaluu-moodiin palaaminen on välillä vähän hakusessa.

Vaan juoksutusraippa valmentajan kädessä tekee ihmeitä! Saimme hyvät naurut Leon kustannuksella. Ei tarvinnut kuin ottaa raippa telineestä niin viiden metrin päässä oleva poni sai raviinsa yhtäkkiä kummasti lisää ryhtiä ja askeleeseen pituutta... Hassu Leo :)

Treeni jatkuikin sitten paremmin. Muodon kanssa sain tehdä töitä, koska tarjolla oli vähän turhan paljon virkkuukoukkua ja takaosa työskenteli hieman laiskasti. Laukassa ratsastettiin pitkällä sivulla lisäykset ja koottiin lyhyellä sivulla. Vasemmassa laukassa sain ratsastaa hiukan enemmän eteen koska Leo tuppasi laukkaamaan hiukan "suorin jaloin". Tehtiin myös vastalaukkaa, ja heti huomasi että itsenäiset vastalaukkatreenini ovat tehneet hyvää. Laukka pysyi hyvin yllä, yksi rikko tuli ja sekin oli minun vikani. 

Lauantaina Leo oli heti alusta parempi. Raviväistöt saisin ratsastaa vielä aktiivisemmaksi, niissä ravi vähän hiipuu. Tehtiin väistöjä niin että lähdettiin diagonaalille suoralla hevosella, eli ihan kuin mentäisiin normaalisti koko rata leikkaa, ja hetken päästä siirrettiin takaosa ja alettiin väistää. Tällä tavoin sain ravin pysymään aktiisempana.

Laukat meni lauantaina ihan super! Etenkin oikea laukka oli tosi hyvää mutta ei vasenkaan ollut hullumpaa. Seuraava valmennus on varmaan vasta heinäkuussa, mutta onneksi saatiin paljon treenailtavaa. Sunnuntaina vaan hölkkäilin kaikki askellajit ja eilen juoksutin ponin. Tänään Leolla alkoikin laidunkausi, saa nähdä pullistuuko poni paljon. Valmentajalta tuli jo kommentti että poni on lihonnut, mutta ei kuulemma liikaa, vielä... 

Kevennettyä valmentautumista

Pari viime päivää meni taas maneesitreeneissä, tiistaina kentän ruuhkaisuuden ja keskiviikkona kovan myrskytuulen takia. Tiistaina saatiin treenata ihan kahdestaan ja olikin hyvä ratsastus. Hain Leoa vähän pidemmälle kaulalle koska se helposti tarjoaa itseään nyt edestä tiukkaan pakettiin eikä liike takaa kuitenkaan ole ihan sellaista kun haluaisin. Kun annoin ponin venyttää ihan hiukan niin sain ravin tahdikkaammaksi ja paremman poljennon taakse.

Laukassa tehtiin hiukan vastalaukkoja, joita olen edelleen vähän arka ratsastamaan yksin. Yksin = ilman valmentajaa. Ehkäpä niitä taas viikonlopun valkuissa treenaillaan. Ihan hyvin vastalaukat onnistuu, mutta huomaan että olen vähän epävarma selässä.

Keskiviikkona tosiaan myrsky viuhui niin että heikompia pelotti. Leo porskutti onneksi menemään normaaliin fiksuun tyyliinsä. Maneesissa kävi aika ryske mutta tuntui että ratsastuksen aikana pahin tuuli hiukan sentään laantui. Aika paljon tuli tehtyä töitä käynnissä. Koitan hakea käyntiä enemmän "eteenpäin" ja saada askeleen venymään. Maastakäsin Leo kävelee pitkin askelin, tai siis ainakin ulkona, maneesissa saa monesti hoputtaa. Selästä käynti on helposti aika lyhyttä. Ravissa tehtiin vaan jumppaa, avoa, sulkua ja taivutuksia. Laukassa en tehnyt mitään tehtävää, muutaman noston käynnistä ja pari ympyrää. 

Leo on ollut hetken aikaa vähän tukkoinen raviin siirtyessä, pärskinyt kovasti ja välillä yskäissyt kerran tai kaksi. Pyysin eilen eläinlääkärin kuuntelemaan keuhkot. Hengitysäänessä oli kuin olikin kuiva tukkoinen muutos, joten aloitettiin limaa irroittava lääkitys. Kuumetta Leolla ei ole ollut, mittaan joka päivä lämmön. Liikutus on nyt viikon verran hieman kevyempää, joten päädyin luovuttamaan lauantain valmennukseni tallikaverille ja menen vain perjantaina kevyemmän kaavan mukaan. 

