Pikapäivitys

Ilmoittelen vaan että täällä ollaan ja kaikki hyvin! Leo on kävellyt vaihtelevasti selästä- ja maastakäsin kentällä, pellolla, maneesissa ja talliteitä pitkin. Tavoitteena liikutuksessa ollut vain ja ainoastaan ell:n toivoma rento reipas käynti. Kentällä on tehty myös ihan pikkuisen töitä, keskittyen jalalla ratsastamiseen käden sijaan.

Leo on ollut pirteä ja energinen ja sen jalat ovat todella siistit ja kuivat. Aina poni ei muista että sen kuuluisi nyt vain kävellä. Joku päivä oli taas vetänyt pienet tarhajumpat ennenkuin tallikaveri oli ehtinyt väliin. Onneksi jalat eivät ainakaan näkyvästi ottaneet tästä itseensä. Vaikea on ponia estää liikkumastakaan. Sairastarhaa harkitsin, mutta jätin Leon kuitenkin omaan tarhaan tuttujen ja rauhallisten tammakaverien viereen. Leo kun hyppii sairastarhassakin jos on pomppufiilis, ja minitarhassa riski loukata aitoihin on suurempi kuin omassa.

Viikonloppuna on tarkoitus ottaa vähän ravia ja laukkaa. Jos kaikki näyttää hyvältä niin parin viikon päästä ollaan taas normitreeneissä. Tämän kuun valmennukset meiltä jää väliin koska ne on nyt tulevana viikonloppuna. Ajattelin kuitenkin parkkeerata kentän laidalle aurinkoa ottamaan ja muiden valmennuksista oppimaan. Viikonloppuna on myös suunnitelmissa suuri kevätsiivous. Leo pääsee vaahtokylpyyn ja varustekaapissa tehdään inventaario. Toppaloimet uskaltanee jo pestä ja laittaa varastoon talvea odottamaan.  

Pieni välikohtaus

Asioita joita ei halua kuulla kesken hektisen kisapäivän kun on vastuussa kilpailujen tulospalvelusta: "Hei sun poni sekos tänään tarhassa ja poukki aivan hulluna!". Näin minulle tuli eilen eräs ihminen huikkaamaan kisakanslian ovelta. Tuntui että sydän pomppii ulos rinnasta. Soitin heti tallityöntekijälle, joka rauhoitteli minua ja sanoi että hän on hakenut ponin sisään heti sen riehumisesta kuultuaan, eikä ulkoisia vammoja näy. Tilanteen kulku ei ole minulle aivan täysin selvä, joten ei siitä sen enempää. Tapahtunut mikä tapahtunut, ei se siitä enää muuksi muutu. Mutta sen kyllä sanon että jos itse näkisin muutama viikko sitten leikatun hevosen sekoilevan sairastarhassa kahdella jalalla niin tulisi kyllä mieleen ilmoittaa tilanteesta jollekin välittömästi, eikä sivuuttaa asiaa olankohautuksella.

Illalla pääsin vihdoin seitsemän aikaan Leon luo, pakokauhun vallassa. Ponin vointi oli normaali, lämpö normaali, haava normaali. Pelko, jännitys ja väsymys laukesivat hysteeriseksi itkuksi. Olin aivan varma että Leolle on tullut joku sisäinen vamma, joista eläinlääkäri varoitteli. Toisaalta oli helpotus nähdä että poni vaikutti aivan normaalilta mutta toisaalta pelkään että vamma on syntynyt eikä se vain näy vielä ulospäin. Tosin luulisi että aika pian näkyisi jos jotain vakavaa olisi sisuskaluissa tapahtunut. En olisi kyllä tarvinnut enää tätä vastoinkäymistä, mutta toivottavasti selvittiin säikähdyksellä.

Tänään Leo on onneksi voinut erittäin hyvin, ja haavassa ei ole moittimista. Viilto on nyt noin 4 cm pitkä, ja onkalo on vielä auki mutta todella paljon kapeampana ja lyhyempänä kuin ennen. Esinahan turvotus on myös tässä parin viime päivän aikana laskenut hyvin. Jalatkaan ei enää juuri turvottele. Jos paraneminen jatkuu normaalisti niin arvioisin että haava on ummessa 1-2 viikon sisällä. Niin ja tänään muuten tuli leikkauksesta 3 viikkoa. Ilman antibioottia Leo on ollut jo 5 päivää.

