No sepä se

Ei tarvitse olla kummoinen meedio tajutakseen että mahavaivat ovat mitä luultavimmin palanneet. Oireilu on samanlaista kuin ennenkin; poni venkoilee ja stoppailee ratsastaessa ja laukannostot tökkivät pahasti. Valtavan huolestunut en jaksa olla. Tuntuu että näitä mahavaivakausia tulee Leolle silloin tällöin, huolimatta siitä kuinka tarkka yritän hoidon ja olosuhteiden kanssa olla. Poni on aika herkkä näyttämään tuntemuksensa joten välttämättä kyseessä ei ole mitkään ammottavat haavaumat mutta aika selvältä näyttää että joku siellä mahassa vaivaa.

Psylliumin aloitin jo sunnuntaina kun totesin että Leo oli nakellut päiväheiniään maahan ja ne olivat hiekan peitossa. Leo syö ulkona isosta traktorinrenkaasta jossa on kumimatto alla, ja tämä alusta onkin hyvin hiekkavapaa. Ainoa vaan että kun poni syö heinää suuhun ja heilautus-tyyppisesti niin puolet annoksesta on äkkiä hiekassa renkaan ulkopuolella. 

Aloin myös antamaan Antepsinia ja katson jos tilanne lähtisi sillä rauhoittumaan. Katselin viime vuoden merkintöjä ja näköjään Leo on ollut Antepsin-kuurilla viime vuoden lokakuun lopusta pitkälle marraskuun puolelle. Vielä kun keksisi mistä tämä johtuu, miksi syksyllä tulee mahaongelmia?

Sain sentään tähän väliin edes yhden kunnon treenin kun sunnuntaina tuuppasin ponille Antepsinit naamaan ennen ratsastusta, ja lähdin maneesiin sillä asenteella että pois ei tulla ennenkuin poni on läpi. Se ei ollut helppoa, se ei ollut kaunista, se ei tapahtunut nopeasti, mutta niin vaan alkoi lopulta menemään avut läpi. Täytyy sanoa että näistä lähtökohdista odotan viikonlopun valmennuksia erittäin suurella mielenkiinnolla. Kaikki on mahdollista. Koitetaan nyt tuo Leon maha saada rauhoittumaan viikon aikana, kipeällä mahalla ei paljon valmentauduta.

Valkut

Edellisistä valmennuksista ei ehtinyt mennä kuin kolme viikkoa, ja siitäkin viikko meni hissutellen Leon rokotuskuumeen takia. Onneksi poni on kuitenkin ollut aika kivassa ja hyvässä vireessä vaikkei mitä ihmeellisiä ole ehditty treenailemaan. Valmennuksia edeltävällä viikolla tein yhden superhyvän treenin ja sen lisäksi hölkkäiltiin sänkkärillä yms.

Sain sekä perjantaina että lauantaina tehdä aika lailla tosissaan töitä. Leo oli kyllä reipas ja liikkui kivasti itse, mutta mutta en saanut ponia kovin helposti kunnolla avuille. Lisäksi lauantaina Leo oli sitä mieltä että hän kyllä tietää mitä täällä tehdään ja ennakoi joka ainoan tehtävän. Sain kuitenkin molempina päivinä hyviä onnistuneita pätkiä ja laukkojen kanssa ei ollut tällä kertaa mitään ongelmia, hyvin pyöri molemmat. Oikea laukka on edelleen parempaa mutta vasenkaan ei ole yhtään huonoa.

Lauantaina tehtiin aika iso harppaus vaatimustason suhteen. Pitkään Kikon valmennukset olivat meille vain sitä että mentiin ympyrällä eri askellajeissa oikeaa tahtia ja muotoa hakien. Ja hyvä niin, koska noissa asioissa todellakin oli ja on työnsarkaa. Pikkuhiljaa ollaan päästy ympyrältä pois ja tekemään avoja, pohkeenväistöjä ja vastalaukkoja. Lauantaina tulikin sitten tehtävää siihen malliin että välillä meinasin tippua kelkasta! Leokin oli hiukan että "tehdääks täällä nyt ihan oikeesti hommia?!" mutta aika kivasti me lopulta suoriuduttiin ja hyvä fiilis jäi.