(vinossa) kuvassa ekaa kertaa ulkokentällä tänä keväänä

Lauantain valmennus

Mikä lie syynä, pakkasen puolelle kääntynyt kelikö, mutta lauantaina Leo oli verkassa täysin erilainen kuin perjantaina. Sanoisin että se kävi oikeastaan aika kuumana. Pientä keskittymisongelmaa siis oli, kaikkiin ääniin tuli reaktio ja Leo oli jännittynyt. Ravailin ja laukkailin koittaen saada ponin kunnolla ohjan ja pohkeen väliin ettei se livistä.

Aloitettiin taas ravilla. Leo liikkui hyvin ja meni nopeasti hyvään peräänantoon. Se ilo tuosta kuumumisesta on että tavallaan ratsastaminen on helpompaa, kun on mitä ratsastaa. Tarkoitan siis sitä että jos hevonen on löysä ja laiska niin se on monesti hankalampaa kuin terävän ja reippaan ratsastaminen. 

Maneesin etuoven avaaminen ja takaoven ohittaminen olivat Leolle herkässä mielentilassa lauantaina hiukan liikaa. Poni yritti pysähtyä, jäi edestä tyhjäksi ja tahtoi esittää bravuuriaan peruutusväistöä, jossa väistetään jyrkästi takaviistoon, jos nyt osaatte moista kuvitella. Tähän puututtiin avomaisella ajattelulla. Valmentaja pyysi minua ennakoimaan, ja hyvissä ajoin ennen takaovea piti laittaa sisäpohje hyvin kiinni ja asettaa poni selkeästi sisään. Samoin tehtiin kun edellinen valmennettava lähti etuovesta; ennen oven aukaisua aloin tehdä avoa. Leolla kyllä toimii hyvin tuollainen taktiikka. Kun tehdään tarpeeksi töitä niin poni keskittyy eikä kuuntele tai katsele turhia. Leohan ei siis normaalisti välitä oven avaamisesta mitenkään, mutta tuollaisella "kuumalla" tuulella ollessaan se helposti ylireagoi. 

Mainitsin valmentajalle perjantaina että olen alkanut vastalaukkaharjoittelun, ja keskityimmekin sitten lauantaina suurimman osan aikaa vastalaukkaan. Ensin mentiin myötälaukkaa ympyrällä, muistaen perjantaina päähän taottu pyhä kolmiyhteys: katse ylös, polvi ylös, aseta! Polvi ylös-komennolla tarkoitettiin siis sitä että polvi ja reisi on "irti" eikä purista. Tein samaa kuin perjantaina eli tosiaan nostin välillä polvet kattoa kohti. Pyrkimyksenä oli samalla saada istuinluut kunnolla satulaan. 

Myötälaukasta tehtiin puolirata leikkaa ja jatkettiin uraa vastalaukassa. Sitten tehtiin täyskaarto ja jatkettiin siitä uraa, jonka jälkeen jäin pääty-ympyrälle vastalaukassa. Ympyrällä jatkettiin pitempään, ja asetus oli sisään. Noin sata kertaa kuulin "katse ylös, polvi ylös, aseta!" ja menihän se lopulta jakeluun... Kaikki laukkaharjoitukset tehtiin tietysti molempiin suuntiin. Vastalaukka ympyrällä vasempaan kierrokseen tuntui lopussa oikeastaan tosi helpolta, oikeaan en vielä onnistunut ihan niin hyvin mutta siinäkin sain asetuksen ainakin melkein läpi. Nyt on hyvät eväät vastalaukkaharjoituksiin ja sain varmuutta vastalaukan ratsastamiseen. 

Jos perjantaina ja lauantaina sai tehdä oikein kunnolla töitä niin sunnuntaina sainkin vaan nauttia. Leo oli niin hienosti avuilla ja kaikki tuntui helpolta. Olisin voinut jatkaa ratsastusta vaikka kuinka kauan, mutta tehtiin vaan kevyt palauttelu koska tiesin että maanantaina on vapaapäivä raspauksen ja siihen liittyvän rauhoituksen takia.

