Vaihtelevaa

Leo on ollut viime aikoina niin hassu pieni söpönassukka! Tässä eräänä päivänä Leo poukki tarhassa sisääntuloaikaan aika villinä eikä tallikaverin mies uskaltanut taluttaa ponia sisään. Kun menin portille niin Leo rauhoittui salamana, työnsi turpansa riimuun ja käveli sisälle kiltisti kuin hyvinopetettu koira. Minua nauratti. Leon täytyy välillä näyttää niin hurjalta, niin hurjalta, mutta sitten se kuitenkin rauhoittuu koska tietää että pöllöponit ei pääse sisään heinäkasan ääreen. Tallityöntekijäkin kehui että Leoa on niin kiva ruokkia, kun se osaa odottaa eikä ryysää ovelle niinkuin suurin osa hevosista. Edellisessä kodissa opetettuhan juttu tuo on, että ruokaa annettaessa pitää väistää ruokkijaa. Mielellään poni ei sitä tee, sen näkee naamasta...

Pellolla laukkasin viime viikolla täysin rennosti pitkin ohjin ja Leo siirtyi raviin vatsalihasten puristuksella. Ei puhettakaan loikista tai ryntäilystä, voi luottaa täysin siihen että poni etenee tasaisesti kuin juna. Oikea tädin luottoponi!

Tällä viikolla ei ole ollut ihan yhtä ruusuista. Sekä maanantaina että tiistaina oli jotenkin niin hankalaa. Tuntui että tappelimme toisiamme vastaan koko ajan. Leon mahan hyvinvointi on taas erityistarkkailussa. Olen huomannut että poni rapsuttelee kylkiään normaalia enemmän. Ratsastuksessa se on pari kertaa venkoillut hiukan samaa tyyliin kuin aiemmin. Saattaa olla että on syytä kaivaa Antepsinit esiin. Tänään kuitenkin nollaillaan vapaapäivän merkeissä, ja katsotaan taas huomenna mikä on fiilis. Hyppäämäänkin pitäisi taas päästä, tullut vahingossa monen viikon tauko.

Viikon ajan ratsastan nyt kahta hevosta tallikaverin ollessa lomalla. Hoidokkiheppa tosin on aika kevyellä sairasloman jäljiltä, joten sen kanssa tehdään lähinnä käyntitreeniä. Mielenkiintoista vertailla hevosia ja ratsastusta kun menee kahdella peräjälkeen. Huomaan että Leon kanssa vaadin tosi paljon itseltäni ja hevoselta. Pienet onnistumiset eivät riitä koska tiedän että pystytään paljon parempaan. Lainahepan kanssa olen tosi tyytyväinen lyhyisiin hyviin pätkiin.

Jos nyt jotain päivittäisi

Täytyy oikein kalenterista luntata mitä ollaan tehty... Viime viikolla en tiistain sänkkärikävelyn lisäksi ratsastanut kuin kaksi kertaa. Olin Tallinna Horse Showssa viikonlopun ja Leolla oli lainakuskit perjantaina ja lauantaina. Perjantain ratsastajalta tuli kyllä niin kiva viesti että oli mukavaa jatkaa vapaan viettoa: "Ratsastin Leolla kevyesti maneesissa. Oli aivan ihana :) Ulkona myrsky ja me yksin maneesissa, muutama säikähdys mutta muuten niin kiva!".

Ennen Tallinnaa kävin keskiviikkona tahimassa maneesissa. Oli sellainen "mikään ei onnistu"-päivä, joten vajaan puolen tunnin jälkeen katsoin parhaaksi siirtyä pellolle keventelemään... Seuraavana päivänä tehtiinkin sitten onneksi kohtalaisen hyvä koulutreeni.

Maanantaina oli vihdoin ekojen sänkkärilaukkojen aika! Leo oli rennolla tuulella eikä mitenkään kovasti revitelty. Pitkiä pätkiä laukkailtiin kyllä mutta tahti oli aika rauhallinen. 

