Ei mitään uutta

Otsikkohan sen jo kertoo... Eipä täällä oikein mitään tapahdu. Haava on edelleen sen saman pari senttiä auki. Mietin jo soitanko Hyvinkäälle ja kysyn onko normaalia että kestää näin kauan. Toisaalta haava on erittäin siisti, vaikka tuntuukin nyt sulkeutuvan tyyliin millin sadasosa päivässä. Jossakin lukijakommentissa aiemmin sanottiin että kokemuksia on jopa 8 viikon sulkeutumisajasta ison haavan kohdalla. Leon leikkauksestahan tuli tänään viisi viikkoa.

Sen verran on muuten sittenkin uutta, että uskalsin vihdoin jättää aamukäynnin pois. Lauantaista lähtien olen käynyt tallilla vain kerran päivässä, iltapäivisin, ja ah miten tämä tuntuu lomalta! Lämpöjäkään en ole enää mitannut. Iltapäivälämmöt saattavat olla aamulämpöjä korkeampia tarhauksen, sään ja liikunnan takia, joten en viitsi turhaan pelästyttää itseäni. Haavalle näyttäisi kerran vuorokaudessa-huuhtelu riittävän. Se erittää enää tosi vähän. 

Olen pidentänyt Leon kävelylenkkejä ja jatkan niiden pidentämistä. Tallinpitäjä ehdotti että annan ponin ravata liinassa varovasti (kun valitin että käytös alkaa olla ihan kamalaa), mutta en uskalla ihan vielä. Raipan otin tänään talutukseen mukaan ja lieko johtunut raipan läsnäolosta tai muusta mutta Leon käytös oli hillitympää. Toki muutama loikka täytyi tehdä.

Pieni välikohtaus

Asioita joita ei halua kuulla kesken hektisen kisapäivän kun on vastuussa kilpailujen tulospalvelusta: "Hei sun poni sekos tänään tarhassa ja poukki aivan hulluna!". Näin minulle tuli eilen eräs ihminen huikkaamaan kisakanslian ovelta. Tuntui että sydän pomppii ulos rinnasta. Soitin heti tallityöntekijälle, joka rauhoitteli minua ja sanoi että hän on hakenut ponin sisään heti sen riehumisesta kuultuaan, eikä ulkoisia vammoja näy. Tilanteen kulku ei ole minulle aivan täysin selvä, joten ei siitä sen enempää. Tapahtunut mikä tapahtunut, ei se siitä enää muuksi muutu. Mutta sen kyllä sanon että jos itse näkisin muutama viikko sitten leikatun hevosen sekoilevan sairastarhassa kahdella jalalla niin tulisi kyllä mieleen ilmoittaa tilanteesta jollekin välittömästi, eikä sivuuttaa asiaa olankohautuksella.

Illalla pääsin vihdoin seitsemän aikaan Leon luo, pakokauhun vallassa. Ponin vointi oli normaali, lämpö normaali, haava normaali. Pelko, jännitys ja väsymys laukesivat hysteeriseksi itkuksi. Olin aivan varma että Leolle on tullut joku sisäinen vamma, joista eläinlääkäri varoitteli. Toisaalta oli helpotus nähdä että poni vaikutti aivan normaalilta mutta toisaalta pelkään että vamma on syntynyt eikä se vain näy vielä ulospäin. Tosin luulisi että aika pian näkyisi jos jotain vakavaa olisi sisuskaluissa tapahtunut. En olisi kyllä tarvinnut enää tätä vastoinkäymistä, mutta toivottavasti selvittiin säikähdyksellä.

Tänään Leo on onneksi voinut erittäin hyvin, ja haavassa ei ole moittimista. Viilto on nyt noin 4 cm pitkä, ja onkalo on vielä auki mutta todella paljon kapeampana ja lyhyempänä kuin ennen. Esinahan turvotus on myös tässä parin viime päivän aikana laskenut hyvin. Jalatkaan ei enää juuri turvottele. Jos paraneminen jatkuu normaalisti niin arvioisin että haava on ummessa 1-2 viikon sisällä. Niin ja tänään muuten tuli leikkauksesta 3 viikkoa. Ilman antibioottia Leo on ollut jo 5 päivää.

