Simppeli sunnuntai

Sunnuntaina ajelin moikkaamaan Liisaa ja Simppaa. Hauska tuo Simppa-poika, on niin mun Goldyni näköinen etenkin naamastaan ja tietysti väriltään! Isompi Simppa kyllä on, Goldy oli 145 cm korkea ja Simppa lähes 10 senttiä korkeampi, eli minun mittapuullani lähes iso... Tai oikeastaan juuri sopivan kokoinen pieni hevonen. 

Haettiin ensimmäiseksi Simppa tarhasta, jossa se natusteli päiväheiniään. Kiltisti ruuna lähti mukaan ja kiltisti se oli muutenkin koko ajan. Erittäin fiksu tapaus etenkin noin nuoreksi hevoseksi. 

Menimme maneesiin ja Liisa ratsasti ensin. Simpalla oli vähän virtaa, mutta silti se käyttäytyi ihan järkevästi. Askellajit tekivät maastakäsin vaikutuksen, hyvä käynti, hieno tahdikas ja rauhallinen ravi ja etenevä laukka. Eikä Simppa ollut lainkaan niin raaka kun Liisan puheista olin ajatellut. 

Sitten oli minun vuoroni mennä selkään. Ensimmäinen vartti oli kyllä aika kauhea :) Simppa-parka näytti varmaan hirven ja kamelin sekoitukselta, kun yritin saada tuntumaa miten ratsastaa vierasta hevosta. Minua jännitti hiukan ja tuntui etten saanut Simppaa lainkaan kuulolle. Hetken jo ajattelin että tulen alas selästä, kun tuntui että hommasta tule mitään! Sain kuitenkin ideasta kiinni Liisan neuvojen avulla, ja pian pääsin fiilistelemään kuinka kiva Simppa on. 

Näytänpä pieneltä Simpan selässä :)

Leon kanssa olen varsinkin viime aikoina hakenut aika voimakkaan tuntuman ulko-ohjalle, mutta Simpan kanssa tuntuman piti olla paljon kevyempi ja sisäkäden elävä. Tuli siinä ratsastaessa kyllä mieleen että Leonkin kanssa saisin pitää sen sisäkäden elävämpänä. Simppa antoi vetävästä kädestä palautteen heti, mikä oikeastaan helpotti ratsastusta kun tajusin korjata virheeni samantien. Simppa lähti myös helposti vähän kiemurtelemaan, joten yritin ratsastaa sitä ohjan ja pohkeen väliin. Hetkittäin onnistui, hetkittäin ei... Mutta ai että miten kiva hevonen! Askellajit todellakin miellyttivät selässäkin. Uskomatonta miten helppoa ravissa ja laukassa oli istua, mielettömän tasaiset askeleet. Ja venyttipä Simppa hienosti kun tehtiin ravissa lävistäjällä muutama pieni lisäys! 

Lopuksi menimme vielä kävelemään pienen lenkin lähimaastossa. Simppa oli hassu, kun se vähän pörisi ja kuikuili ympärilleen. Kuitenkaan se ei tehnyt mitään tuhmuuksia ja kuunteli hyvin ratsastajaa. Meillä oli kyllä hauska päivä yhdessä! Kunnon bloggarien tapaan tietysti myös kuvasimme toistemme ratsastusta. Lisää minun ja Simpan kuvia löytyy Liisan blogista. Ja jatkoa blogitreffeille seuraa varmasti!

Paremman tuntuman metsästys

Viikonlopun valmennuksista on niin paljon asiaa että jaan tekstin kahteen osaan. Eli tässä tulee perjantai. Leolla oli ennen valmennuksia ohjelmassa kävelyä ja ohjasajotreeniä, ja niiden välissä pari koulutreeniä. Ekasta koulutreenistä ei ole mainittavaa. Jälkimmäinen meni ihan ok mutta oltiin kaukana meidän parhaista treeneistä. Olen ollut vähän harmissani kun yritän parhaani mukaan korjata omia virheitäni ja tehdä kaikki olosuhteet hevoselle optimaaliseksi eikä silti suju. Onneksi on loistava valmentaja, jota tässä vaiheessa todellakin tarvittiin! 

