Mäkihyppääjä

Suuntasin eiliseen kouluvalmennukseen hiukan epäröivin mielin. Takana oli tosiaan monta päivää haasteellista ratsastusta ja asenne oli vähän tyyliä "katsotaan tuleeko tästä mitään". Ajattelin kuitenkin että eiköhän valmennus mene ihan hyvin. Leo kun yleensä ryhdistäytyy valmennuksissa ja keskittyy. Tuntuu että se tietää milloin ollaan opettajan silmien alla. Voi myös olla että itse ryhdistäydyn. Yksin ratsastaessaan on liian helppo mennä vähän siitä mistä aita ei ole ihan niin korkea.

Leo oli jo selkäännoustessa onneksi paljon rennompi kuin muutamana viime päivinä. Mutta kun aloin ravaamaan niin eikös se taas alkanut tuijottaa pää pystyssä takaovea ja yritti stopata muutaman kerran. Ai että meinasi ihan oikeasti järki lähteä! Jupisin muutaman painokelvottoman sanan niin itselleni kuin ponillekin. Itselleni lähinnä siksi etten tunnu millään saavan noissa tilanteissa ahteriani pysymään penkissä vaan nojaan eteenpäin kun Matti Nykänen hyvinä vuosinaan.

Sama mäkihyppyteema jatkui valmennuksessa. Muutamana ratsastuskertana on tuntunut että olen välillä selässä hiukan etukenossa. En tiedä mistä tämä on oikein tullut, mutta täytyy ottaa asia erityistarkkailun alle. Useamman kymmentä kertaa sain kuulla "Istu takapuolen päälle! Takamus satulaan! Pidä nyt se pylly siellä satulassa!!! Nojaa taakse!" Samoin sain useamman huomautuksen siitä että pitää ratsastaa joka askel eikä matkustaa. Ja pohje kiinni! "Älä nyt heiluta niitä jalkoja siellä eestaas, koita pitää ne paikallaan mutta älä purista". Ihanaa kun meidän kotivalmentaja on tiukka ja sanoo asiat suoraan. Sellainen tyyli sopii mulle. Joidenkin mielestä tämä valmentaja on liian tiukka, minusta ei. Kyllä hän sitten kiittääkin kun aihetta on.

Alussa en saanut Leoa hyvään peräänantoon vaan se jäkitti niskasta eikä taipunut. Yritin olla nopea reaktioissani, ja myödätä sisältä heti kun poni tuli ulko-ohjan tuelle. Tehtiin ensin ravissa ympyrän pienennystä spiraalimaisesti pienelle voltille, tarkoituksena saada poni taipumaan kunnolla rungosta eikä vaan kaulasta. Ei ollut helppoa se. Laukkaa tehtiin isolla ympyrällä ja koitettiin saada ratsastajan takapuoli pysymään satulassa. Jatkettiin raviavoilla, jotka meni ihan kivasti. Tahti olisi ehkä saanut säilyä hiukan paremmin. Lopuksi pidennettiin ravia keventäen. Leokin pystyi menemään takaovelle ilman reaktioita ;) Hyvä valmennus!

Kouluvalmennus

Kirjoittelen eilisen valmennuksen jutut tuoreeltaan ylös ettei unohdu. En ole vielä oppinut että kotivalmentaja tulee aina ajoissa paikalle, siksi nytkin jäi verkka ehkä vähän lyhyeen. Ehdin kyllä kävelemään normaalit reilu kymmenen minuuttia ja ravaamaan ponin lämpimäksi mutta laukka jäi välistä. Muistutus itselle: ensi kerralla 5-10 minuuttia aiemmin verkkaan.

Alussa oli taas hiukan haastetta saada Leo kunnolla liikkeelle. Kerkesi jo vähän tulla hiki siinä kaiken eteenratsastuksen lomassa, mutta suht nopeasti raviin kuitenkin löytyi hyvä tahti. 

Tehtiin alussa harjoitusta jossa ympyrää pienennettiin ravissa 8 metrin voltiksi. Ravin piti tietenkin säilyä. Puolipidätteisiin sain neuvon "työntää" hiukan istunnalla samalla kun ulko-ohja tekee pienen pidätteen, takapuoli kunnolla satulassa. Voltilta jatkettiin pohkeenväistöä pitkälle sivulle. Tehtiin myös muutama pohkeenväistö keskihalkaisijalta pitkälle sivulle. Nämä meni ok, mutta vähän paremmat ristiaskeleet olisi saanut olla ja ajoittain tunsin kuinka Leo nousi vähän peräänannosta ja selkä laski alas.

