Vihdoin!

Viikon tiukan kouluputken jälkeen saatiin eilen molemmat hengähtää. Huh mikä helpotus! Alla oli kuuliainen ja ennen kaikkea rento poni, jolla sain toteuttaa haaveilemani kevyen verkkatreenin; kevenneltiin, tehtiin vähän väistöjä, laukkailtiin ympäri maneesia. Nyt voin hyvillä mielin luovuttaa Leon tänään tallikaverin ratsastettavaksi. Päätettiin vaihtelun vuoksi ratsastaa tänään toistemme hevoset. Kaveri ei ole koskaan ollut Leon selässä. Minulla sen sijaan on tuttu ratsu, monet kerrat on tullut tätä pv-tammaa ratsastettua.

Loppuviikolle on suunnitteilla puomijumppaa ja ohjasajoa. Ensi viikolle sain vihdoin ja viimein sovittua maastakäsittelytreenit opettajan kanssa. Meille tuleekin nyt aikataulu-, budjetti- yms. syiden takia eri kouluttaja kuin mitä olin alunperin ajatellut. Tällä kouluttajalla on ilmeisesti vähän eri tyyli kuin millä olen itsekseni treenannut, joten mielenkiinnolla odotan millaista oppia saadaan.

Tein huvikseni pienen tilaston viime vuoden valmennuksista. 25 kertaa ehdittiin käymään valmentajien silmien alla. Siihen nähden ihan hyvin että taukoa tuli sairastumisen ja leikkauksen takia 4 kuukautta. Neljä estetuntia ja 21 kouluvalmennusta, viisi eri valmentajaa. Saas nähdä mikä on tämän vuoden saldo.

Inspiraatiota odotellessa

Blogissa on hiukan hiljaista. Energiaa ja aikaa ei tahdo riittää kirjoittamiseen kun on niin paljon kaikkea, eikä oikein intoakaan. Ärsyttävää kun muu elämä häiritsee hevostelua...

Tiistaina ratsastin valmennuksen jäljiltä aika rennosti, keventelin vain ja laukassakaan ei tehty mitään ihmeellistä. Keskiviikkona ratsastin ilman satulaa. Silloin tehtiin ihan kunnon treeni käynnissä ja ravissa, laukkaa en mennyt. Tein paljon siirtymisiä ja peruutuksia. Peruutuksiin inspiraatio löytyi Kian blogikirjoituksesta.

Torstaina ohjasajoin Leon. Oli ehkä paras meidän tähän astisista ohjasajotreeneistä. Ennen olen laittanut ohjat niin että ne kulkevat juoksutusvyön ylimmissä, pystyssä olevissa renkaissa. Nyt laitoin alempiin renkaisiin eli ohjat olivat enemmän kyljellä. Tuntui että näin oli helpompaa. Kiva muoto löytyi, joskin raviin haluaisin vähän lisää rentoutta. Ohjaaminen sujuu onneksi jo tosi hyvin. Maneesissa taisi olla viisi muuta hevosta ja hyvin pystyttiin toimimaan niin ettei oltu Leon kanssa kenenkään tiellä. Poni on myös lopettanut alussa harrastamansa "pyörähdänpä yhtäkkiä ympäri"-touhun. Kyllä Leo kerran pelästyi jotain ja yritti lähteä pupuloikkaa karkuun mutta nopeasti tilanne saatiin katkaistua ja työt jatkui. Jotenkin hevosen hallinta tuntuu peräpäästä kahdella ohjalla suht helpolta.

Perjantaina meillä oli estetunti. Ihan superkivaa taas, ja ihana nähdä kuinka Leo tykkäsi ja innostui! Alkuverkassa mentiin kevyessä istunnassa puomeja. Hypyt aloitettiin pienellä ristikolla jonka edessä oli puomi. Seuraavaksi mentiin sarjaa, jonka ekalle osalle tultiin ravissa ja toinen osa jatkettiin laukalla, yksi laukka-askel välissä.  Mentiin vielä lävistäjällä pystyä ja sitten yhdistettiin nämä kolme; ristikko, välissä siirtyminen raviin, sarja pysty-okseri ja toiseen kierrokseen pysty. Okseri oli jopa 50 cm korkea :)

Viikonloppuna ratsastin pitkästä aikaa kentällä, kun pääsi valoisaan aikaan ja pohja tuntui olevan hyvässä kunnossa. Ja onhan siellä toki valotkin. Aika automaattisesti sitä vaan näin talvella suuntaan maneesiin vaikka kentälläkin voisi mennä.