Työn alla oli ensin ravisulut. Aloitettiin uralla. Oikeaan oli vaikeampaan, vasempaan helpompaan. Sama kuin avoissa. Sitten jatkettiin pituushalkaisijalla, puoleen väliin avoa toiseen suuntaan ja sitten jatkettiin toiseen suuntaan. Etuosa pysyi samalla uralla ja takaosa vain siirtyi. Ensin oli vähän hapuilua mutta aika kivasti se sitten sujui. Perjantaina kun tehtiin avoja niin helpotti ajatus, että ohjat ovat kaksi keppiä, joilla pohkeen avustamana siirrän etuosan sisälle. Hassu selostus mutta itseäni tuo mielikuva auttaa.

Jatkettiin laukka-käynti-siirtymisillä kolmikaarisella. Oi voi. Näissä hikoiltiin ihan kunnolla. Ei ollut helppoa. Aina tuli ravin kautta, tai suoraan pysähdys. Välillä jouduttiin peruuttelemaan ja ohjeet korvanapissa vaihtelivat tiuhaan tahtiin jotta vältettiin Leon ennakointi. Poni kun alkoi tekemään itse siirtymisiä niinkuin parhaaksi katsoi...

Normaalit ihmiset kuulemma onnistuvat laukka-käynti-siirtymisissä mutta mutta epäonnistuvat vastalaukka-käynti-siirtymisissä. Meillä taas toisinpäin. En taida olla normaali... Seuraavan neljän viikon kotiläksy on saada nuo laukka-käyntisiirtymiset kuntoon. Valmennuksen lopuksi mentiin vielä kolmikaarista niin että keskimmäinen kaari mentiin vastalaukassa. Hyvin pysyi vaikeampikin laukka yllä.

Muutama muistiinpainettava asia, tuttuja asioita mutta kertaus on opintojen äiti jne.: hevonen ravaa ja laukkaa itse. Sitä ei tuupata, kanneta tai pusketa eteenpäin. Takapuoli pysyy laukassa satulassa. Pohje on supernopea, yhtä nopea kuin raippa. Pena-ponin Sanna kirjoitti aika samantyyppisiä muistiinpanoja erittäin hyvässä blogikirjoituksessaan, kannattaa käydä lukemassa.

Old Leo with a new twist

Täytyy sanoa että eilen oli pitkästä aikaa tosi hyvä itsenäinen ratsastus! Siis sellainen että olin tyytyväinen meihin molempiin, ja oikeasti tuntui että ratsastin enkä vain jotain sinnepäin. Alku tosin oli hiukan epämääräistä haahuilua. Meitä oli maneesissa aika monta ja minä en ole mikään paras ratsastamaan ruuhkassa. Leo liikkui aika hyvin. Verkan jälkeen otin ratsastusloimen pois jotta pääsen vaikuttamaan poniin pohkeen lisäksi tarvittaessa raipalla, sen sijaan että lätkin loimea ilman mitään reaktiota. Tämän jälkeen Leo liikkui vielä paljon paremmin. Raippaa tarvitsin vain silloin tällöin ja kevyt hipaisu riitti.

Valmennusopit oli käytössä ja poni ohjan ja pohkeen välissä. Hyvä ravi löytyi oikeastaan aika helposti. Kun minusta tuntui että ravi on hyvä niin pyysin aina vähän lisää, koska tiedän että helposti jään mukavuusalueelle jolloin liike ei todellisuudessa ole sellainen joka esim. valmentajalle riittäisi. Hienosti Leo vastasi apuihin, ja istuminen ravissa tuntui ihan hyvältä kun muistin nostaa katseen ja rintakehän ylös, työntää lantiota vähän eteen ja avata polvet ja reidet. Leo kantoi hyvin itsensä ja muotokin oli hetken työstämisen jälkeen hyvä.