Perjantain valmennus

Alkuun kiitokset kaikille vastalaukkavinkkejä antaneille. Kiva että niin moni jaksoi auttaa ja kommentoida! Vastalaukkaa harjoiteltiinkin viikonloppuna, siitä lisää kun kirjoitan erikseen lauantain valmennuksesta.

Perjantaina kun aloin verkkaamaan ensimmäinen ajatus oli "Voi ei!". Leo tuntui aika tahmealta ja ajattelin että voi miksi sen pitää juuri tänään olla tällainen kun on tärkeä valmennus... Valmentaja kysyi miten on mennyt ja sanoin että vaikka nyt ei siltä näytä, niin Leo on ollut tosi hyvä ja liikkunut hyvin eteen.

Onneksi Leo rakastaa valmennuksia ja kun poni kuulee valmentajan äänen niin tuntuu että se ryhdistäytyy jo siitä. Ei mennyt kun viitisen minuuttia niin saatiin jo hyvää ravia irti. 

Hiukan oli kuitenkin ongelmia saada Leo niskasta pehmeäksi. Vähän jäkitti vastaan, ja sain jonkun aikaa työskennellä ennenkuin poni antoi niskasta kunnolla periksi. Laukan kanssa olen viime aikoina tuskaillut aika paljon ja ei se nytkään lähtenyt heti pyörimään kunnolla. Vika kuitenkin löytyi nopeasti, satulan päältä mistä muualtakaan. Jouduin nostelemaan laukassa polvia kattoa kohti (ei muuten ole mitään kovin kevyttä eikä helppoa hommaa...) ja johan alkoi laukka muuttumaan. Eli ongelma on lonkissani, jotka ovat niin kireät että tietämättäni jarrutan laukkaa. Nyt on pakko aloittaa jokapäiväiset venyttelyt. 

Loppuun tehtiin vielä muutamat raviväistöt ja jäätiin hyvillä mielin odottamaan seuraavan päivän valmennusta.

Vastalaukkatreeniä?

Olisiko vinkkejä hyvistä vastalaukkaharjoituksista? Leolla on ollut todella hyvät vastalaukat, mutta olen tehnyt niitä turhan vähän viime kuukausina ja laukan laatu ei ole enää sitä mitä se oli ennen. Yhden harjoituksen bongasinkin muistaakseni Pena-ponin blogin kommenteista, eli pitkät sivut vastalaukkaa, siirtyminen käyntiin, lyhyet sivut myötälaukkaa. Tätä en kyllä ole vielä kokeillut. Ja kommenteista viisastuneena & asiaa hiukan ajatelleena, eihän tuo ole edellämainittu ole vastalaukkaharjoitus vaan laukkaharjoitus...

Viikonloppuna on Kikon valmennukset, joita odotan hyvillä mielin. Leo on ollut nyt niin hyvä ja kiva ratsastaa! Eilen todella nautin ratsastuksesta, vaikka kyseessä oli ihan normaali koulutreeni. Mahtavaa kun poni liikkuu reippaasti ja tahdikkaasti ja suorittaa tehtävät mielellään. Ihana Leo! Tein ihan perusjuttuja, hain hyvää ravia, tein väistöjä, treenasin hiukan sitä vastalaukkaa.

Lefa loisti eilen poissaolollaan täysin, taisi väsyä edellispäivän piaffeista. Harvemmin tuo tuhmuri kyllä onneksi tuleekaan esiin. Heh, puhutaan aina tallilla että mun Leoa ja yhtä toista hevosta ei kannata viedä mihinkään samaa matkaa, koska molemmat kehittävät joskus kierroksia olemattomista asioista ja yhdessä sitten lietsovat toisiaan. No, eilen saatiin loppukäynnit tehtyä samaan aikaan ja päätettiin että jospa nyt kuitenkin kävellään yhdessä talliin. Kun toinen ratsastaja avasi maneesin oven niin yleensä tyhjässä pihassa olikin traileri ja pari vierasta hevosta. Tiedetään, mitäpä nyt tuollaisesta, mutta niin se vaan on että näinkin pieni asia kuohuttaa joskus hassujen hevosten mieltä... Iloiseksi yllätykseksi meidän hevoset tuskin vilkaisivat vieraita hevosia. Raahustivat vaan talliin kuin uniset laamat. Taisi olla kunnon treenit kun ei jaksanut enää pöhlöillä turhia!

