Hyvä tuntuma löytyi!

Huomasin etten ole ole kirjoittanut viime perjantain valmennuksesta vielä. Lähdin valmennukseen ilman mitään kummallisia odotuksia mutta sehän meni aika kivasti!

Leo oli verkassa ihan ok, eteenpäinpyrkimys on ollut paljon parempaa sen jälkeen kun maha saatiin parempaan kuntoon ja ruokinnan kautta on hieman lisätty energiamäärää. Itse valmennus oli ihan perushommia, vähän tehtiin väistöjä ja vastalaukkoja. Parasta oli että löysin tosi hyvän tuntuman, jossa Leo oli edestä pehmeä ja kevyt muttei silti tyhjä. Nyt tiedän taas mitä tunnetta metsästää itsenäisissä treeneissä.

Ravissa Leo teki tosi hyviä pätkiä joiden lisääntymiseen olen nyt itsekin kiinnittänyt huomiota. Valmentaja totesi että kun maha ei vaivaa niin poni saa taas raviin ilmavuutta ja joustoa. Nyt vaan pitää ratsastajan myös saada istuntaa joustoa etten jarruta Leon menoa. 

Eilen tehtiin parin kevyen päivän jälkeen mukava koulutreeni. Toivon mukaan kyttäyskausi on tällä erää ohi, koska huomasin että Leo ei kiinnittänyt takaoveen mitään huomiota. Viime viikkoina kun takaoven ohi ratsastaminen on ollut välillä aika haasteellista. Nyt poni oli superkuuliainen!

Vaikken yleensä tee pitkän tähtäimen suunnitelmia, koska hevonen voi milloin vain sairastua tai loukkaantua tms. niin nyt katselin että meillä olisi 7 viikon treeniputki edessä. Sen jälkeen suunnitelmissa on talviloma meille molemmille. Itse lähden reissuun ja Leo saa ottaa puolitoista viikkoa rennosti. Valjasta nlainakuskit liikuttamaan ponia kevyesti sen verran kun ehtivät, ja muuten Leo saa ottaa rennosti ja tarhailla. Toivottavasti siihen asti saadaan treenata hyvällä fiiliksellä ilman suurempia ongelmia.

Ruokinta-ajatuksia

Olen tosi varovainen Leon ruokinnan suhteen ponin herkän vatsan vuoksi. Mitään ylimääräistä ei anneta ja väkirehut on laskettu tosi vähiin. Heinän määrä on pidetty maksimissa, eli pääosin ravinto koostuu korsirehusta. Tänä syksynä ollaan kuitenkin uudenlaisen ongelman edessä; miten saada tarpeeksi ravintoa, niin että vatsa pysyy kunnossa, poni sopivassa lihavuuskunnossa, ja energiaa riittää?

Meillä on tosi hyvää heinää tänä(kin) vuonna, mutta hyvin vähäsokerista. Positiivinen asia sinänsä, mutta aiheuttaa sen ettei heinä maistu ihan niin hyvin. Leo saa heinää niin paljon kuin syö, mutta kun ei poni syö määräänsä enempää. Jos laitetaan extraa yöksi niin aamulla se löytyy tallottuna. HOPTI:n energiansaantilaskelman mukaan Leo saa aivan liian vähän energiaa. Lisäksi mietin johtuvatko nämä viime viikolla esiin tulleet vatsaoireet liian vähäisestä korsirehun syönnistä.  

Energiaa saisi helposti lisää väkirehusta, mutta se  on vatsaongelmaisen kohdalla aina vähän riskiratkaisu. Olen kuitenkin päätynyt vaihtamaan eri täysrehuun, ja koitan lisätä hieman sen määrää, tietysti erittäin hitaasti ja varovasti. Tuon Speedex Completen pitäisi olla myös vatsaystävällistä ja toivon että se sopii Leolle. Heinää toki annetaan jatkossakin niin paljon kun poni sitä vaan syö. Tämä liian vähäinen heinänsyönti on jotain mitä juuri nyt ei tosiaan kaivata, kun vatsa on selvästi ottanut itseensä. Lisäksi Leo on nyt kesän jäljiltä sopivassa lihavuuskunnossa enkä haluaisi että se tiputtaa massaa pois. Öljyäkin olen miettinyt, mutta en tiedä mitä mieltä siitä olisi. Osa suosittelee sitä mahavaivaisille, osa ei. Mitään "asiantuntijalausuntoa" en ole asiasta löytänyt tai kuullut.