Kiitos kommenteistanne edelliseen kirjoitukseen. Tilanne on nyt helpottanut, kun sain työsumaa purettua. Tällä viikolla ei ole kuin Leon hoito ja sunnuntain kisat, joten pärjään kyllä. On aikaa päiväunille mun pikkuisten terapeuttien eli kissojeni kanssa :)

Uupunut hevosenomistaja ilmoittautuu

Täällä ollaan, ja tilanne on ihan ok. Hurjaa vuoristorataa mennään. Leon lämpö on tässä muutaman päivän aikana heitellyt välillä 36,9-38,8 ja omat mielialat vaihtelee aika lailla samaan tahtiin. Ponin hoidon lisäksi minua työllistävät seuran kisat ja omat työkuviot, joten alan olla aika poikki. Yöunet ei kauheasti auta jos ne ovat täynnä ponipainajaisia, niinkuin minulla on jo monta yötä ollut.

Juttelin torstaina puhelimessa Hyvinkään eläinlääkärin Minna Mustikan kanssa. Pohdimme Leon kuumeilua, ja ell tuli siihen tulokseen että jos poni on pirteä, syö ja juo, ja haava on siisti niin ei ole syytä kauheaan huoleen vaan lämpö liittynee paranemisprosessiin. Toivotaan näin. Eilen ja tänä aamuna Leon lämmöt olivat 37,1 ja 37,0, mutta illalla oli taas asteen korkeampi. Katsotaan mitkä lukemat tänä iltana saadaan. Kuumemittareitakin minulla on käytössä jo kolme, ei tässä yksi riitä...

Leon juomisen kanssa on ollut taas vähän hankalaa. Greenline-pellavavettä se onneksi juo, ei juuri muuta. Ruoka maistuu tosi hyvin, etenkin vihreää poni söisi kuinka paljon vaan. Käyn siis keräämässä Leolle mahdollisimman paljon vihreää, laitumellehan ponia ei voi päästää. Haava on siisti ja eritys koko ajan vähäisempää. Nyt haavaviilto on enää noin 5 senttiä pitkä, alussa se oli lähemmäs 15 cm. Näkee kyllä että reikä on selvästi sisältä vielä auki joten ei ole tuolla viillon sulkeutumisellakaan mikään kiire. Parempi kun menee kunnolla sisältä kiinni ennenkuin ulkoa. Säären sisäsyrjällä olleet ilmeisesti märkäeritteen aiheuttamat "ruvet" ovat myös aika hyvin lähteneet pois.

Leon jokailtaiset lenkit ovat sujuneet suht hyvin. Välillä saa kyllä hra liimakavion kanssa neuvotella siitä saako kävellessä stoppailla, ja onko talliin pakko mennä, mutta muuten Leo on käyttäytynyt hyvin ja haavanhoito onnistuu ilman suurempaa draamaa. Tarhaus on myös sujunut ok kunhan ponilla on ruokaa. Tänään laitumella pomppineet tallikaverit saivat Leon hermostumaan mutta onneksi olin paikalla nakkaamassa ruohoa nenän eteen ennenkuin poni ehti loikkia kauheasti. Eläinlääkäri sanoi että edelleen repivät sivuttaisliikkeet ovat huono juttu ja voivat aiheuttaa tyrän. Eli ei mitään asiaa isompaan tarhaan ennenkuin haava on täysin parantunut.

Päivä 12

Niin se lämpö sitten tuli ja meni! Aamulämpö 37,7, joten Leo pääsi taas ulos. Kyllä saa olla tarkkana tuon tarhaamisen kanssa ettei poni rikkoisi itseään enempää... Leo ulkoilee siis meidän tallin minisairastarhassa joka on kooltaan vain noin parikymmentä neliötä. Koitan jättää ponille aamupäiväksi (jonka se tarhassa viettää) heinää, ruohoa ja juotavaa jotta keskittyisi niihin eikä koheltamiseen. Mutta eikös Leo vetänyt kauheat kierteet tänään kun tallin shettistä kävelytettiin pihassa, ja nousi niin etu- kuin takapääkin... Vaikea tuota riehumista on estää. Se on kyllä varmaa että isompaan tarhaan ei ole asiaa ennenkuin haava on parantunut. Siellä vetää sellaisen kiitolaukkapukkishown että veri lentää varmasti...

