Kevennettyä valmentautumista

Pari viime päivää meni taas maneesitreeneissä, tiistaina kentän ruuhkaisuuden ja keskiviikkona kovan myrskytuulen takia. Tiistaina saatiin treenata ihan kahdestaan ja olikin hyvä ratsastus. Hain Leoa vähän pidemmälle kaulalle koska se helposti tarjoaa itseään nyt edestä tiukkaan pakettiin eikä liike takaa kuitenkaan ole ihan sellaista kun haluaisin. Kun annoin ponin venyttää ihan hiukan niin sain ravin tahdikkaammaksi ja paremman poljennon taakse.

Laukassa tehtiin hiukan vastalaukkoja, joita olen edelleen vähän arka ratsastamaan yksin. Yksin = ilman valmentajaa. Ehkäpä niitä taas viikonlopun valkuissa treenaillaan. Ihan hyvin vastalaukat onnistuu, mutta huomaan että olen vähän epävarma selässä.

Keskiviikkona tosiaan myrsky viuhui niin että heikompia pelotti. Leo porskutti onneksi menemään normaaliin fiksuun tyyliinsä. Maneesissa kävi aika ryske mutta tuntui että ratsastuksen aikana pahin tuuli hiukan sentään laantui. Aika paljon tuli tehtyä töitä käynnissä. Koitan hakea käyntiä enemmän "eteenpäin" ja saada askeleen venymään. Maastakäsin Leo kävelee pitkin askelin, tai siis ainakin ulkona, maneesissa saa monesti hoputtaa. Selästä käynti on helposti aika lyhyttä. Ravissa tehtiin vaan jumppaa, avoa, sulkua ja taivutuksia. Laukassa en tehnyt mitään tehtävää, muutaman noston käynnistä ja pari ympyrää. 

Leo on ollut hetken aikaa vähän tukkoinen raviin siirtyessä, pärskinyt kovasti ja välillä yskäissyt kerran tai kaksi. Pyysin eilen eläinlääkärin kuuntelemaan keuhkot. Hengitysäänessä oli kuin olikin kuiva tukkoinen muutos, joten aloitettiin limaa irroittava lääkitys. Kuumetta Leolla ei ole ollut, mittaan joka päivä lämmön. Liikutus on nyt viikon verran hieman kevyempää, joten päädyin luovuttamaan lauantain valmennukseni tallikaverille ja menen vain perjantaina kevyemmän kaavan mukaan. 

(vinossa) kuvassa ekaa kertaa ulkokentällä tänä keväänä

Vauvaponi

Eilen töiden jälkeen tallille mennessä Leo tarkasteli pää oviluukusta ulkona tallikäytävän toimintaa. Silmistä kyllä näki että vähän on ollut rankka päivä. Sellaiset kuumeisen pikkulapsen silmät... Voi pientä ponia.

Lämpöä oli onneksi enää 37,9. Ponilla oli mennyt päivä yksin sisällä hyvin, ei ollut huudellut eikä kolistellut. Aamulla ei tietty jaksanutkaan kun oli niin kova kuume. Mutta mikäpä siinä ollessa kun olo oli kohentunut kipulääkkeen ansiosta, heinää oli ollut koko ajan edessä, lämmintä melassivettä oli tarjoiltu ja hikoilusta kastuneet loimet vaihdettu kuiviin. Kiitos ihanan tallinpitäjän joka huolehti Leosta karsinoiden siivoamisen lomassa.

Annoin toisen pussin Finadynea ja laitoin takasiin lämpöpintelit yöksi. Aika paljon oli nestettä kertynyt päivän seisomisesta. Pinteleitä kääriessäni ja lämpöä mittaillessani alkoi tuntua niin kovin tutulta. Dejavu. Ihankuin olisin hoitanut sairasta ponia ennenkin...

Tänä aamuna lämpö oli 37,6, eli normaali. Tai Leon normaali on kyllä 37,1-37,3 (tämän kertoo monta kuukautta jatkuneet mittaukseni kolmella eri mittarilla...) mutta ei tuo siitä kaukana ole. Muistelen keväällä kirjoittaneeni että Leon normaalilämpö on lähellä 38 astetta, mutta näinhän ei ole. Silloin kun mittailin lämpöä säännöllisesti niin paise jo nostatti lämpöä.