Sänkkärii!!!

Vihdoin meidän tallipelto on puitu! Fiksusti päätin eilen että kannattaa lähteä neljä päivää seisseen ponin kanssa pellolle... Sänkkärin kutsu oli vaan liian houkutteleva. Olin siis ekaa kertaa selässä perjantain kuumeen jälkeen. Kuume meni nopeasti ohi, 24 h rokotuksesta lämpö oli jo normaali ja on pysynyt normaalina. Meidän eläinlääkäri on tosi tarkka ja varovainen, niin hän käski kuitenkin ottaa iisisti viikon.

Kävelin ensin tallinpihassa koska sänkkärillä juoksi nuori suokki liinassa ja veti aikamoista laukkailoittelua. Alussa Leo energiaa puhkuvana pelkäsi omaa varjoaankin. Kamalinta oli kun tallin toinen saksanratsuponi tuli koivujen varjossa mäkeä alas. Meinasi Leo räjähtää liitoksistaan kun oli niin kauheen jännää...

Pellolla tilanne kuitenkin tasoittui ja Leo meni ihan fiksusti. Mitä nyt yhtä toistakin hevosta piti jännittää ja tuijottaa. Pari pikkuista ravipätkää otin mutta muuten käveltiin. Tänään on tarkoitus ravata hiukan lisää ja palata muutaman päivän sisällä pikkuhiljaa normaaliin liikutukseen. On niin mahtavaa kun pääsee taas pellolle, nyt toivotaan kuivaa syksyä!

Ihanan bimbo

Eilen kävelin Leon kanssa ensin pitkään tallinpihassa ja pellonreunalla. Oli kuuma, joten päätin ratsastaa kentällä hetken kevyesti ja jatkaa sitten kävelyä. Mentiin portista pitkin ohjin ja juttelin samalla niitä näitä tallikaverin kanssa. Yhtäkkiä poni allani lähti laukkaan kuin tykin suusta :) Keräilin pyykkinaruna roikkuvia ohjia käteeni ja oltiin jo pitkälti yli puolenvälin kenttää kun sain ratsuni taas hallintaan. Ampaisun syy ei selvinnyt... Mutta tulipa taas virtaa ratsastukseen ja ratsastajaa nauratti! Leolle tekee kyllä pienet riehumiset terää, tulee energiaa liikkeeseen.

Kenttätreenin jälkeenkin poni heitti tallin takapihalla jonkun pienen piruetin koska jälleen kerran "näki jotain". Ei haittaa, otan tämän energian edelleen tervetulleena vastaan. Leo on niin peruskuuliainen ettei se ole oikein koskaan tehnyt mitään liian dramaattista, mitään mistä tippuisi selästä tms. Leo pukittaa selästäkäsin erittäin harvoin ja pukit ovat hyvin vaatimattomia, ja jarrut ponilla toimii aina. Mutta nopea se on, äkkikäännökset tapahtuvat nanosekunnissa.

Tänään Leolla ratsastaa uusvanha lainakuski. Hänen kanssaan sovittiin jo silloin kun ostin Leon, että hän ratsastaa ponia kerran viikossa. Erinäisten tapahtumien johdosta ratsastaminen jäi satunnaiseksi, mutta nyt siitä on vihdoin tarkoitus tehdä pysyvä tapa. Tämä kaverini on täydellinen lainakuski Leolle, juuri oikean kokoinen ja ratsastaa ihailtavan siististi sekä omaa kadehdittavan istunnan. Voin rauhassa viettää tallivapaan (taas, jo toinen tällä viikolla!).

Perjantaina oliskin sitten taas hyppypäivä ja lauantaina Nina tulee kuvaamaan meitä. Suunnittelimme että otettaisiin kuvia viljapellon reunalla, mutta katsotaan mitä keksitään :)

Energiaa

Leo on ollut viime päivinä mukavan energinen ratsastaa. Tykkään kun poni liikkuu omalla moottorilla ja on jotain mistä "ottaa pois", sen sijaan että koko ajan joutuisi ratsastamaan eteen. Valitsen energian silläkin uhalla että se tuo mukanaan vähän pientä spookailua. Viimeksi sitä aiheutti maneesin etuoveen paistanut aurinko, ja vanha tuttu maneesin takaovi. Reaktiot olivat kyllä pieniä, hidasteluja ja yksi sivuponkaus. Sallittua kevätenergiaa :)