Kouluvalmennus

Kirjoittelen eilisen valmennuksen jutut tuoreeltaan ylös ettei unohdu. En ole vielä oppinut että kotivalmentaja tulee aina ajoissa paikalle, siksi nytkin jäi verkka ehkä vähän lyhyeen. Ehdin kyllä kävelemään normaalit reilu kymmenen minuuttia ja ravaamaan ponin lämpimäksi mutta laukka jäi välistä. Muistutus itselle: ensi kerralla 5-10 minuuttia aiemmin verkkaan.

Alussa oli taas hiukan haastetta saada Leo kunnolla liikkeelle. Kerkesi jo vähän tulla hiki siinä kaiken eteenratsastuksen lomassa, mutta suht nopeasti raviin kuitenkin löytyi hyvä tahti. 

Tehtiin alussa harjoitusta jossa ympyrää pienennettiin ravissa 8 metrin voltiksi. Ravin piti tietenkin säilyä. Puolipidätteisiin sain neuvon "työntää" hiukan istunnalla samalla kun ulko-ohja tekee pienen pidätteen, takapuoli kunnolla satulassa. Voltilta jatkettiin pohkeenväistöä pitkälle sivulle. Tehtiin myös muutama pohkeenväistö keskihalkaisijalta pitkälle sivulle. Nämä meni ok, mutta vähän paremmat ristiaskeleet olisi saanut olla ja ajoittain tunsin kuinka Leo nousi vähän peräänannosta ja selkä laski alas.

Laukka oli eilen mukavan helpon tuntuista. Valmentaja totesi että poni taitaa tykätä laukasta enemmän, johon sanoin että voi olla kun en pompi siinä samalla tavalla kuin ravissa... Tehtiin vastalaukkakaaria ja Leo sai kehuja siitä ettei se poikita yhtään vaan tekee tosi siisti tiet ja pysyy suorana. Minä sain ohjeen kääntää yläkroppaa hiukan uraa kohden kun lähdetään palaamaan kaarelta uralle päin. Vastalaukkakaarien jälkeen lisättiin laukkaa hiukan lävistäjällä, ja siirryttiin "lisätystä" takaisin harjoituslaukkaan ennen uralle tuloa. 

Loppuaika tehtiin siirtymisiä. Lähinnä pysähdyksiä. Valmentaja ei ollut tyytyväinen siihen että pysähdykset ovat niin töksähtäviä ja poni pysähtyy ikäänkuin vähän nokilleen, "etujalat eteenpäin sojottaen" (kärjistetysti sanoen). Tätä lähdettiin korjaamaan tietysti sillä, että valmistelin siirtymiset huolellisesti, mutta myös niin että ravista ei pysätty suoraan vaan ensin siisti siirtyminen käyntiin ja sitten vasta pysähdys. Pysähdyksessä auttoi kun kuvittelin että työnsin lantiolla ponin pysähdykseen, ja tein siirtymisen vatsalihaksilla. 

Leo toimi aika kivasti ja sain muutaman hyvän ahaa-elämyksen puolipidätteisiin ja pysähdyksiin liittyen. Ratsastus, se on vaan niin hienoa!

Suunta on eteen

Eilen tosiaan paneuduin oikein ajatuksella siihen, että treenin ainoa teema on pohkeesta eteen. Helppoa se ei ole. Leo on monesti niin pohkeen takana että pahimmillaan reaktio pohkeeseen on vain pieni hännän huiskaisu, ja reaktio raippaan tyyliä korvien lotkautus. Tiedän, tiedän, hevonen on juuri niin reagoiva ja nopea kuin ratsastaja on... Sitten kun moottori lähtee käyntiin niin menee hyvin, mutta välillä on vaan niin vaikeaa saada ratsu kunnolla liikkeeseen.

Päätin pyhästi että jätän ohjat rauhaan. Pidin tuntuman, mutta en tehnyt mitään muuta. En taivuttanut, asettanut enkä tehnyt ohjalla puolipidätteitä. Pyysin vaan Leoa eteen, eteen, eteen. Ensin käynnissä, jonka sainkin eilen yllättävän hyväksi. Sitten ravissa, jossa paineltiin maneesia ympäri pää pystyssä ja selkä alhaalla niin että ratsastajaa hävetti. Laukkaa mentiin tyylikkäästi ulospäin asettuen ja kulmissa kantaten.