Viestittelin eläinlääkärin kanssa ja kerroin että poni voi paremmin. Tuli lupa laittaa Leo iltapäiväksi ulos kun lämpötila nousee ja on luvattu aurinkoa. Pitää nyt vaan tarkasti huolehtia ettei Leo kastu, vilustu tai saa vetoa. Hikoilla ja hengästyäkään se ei tietysti saa, toivottavasti poni itsekin muistaa tämän... Toivon että tämä oli nyt tässä eikä kuume nouse uudelleen. Aion pitää Leon joka tapauksessa viikon ajan tarhalevossa eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan, ettei tule mitään lisäongelmia.    

Kyllästyttää

Saisi haava nyt vihdoin mennä jo umpeen. Aamulla tallille ajaessa tein mielessäni pientä tilastoa. Tänään on 26. aamu. Kahtena aamuna olen saanut nukkua ilman herätyskelloa. Muina aamuina kello on soittanut viimeistään klo 6.30, joinakin aamuina jo aiemmin. Kesäloma, hah! Ei tarvitse mitään päivää pitempiä reissujakaan miettiä koska tallilla täytyy olla joka aamu ja ilta.

Olen siis tietysti suunnattoman iloinen siitä että Leo tuntuu toipuvan, ja tiedostan että asiat voisivat olla todella paljon huonommin ja hoito paljon raskaampaa. Mutta silti kyllä odotan niin paljon sitä päivää kun saan todeta että haava on kiinni ja voin lopettaa aamutallissa käymisen. Tai no, tallinpitäjät on jo vitsaillut että enhän mä osaa enää jäädä aamuisin kotiin... 

Toisaalta kesäaamut tallilla on kyllä ihania. Leon hoitamisen jälkeen istuskelen usein tallin terassilla, juon aamukahvia ja tarkkailen hevosia. Hevosista ja niiden käytöksestä oppii valtavasti kun niitä vaan katselee aamu aamun jälkeen. Eihän ne siellä tarhoissa periaatteessa mitään tee, möllöttävät vaan, mutta silti sieltä erottuu jokaisen hevosen omat jutut ja tavat. Suosittelen kyllä kaikille täyshoitotallilaisille että käyvät joskus (vaikka sitten näin kesälomalla) ihan vaan seuraamassa oman hevosen tarhailua.

Leon vointi on ollut tasainen, paitsi eilen oli pientä turvotusta nivusissa jota tietysti pelästyin. Tänään se oli kyllä laskenut. Lämpöjä mittaan edelleen aamuisin, normaalissa on pysynyt (eli yleensä 37,3). Leon normaalilämpö ei siis ole lähellä 38 astetta kuten alkukesästä luulin (kun sain mittauksissa koko ajan tällaisia lukemia), vaan ponin elimistö kehitteli jo silloin tulehdusta. Haava on muutaman sentin auki, erittää enää tosi vähän. Leo on alkanut piehtaroida enemmän ja eilen haavassa näkyi turvetta joka ei lähtenyt huuhtelemalla pois. Pyyhin lian pois tosi varovasti pumpulipuikolla. Viime viikolla sanoin että haava sulkeutuu viikon sisään, mutta koska se ei ole vielä sulkeutunut niin nyt taidan sanoa saman. Eli jospa ensi viikolla olisi ummessa. Onneksi nämä helteet tulivat vasta nyt! 

Pieni välikohtaus

Asioita joita ei halua kuulla kesken hektisen kisapäivän kun on vastuussa kilpailujen tulospalvelusta: "Hei sun poni sekos tänään tarhassa ja poukki aivan hulluna!". Näin minulle tuli eilen eräs ihminen huikkaamaan kisakanslian ovelta. Tuntui että sydän pomppii ulos rinnasta. Soitin heti tallityöntekijälle, joka rauhoitteli minua ja sanoi että hän on hakenut ponin sisään heti sen riehumisesta kuultuaan, eikä ulkoisia vammoja näy. Tilanteen kulku ei ole minulle aivan täysin selvä, joten ei siitä sen enempää. Tapahtunut mikä tapahtunut, ei se siitä enää muuksi muutu. Mutta sen kyllä sanon että jos itse näkisin muutama viikko sitten leikatun hevosen sekoilevan sairastarhassa kahdella jalalla niin tulisi kyllä mieleen ilmoittaa tilanteesta jollekin välittömästi, eikä sivuuttaa asiaa olankohautuksella.