Perjantaina Leo yllätti minut toimimalla tosi hyvin. Verkassa oli hiukan nahkeaa mutta ei yhtään niin hankalaa kun on ollut. Ilmeisesti se on valmentajan ääni joka saa Leon ryhdistäytymään... Hiukan pöllöilyä kyllä esiintyi, hassuja pukintapaisia sivupotkuja kun vaadittiin lisää liikettä ja parempaa muotoa. Toisaalta on kuitenkin parempi että ponilla on energiaa, kuin että se ei liiku kunnolla eteen. Haettiin harjoitusraviin keskiravin tuntua ja aika superhienoa liikettä saatiinkin irti!

Taas työskenneltiin tuntuman kanssa, joka on ollut mulla "työn alla" koko syksyn. Nyt tuntui että tajusin taas jotain uutta. Pidin sitkeästi kyynärkulman ja pyrin että kädet joustaa liikkeen mukana sen sijaan että myötään heittämällä ohjan pois. Hetkittäin tunsin että mulla oli se hyvä joustava käsi jota tavoittelen. Kun olen opetellut ratsastamaan Leoa jalalla ja jättämään ohjien nypläyksen pois (sinänsä hyvä idea), niin olen samalla heittänyt ohjat löysälle ja tuntuman pois. Nyt sain ponin ihan oikeasti ohjan ja pohkeen väliin kun pidin joustavan tuntuman ja ratsastin jalalla eteen. 

Ilahduttavaa että Leon moottori on taas löytynyt. Eilen sunnuntaina palauttelin valmennusten jäljiltä keventelemällä ja reippaalla laukalla, enkä joutunut koko ajan pyytämään eteen. Poni on ollut viikon psyllium-kuurilla, ja hanskatestin perusteella hiekkaa tulee jonkun verran ulos. En usko että hiekkaa on ollut mitään valtavia määriä, mutta mahdollisesti sen verran että se on ärsyttänyt herkkää ponia ja vaikuttanut liikkumiseen. 

Ratsasta!

Ennen tämän viikonlopun valmennuksia kuvittelin että olen ihan oikeasti onnistunut ryhdistäytymään ratsastuksen suhteen. Ajattelin että niinä päivinä kun treenataan ratsastan kunnolla, tehokkaasti ja asiat loppuun asti vieden. No, ei se nyt ihan niin ole tainnut mennäkään...

Olin sekä perjantaina että eilen Kikon valmennuksessa. Kuunteluoppilaana olen ollut jo pitkään mutta tämä oli eka kerta ratsastajana. Olen oppinut kuuntelijanakin paljon ja nyt selästäkäsin sain näistä kahdesta kerrasta todella paljon irti. Eilen tunnin lopussa (ja oikeastaan jo alkupuolelta asti) Leo oli ihan kuin eri poni. Noin hyvin en ole saanut sitä koskaan toimimaan.

Perjantaina Leo oli verkassa todella vetelä enkä saanut sitä millään myötäämään. Näin on ollut koko viikon. Valmennuksen alku oli jatkuvaa eteenpäin pyytämistä ja Leo vastusteli tuntumaa niska jäykkänä. Minulla on jo pitkään ollut paha tapa myödätä ulkoa silloin kun ei pitäisi, ja huomasin tämän nyt ihan tosissaan kun  otettiin kauhukahva käyttöön. Kauhukahva todellakin auttoi pitämään käden paikallaan ja ulko-ohjan tuntumalla. Alussa sain myös ratsastaa voimakkaasti jalalla ja asettaa sisälle reilusti (ei siis sellaista sievää yhden sentin asetusta jonka normaalisti teen...) Pikkuhiljaa Leo alkoi hakeutumaan peräänantoon ja liike parani koko ajan. Jäi hyvä fiilis ja suuret odotukset lauantaille.

Lauantaina Leo oli selkään noustessa suoraan sanottuna aika pöllön oloinen. Huomio oli jossain ihan muualla kuin ratsastajassa. Ehdin jo ajatella että voi apua, tuleeko tästä mitään, mutta ei muuta kuin perjantaiset opit käyttöön ja verkkaamaan ulkokäsi kauhukahvassa. Eilisen vetelyydestä ei kyllä ollut tietoakaan. Virtaa riitti eikä ensin oikein saanut edes laittaa pohjetta kiinni. Nopeasti alun pöhinät kuitenkin unohtuivat ja Leo toimi jo verkassa hyvin. Pystyin jopa ratsastamaan parit keskiravit ja istumaan niissä! Leolla on aika näyttävät lisäykset ja aiemmin en ole pystynyt istumaan niissä ollenkaan koska en ole saanut ponia rehellisen peräänantoon ja oikeinpäin.