Laukassa oli hiukan kaikenlaista pientä "juttua"... Lieneekö viikonlopun inspiroimaa, mutta Leo on keksinyt että hänhän voi vaikka vähän pukitella ja koittaa lähteä lapasesta. Muutaman kerran takajalat lensi sivulle ilmaan, ja ylimääräisiä temponlisäyksiä tehtiin ratsastajasta piittaamatta. Selkään tuntui että kyse oli silkasta elämänilosta, joten eipä nuo paljon haitannut. Laukkatreeni saatiin kuitenkin hyvin suoritettua. Loppukäynneillä totesinkin tallikavereille, että mieluummin otan reippaan ponin joka on ehkä vähän tuhma, kuin matelevan etanan. Pitkästä aikaa Leo tuntui siltä miltä se on tuntunut parhaimmillaan, olkoonkin että nuo pienet temput oli lisämausteena. 

Valmennuksessa

Raskas työviikko ja yleinen maailmantuska yhdistettynä siihen että katselin vanhoja kisakuvia ja -videoita Goldya ikävöiden johti siihen että motivaatio Fannyn ratsastuksen suhteen laski kuin se kuuluisa lehmän häntä. Näin se mieli vaan muuttuu jatkuvasti, sunnuntain valmennuksen jälkeen olin vielä intoa täynnä.

Vaan mikäpä sen motivaation palauttaisi paremmin kuin hyvä valmennus! Eli eilen perjantaina olimme toista kertaa uuden valmentajan tunnilla. Meillä oli kaveri mukana, joten Fanny oli alusta asti kuulolla eikä säikkynyt olemattomia. Torstaina oli vähän eri meininki. Muuten meni suht hyvin, mutta koska olimme yksin maneesissa poni muun muassa pelästyi monta kertaa yhtä kohtaa jossa hiekka oli maneesin laitaa vasten eri lailla kuin muualla...

Aloitimme ratsastamalla käynnissä neliötä, jossa aina ennen kulmaa pysättiin ja sitten käännyttiin. Tavoitteena oli saada hevonen suoraksi ja ohjan ja pohkeen väliin. Sitten tehtiin hetki ravissa loivaa kiemuraa pitkällä sivulla ja sen jälkeen siirryttiin ympyrälle, jolta tehtiin voltteja. Koitin valmentajan käskystä ekaa kertaa ratsastamista jalustinhihnan pää kädessä, ja se kyllä auttoi minua tosi paljon! Istunta oli tiiviimpi ja käsi pysyi paikallaan. Mulla kun nuo kädet tuppaa liikkumaan ihan liikaa ja kyynärkulma ei tahdo millään pysyä. 

Alussa se jalustinhihna kädessä ohjan kaverina tuntui että ohjan toisessa päässä on kymmenien kilojen paino kun en saanut ponia myötäämään. Hetken harjoittelun jälkeen alkoi sujumaan kun käytin tehokkaammin ulkopohjetta ja sisäohjaa. Lopussa poni oli rento, taipui ok ja myötäsi hyvin. 

Laukannostot tehtiin käynnistä, ja ne sujuikin yllättäen paljon paremmin kuin ravista. Vasempaan kyllä oli vähän hakemista, mutta kyllä ne laukat sieltä nousi ja laukka pyöri hyvin. Tuntui että pystyin laukassa istumaan eilen aika hyvin, ja polvi ei puristanut ainakaan siinä määrin kuin yleensä. Tuon polviasian valmentaja sanoi hyvin: jos polvi puristaa niin se lukitsee hevosen lavan pään. Eihän hevonen voi silloin liikkua kunnolla!

Kokonaisuudessaan olin Fannyyn eilen tyytyväinen. Poni oli hyvällä motivaatiolla töissä ja kuuliainen. Valmennus vähän venyi ja laukkaosuuden kohdalla Fanny oli selvästi jo hiukan väsynyt, mutta teki kyllä silti sen mitä pyydettiin. Omakin ratsastus sujui ihan kivasti, saa nähdä olenko vielä samaa mieltä kun näen N:n ottamat kuvat ;) Tänään Fannylla on verkkapäivä, ehkä juoksutus tai jotain muuta kevyttä ohjelmassa. Huomenna on taas kouluvalmennus, valmentaja vaan vaihtuu.