Jalalla

Piikityksen jälkeisellä kevyemmällä jaksolla oli hyvää aikaa ajatella omaa ratsastusta ja istuntaa kun ei tehty ensin muuta kuin käveltiin. Keskityin taas ikuisuusaiheeseen, eli ratsastamaan enemmän jalalla. Oikeastaan se oli aika helppoa, koska ellin ohjeiden mukaan ponin tuli kulkea rennosti hieman pidemmässä muodossa, ja eipä sen saavuttamiseen ole ohjien vatkaamisesta mitään apua. Nyt kun aletaan taas treenata kunnolla koitan pitää samat asiat mielessä. Jalalla ja istunnalla ratsastetaan, ei pelkällä ohjalla. Pohkeeni saisivat kyllä olla vielä nopeammat ja "kevyemmät".

Eilen Leo lähti vapaapäivän jäljiltä mukavan innokkaana ja motivoituneena töihin. Poni oli levännyt tarhassa hyvin, kuten tallikaverin lähettämästä kuvasta näkyy;

Maneesissa oli ihanan rauhallista ja tunsin että pystyin keskittymään ratsastukseen täysillä. Koska Leo liikkui hyvin omin jaloin, pystyin jatkuvan eteenratsastuksen sijaan ajattelemaan taas istuntaani. Kyynärkulma on pahimmista ajoista parantunut huomattavasti, ja tuntuma alkaa olla aika hyvä ja käsi vakaa mutta joustava. Sekä ravissa että laukassa ajattelin pohjetta kiinni, muttei puristamaan, ja reittä ja polvea irti. Harjoitusravissa (jota en ole hetkeen juurikaan mennyt) olen saanut ison avun istumiseen valmentajan kehottaessa työntämään lantiota hieman eteen, ja pitämään katseen menosuunnassa ponin korvien sijaan.

Tein paljon väistöjä, niinkuin minulla on tapana. Laukannostot pyrin valmistelemaan kunnolla roiskaisun sijaan. Niistä tulikin aika hyviä. Nyt on korkea aika alkaa vähän ryhdistäytymään treenin suhteen että saadaan esitettyä viikonloppuna valmentajalle sellaista menoa ettei tarvitse hävetä.

Vaikka kesä on alkamassa ja ulkokenttä täydessä käytössä, niin teen mieluiten kunnon treenit maneesissa. Huomaan että pystyn itse keskittymään paremmin. Tosin maneesissa Leo kyttää takaovea, kentällä tällaista ei tapahdu, mutta eipä tuo niin iso juttu ole ja unohtuu aina treenin myötä. Maneesissa Leo liikkuu huomattavasti paremmin ja innokkaammin kuin kentällä. On alkanut tuntua ettei poni oikein tykkää kentän pohjasta, joka on kyllä minunkin makuuni hieman kova. No, kai sitä saa kesälläkin maneesissa ratsastaa jos haluaa... Onpa vähemmän itikoita eikä pala auringossa...

Paremman tuntuman metsästys

Viikonlopun valmennuksista on niin paljon asiaa että jaan tekstin kahteen osaan. Eli tässä tulee perjantai. Leolla oli ennen valmennuksia ohjelmassa kävelyä ja ohjasajotreeniä, ja niiden välissä pari koulutreeniä. Ekasta koulutreenistä ei ole mainittavaa. Jälkimmäinen meni ihan ok mutta oltiin kaukana meidän parhaista treeneistä. Olen ollut vähän harmissani kun yritän parhaani mukaan korjata omia virheitäni ja tehdä kaikki olosuhteet hevoselle optimaaliseksi eikä silti suju. Onneksi on loistava valmentaja, jota tässä vaiheessa todellakin tarvittiin! 

Perjantaina Leo yllätti minut toimimalla tosi hyvin. Verkassa oli hiukan nahkeaa mutta ei yhtään niin hankalaa kun on ollut. Ilmeisesti se on valmentajan ääni joka saa Leon ryhdistäytymään... Hiukan pöllöilyä kyllä esiintyi, hassuja pukintapaisia sivupotkuja kun vaadittiin lisää liikettä ja parempaa muotoa. Toisaalta on kuitenkin parempi että ponilla on energiaa, kuin että se ei liiku kunnolla eteen. Haettiin harjoitusraviin keskiravin tuntua ja aika superhienoa liikettä saatiinkin irti!

Taas työskenneltiin tuntuman kanssa, joka on ollut mulla "työn alla" koko syksyn. Nyt tuntui että tajusin taas jotain uutta. Pidin sitkeästi kyynärkulman ja pyrin että kädet joustaa liikkeen mukana sen sijaan että myötään heittämällä ohjan pois. Hetkittäin tunsin että mulla oli se hyvä joustava käsi jota tavoittelen. Kun olen opetellut ratsastamaan Leoa jalalla ja jättämään ohjien nypläyksen pois (sinänsä hyvä idea), niin olen samalla heittänyt ohjat löysälle ja tuntuman pois. Nyt sain ponin ihan oikeasti ohjan ja pohkeen väliin kun pidin joustavan tuntuman ja ratsastin jalalla eteen. 

Ilahduttavaa että Leon moottori on taas löytynyt. Eilen sunnuntaina palauttelin valmennusten jäljiltä keventelemällä ja reippaalla laukalla, enkä joutunut koko ajan pyytämään eteen. Poni on ollut viikon psyllium-kuurilla, ja hanskatestin perusteella hiekkaa tulee jonkun verran ulos. En usko että hiekkaa on ollut mitään valtavia määriä, mutta mahdollisesti sen verran että se on ärsyttänyt herkkää ponia ja vaikuttanut liikkumiseen. 

Leijailua harjoitusravipilvessä

Olen joskus vähän hidas oppimaan asioita. Kestää hetken (ja joskus pidemmänkin aikaa) että osaset loksahtavat kohdalleen ja tajuan miten joku juttu kuuluu tehdä. Kun sitten opin vihdoin jotain niin onneksi taito tuntuu myös säilyvän.

Harjoitusravissa istumisen kanssa olen tahinut koko sen lähes kaksi vuotta kun Goldy on ollut minulla. Edistymistä on tapahtunut jonkun verran, mutta mitään läpimurtoa ei ole tehty, vaan ravi on ollut enemmän tai vähemmän jäykkää pomputusta.

Jo viime viikon valmennuksessa puututtiin käsiini, jotka sojottivat turhan suorina. Opettelin pitämään kyynärpäitä vähän enemmän koukussa, ja rentouttamaan kädet ja ylävartalon. Tätä kautta sain eilisellä tunnilla jalatkin rentoutettua. Ja yhtäkkiä se sitten tapahtui! Yhtäkkiä osasin istua ravissa oikein ja jäykkä pompotus muuttui joustavaksi liikkeeksi. Käsittämätöntä.

Voi miten mahtava tunne minulla oli, ja on vieläkin! Olen edelleen ihan taivaissa, ja valmentajaltakin tuli kehuja. Nyt taas muistan miksi harrastan ratsastusta; näiden upeiden onnistumisten takia, joiden avulla jaksaa taas treenata eteenpäin.

 

Goldy maneesilla sunnuntaina (pahoittelen huonoa kuvanlaatua)