Jalalla

Piikityksen jälkeisellä kevyemmällä jaksolla oli hyvää aikaa ajatella omaa ratsastusta ja istuntaa kun ei tehty ensin muuta kuin käveltiin. Keskityin taas ikuisuusaiheeseen, eli ratsastamaan enemmän jalalla. Oikeastaan se oli aika helppoa, koska ellin ohjeiden mukaan ponin tuli kulkea rennosti hieman pidemmässä muodossa, ja eipä sen saavuttamiseen ole ohjien vatkaamisesta mitään apua. Nyt kun aletaan taas treenata kunnolla koitan pitää samat asiat mielessä. Jalalla ja istunnalla ratsastetaan, ei pelkällä ohjalla. Pohkeeni saisivat kyllä olla vielä nopeammat ja "kevyemmät".

Eilen Leo lähti vapaapäivän jäljiltä mukavan innokkaana ja motivoituneena töihin. Poni oli levännyt tarhassa hyvin, kuten tallikaverin lähettämästä kuvasta näkyy;

Maneesissa oli ihanan rauhallista ja tunsin että pystyin keskittymään ratsastukseen täysillä. Koska Leo liikkui hyvin omin jaloin, pystyin jatkuvan eteenratsastuksen sijaan ajattelemaan taas istuntaani. Kyynärkulma on pahimmista ajoista parantunut huomattavasti, ja tuntuma alkaa olla aika hyvä ja käsi vakaa mutta joustava. Sekä ravissa että laukassa ajattelin pohjetta kiinni, muttei puristamaan, ja reittä ja polvea irti. Harjoitusravissa (jota en ole hetkeen juurikaan mennyt) olen saanut ison avun istumiseen valmentajan kehottaessa työntämään lantiota hieman eteen, ja pitämään katseen menosuunnassa ponin korvien sijaan.

Tein paljon väistöjä, niinkuin minulla on tapana. Laukannostot pyrin valmistelemaan kunnolla roiskaisun sijaan. Niistä tulikin aika hyviä. Nyt on korkea aika alkaa vähän ryhdistäytymään treenin suhteen että saadaan esitettyä viikonloppuna valmentajalle sellaista menoa ettei tarvitse hävetä.

Vaikka kesä on alkamassa ja ulkokenttä täydessä käytössä, niin teen mieluiten kunnon treenit maneesissa. Huomaan että pystyn itse keskittymään paremmin. Tosin maneesissa Leo kyttää takaovea, kentällä tällaista ei tapahdu, mutta eipä tuo niin iso juttu ole ja unohtuu aina treenin myötä. Maneesissa Leo liikkuu huomattavasti paremmin ja innokkaammin kuin kentällä. On alkanut tuntua ettei poni oikein tykkää kentän pohjasta, joka on kyllä minunkin makuuni hieman kova. No, kai sitä saa kesälläkin maneesissa ratsastaa jos haluaa... Onpa vähemmän itikoita eikä pala auringossa...

Perjantain valmennus

Alkuun kiitokset kaikille vastalaukkavinkkejä antaneille. Kiva että niin moni jaksoi auttaa ja kommentoida! Vastalaukkaa harjoiteltiinkin viikonloppuna, siitä lisää kun kirjoitan erikseen lauantain valmennuksesta.

Perjantaina kun aloin verkkaamaan ensimmäinen ajatus oli "Voi ei!". Leo tuntui aika tahmealta ja ajattelin että voi miksi sen pitää juuri tänään olla tällainen kun on tärkeä valmennus... Valmentaja kysyi miten on mennyt ja sanoin että vaikka nyt ei siltä näytä, niin Leo on ollut tosi hyvä ja liikkunut hyvin eteen.

Onneksi Leo rakastaa valmennuksia ja kun poni kuulee valmentajan äänen niin tuntuu että se ryhdistäytyy jo siitä. Ei mennyt kun viitisen minuuttia niin saatiin jo hyvää ravia irti. 

Hiukan oli kuitenkin ongelmia saada Leo niskasta pehmeäksi. Vähän jäkitti vastaan, ja sain jonkun aikaa työskennellä ennenkuin poni antoi niskasta kunnolla periksi. Laukan kanssa olen viime aikoina tuskaillut aika paljon ja ei se nytkään lähtenyt heti pyörimään kunnolla. Vika kuitenkin löytyi nopeasti, satulan päältä mistä muualtakaan. Jouduin nostelemaan laukassa polvia kattoa kohti (ei muuten ole mitään kovin kevyttä eikä helppoa hommaa...) ja johan alkoi laukka muuttumaan. Eli ongelma on lonkissani, jotka ovat niin kireät että tietämättäni jarrutan laukkaa. Nyt on pakko aloittaa jokapäiväiset venyttelyt. 

Loppuun tehtiin vielä muutamat raviväistöt ja jäätiin hyvillä mielin odottamaan seuraavan päivän valmennusta.