Kiitos kommenteistanne edelliseen kirjoitukseen. Tilanne on nyt helpottanut, kun sain työsumaa purettua. Tällä viikolla ei ole kuin Leon hoito ja sunnuntain kisat, joten pärjään kyllä. On aikaa päiväunille mun pikkuisten terapeuttien eli kissojeni kanssa :)

Uupunut hevosenomistaja ilmoittautuu

Täällä ollaan, ja tilanne on ihan ok. Hurjaa vuoristorataa mennään. Leon lämpö on tässä muutaman päivän aikana heitellyt välillä 36,9-38,8 ja omat mielialat vaihtelee aika lailla samaan tahtiin. Ponin hoidon lisäksi minua työllistävät seuran kisat ja omat työkuviot, joten alan olla aika poikki. Yöunet ei kauheasti auta jos ne ovat täynnä ponipainajaisia, niinkuin minulla on jo monta yötä ollut.

Juttelin torstaina puhelimessa Hyvinkään eläinlääkärin Minna Mustikan kanssa. Pohdimme Leon kuumeilua, ja ell tuli siihen tulokseen että jos poni on pirteä, syö ja juo, ja haava on siisti niin ei ole syytä kauheaan huoleen vaan lämpö liittynee paranemisprosessiin. Toivotaan näin. Eilen ja tänä aamuna Leon lämmöt olivat 37,1 ja 37,0, mutta illalla oli taas asteen korkeampi. Katsotaan mitkä lukemat tänä iltana saadaan. Kuumemittareitakin minulla on käytössä jo kolme, ei tässä yksi riitä...

Leon juomisen kanssa on ollut taas vähän hankalaa. Greenline-pellavavettä se onneksi juo, ei juuri muuta. Ruoka maistuu tosi hyvin, etenkin vihreää poni söisi kuinka paljon vaan. Käyn siis keräämässä Leolle mahdollisimman paljon vihreää, laitumellehan ponia ei voi päästää. Haava on siisti ja eritys koko ajan vähäisempää. Nyt haavaviilto on enää noin 5 senttiä pitkä, alussa se oli lähemmäs 15 cm. Näkee kyllä että reikä on selvästi sisältä vielä auki joten ei ole tuolla viillon sulkeutumisellakaan mikään kiire. Parempi kun menee kunnolla sisältä kiinni ennenkuin ulkoa. Säären sisäsyrjällä olleet ilmeisesti märkäeritteen aiheuttamat "ruvet" ovat myös aika hyvin lähteneet pois.

Leon jokailtaiset lenkit ovat sujuneet suht hyvin. Välillä saa kyllä hra liimakavion kanssa neuvotella siitä saako kävellessä stoppailla, ja onko talliin pakko mennä, mutta muuten Leo on käyttäytynyt hyvin ja haavanhoito onnistuu ilman suurempaa draamaa. Tarhaus on myös sujunut ok kunhan ponilla on ruokaa. Tänään laitumella pomppineet tallikaverit saivat Leon hermostumaan mutta onneksi olin paikalla nakkaamassa ruohoa nenän eteen ennenkuin poni ehti loikkia kauheasti. Eläinlääkäri sanoi että edelleen repivät sivuttaisliikkeet ovat huono juttu ja voivat aiheuttaa tyrän. Eli ei mitään asiaa isompaan tarhaan ennenkuin haava on täysin parantunut.

Päivä 12

Niin se lämpö sitten tuli ja meni! Aamulämpö 37,7, joten Leo pääsi taas ulos. Kyllä saa olla tarkkana tuon tarhaamisen kanssa ettei poni rikkoisi itseään enempää... Leo ulkoilee siis meidän tallin minisairastarhassa joka on kooltaan vain noin parikymmentä neliötä. Koitan jättää ponille aamupäiväksi (jonka se tarhassa viettää) heinää, ruohoa ja juotavaa jotta keskittyisi niihin eikä koheltamiseen. Mutta eikös Leo vetänyt kauheat kierteet tänään kun tallin shettistä kävelytettiin pihassa, ja nousi niin etu- kuin takapääkin... Vaikea tuota riehumista on estää. Se on kyllä varmaa että isompaan tarhaan ei ole asiaa ennenkuin haava on parantunut. Siellä vetää sellaisen kiitolaukkapukkishown että veri lentää varmasti...