Viikon suunnitelmia

Blogikin täytti sitten lähes huomaamatta kolme vuotta. Ensimmäisen kirjoituksen raapustin 17.11.2011. Ei voi muuta sanoa kuin että paljon on sen jälkeen tapahtunut. Olen kyllä tyytyväinen että aloin kirjoittamaan blogia aikoinaan. Olen saanut paljon positiivisia juttuja tätä kautta ja olen onneksi välttynyt oikeastaan kokonaan ikävältä kommentoinnilta. Tämä kirjoitus on muuten näköjään blogin 400. julkaistu teksti.

Kuten usein käy, blogissa julistetut asiat eivät toteudu... Niin kävi meidän perjantain estetunnin. Eipä sitä nyt olekaan. Mutta oikeasti se vain siirtyi, joten hyppytunti opettajan silmien alla on luvassa ensi viikolla. Pääsin onneksi samaan ryhmään toisen kouluratsastajan kanssa, niin voimme rauhassa loikkia miniristikoita ja jättää oikeat esteet niille esteratsastajille. 

Leon klippaus on ollut mielessä jo muutaman viikon. Katsotaan jos saisin viikonloppuna aikaiseksi. Leolla on aika paksu turkki vaikkei se ole samanlainen jääkarhu kuin Goldy oli. En varmaankaan ajele ponia kokonaan, koska se ei ole meidän talli- ja treeniolosuhteissa tarpeen eikä tarkoituksenmukaista. Vaikka ratsastan talvella pääosin maneesissa niin sitä ei ole lämmitetty joten siellä ei ole yhtään sen lämpimämpää kuin ulkonakaan, joskus jopa tuntuu että päinvastoin. Talli meillä pysyy pakkasillakin plussan puolella, mutta ei sielläkään keskitalvella mikään kovin lämmin ole. Riittänee kun on osittain klipattu niin karva ei hikoa kovin märäksi.

Tänään olisi taas tiedossa jonkinlaista koulutreeniä teemalla "pohkeesta eteen ja ohjat jätetään rauhaan" (Sanna kirjoitti samantyyppisestä treenistä hyvin viimeisimmässä blogikirjoituksessaan). Huomenna puomeja, perjantaina taas koulua, viikonloppuna varmaankin vähän maastoilua ja ohjasajoa. Siinä se viikko taas meneekin.

Estetreeniä

Tänään oli estetunti, ja se sujui hyvin. Mentiin taas ristikoita ja tällä kertaa myös pystyä, joka oli kokonaiset 55 cm korkea ;) Leo liikkui reippaasti ja mielellään. Luulen että sen mielestä hypyt lopetettiin liian lyhyeen... Kun aloin tekemään loppuverkkaa niin poni paineli hienoa liitävää ravia ja katseli esteitä sillä silmällä että eikös vielä joku mentäisi. Kiva silti lopettaa niin että hevonen on innokas ja hyväntuulinen, kuin että se olisi väsynyt. Aika lyhyitähän nuo meidän tunnit on, vain puoli tuntia. Tietysti verkkaan ennen ja jälkeen joten ratsastettua tuli reilu tunti.

Ihmeen nopeasti siitä hyppäämisen ideasta saa kiinni. Täytyy koittaa saada joku kuvaamaan niin näen onko meidän meno ihan kauhean näköistä. Tai siis oma ratsastukseni. Tuntui että olin tänään hypyissä ihan hyvin mukana, yhtä tai kahta lukuunottamatta, mutta en usko että tyylini on oikeasti mikään silmiähivelevä. Tärkeintä on että ponilla ja ratsastajalla on hauskaa! Myös sykemittarin otan seuraavaksi mukaan ihan mielenkiinnosta. Sen verran nuo pomppimiset jännittää että sydän tuntuu hakkaavan aika nopeasti. Pelätä tuon opettajan tunneilla ei onneksi tarvitse; hän osaa tehdä juuri minulle oikean tasoiset tehtävät ja edetä niin ettei tule "apua en uskalla"-tunnetta.