Valmennuksessa keskityttiin tänäänkin edelleen perusratsastukseen. Valmentaja sanoi että on turha harjoitella temppuja tässä vaiheessa. Ne poni varmasti osaa. Tärkeämpää on että saan Leon ratsastettua oikeinpäin ja peräänantoon. En voisi olla enempää samaa mieltä. Tunnin loppupuolella sain kokea hienoja "nyt se on oikeasti hyvässä peräänannossa"-hetkiä, niin siistiä! Aion nyt itsenäisesti jatkaa kauhukahva-ratsastusta kunnes saan ulko-ohjan tuen pysymään. Lisäksi toki edelleen pitää ratsastaa joka askeleella ja vaatia asiat kunnolla loppuun asti. Motivaatio on hyvän valmennuksen jälkeen huipussaan, joten päätän perinteiseen lauseeseen; Tästä on hyvä jatkaa!

Tässä ainoa kuvatodiste ;)

 

Ma-ti

Maanantaina päästiin ulkokentälle treenaamaan, aika mukavaa! Huomasi heti että omakin mieliala oli tavallista korkeammalla. Aurinkokin paistoi ajoittain. Olisi saanut hienoa kuvia, mutta meillä oli kanssaratsastajan kanssa sen verran tekemistä hevostemme selässä ettei viitsinyt alkaa kaivelemaan kännykkää esiin. No, luottokuvaajani lupasi yrittää joku päivä ehtiä kuvaamaan meitä, joten kyllä niitä kuviakin vielä saadaan.

Maanantaina oli eka kerta kun ratsastin Leolla kunnolla ulkona. Viime viikolla pyörimme joku päivä kentällä käynnissä hetken, mutta pohja oli niin märkä ja upottava ettei kunnon ratsastuksesta tullut mitään. Nyt viikonlopun tuulisen sään jäljiltä kentällä ei ollut nyt kuin yksi märkä kohta. Leo tuijotteli välillä ympäristön tapahtumia ja jännittyi hiukan, mutta käyttäytyi silti fiksusti.

Ratsastin K.N. Specialin kerran läpi jotta sain selville meille hankalat kohdat. Laukka-käyntisiirtymää en saa siististi tehtyä, vaan menee helposti ravin kautta, ja keskiravi & siinä istuminen on vielä vaikeaa. Perjantain valmennuksessa varmaan harjoitellaan näitä juttuja. 

Eilen oli tarkoitus jatkaa myös noiden kooännän asioiden harjoittelua, mutta jouduinkin enemmän keskittymään siihen että saisin Leon kunnolla kuulolle. Poni myös vastusteli tuntumaa aika lailla. Ei ollut tosiaan meidän paras päivä, mutta eipä joka päivä voi ollakaan :) Nyt on onneksi kahden viikon sisällä neljä valmennusta niin saan apua että oppisin ratsastamaan Leoa oikein.

Työtä ja huvia

Goldy oli lauantain valmennuksessa todella hyvä! Kaikki turhat kyttäämiset oli jääneet pois ja poni oli hyvällä motivaatiolla töissä koko ajan. 

Koitimme löytää jalkoihini lisää rentoutta, ja pohjeapua muutettiin nopeammaksi. Jään helposti pohkeella kiinni vaikka nopea huomautus ja sitä välittömästi seuraava jalan rentoutus vaikuttaa hevoseen selvästi paljon paremmin. 

Sain tehtyä muutaman ihan kivan pätkän keskiraviakin niin että muoto samalla säilyi eikä hevonen venähtänyt pitkäksi. Tai oikeammin olivat ehkä vaan askeleenpidennyksiä, mutta tällä hetkellä riittää kun saan edes jonkun eron aikaiseksi. Erityinen ilonaihe oli laukka. Nostoissa ei oikein ollut kehumista, mutta laukka sinänsä oli hyvää ja saatiin jopa vasempaan kierrokseen hienoja pätkiä!

Tämä viikko on tarkoitus treenata aika tiukasti. Toivon että saan omaan ratsastukseeni lisää rutiinia ja varmuutta, ja ponilla pysymään nyt löytyneen tekemisen meiningin päällä. Lopputuloksena toivon että lauantaina teemme hyväksytyn suorituksen aluekisoissa.

Eilen poni vietti vapaapäivää, ja illalla kävimme pellolla kävelemässä ilman satulaa. Oikea Suomifilmi-meininki kun köpöttelimme viljapellon laitaa...