Epätoivo ehti iskeä muutamaan kertaan mutta päätin että nyt en luovuta. Päätin että jatkan vaan eteen ratsastamista, ja odotan mitä tapahtuu. Päätin luottaa siihen että Leo hakeutuu ajan kanssa parempaan muotoon. Vihdoin ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä jotain ihan oikeasti tapahtui! Sinne se Leo naksahti peräänantoon niin sanotusti ihan itsestään. Thank goodness.

Kun kaasu ja muoto olivat suht hyvässä mallissa niin tehtiin vähän vastalaukkatreeniä. Vastalaukka ei ole todellakaan sillä tasolla millä se oli keväällä, mutta kunhan saadaan lumi maahan niin päästään hakemaan hankitreeneistä voimaa takapäähän. Juuri nyt pidän tärkeimpinä asioina eteenpäinpyrkimystä ja ponin herkistelyä. Eilinen oli hyvä treeni, töitä saatiin tehdä mutta lopussa Leo oli tosi hyvän tuntuinen.

Koulua ja esteitä

Viime viikolla treenattiin ihan tosissaan, hiki päässä. Tai voihan olla että hikisyys johtui ratsastajan huonosta kunnosta ja ponin paksusta turkista... Keskiviikkona, ekana koulutreenipäivänä testasin alkuverkassa laukata valmentajan ohjeilla reippaasti eteen ja ponihan meinasi lähteä lipettiin! Ilmeisesti oli kuitenkin hiukan virtaa vapaapäivän jäljiltä, vaikkei Leo mikään virrankerääjä olekaan. 

Alkuverkassa minulla on ollut pahana tapana nyplätä kaulaa kaarelle. Yritän nyt unohtaa koko kaulan ja keskittyä siihen että Leo liikkuu takaa eteen. Hain jokaiselle pyynnölle reaktiota. Välillä onnistui  ekalla, välillä jouduin pyytämään napakammin uudelleen.

Ravi sujui niin keskiviikkona kuin torstainakin hyvin. Oikea muoto ja peräänanto alkavat löytyä koko ajan paremmin ja nopeammin. Tein torstaina vuorotellen avoa ja sulkua ravissa ja ne onnistui kivasti. Laukka sen sijaan oli molempina päivinä vähän murheenkryyni. Jäykkää menoa niin ponilla kuin ratsastajallakin. Yritin vähän vetristellä vastalaukalla ja kyllähän se hiukan auttoi. Oikeaan laukka on parempaa mutta vasempaan oli hankalaa. Mietin että Leolla voi olla vähän jotain jumia jossain kun tuo vasen suunta tökkii.

Perjantaina palauteltiin koulutreenien jäljiltä ja lauantaina olikin taas kouluratsastajien villien hyppelöiden aika! Mentiin ensin ravissa korotettuja puomeja viuhkassa, sitten ihan normaaleja laukkapuomeja. Esteinä oli tällä kertaa n. 30 cm ristikko ja n. 40 cm pysty. Vaikka vähän jännitti niin oli silti tosi kivaa. Parasta oli ettei tullut kertaakaan sellainen olo etten uskaltaisi. Onnistuin myötäämään hyvin ja olemaan hypyissä mukana. Muistaakseni vain kerran tuli vähän huono lähestyminen. Toki saan kiittää hyvistä hypyistä Leoa, joka hoitaa homman aika itsenäisesti. 

Voin kuvitella että monia naurattaa nuo meidän hyppäämiset ja miniesteet! Mutta mulle on tosi iso juttu kun uskallan hypätä yhtään mitään, etenkään itsenäisesti ilman opettajaa. Tällä viikolla onkin taas uusi haaste edessä kun tarkoitus on mennä estetunnille oikeiden esteratsastajien kanssa (lue; ovat hypänneet 60 cm rataa :)  

Vastalaukkaa

Valmentajan kanssa puhuttiin perjantaina että minun pitää vähän tarkemmin alkaa miettiä miten treenaan Leon kanssa. Helposti kaikki päivät ovat sellaisia puolikevyitä tai puoliraskaita, miten sen nyt ottaa. Valmentaja kehotti kiinnittämään huomiota siihen että kun treenataan niin asiat tehdään kunnolla, ja kevyet päivät on sitten erikseen. Meillä on nyt väkisinkin ollut vähän löysempää kun Leo ei ole ollut täysin kunnossa, mutta nyt poni tuntuu taas hyvävointiselta. Aika siis tehdä vanha kunnon viikkosuunnitelma.