Laukka oli eilen mukavan helpon tuntuista. Valmentaja totesi että poni taitaa tykätä laukasta enemmän, johon sanoin että voi olla kun en pompi siinä samalla tavalla kuin ravissa... Tehtiin vastalaukkakaaria ja Leo sai kehuja siitä ettei se poikita yhtään vaan tekee tosi siisti tiet ja pysyy suorana. Minä sain ohjeen kääntää yläkroppaa hiukan uraa kohden kun lähdetään palaamaan kaarelta uralle päin. Vastalaukkakaarien jälkeen lisättiin laukkaa hiukan lävistäjällä, ja siirryttiin "lisätystä" takaisin harjoituslaukkaan ennen uralle tuloa. 

Loppuaika tehtiin siirtymisiä. Lähinnä pysähdyksiä. Valmentaja ei ollut tyytyväinen siihen että pysähdykset ovat niin töksähtäviä ja poni pysähtyy ikäänkuin vähän nokilleen, "etujalat eteenpäin sojottaen" (kärjistetysti sanoen). Tätä lähdettiin korjaamaan tietysti sillä, että valmistelin siirtymiset huolellisesti, mutta myös niin että ravista ei pysätty suoraan vaan ensin siisti siirtyminen käyntiin ja sitten vasta pysähdys. Pysähdyksessä auttoi kun kuvittelin että työnsin lantiolla ponin pysähdykseen, ja tein siirtymisen vatsalihaksilla. 

Leo toimi aika kivasti ja sain muutaman hyvän ahaa-elämyksen puolipidätteisiin ja pysähdyksiin liittyen. Ratsastus, se on vaan niin hienoa!

Oujee!

Pyrin olemaan valmennuksissa aina ajoissa jotta ehdin verkkaamaan kunnolla rauhassa. Eilen tajusin että aikatauluni pettivät ja aikaa pitkään verkkaan ei ole. Meinasin jo saada tästäkin stressin aikaan mutta sitten päätin rauhoittaa mieleni, verkata sen minkä ehdin ja sanoa valmentajalle että tulin ikävä kyllä tallille vähän liian myöhään. Turha pilata valmennusta hermostumalla jo ennen selkäännousua. 

Maneesiin siis varttia ennen sovittua aikaa. Ehdin kävelemään alkukäynnit kun valmentaja jo tulikin hiukan etuajassa. Tällä kertaa tuli siis tehtyä verkka valmentajan silmien alla, mutta välillä sekin on hyvä juttu. 

Taas ratsastettiin Leoa pohkeesta eteen ja pois pohkeen takaa. Takaosan aktiivisuus oli se mitä haettiin. Paljon puolipidätteitä joissa poni ei saanut hidastaa vauhtia. Saatiin kyllä kehujakin että Leo liikkui omilla jaloillaan, ja oli nyt molempiin suuntiin hyvä kun viimeksi laukka oli oikeaan kierrokseen aika huonoa. 

Sain kotivalmentajalta yhden tosi hyvän vinkin/ajatusleikin. Pitää miettiä sisäohjaa keppinä, jota eteenpäin työntämällä saa ponin venyttämään kaulaansa. Kuulostaa hassulta mutta toimii ainakin minulla.

Valmennuksen huippuhetki oli kun valmentaja pyysi "heittämään" sisäohjan pois. Ehkä kaikilla muilla hevonen pysyy tässä vaiheessa peräänannossa, mutta minulla ei yleensä kunnolla koska ulkoavut eivät ole läpi. No, eilenpä pysyi! Leo jatkoi laukkaa hienossa peräänannossa vaikka sisäohja roikkui vapaana. Olin ihan onnessani :) Hieno poni, ja ihan hyvä ratsastajakin kai...

Ps. Pakko vielä lisätä tähän loppuun mieleen tullut keskustelu eiliseltä:
Valmentaja: "No niin, nythän se ravaa! Kyllä se osaa! Hyvä!"
Noora: "No osaa tietysti mitä vaan, mutta ei se aina viitsi kun tietää etten mä osaa."
Valmentaja: "Kuule, et sä mikään huono ole." 

Tämä oli siis kehumista porilaiseen tyyliin!

Treeni jatkuu

Eilen oli onneksi taas valmennus, nyt oman kotivalmentajan. Taidan mennä ensi viikollakin. Tuntuu että kaksi viikkoa on liian pitkä väli valmennuksissa. Viikko on juuri sopiva, ehtii treenaamaan tarpeeksi välissä.

Leo liikkui alusta asti suht hyvin mutta silti valmentaja tuli juoksutusraipan kanssa avittamaan takaosaa. Raipalla ei (ainakaan mielestäni, en nyt ehtinyt joka sekunti seuraamaan...) koskettu vaan se ainoastaan seurasi takaosaa tuoden hiukan lisää vauhtia, jonka taas pyrin jalostamaan puolipidätteillä tahdikkaaksi raviksi. Muodon kanssa oli taas haasteita aluksi mutta ilahduttavan nopeasti hyvä tahti, muoto ja peräänanto löytyi. 