Eilisen verikokeen tulokset tulivat iltapäivällä. Tulehdusarvot ovat palautuneet normaaleiksi! Eli leukosyytit ja fibrinogeeni hienosti viitearvojen sisällä. Punasoluarvoissa on paljonkin sanomista, mutta se johtuu siitä että Leo menetti leikkauksessa niin paljon verta. Arvojen palautuminen ottaa hieman aikaa, mutta esim. rautalisää ei tarvita vaan hyvä peruskivennäinen riittää. Antibiootin syöttö lopetetaan kun Oriprim-purkki on tyhjä, koska tulehdusarvot ovat normaalit. Eli huomenna taitaa mennä viimeiset annokset. Lähetin siis verikokeen tulokset Hyvinkäälle kommentoitavaksi ja edellämainitut asiat olivat eläinlääkärin, tai itse asiassa kahden, vastauksista.

Leo oli tänään taas aika jääräpää, kun oltiin iltalenkillä. Kun en päästänyt ponia vihreälle niin se liimasi taas kavionsa tantereeseen ja eteenpäin käskiessä lähti peruuttamaan... No, sitten peruutettiin rauhallisessa tahdissa ja hetken päästä onnistui eteenpäinkin liikkuminen. Kunnes tuli seuraava jumahdus... Ponit. Niiden kanssa on pakko olla aika paljon huumorintajua!

Päivä kaksi

Joku saattaa ihmetellä eikö minulla ole tällaisina aikoina muuta tekemistä kun päivittää blogia joka päivä. Syitä miksi päivitän näin ahkeraan on monta. Tärkein on tietysti se että haluan pitää tarkkaa päiväkirjaa Leon voinnista. Tiedot voivat olla jossain vaiheessa tarpeen. Toisekseen toivon että näistä kirjoituksista voi ehkä olla apua jollekulle samantyyppisessä tilanteessa olevalle. Kolmanneksi, vaikka tiedän ettei murehtiminen auta ja olen mielestäni onnistunut pysymään tässä tilanteessa kasassa kiitettävän hyvin, niin tottakai tämä on raskasta. En halua kuormittaa läheisiäni koko ajan joten vuodatan tänne blogiin. Te lukijat kun pystytte valitsemaan haluatteko lukea vai ei. Läheiseni joutuvat kuuntelemaan, halusivat tai ei. 

Olen päättänyt toistaiseksi käydä tallilla kaksi kertaa päivässä ja hoitaa Leon lääkitykset yms. itse. Näin voin tarkkailla ponia tehokkaasti ja huomaan mahdolliset muutokset nopeasti. Lyhyt, noin kymmenen minuutin tallimatka on tässä tilanteessa aika loistava juttu! Myös meneillään oleva kesäloma ei voisi olla paremmassa kohdassa, vaikken toivonutkaan viettäväni sitä näin. Eli aamulla ennen seitsemää aamutalliin, lämmön mittaus, lääkkeet ja haavan suihkutus & Leo ulos sairastarhaan. Tallityöntekijä ottaa ponin sisään puolenpäivän jälkeen. Illalla käyn taas toistamassa aamun hoitotoimet, harjaamassa ja keräämässä ponille vihreää.

Haava oli erittänyt märkää tänään ehkä vähän enemmän kuin eilen, ja ja hiukan punaisempaa eli verisempää. Leoa kutittaa ja se koittaa osua hampaillaan jalkoväliin. Ehkä se on vähän onnistunutkin. Ei sieltä siis verta missään nimessä tule, ja haava-alue näyttää mielestäni siistiltä. Soitin Hyvinkäälle ja jätin eläinlääkärille soittopyynnön, koska haluan varmistaa muutamia asioita haavan hoitamisesta. Ettei jää paraneminen ainakaan siitä kiinni että teen jotain väärin. Lämmöt olivat normaalit ja kaulassa olevat kanyylin jäljet ennallaan (hiukan pullottavat, niinkuin ovat olleet koko ajan kanyylin poiston jälkeen). Leo on pirteä ja reipas kuten eilenkin. Poni syö hyvin mutta juo taas huonosti. Melassivesi upposi eilen muttei tänään. Onneksi muistin Sannan vinkin eli leseveden. Sitä Leo joi sentään muutaman litran.