Syyskuun valmennukset

Sain Ninalta uusia kuvia, laittelen muutaman tähän vaikkeivat postauksen aiheeseen liitykään. Kuvat otettiin noin kuukausi sitten, eikä mulla ollut oikein hyvä päivä. Suurimmassa osassa ratsastajalla oli tyhmä ilme tai asento tai jotain muuta pielessä. Eli montaa onnistunutta otosta minusta ei saatu, mutta onneksi Leo näyttää hyvältä. Nythän poni on jo valtava karvaturri, sen talvikarvan kasvatus on jotain aivan järkyttävää! Kohta on pakko klipata.

Perjantaina ja lauantaina oli valmennukset. Perjantaina Leo tuntui jo verkassa hyvältä. Pyysin Kikkoa kiinnittämään erityishuomiota Leon laukkaan, koska varsinkin vasempaan on ollut hankaluuksia saada laukkaa pyörimään. Ei se nytkään oikein pyörinyt, joten Kikko kävi Leon selässä koittamassa. Kuten varmaan arvaattekin, laukka parani silmänräpäyksessä. Kun itse menin selkään ei minullakaan ollut enää ongelmaa. Kun muistaa ratsastaa niin kummasti homma sujuu... En nyt oikein kunnolla muista mitä perjantaina tehtiin, mutta se jäi mieleen että raviväistöt oli tosi hyviä ja niistä saatiin kehuja.

Varsinkin lauantaina sain kommenttia, että minun pitää saada laukassa takaosa toimimaan kunnolla. Ei auta nyplätä kaulaa oikeaan asentoon jos takaosa ei toimi ja laukka ei pyöri. Lisäksi kävi tuskallisesti ilmi se että olen aivan liikaa laukannut vaan uraa pitkin, korkeintaan isoja ympyröitä tehden. Leo tarvitsisi enemmän tehtävää. Ponin keskittyminenkin on ihan eri luokkaa kun tehdään jotain humputtelun sijaan. Lauantaina teimme siis laukkavoltteja ja ensin noinkin yksinkertainen asia tuntui niiiiiin vaikealta! Tajusin että olen tässäkin asiassa lintsannut. Voltit sujuivat ihan hyvin kun ratsastin tosissaan ja vaadin että voltti on voltti eikä ympyrä. 

Lopussa tehtiin vastalaukkaa. Helpompaan suuntaan meni hyvin. Kun oli aika tehdä vaikeampaan suuntaan, niin eikös maneesiin tullut nuori erittäin pörheä hevonen joka tanssi taluttajansa vierellä häntä töttöröllä. Ajattelin että voi ei, nyt tää valmennuksen loppu menee aivan harakoille ja vielä se vaikeampi vastalaukka tekemättä... Hetken Leon huomio oli toisessa hevosessa ja pari kertaa piti tehdä joku sivuloikkahyppy. Laukassa tuli pari vaihtoa. Tiesin että valmennus ei pääty ennenkuin vastalaukka pysyy... Kyllä se sitten onneksi pysyi ja päästiin ravaamaan eteen-alas. Olen niin epävarma tuon toisen vastalaukan kanssa että ihan varmasti itse aiheutan ne vaihdot.

Parin kevyemmän päivän jälkeen palattiin eilen taas dressagen pariin, ja ai että oli mukavaa! Leo toimi hienosti. Ja se vastalaukkakin saatiin tehtyä, ja muutenkaan en lintsaillut vaan ratsastin voltteja niin ravissa kuin laukassakin jättiympyröiden sijaan. Huomenna Leo raspataan ja rokotetaan, ja loppuviikko menee kevyellä. Toivottavasti rokotus ei tänä vuonna nosta kuumetta. Viime vuonnahan mittari näytti rokotuksen jälkeisenä aamuna 40 astetta. 

© Nina Erkkilä, kuvien kopiointi kielletty!

Hyvä idea, huono toteutus

Klippasin tosiaan Leon puolitoista viikkoa sitten. Eilen klippasin ponin uudestaan... Olin nimittäin ajatellut että kun ajan hiukan pidemmäksi jättävällä terällä niin ponista ei tule ihan siilikarvaista ja se ei ole niin kylmänarka. Ihan hyvä ajatus periaatteessa, mutta toteutus tökki ja pahasti.

Ekan kerran klippausjälki oli aika epätasaista ja viirukasta, mutta optimistisesti totesin että "kyllä se siitä tasoittuu". Viikon päästä totesin että ei muuten tasoitu vaan karva muuttui kasvaessaan koko ajan kauheamman näköiseksi. Siinä vaiheessa kun tuntui ettei kehtaa enää omaan maneesiin mennä niin oli pakko ostaa uusi lyhyemmäksi (eli normaaliin klippauspituuteen) leikkaava terä.

Eilen sitten taas seisoskeltiin käytävällä puolitoista tuntia. Ei ollut edes avustajaa mutta Leo jaksoi tosi hienosti. Seisoi koko ajan paikoillaan, välillä vähän nakkeli niskojaan  ja kuopaisi kyllästyksissään lattiaa pari kertaa. Hyvä Leo! Helpotuksekseni uudella terällä tuli tosi siistiä ja tasaista jälkeä. Lyhythän karva on, ihan siili, mutta jätin edelleen karvat päähän, jalkoihin ja selän & pepun päälle joten tällä systeemillä varmaan pärjäillään hyvin talven yli. 