Vuodenvaihteessa tein sen virheen että menin mukaan spookailuihin. Mietin että kyttääkö se nyt ja tuleeko joku loikka, ja sain ponin jännittyneeksi omalla jännitykselläni. Nyt riittää kun laitan pohkeen kunnolla kiinni, pidän ohjat kädessä ja jatkan ratsastusta normaalisti jännittyneen etukenossa istumisen sijaan. Tuntuu helpolta, mutta muistan kyllä vielä miten talvella se ei ollut lainkaan helppoa!

Mieli halajaa kovasti ulkokentälle mutta ei sinne vaan vieläkään päästä. Jää ja lumi ovat sentään häipyneet mutta kovaa on. Viikonloppuna oli niin rapsakka pakkanen ja tuuli että jouduin kaivamaan Leolle paksumman toppiksen ulos!

Hyvä viikonloppu!

Perjantaina kävelytin Leon valmiiksi ja ravailin hieman odotellessani että Leon lainakuski saapuu. Pian K tulikin paikalle ja hyppäsi selkään. Treeni sujui hienosti ja K fiilisteli kuinka kiva on ratsastaa osaavalla ja toimivalla ponilla. Itsellekin oli taas tosi hyödyllistä nähdä Leo toisen ratsastamana. Näin pystyn tsekkaamaan ovatko mahdolliset ongelmat minussa vai ponissa (niinkuin varmaan arvaatte, minussahan ne yleensä ovat...) ja näen miten poni liikkuu. Suosittelen laittamaan joskus jonkun muun hevosen selkään, siitä on hyötyä.

Lauantaina hypättiin. Lähtökohdat eivät olleet mitkään kovin ideaalit minulle, kun nuo estetreenit kuitenkin vielä hiukan jännittää. Meitä oli viisi ratsukkoa, joista onneksi yksi lähti pois ennenkuin aloitettiin hypyt. Jäljellä jääneiden neljän joukossa oli kaksi esteratsastajaa, ja heidän vauhtinsa oli sen verran reippaampaa että pelkäsin koko ajan olevani tiellä. Verkka ei mennyt kovin hyvin, Leo oli pinkeänä ja otti kipinää muista hevosista. Kun päästiin hyppäämään niin sujui onneksi tosi hyvin. Leo ja minä mentiin tosin vain ristikkoa joka oli suunnilleen 40 cm korkea. Lopussa toinen esteratsastajista hyppäsi pari kertaa kerrostalon korkuisen esteen. Leo keräsi kauheat kierrokset tästä ja oli vähän pitelemistä kun poni pomppi paikoillaan ja veti sivuliirtoa. Ensi kerralla pyrin siihen että meitä olisi vain kaksi ratsukkoa ja meno olisi rauhallisempaa. Oli vähän liian jännää mulle vaikka itse hyppääminen sujuikin.

Leon tuumaustauko kesken juomisen

Eilen tehtiin kunnon koulutreeni. Leo oli taas aika pinkeänä, niinkuin se on nyt reilun viikon ollut. Alussa poni jopa lähti valtavan pelottavan takaoven kohdalla viemään mua täyttä kiitolaukkaa! Sen jälkeen tehtiinkin sitten töitä ihan urakalla ja sainkin Leon rentoutumaan ja töihin. Vaikka tuota pinkeyttä ja pöllövirtaa on ollut nyt hiukan liikaa niin silti se on edelleen parempi kuin aiempi tahmeus. Kun Leo rentoutuu niin eteenpäinpyrkimys jää kuitenkin jäljellä ja etenkin ravi on tosi hienoa ja sen säätely on helppoa.  

Saatiin tallikaverilta ihana joulukortti joka päätyi Leon karsinan oveen

Otin uuden satulavyön käyttöön ja se on nyt parin käyttökerran kokemuksella tuntunut aika hyvältä. En raaskinut ostaa Wintecin kallista Cair-vyötä varsinkin kun en ollut varma sen sopivuudesta. Tilasin siis Nortonin kouluvyön, jossa on hiukan samaa ideaa kuin Cairissa, mutta hintaa vain reilu 50 €. 