Eilisen verikokeen tulokset tulivat iltapäivällä. Tulehdusarvot ovat palautuneet normaaleiksi! Eli leukosyytit ja fibrinogeeni hienosti viitearvojen sisällä. Punasoluarvoissa on paljonkin sanomista, mutta se johtuu siitä että Leo menetti leikkauksessa niin paljon verta. Arvojen palautuminen ottaa hieman aikaa, mutta esim. rautalisää ei tarvita vaan hyvä peruskivennäinen riittää. Antibiootin syöttö lopetetaan kun Oriprim-purkki on tyhjä, koska tulehdusarvot ovat normaalit. Eli huomenna taitaa mennä viimeiset annokset. Lähetin siis verikokeen tulokset Hyvinkäälle kommentoitavaksi ja edellämainitut asiat olivat eläinlääkärin, tai itse asiassa kahden, vastauksista.

Leo oli tänään taas aika jääräpää, kun oltiin iltalenkillä. Kun en päästänyt ponia vihreälle niin se liimasi taas kavionsa tantereeseen ja eteenpäin käskiessä lähti peruuttamaan... No, sitten peruutettiin rauhallisessa tahdissa ja hetken päästä onnistui eteenpäinkin liikkuminen. Kunnes tuli seuraava jumahdus... Ponit. Niiden kanssa on pakko olla aika paljon huumorintajua!

Päivä 11

Sieltähän se sitten tuli mitä on kaksi viikkoa pelätty. Kuume. Sopivasti eläinlääkäripainajaisia täynnä olleen yön jälkeen suuntasin aamutalliin ja mittasin ensimmäiseksi lämmön, niinkuin aina teen. 39,3, eli pari astetta normaalia aamulämpöä korkeampi. Ensireaktio taisi olla jonkinlainen raivo. Miksi?!!

Soitin kotiutusohjeiden mukaan heti Hyvinkäälle (yli 38,5 lämpöä - soitto klinikalle). Puhelimeen vastannut hoitaja sanoi konsultoivansa eläinlääkäriä ja soittavansa takaisin. Klinikalla ei siis ollut päivystävää paikalla vaan hänet ilmeisesti herätettiin kesken unien, sori vaan... No joka tapauksessa. Tarkistettiin ensin ettei kyseessä ole ähkykohtaus, joka on isojen haavojen yhteydessä käsittääkseni aika yleinen. Leo on pirteä, syö, juo, kakkaa jne. Haava oli erittänyt taas verisempää mutta oli muuten siisti. Klinikalta kehotettiin jatkamaan antibioottia, antamaan tarvittaessa kipulääkettä, ja seuraamaan tilannetta.

Paikallinen ell kävi ottamassa verikokeen. Ihana tuo meidän oma eläinlääkäri, kun hän on niin hyvä hevosten kanssa. Piikkikammoisen Leon verinäyte oli hetkessä otettu rauhallisen puheen ja lakunamujen siivittämänä. Huomenna nähdään miltä tulehdusarvot näyttävät. Vatsaontelonestenäyte olisi tässä kohtaa ollut ihan hyvä, mutta sitä on kotiolosuhteissa vaikea ottaa. Puhuin päivällä Hyvinkään kirurgin Olli Mäkelän kanssa, ja pahin vaihtoehto on vatsaonteloon levinnyt tulehdus. Se ei onneksi ole kovin todennäköistä koska Mäkelän mukaan nämä hevoset kyllä yleensä ovat tosi kipeitä, ja Leo ei vaikuta hirveän kipeältä. Toinen vaihtoehto on että haava nyt vaan jostain tuntemattomasta syystä nostattaa lämpöä ohimenevästi. 

Illalla lämpöä oli 38,4, eli oli laskenut reilusti vaikken kipulääkinnyt tms. Leo onneksi joi tänään tosi hyvin, merisuolalla maustettu Greenline-pellava-vesi teki kauppansa. Kävin taluttamassa Leoa pienen lenkin koska poni ei kuumeen ja surkean ilman takia päässyt tänään ulos. Sisään Leo ei sitten enää suostunut tulemaan! Veti stopin noin 5 metriä ennen ulko-ovea. Jouduttiin kiertämään takaoven kautta. Normaali haavanhoitoproseduuri suoritettiin taas. Haavassa ei näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Huomenna siis taas aamutalliin katsomaan mikä on päivän kunto.