Kisojen aattona

"Ai mitkä kisat?"

Goldylla on kiima ja se on tehnyt ponin olemuksesta tällä viikolla hieman vetelän. Hyvin tamma kuitenkin suoritti vaaditut tehtävät valmennuksessa, ja tänään nähdään jos energiaa alkaisi löytyä eilisen palauttavan kävelylenkin jälkeen. Toisaalta kyllä menen kisoihin mieluummin vähän laiskan kuin liian pirteän ponin kanssa. Saan itsevarmuuteni paremmin kohdalleen kun en koko ajan pelkää että hevonen sinkoaa alta johonkin ei-toivottuun suuntaan.

Menin valmennuksessa radan muutamaan kertaan ja sain viime hetken vinkit. Keskiravi nyt on mitä on, joten tavoitteenani on vain pitää ravi hyvänä, paketti koossa ja koittaa saada pieni lisäys näkyviin. Luulen että se on parempi vaihtoehto kuin yrittää väkisin ratsastaa kunnon keskiravia jolloin viimeistään puolessavälissä lävistäjää paketti leviää; hevonen vetää pää pitkänä epätahtista ravia lähes laukalle rikkoen ja ratsastaja keikkuu puolelta toiselle jalustimet jaloista lennellen ;) 

Laukat sujuvat oikeastaan melkoisen hyvin. Pitää vaan valmistella eka laukka kunnolla että saan sen nousemaan pisteessä. 10 metrin laukkavolteissa sain ponin jopa taipumaan nätisti! Ongelmia tulee ainoastaan siinä tapauksessa että poni kuumuu radalla; silloin takapää saattaa pukata voltilla vähän turhan paljon ulospäin.

Kaiken kaikkiaan olen lähdössä ensimmäisiin aluekisoihini rauhallisin mielin. Tiedän että voin luottaa siihen että poni suorittaa ja tekee juuri niin hyvin kuin osaan itse pyytää. Onnistumisemme riippuu siitä kuinka hyvin pystyn huomenna radan ratsastamaan. Virallinen tavoitteeni on saada hyväksytty suoritus, ja toiveinani on saada vähintään 56 %. Toivon myös Goldylle hyvää suoritusta helppo A:ssa, johon ponin osallistuu ystäväni K:n kanssa.

Kisavaatteet on jo otettu esille, valkoinen huopa on pesty ja ponin ylimääräiset karvat on trimmattu. Tänään on vuorossa viimeistelytreeni sekä ponin ja varusteiden pesu. Aamulla vielä letitetään ja sitten menoksi!

Hei me maastoillaan! Ja vähän muutakin

Olen taas ihan hurahtanut maastoiluun! Metsäreitit ovat kuivuneet ja Goldy on mennyt maastolenkeillä tosi hienosti. Eilenkin oli ihan järjetön tuuli, mutta poni lönkötteli rentoa ravia korvat hörössä, ja laukkaili pitkät pätkät nätisti. Ratsastaja sai vain nauttia menosta eikät tarvinnut koko ajan olla varuillaan sivuloikkien tai muiden hötkyilyjen varalta.

Yhden kerran Goldy pelästyi takaa kuulunutta kovaa risausta, ja lähti laukkaan. En kuitenkaan ehtinyt edes kunnolla pidättää kun poni itse laski laukan pois ja jatkoi matkaa käynnissä. Hieno tamma!

Sunnuntaina menin helppo B:0-ohjelman kertaalleen läpi ja etsin siitä haastavimmat kohdat jotta saan niihin tänään kouluvalmennuksessa viime hetken apua. Keskiravissa minun on vaikea istua nätisti ja helposti heitän ohjat suunnilleen kokonaan pois ja jätän ponin oman onnensa nojaan kun yritän pysyä kyydissä... Onneksi keskiravia mennään vain lävistäjät. Laukannostot ovat edelleen se isoin kompastuskiveni. Varsinkaan vasen laukka ei millään nouse pisteessä. Keskilaukkalävistäjillä saan olla tarkkana. Goldy lisää laukkaa herkästi ja ensimmäisen lävistäjän jälkeen pitää kuitenkin tehdä hyvä siirtymä raviin ja rauhoittaa tilanne koska heti perään seuraa pysähdys ja peruutus.

 

Goldy kentällä koulutreenin jälkeen

 

 

Matkalla maastosta kotiin