Paremman tuntuman metsästys

Viikonlopun valmennuksista on niin paljon asiaa että jaan tekstin kahteen osaan. Eli tässä tulee perjantai. Leolla oli ennen valmennuksia ohjelmassa kävelyä ja ohjasajotreeniä, ja niiden välissä pari koulutreeniä. Ekasta koulutreenistä ei ole mainittavaa. Jälkimmäinen meni ihan ok mutta oltiin kaukana meidän parhaista treeneistä. Olen ollut vähän harmissani kun yritän parhaani mukaan korjata omia virheitäni ja tehdä kaikki olosuhteet hevoselle optimaaliseksi eikä silti suju. Onneksi on loistava valmentaja, jota tässä vaiheessa todellakin tarvittiin! 

Perjantaina Leo yllätti minut toimimalla tosi hyvin. Verkassa oli hiukan nahkeaa mutta ei yhtään niin hankalaa kun on ollut. Ilmeisesti se on valmentajan ääni joka saa Leon ryhdistäytymään... Hiukan pöllöilyä kyllä esiintyi, hassuja pukintapaisia sivupotkuja kun vaadittiin lisää liikettä ja parempaa muotoa. Toisaalta on kuitenkin parempi että ponilla on energiaa, kuin että se ei liiku kunnolla eteen. Haettiin harjoitusraviin keskiravin tuntua ja aika superhienoa liikettä saatiinkin irti!

Taas työskenneltiin tuntuman kanssa, joka on ollut mulla "työn alla" koko syksyn. Nyt tuntui että tajusin taas jotain uutta. Pidin sitkeästi kyynärkulman ja pyrin että kädet joustaa liikkeen mukana sen sijaan että myötään heittämällä ohjan pois. Hetkittäin tunsin että mulla oli se hyvä joustava käsi jota tavoittelen. Kun olen opetellut ratsastamaan Leoa jalalla ja jättämään ohjien nypläyksen pois (sinänsä hyvä idea), niin olen samalla heittänyt ohjat löysälle ja tuntuman pois. Nyt sain ponin ihan oikeasti ohjan ja pohkeen väliin kun pidin joustavan tuntuman ja ratsastin jalalla eteen. 

Ilahduttavaa että Leon moottori on taas löytynyt. Eilen sunnuntaina palauttelin valmennusten jäljiltä keventelemällä ja reippaalla laukalla, enkä joutunut koko ajan pyytämään eteen. Poni on ollut viikon psyllium-kuurilla, ja hanskatestin perusteella hiekkaa tulee jonkun verran ulos. En usko että hiekkaa on ollut mitään valtavia määriä, mutta mahdollisesti sen verran että se on ärsyttänyt herkkää ponia ja vaikuttanut liikkumiseen. 

Hyppyjä ja hiekkaepäilyjä

Johtuneeko muutamasta hieman epäonnistuneesta ratsastuksesta mutta tällä hetkellä tekisi vaan mieli hypätä ja ohjasajaa ja jättää kouluhommat niille jotka osaa ;) En jaksa edes analysoida noita pieleen menneitä ratsastuksia. Mikään ei vaan sujunut. Joskus huonot päivät on parempi jättää taakse ja jatkaa eteenpäin märehtimisen sijaan. 

Lauantaina sekä minä että Leo nollattiin vapaapäivän merkeissä. Sunnuntaina olikin sitten reipas poni alla. Tosin energia kanavoitui alussa turhan paljon maneesin takaoven kyttäämiseen ja keskittyminen oli hieman hukassa. Otin alkuravien jälkeen reipasta laukkaa ympäri maneesia ja parin koikkaloikan  ja kiihdytysten jälkeen ovikin voitiin ohittaa suht normaalisti. 

Joulujuhlaesitysten jäljiltä oli jäänyt pari estettä joita hyödynsin. Laskin yhden esteen ravipuomeiksi ja toisen ristikoksi. Oli tarkoitus mennä myös kolmatta estettä vähän korkeampana pystynä mutta hyppelöt jäi melko lyhyeksi. Maneesiin alkoi virtaamaan sen verran muita ratsukoita että täytyi korjata esteet pois tieltä. Ehdin kuitenkin ottamaan ristikolle muutamia ihan hyviä hyppyjä. Sen verran tosiaan jäi into päälle että pian täytyy taas päästä pomppimaan. Tuumin myös että jouluviikolla voisin pitää "no dressage"-viikon. Ei yhtään koulutreeniä, vain puomeja, kavaletteja, esteitä sekä kelin sen mahdollistaessa ulkona ratsastamista.