Leo toimi tänään maastakäsinkin aika kivasti. Pari kertaa se jännittyi hiukan kun käveltiin alkukäyntejä ja siirryttiin maneesiin, mutta ei pahasti. Liisan blogista bongattu neuvo siitä että jännittyneen hevosen päätä voi ihan konkreettisesti ohjata alaspäin tuntuu toimivalta.

Niin mukava päivä kun meillä tänään on ollutkin niin mieli on silti aika apea. Ajatukset ovat sunnuntaina vakavasti loukkaantuneen Fannyn ja omistajansa luona. Toivon koko sydämestäni että Fanny toipuu ja saa jatkaa onnellista elämää ja treenailuja Jonnan kanssa.

Pomppufiilis

Meillä oli eilen estetunti, ihan oikea sellainen! Viime viikolla (jossain äkillisessä mielenhäiriössä) kysyin tallillamme käymässä olleelta estevalmentajalta pitäisikö hän minulle tunnin. Myöntävä vastaus tuli ja aika sovittiin. Valitsin tämän valmentajan, koska tiesin että hän opettaa paljon lapsia ihan alkeista lähtien, ja ajattelin että noista lähtökohdista hän voisi olla hyvä opettamaan esteiden alkeita myös tällaiselle vähän vanhemmalle. 

Kun tunti läheni niin alkoi jännittää. Tallille mennessä olin jo pikku paniikissa... Jännitys kuitenkin kaikkosi kun pääsin Leon selkään. Kerroin valmentajalle lähtökohdat, eli että poni on hypännyt säännöllisesti n. 80-90 cm tasolla, mutta itse en oikeastaan osaa hypätä lainkaan.

Tunti aloitettiin ravipuomeilla. Sain ohjeiksi muistaa kunnon ulkoavut, huolehtia että poni etenee reippaasti ja tahdikkaasti, katsoa ajoissa minne olen menossa, tuoda poni suoraan puomeille, pitää leuka ylhäällä jne. Perusohjeita varmaankin, mutta minulle todella tarpeellisia koska olen niin ummikko esteiden kanssa että pää tuntuu tyhjenevän totaalisesti. Ravipuomeilta siirryttiin etenemään puomikasan yli. Sitten otettiin laukkapuomeja. Ne sujuivat tosi hyvin valmentajan huudellessa ohjeita. Kevyeen istuntaan vähän ennen puomeja, katse eteen ja leuka ylös. Leo kyllä hoiti loput hienosti.

Sitten eka ristikko. Huomasin etten edes jännittänyt, Leo eteni niin vaivattomasti ja tuntui hyvältä ratsastaa. Ristikko mentiin ravissa ja siinä oli edessä apupuomi, vai miksi sitä kutsutaan. Pari ekaa kertaa Leo ei oikein hypännyt kunnolla, mutta kun vähän ryhdistäydyin ja aloin ratsastaa niin meni paremmin. Ravissa oli mielestäni vaikeampi tulla esteelle, onneksi pian vaihdoimmekin laukkaan. 

Hetken päästä lisättiin toinen ristikko, ja lopulta vielä kolmas. Kun tulin ekan kerran sen kolmannen hiukan korkeamman ristikon (olisko ollut jopa 40 cm keskeltä mitattuna, heh), niin tunsin pienen jännityksen tunteen mutta päätin luottaa poniin ja antaa mennä. Mentiin tuo "rata" useampaan kertaan ja lopetettiin kun se sujui hyvin.

Näin siis saatiin puolessa tunnissa kouluratsastaja hyppäämään. Tykkäsin valmentajasta kovasti ja uusi tuntikin on jo sovittuna kahden viikon päähän. Muutenkin tästä hyppelystä jäi superhyvä fiilis! Joku voi ihmetellä mitä vouhkaan parista pikku ristikosta, mutta minulle tämä oli iso juttu. Huomasin että nautin hyppäämisestä, ja ennen kaikkea Leo nautti. Tärkein syy miksi olen päättänyt että minun on aika päästä yli hyppypelosta ja alkaa hyppäämään edes pikkuesteitä säännöllisesti on Leo. Haluan että poni saa jumppaa ja mielenvirkistystä esteiden merkeissä. Itselleni taas tekee tosi hyvää mennä vähän sen kuuluisan mukavuusalueen yli.

PS. Pakkohan siitä hurjasta "radasta" oli vielä kuvakin lisätä kun sain sen tuolta kännykästä tongittua esiin;