Eilen pääsin tallille vasta illemmalla ja oltiin kahdestaan maneesissa. Leo toimi tosi kivasti. Se oli reipas mutta ei kyttäillyt mitään vaan teki täysillä töitä. Toisessa vastalaukassa oli taas hiukan ongelmaa, muutama vaihto tuli, mutta muistelin Kikon valmennuksen oppeja ja sainkin hetken päästä laukan pysymään kasassa. Tein molempiin suuntiin pätkiä avoa, sulkua ja pohkeenväistöä. Liikaa en viitsinyt jäädä hinkkaamaan kun poni toimi hyvin ja iltaruuat jo odottivat. Tänään olen vähän kahden vaiheilla jatkanko koulun parissa vai mennäänkö sänkkärille. Huomenna kävelypäivä ja perjantaina & lauantaina ollaankin taas Kikon opissa.

pakollinen korvakuva sänkkäriltä

Varovarovasti

Olen vielä entisestäänkin "rauhoittanut" Leon liikutusta, koska tuntuu että ehkä sittenkin olen edennyt hiukan liian nopeasti. Huomenna ponilla ratsastettu sairasloman jälkeen 4 viikkoa. Selästä liikutan suunnilleen neljä kertaa viikossa, maastakäsin pari kertaa ja yksi päivä on kokonaan vapaa. Pyrin tekemään aika vähän kenttätreeniä ja keskittämään sen sijaan liikutuksen pellolle ja maastoon.

Tiistaina juoksutin Leoa hetken liinassa. Vaikka poni on puhdas, niin näkee selvästi ettei sillä ole takapäässä voimaa ja välillä ehkä myös hiukan hakee tasapainoa? Juoksutuksen jälkeen tehtiin puomijumppaa käynnissä, korotettuja puomeja jälleen. Olen koittanut keksiä ideoita millaista jumppaa maastakäsin voisi tehdä mutten ole keksinyt muuta kuin korotetut puomit ja peruutuksen. Olisko jollain lukijalla ideoita?

Eilen jumppasin Leoa kentällä käynnissä hetken. Sitten mentiin pellolle. Ah, rakastan sänkkärillä ratsastamista! Ei haittaa vaikkei päästä viilettämään laukkaa, kävely ja pienet ravipätkätkin on kivoja. Leo liikkui mukavan rennosti ja letkeästi, toisin kuin kentällä, missä se mateli. Kerran poni teki äkäisen 90 asteen käännöksen ravissa, ikäänkuin näyttääkseen että kyllä mä voin villikin halutessani olla! Nauratti :)

Varma loppukesän merkki

Eilen mökiltä tullessa ajoin tallin ohi ja näin toivotun näyn; leikkuupuimuri! Meidän tallipelto on nyt puitu ja sänkkäriajat koittaa. Ihanaa! Olen niin tyytyväinen että tänä vuonna päästään näin aikaisin peltotreenien pariin. Pellolla ratsastus on Leolle loistavaa kunnonkohotusta, ja lisäksi hyvää mielenvirkistystä ainaisen kentällä pyörimisen sijaan. 

Eilen ei vielä menty pellolle, koska meillä oli sovittuna maasto. Käytiin pitkä yli puolentoista tunnin reissu. Käveltiin koko matka paitsi yksi lyhyt ravipätkä otettiin kotiinpäin tullessa. Oli kyllä niin kiva maastoilla pitkästä aikaa! Leo oli ekat viisi minuuttia jännittynyt mutta rentoutui sen jälkeen. Pari kertaa jouduttiin matkan varrella neuvottelemaan käytöksestä, mutta pääosin Leo oli hienosti. Puolessa välissä reissua kaveriheppa puhisi jotain olematonta ja Leo meinasi että tässähän vois itekin vähän loikkia. Toinen jännä hetki oli kun takaapäin tuli moottoripyörä. Onneksi kuskina oli yhden hevosihmisen mies. Hän sammutti pyörän ja odotti että pääsimme metsään ennenkuin jatkoi tietä pitkin kotiinsa. Ihanan fiksu tyyppi!

Illalla juttelin tallinpitäjän kanssa Leosta. Tykkään aina välillä kysellä miten Leo tallinpitäjän mielestä voi, miten se käyttäytyy, syö jne. Niinkuin olen aiemminkin maininnut, meidän tallinpitäjä seuraa hevosia aika tarkasti ja häneltä saa usein hyvää ja hyödyllistä tietoa omasta hevosestaan. Leosta tuli nyt pelkästään positiivista raporttia :) Ruoka maistuu erittäin hyvin eikä karsinasta löydy enää aamuisin tallottuja heiniä. Tarhassa poni on ollut sopivan pirteä mutta ei saa hulluja riehumiskohtauksia joita se aiemmin sai muun muassa siitä kun Avantilla kuljetettiin vesikuutiota. Eilen hain Leon sisään vasta viideltä ja se oli tarhassa ihan tyytyväisenä. Keväällä se olisi tuohon aikaan jo tullut omatoimisesti sisään!