Aloitin Leolla maanantaina psylliumkuurin koska epäilen että sillä saattaa olla hiekkaa. Ostin tällä kertaa siementen sijaan eQ Psyllium Plus-kuorijauhetta. Hyvin tuntui löysän greenline-pellavapuuron joukossa uppoavan. Oli aikamoinen helpotus kun Leo veteli mössön napaansa noin helposti. Goldylle oli nimittäin aikoinaan lähestulkoon mahdotonta syöttää psylliumia. Silloin ei tainnut olla vielä jauhetta, ja siemeniä piti syöttää ell:n ohjeella desikaupalla. Lopulta ei auttanut muu kuin sekoittaa kastellut siemenet ponin heiniin... Mutta niin vaan hiekka lähti, kontrollikuvassa siitä ei näkynyt enää jälkeäkään. Saapi nähdä onko kuurilla mitään vaikutuksia Leoon.

Onnistumisia

Tosi hyvä valmennusviikonloppu takana! Perjantaina Leo oli jo verkassa kivan tuntuinen. Liikkui hyvin eteen ja oikeinpäin. Valmentajan pikaisen läpiratsastuksen jälkeen pääsin itse takaisin selkään, ja olipas muuten aika ihanaa! Hevosen selässä aika harvoin voi ja kuuluu matkustaa, mutta nyt tuli sellaisiakin hetkiä että sain vain istua tekemättä mitään. Leo oli pätkittäin niin hyvä ettei akuuttia korjaamistarvetta ollut. 

Saatiin kehuja siitä että poni liikkuu ajoittain tosi hienosti ja eteenpäin mennään koko ajan vaikka työtä on tietysti edelleen tosi paljon edessä. Itselläkin on nyt se tunne että Leo on hyvässä kunnossa vaikka joitakin viikkoja sitten olin vähän epäileväinen ponin voinnin suhteen. Ja kyllähän minä tiedän että poni osaa mitä vain ja pystyy mihin vaan, mutta välillä oma usko loppuu. Tuntuu että jos jokin ei onnistu niin se on aina minun vikani koska poni kyllä osaa jos ratsastaja osaa. No, viikonloppuna se nähtiin että kyllä me onnistutaan yhdessä kun tehdään töitä!

Perjantaina keskityttiin siihen että saan Leon taipumaan kunnolla myös oikealle. Tarkasteltiin tätä kääntymisjuttua ja todettiin että vika on minussa, minä en käännä ponia kunnolla. Vasempaan kierrokseen ongelmaa ei ole. Sain ohjeeksi nosta ulko-ohjaa ylöspäin ja asettaa sisäohjalla kunnolla, jopa hiukan lyhentää sisäohjaa. Pienen harjoittelun jälkeen kääntyminen sujui jo paremmin, ilman että ulkolapa karkasi. 

Toisena valmennuspäivänä Leo ei ollut alussa oikein kuulolla ja oli ehkä vähän hidas pohkeelle. Aloitettiinkin ratsastamalla ponia kunnolla eteen. "Lisättyä" laukkaa (lainausmerkeissä siksi ettei se varmaan oikeasti mitään lisättyä ollut, ehkä keskilaukkaa) ympäri maneesia, tarkoituksena ainoastaan saada Leo lähtemään pohkeesta eteen. Peräänantoon ei tässä vaiheessa kiinnitetty niin suurta huomiota, mutta sain kyllä kehoituksen yrittää työstää laukan aikana ponia pyöreämmäksi vaikka vauhti olikin reipas. 

Laukkapyrähdysten jälkeen alkoi meinaan ravi irrota! Taas sain todeta etten vaadi tarpeeksi, mutta kun vaadin kunnolla niin Leo meni hienosti eikä tarvinnut olla enää koko ajan patistamassa. Ekaa kertaa päästiin Kikon valmennuksissa oikeasti tekemään muutakin kuin perusravia ja -laukkaa. Toki perusratsastus on tärkeää mutta oli kiva kun sain Leon jo alussa toimimaan niin hyvin että voitiin mennä raviavoja ja -pohkeenväistöä ja harjoitella hiukan sulkuja. Ja ihan kivasti ne sujui! 