Illalla pääsin vihdoin seitsemän aikaan Leon luo, pakokauhun vallassa. Ponin vointi oli normaali, lämpö normaali, haava normaali. Pelko, jännitys ja väsymys laukesivat hysteeriseksi itkuksi. Olin aivan varma että Leolle on tullut joku sisäinen vamma, joista eläinlääkäri varoitteli. Toisaalta oli helpotus nähdä että poni vaikutti aivan normaalilta mutta toisaalta pelkään että vamma on syntynyt eikä se vain näy vielä ulospäin. Tosin luulisi että aika pian näkyisi jos jotain vakavaa olisi sisuskaluissa tapahtunut. En olisi kyllä tarvinnut enää tätä vastoinkäymistä, mutta toivottavasti selvittiin säikähdyksellä.

Tänään Leo on onneksi voinut erittäin hyvin, ja haavassa ei ole moittimista. Viilto on nyt noin 4 cm pitkä, ja onkalo on vielä auki mutta todella paljon kapeampana ja lyhyempänä kuin ennen. Esinahan turvotus on myös tässä parin viime päivän aikana laskenut hyvin. Jalatkaan ei enää juuri turvottele. Jos paraneminen jatkuu normaalisti niin arvioisin että haava on ummessa 1-2 viikon sisällä. Niin ja tänään muuten tuli leikkauksesta 3 viikkoa. Ilman antibioottia Leo on ollut jo 5 päivää.

Kiitos kommenteistanne edelliseen kirjoitukseen. Tilanne on nyt helpottanut, kun sain työsumaa purettua. Tällä viikolla ei ole kuin Leon hoito ja sunnuntain kisat, joten pärjään kyllä. On aikaa päiväunille mun pikkuisten terapeuttien eli kissojeni kanssa :)

Uupunut hevosenomistaja ilmoittautuu

Täällä ollaan, ja tilanne on ihan ok. Hurjaa vuoristorataa mennään. Leon lämpö on tässä muutaman päivän aikana heitellyt välillä 36,9-38,8 ja omat mielialat vaihtelee aika lailla samaan tahtiin. Ponin hoidon lisäksi minua työllistävät seuran kisat ja omat työkuviot, joten alan olla aika poikki. Yöunet ei kauheasti auta jos ne ovat täynnä ponipainajaisia, niinkuin minulla on jo monta yötä ollut.

Juttelin torstaina puhelimessa Hyvinkään eläinlääkärin Minna Mustikan kanssa. Pohdimme Leon kuumeilua, ja ell tuli siihen tulokseen että jos poni on pirteä, syö ja juo, ja haava on siisti niin ei ole syytä kauheaan huoleen vaan lämpö liittynee paranemisprosessiin. Toivotaan näin. Eilen ja tänä aamuna Leon lämmöt olivat 37,1 ja 37,0, mutta illalla oli taas asteen korkeampi. Katsotaan mitkä lukemat tänä iltana saadaan. Kuumemittareitakin minulla on käytössä jo kolme, ei tässä yksi riitä...

Leon juomisen kanssa on ollut taas vähän hankalaa. Greenline-pellavavettä se onneksi juo, ei juuri muuta. Ruoka maistuu tosi hyvin, etenkin vihreää poni söisi kuinka paljon vaan. Käyn siis keräämässä Leolle mahdollisimman paljon vihreää, laitumellehan ponia ei voi päästää. Haava on siisti ja eritys koko ajan vähäisempää. Nyt haavaviilto on enää noin 5 senttiä pitkä, alussa se oli lähemmäs 15 cm. Näkee kyllä että reikä on selvästi sisältä vielä auki joten ei ole tuolla viillon sulkeutumisellakaan mikään kiire. Parempi kun menee kunnolla sisältä kiinni ennenkuin ulkoa. Säären sisäsyrjällä olleet ilmeisesti märkäeritteen aiheuttamat "ruvet" ovat myös aika hyvin lähteneet pois.

Leon jokailtaiset lenkit ovat sujuneet suht hyvin. Välillä saa kyllä hra liimakavion kanssa neuvotella siitä saako kävellessä stoppailla, ja onko talliin pakko mennä, mutta muuten Leo on käyttäytynyt hyvin ja haavanhoito onnistuu ilman suurempaa draamaa. Tarhaus on myös sujunut ok kunhan ponilla on ruokaa. Tänään laitumella pomppineet tallikaverit saivat Leon hermostumaan mutta onneksi olin paikalla nakkaamassa ruohoa nenän eteen ennenkuin poni ehti loikkia kauheasti. Eläinlääkäri sanoi että edelleen repivät sivuttaisliikkeet ovat huono juttu ja voivat aiheuttaa tyrän. Eli ei mitään asiaa isompaan tarhaan ennenkuin haava on täysin parantunut.