Klippauksen jälkeen käytiin vielä reipas kävelylenkki maneesissa. Tämä viikko on normaalia kevyempi; tänään ohjasajo, huomenna jumppailua, lauantaina vapaa koska olen reissussa, sunnuntain suunnitelmat on vielä vähän auki. Ensi viikolla on tämän vuoden luultavasti viimeiset kouluvalmennukset perjantaina ja lauantaina, joten viikon muu ohjelma rakentuu niiden ympärille.

Klipeti-klip

Leo pääsi suunnitelmien mukaisesti eilen karvoistaan. Ihan ihmeen hyvin poni jaksoi seisoskella käytävällä reilu pari tuntia. Tosin olin varautunut kutsumalla kaverin viihdyttäjäksi. Hän rapsutteli ja tarjoili välillä muutaman namun. Itse klippauksen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, näki että Leo on tottunut karvojen ajeluun. 

En ole itse klipannut varmaan pariin vuoteen ja sen kyllä alussa huomasi... Aloitin toiselta kyljeltä joka nyt ei ehkä muutenkaan ole helpoin paikka klipata, ja ajeltu karva oli alussa aika epätasaisen näköistä... Asiaa ei auttanut se että klipperissä on hiukan pitkäksi jättävä terä jonka kanssa sai olla tarkkana että tulee siistiä jälkeä. Täytyy varmaan ostaa uusi vähän lyhyemmäksi ajava terä ettei jälki olisi niin raidallista. No, viikko pari niin näyttää jo paremmalta kun karva vähän tasoittuu.

Sinänsä olen klipperiin tyytyväinen. Oster Golden A5 joka mulla on käytössä on oikeasti kai tarkoitettu koirien ajeluun, mutta hyvin se jaksaa parturoida myös ponin ja jopa suomenhevosen turkin. Varmaan useamman satasen maksavat "oikeat" hevosklipperit tekevät hiukan siistimpää jälkeä, mutta mun melko vähäiseen käyttöön tuo satasen laite on ihan kelpo.

Tein Leolle jonkinlaisen mukaellun loimiklippauksen. Eli pyllyn alaosa, kyljet ja kaula paljaaksi, selän ja pepun päälle jäi karvaa. Pään ja jalat jätin klippaamatta ja samoin mahan alla on karva. On helpompaa kun ei tarvitse käyttää loimessa mahaläppää. Uskoisin että tällä karvalla poni pysyy tarpeeksi lämpimänä muttei hikoa treeneissä liikaa.

Siinä se turkki on. Koitin tarjota tallikavereille jouluaskartelumateriaaliksi,

mutta roskikseen meni lopulta :)

Viikon suunnitelmia

Blogikin täytti sitten lähes huomaamatta kolme vuotta. Ensimmäisen kirjoituksen raapustin 17.11.2011. Ei voi muuta sanoa kuin että paljon on sen jälkeen tapahtunut. Olen kyllä tyytyväinen että aloin kirjoittamaan blogia aikoinaan. Olen saanut paljon positiivisia juttuja tätä kautta ja olen onneksi välttynyt oikeastaan kokonaan ikävältä kommentoinnilta. Tämä kirjoitus on muuten näköjään blogin 400. julkaistu teksti.

Kuten usein käy, blogissa julistetut asiat eivät toteudu... Niin kävi meidän perjantain estetunnin. Eipä sitä nyt olekaan. Mutta oikeasti se vain siirtyi, joten hyppytunti opettajan silmien alla on luvassa ensi viikolla. Pääsin onneksi samaan ryhmään toisen kouluratsastajan kanssa, niin voimme rauhassa loikkia miniristikoita ja jättää oikeat esteet niille esteratsastajille. 

Leon klippaus on ollut mielessä jo muutaman viikon. Katsotaan jos saisin viikonloppuna aikaiseksi. Leolla on aika paksu turkki vaikkei se ole samanlainen jääkarhu kuin Goldy oli. En varmaankaan ajele ponia kokonaan, koska se ei ole meidän talli- ja treeniolosuhteissa tarpeen eikä tarkoituksenmukaista. Vaikka ratsastan talvella pääosin maneesissa niin sitä ei ole lämmitetty joten siellä ei ole yhtään sen lämpimämpää kuin ulkonakaan, joskus jopa tuntuu että päinvastoin. Talli meillä pysyy pakkasillakin plussan puolella, mutta ei sielläkään keskitalvella mikään kovin lämmin ole. Riittänee kun on osittain klipattu niin karva ei hikoa kovin märäksi.

Tänään olisi taas tiedossa jonkinlaista koulutreeniä teemalla "pohkeesta eteen ja ohjat jätetään rauhaan" (Sanna kirjoitti samantyyppisestä treenistä hyvin viimeisimmässä blogikirjoituksessaan). Huomenna puomeja, perjantaina taas koulua, viikonloppuna varmaankin vähän maastoilua ja ohjasajoa. Siinä se viikko taas meneekin.