Seuraavan kuukauden ajan keskityn nyt jälleen kerran siihen että Leo tekee asiat kunnolla ja loppuun asti. Pyyntöjen pitää mennä perille ja minun pitää huolehtia että kaikki tehdään kunnolla eikä vähän sinnepäin. Tuo reipas laukka alkuverkassa toimi niin hyvin että testaan sitä uudelleenkin. Samoin sulut ja paremmat laukannostot kuuluvat treenilistalle. Valmennuksesta on tällä kertaa jopa videokuvaa, laitan sen esille kunhan latautuu. 

Sekosunnuntai

Huh millaista oli Leon kanssa eilen! Poni ei yleensä vapaapäivistä juuri virtaa keräile, mutta joku ihme juttu sillä oli eilen. Vaikea sanoa liittyikö se siihen että perjantaina oli vapaa ja lauantaina vaan käveltiin kraniohoidon jäljiltä, vai johonkin muuhun.

Jo tallista ulos kävellessä huomasin että Leo oli pirtsakalla päällä ja ajattelin että hyvä vaan jos on energinen. Mentiin kävelemään alkukäyntejä tallitielle ja oli tarkoitus poiketa pellon puolella. En tiedä saiko pellolla ollut uusi hevonen Leon pasmat sekaisin, mutta poni alkoi pitää kauheaa lohikäärmepuhinaa ja pyöri ympärilläni häntä pystyssä, välillä pakoon yrittäen. 

Menin takaisin tielle ja kävin maneesin ovella kääntymässä mutta en viitsinyt mennä sinne juoksuttamaan koska näin että sisällä oli yksi aika herkkis hevonen uuden vuokraajan kanssa. Jälkeenpäin ajatellen olisi varmaan ollut kuitenkin parempi mennä sinne maneesiin... Kentällä poni liikkui ensin laiskasti ja oli hieman ongelmia saada se pysymään ympyrällä. Yhtäkkiä tapahtui se kuuluisa "jotain" ja Leo lähti kuin tykin suusta. Otin ponin takaisin lyhyelle narulle koska se ei rauhoittunut. Seuraavat kymmenen minuuttia Leo tanssi vieressäni häntä tötteröllä sellaista huutopuhinaa pitäen että kuului varmaan parin kilometrin päähän. Lopulta Leo rauhoittui ja saatiin juoksutus suoritettua normaalisti. Loppukäynneillä poni oli lauhkea kuin lammas ja lompsotti perässäni pellolla täysin rauhallisesti...

En kyllä vieläkään tajua mikä Leolle tuli. Energiasta tuo varmaan osittain johtui, mutta samalla poni oli kyllä jotenkin ihan pois itsestään kun ei käskytkään menneet perille. Muistaisin lukeneeni että tuo puhina (eli kun hevonen puhaltaa tosi kovaa ilmaa sieraimista) on hevosen tapa puolustautua, tehdä itsestään iso ja pelottava. Mitään uhkaavaa ei kyllä ollut näkyvissä, mutta ehkä uusi hevonen laukaisi tuon reaktion. Tosin se oli jo mennyt talliin kun pahimmat reaktiot tulivat. Ponit, miten niitä oppisi ymmärtämään?! :)

Reipas ratsu!

Eilen oltiin maneesissa ja kunnon puuskatuuli ryski nurkissa, joten alussa Leo vähän kyttäili ovea. Normaalisti ponilla on hyvä työmoraali eikä se yleensä paljon kyttäile. Ei se nytkään tehnyt muuta kuin hidasti vauhtia ja nousi edestä ylös pois avuilta. Muistutin muutaman kerran raipalla vauhdin jatkumisesta niin poni alkoi taas keskittymään töihin oven sijaan. Ja hyvin keskittyikin!

Väkirehun lisäys on selvästi tuonut Leolle kaivattua energiaa. Täytyy saada vaikka huomenna vähän videolle niin näen miltä liike näyttää. Selkään se nimittäin tuntui tosi hyvältä! Leo liikkui niin reippaasti, tahdikkaasti ja rennosti että oli kyllä todellakin oikein ilo ratsastaa. Laukkakin tuntui eilen hyvältä. Vähitellen alan lisäämään laukkatreenin määrää. Tähän mennessä olen laukannut vain muutamana ratsastuskertana viikossa ja vain joitakin kierroksia/ympyröitä.