Päivä 5

Pintelöinti ja/tai eilinen taluttelu oli auttanut ja jalan alaosan turvotus oli tänä aamuna vähän laskenut. Iltakäynnillä se oli mielestäni laskenut vielä vähän lisää. Aamulla Leon kävelytys oli aika haasteellista. Poni olisi koko ajan halunnut pinkaista pukkilaukkaan ja heitteli päätään uhmakkaasti... Illalla kentällä oli muita hevosia ja meno oli hieman maltillisempaa.

Aamulla meni viimeinen kipulääkeannos (Finadynea). Antibioottia on vielä kolme annosta jäljellä, mutta tosiaan soitan huomenna Hyvinkäälle ja pyydän että määräisivät puhelinreseptillä lisää. Samalla täytyy kysellä miten haavan paranemisen edistymisen voi huomata. Tuntuu että haava on koko ajan saman näköinen. Tänäänkin se oli ulkopuolelta ihan siisti, tosin sisältä valuu erittäin ällöttäviä vaaleanpunaisia limaisia klönttejä (käsittääkseni tämä on edelleen täysin normaalia). Jalan turvotus on tosiaan laskenut aika kivasti. Vaahdottelin jalan kuitenkin pesu-betadinella kintereestä alaspäin, siltä varalta että siellä on joku piilevä naarmu, ja aion tehdä jatkossakin saman. Lähtee tahmea ja kuivunut haavaeritekin helpommin pois ja Betadine puhdistaa jalan hyvin.

 

Eilen Leo oli vielä polkenut aika paljon heinää yön aikana jalkoihinsa, mutta tänä aamuna karsinassa oli jäljellä vain rippeet. Eli ruoka on maistunut hyvin. Juomisesta Leon kanssa saa muutenkin huolehtia, ja etenkin nyt olen koittanut saada sitä juomaan mahdollisimman paljon. Onneksi koitin uudelleen greenline-pellavavettä kun Anna siitä vinkkasi kommenteissa. Aiemmin ei ole Leolle oikein uponnut, mutta tänään joi niin aamulla kuin illallakin useamman litraa merisuolalla höystettyä tosi löysää velliä.

Reipas ja kiukkuinen

Voimat alkaa olla lopussa tältä päivältä mutta kirjoitan kuitenkin lyhyesti kuulumiset. Muistan sitten myöhemmin mitä minäkin päivänä tapahtui. Kävin siis katsomassa Leoa tänään Hyvinkäällä. Poni oli aika pirteän ja reippaan näköisenä karsinassa (niinhän se aina on), mutta yritti näykkiä minua heti kun avasin oven. Ilmeisesti kipeiden kohtien kopelointi ja piikillä pistely käy sen verran ponin hermoon, että kohdistaa aggressiota minuunkin. Hetken päästä sain jo rapsutella ilman kiukkuilua. Vähän säpsy poni oli, hätkähteli viereisestä karsinasta kuuluvia kolauksia. Vahva lääkityskin tietysti vaikuttaa käytökseen. Ruoka onneksi maistui, ja kuulemma potilaille haetaan tuoretta ruohoakin piristykseksi. Hyvä palvelu! (Kuten näin kalliissa hotellissa kuuluu ollakin...)

Haava näytti minun silmiini isolta ja kamalalta, ja siitä tihkui edelleen verta. Kuulemma se on normaalia, näin sanottiin kun kysyin asiasta. Haavaa osittain peittävä side (varmaankin jonkinlainen paineside?) poistettiin päivällä hetkeksi mutta oli laitettu takaisin haavan vuotamisen takia. Kuumetta Leolla ei ole, se on hyvä juttu. Tämän päivän eläinlääkärin (päivystyspotilaista vastaava ell vaihtuu joka päivä) kanssa keskusteltiin hiukan ennusteesta. Ell ei ollut sitä oikein halukas antamaan. Ikävä tosiasiahan on se että komplikaatioiden mahdollisuus on tässä vaiheessa suuri. Mutta jos kaikki menee hyvin niin Leo toipunee ajan kanssa täysin.

Joka tapauksessa, Leoa aletaan siirtää suonensisäisestä lääkityksestä sulfalle kotiuttamista varten. Mikäli takapakkia ei tule saadaan hakea poika kotiin torstaina. Suoraan sanottuna olen aika kauhuissani kun poni pitää tuoda kotiin turvallisesta klinikkaympäristöstä, mutta ei auta.