Eilen oli kunnon koulutreenipäivä. Oli ihanan aurinkoista, ja ulkokenttä oli hyvässä kunnossa. Ratsastin alkuverkan jälkeen paljon harjoitusravia, koska olen huomannut että minulle on tullut paha tapa jäädä keventelemään kun se on niin mukavan helppoa... No, Leon ravissa ei kyllä ole vaikea istua alas, ja eilen sain ponin suurimmaksi osaksi kulkemaan ihan kivasti oikeinpäin mikä tietenkin tekee ravista miellyttävämpää. Tehtiin aika paljon pohkeenväistöjä ja vähän valmennuksessa tehtyjä harjoituksia.

Päätin mennä vastalaukkaa, joka on yksi Leon bravuureista (minun ei niinkään). Vastalaukkaa onkin tullut mentyä ihan liian vähän, se on käsittääkseni kuitenkin hevoselle tosi hyvää treeniä. Ensin ratsastin myötälaukassa ja vaihdoin suuntaa kiemurauralla jolloin siirryttiin vastalaukkaan. Sitten nostin vastalaukkoja suoralla uralla. Hienosti meni! Jäi kyllä hyvä fiilis treenistä. Leo menisi varmaan vaikka solmuun jos ratsastaja osaisi pyytää.

Tänään mennään maastoon ja huomenna Leolla onkin läpiratsastus. Loppuviikosta olisi kiva saada joku kuvaamaan. Kaipaisin ratsastuskuvia ja yksi haastekin olisi toteutettavana. Täytyy varmaan minunkin koittaa "kamera tolpan nokkaan"-kuvaustyyliä, jos saisin sillä lailla ratsastusvideon aikaiseksi.

Laukkatreeniä

Viikon suuri hetki oli elämäni ensimmäiset suoralla uralla nostetut vastalaukat. En ole siis ikinä elämässäni nostanut vastalaukkaa, vaan mennyt vastalaukkaa aina myötälaukan kautta. Eli vastalaukkakaaria ja laukkalävistäjää josta on jatkettu uralle vastalaukassa.

Eilen ratsastin valmentajan ruunalla. Etukäteen olin ajatellut keskittyä omaan istuntaani oikein ajatuksella; huolehtia jalkojen ja käsien oikeasta asennosta, katsoa eteenpäin hevosen niskan sijaan ja istua kunnolla satulaan. Ihan ok tämä toteutuikin. Ruuna oli aika kivan tuntuinen ja treenattiin jopa harjoitusravissa pitkät pätkät. Välillä harjoitusravi jää tämän hevosen kanssa kun en saa sitä kunnolla avuille ja vauhti on sen verran reipasta etten pysty istumaan alas pomppimatta hullun lailla...

Koska ratsastus sujui mukavasti päätin treenin loppupuolella koittaa vastalaukkanostoja sillä ajatuksella että hevonen nostaa sen laukan jonka avut sille annetaan. Hämmästykseni oli suuri kun oikeasti sain heti ekalla yrittämällä nousemaan sen laukan minkä halusin! Mutta kuten jo aiemmin on todettu, ruuna on erittäin hyvin koulutettu ja se tekee juuri sen mitä ratsastaja osaa pyytää.

Toiseen suuntaan nostot olivat vaikeampia, pari kertaa meni pieleen mutta kolmannella kerralla onnistui. Muutenkin vasen laukka tuntui olevan hevoselle hankalampaa, se puri kiinni kuolaimeen vasemmalta. Hevosen omistaja sanoi samaa. Ruuna on tarkoitus raspata lähiviikkoina, ehkä sieltä saadaan apua. 

Ratsujeni määrä on taas lisääntymään päin kun vanhat hevoskaverit palaavat kuvioihin. Tänään menen lähes kuukauden tauon jälkeen koittamaan miten vakkaritamman kanssa sujuu koulukuviot, ja huomenna pääsen kaverin ihanan pienen ruunan selkään.