Poninomistaja oli ylpeä kun eräs kouluvalmentaja tuli pitämään tuntia ja totesi Leon nähdessään: "No onpa siinä kivannäköinen poni!". Lieneekö kommentista johtuvaa ;) mutta ajattelin että menemme testaamaan tämän valmentajan tuntia kun hän tulee seuraavan kerran valmentamaan. Pikkuhiljaa voidaan taas jatkaa tavoitteellisempaa treeniä mutta kesän jäljiltä kuviot on kotivalmentajan suhteen jälleen kerran vähän levällään. 

Koitin eilen satulan alle etuosasta kohottavaa geeliä ja jätin Prestigen padin pois huovan ja satulan välistä. Tuntui ehkä paremmalta näin kuin padilla. Satulan kanssa joutuu nyt vähän aikaa säätämään kunnes Leon selkälihakset ovat taas kehittyneet sellaisiksi että satulan leveys on sopiva. Nythän se on siis vähän leveä. Leon vanhan satulan kaivelin eilen esiin tallinvintiltä, missä se on lojunut tyhjänpanttina koko kesän koska en ole saanut aikaiseksi laittaa sitä myyntiin. Vein satulan yhden tutun newforestille sovitukseen ja ainakin nopealla sovituksella näytti aika passelilta.

Hermot meni (melkein)

Maanantai oli täysi katastrofi. En saanut Fannya yhtään avuille. Poni tikitti menemään superjännittyneenä pää pystyssä, säikkyi kaikkea (puomikasan päällä olevaa loimea, toisen hevosen pärskähdystä, maneesin hiekassa olevaa kuoppaa), teki sivuloikkia ja yritti juosta pois alta. Pidätteet eivät menneet läpi, Fanny ei taipunut tippaakaan ja korvat olivat koko ajan kääntyneet pois ratsastajasta. Suoraan sanottuna poni vaikutti tosi kiukkuiselta.

Huipennus koettiin kun Fanny kertakaikkiaan kieltäytyi menemästä maneesin toiseen päätyyn. Poni veti liinat kiinni ja jäkitti paikallaan. Kun käskin Fannya eteen niin etukaviot alkoivat irtautua maasta. Siinä vaiheessa ratsastajalla kyllä paloi pinna. Oli pakko istua hevosen selässä ihan rauhassa muutama minuutti ja rauhoittaa mielensä. Montaa asiaa hevoselta siedän mutta pystyynnousemista en, joten tuo tilanne suututti todella paljon.

Onnistuin onneksi pitämään hermoni kasassa ja tallikaverin taluttamana(!) sain ponin menemään kulmaan ensin käynnissä, ja lopulta onnistuimme pyörimään voltilla myös ravissa. 

Fannyhan on perusluonteeltaan kiltti ja kuuliainen, joten alkoi heti huolestuttaa onko poni jostain kipeä kun käytös oli tuollaista. Kävin läpi jalat, selän ja varusteet enkä löytänyt niistä mitään syytä, joten ainoa syy minkä keksin on kiima (sekä ylimääräinen energia jota kertyi sairaslomani aikana). Unohtui ostohetkellä kysyä myyjältä millainen poni on kiimassa, mutta nyt kahden kiiman perusteella näyttää että Fanny tulee kiimassa jonkun verran kipeäksi ja on kiiman vaiheesta riippuen joko tahmea tai "kiukkuinen" (tässä vaiheessa voi taas muistella omaa lausahdustaan; "Jos mulle vielä joskus tulee toinen poni niin se on ruuna!")

Seuraavalle päivälle tein tarkan suunnitelman siitä mitä aion tehdä Fannyn kanssa ja miten aion ratsastaa. Onneksi tiistai ei ollut maanantain toisinto. Päätin että töitä tehdään joka sekunti niin ettei ponilla eikä ratsastajalla ole hetkeäkään aikaa miettiä mitään pelottavia kulmia tai muita turhuuksia. Muutaman kerran Fanny koitti tehdä ylimääräisiä kuvioita, mutta sain poninkin keskittymään kun keskityin itse ratsastukseen täysillä. Tehtiin ravissa kolmikaarista, kahdeksikkoa, avoa ja pohkeenväistöä. Laukatkin pyörivät hyvin molempiin suuntiin. Huh mikä helpotus! Toinen maanantai olisi ollut liikaa.