Tehtiin tehtävät ensin vasempaan kierrokseen ja sitten oikeaan. Vasempaan onnistuttiin hyvin. Ensin ravipohkeenväistöjä, sitten tehtävää jossa tehtiin ravissa pitkän sivun alkuun voltti, jatkettiin avossa, nostettiin pitkän sivun viimeisen kirjaimen kohdalla laukka, tehtiin laukkavoltti ja viimeiseksi vastalaukkakaarre pitkältä sivulta keskihalkaisijalle ja takaisin. Sitten siirtyminen raviin ja alusta. 

Avot meni molempiin suuntiin hyvin, kunhan muistin etten jää sisäohjaan kiinni. Avot on Leolle tosi helppoja. Laukannostoissa en ollut itseeni tyytyväinen, niihin täytyy nyt panostaa. Valmistelen nostot luvattoman huonosti ja se näkyy. Vastalaukassa sain olla tarkkana oman painoni kanssa.

Vasen laukka oli tosi hyvää, mutta oikeaan ei mennyt niin hyvin. En saanut Leoa oikeaan kierrokseen rehellisesti asetettua ja tämä näkyi etenkin laukassa. Kaula taipui mutta niska ei, ja vasen lapa pyrki ulos. Sain kotitehtäväksi tehdä etenkin oikeaan kierrokseen paljon vasta-asetusta (onkohan tämä oikea termi?) eli asettaa ponia ensin ulos jotta saan sen sitten asettumaan sisään.

Tosi hyvä treeni taas, mutta aika raskas. Tänään palautellaan ja huomenna jatketaan taas harjoituksia. Olen tyytyväinen siihen että hyvä muoto alkaa löytyä hiukan helpommin. Vieläkin haluaisin niskaa hiukan alemmas, ja niin myös valmentaja. Omassa ratsastuksessani on parantunut käsien asento ja tuntuma, mutta pohkeet seikkailevat välillä missä sattuu. Seuraavan kerran ratsastaessa haluan muistaa kiittää ponia enemmän. Tuntuu että etenkin valmennuksissa keskityn niin paljon että unohtuu kiittää ponia kun se yrittää ihan yhtä paljon kuin minäkin. Eilenkään en tainnut kuin pari kertaa taputtaa, ja pari kertaa kiittää äänellä. Aina löytyy parannuskohteita...

Tahdikasta venytystä

Edellinen valmennus oli viikko sitten, ja sen jälkeen olen keskittynyt ratsastukseen oikein tosissaan niin ajatuksen kuin käytännönkin tasolla. Pari ekaa koulutreeniä sain muistuttaa Leoa nopealla pohkeella aika paljon, mutta sunnuntaina poni liikkui jo ilman jatkuvaa muistutusta.

Päätin eilen mennä "ylimääräiseen" valmennukseen kun valmentajalla oli aikaa aiemmin sovitun tunnin jälkeen. Tykkään käydä puolen tunnin yksäreillä. Puoli tuntia työntekoa valmentajan silmien alla on etenkin tässä vaiheessa tarpeeksi sekä mulle että Leolle, ja tykkään yksityistunneista koska niillä saa valmentajan täyden huomion koko ajan.

Leo oli eilen yhdella sanalla sanoen hieno! Se liikkui jo alkuraveissa tosi hyvin, vaikka olikin hiukan jännittynyt. Oltiin maneesissa ekaa kertaa pitkään aikaan ja ulkona tuuli kovasti. Valmennuksessa pyrittiin hidastamaan ja venyttämään ravia tahti säilyttäen, ja onnistuttiin hyvin. Myös laukka meni hyvin, oikea pyöri kunnolla ja sain säädeltyä sitä mutta vasen ei vielä mennyt niin hyvin.

Kerrankin olin tunnin jälkeen ihan rehellisesti tosi tyytyväinen niin itseeni kuin poniinkin :) Niinkuin aiemmin sanoin, tuo meidän uusi kotivalmentaja tunnetaan aika tiukkana eikä hän kehu turhaan. Oli siis kannustavaa kuulla että olen selvästi tehnyt töitä ja poni on "jäätävän paljon parempi" kuin viikko sitten. 

Kuolaimena on nyt pari päivää ollut taas baucher. Muuten se on hyvä mutta hiukan Leo rullasi eilen lopputunnista. Sain hankittua oliivinivelen omaksi, laitan sen varmaan seuraavaksi kokeiluun. Nyt kun olen saanut Leon taas liikkumaan eteen niin tämä viikko keskitytään valmentajan ohjeiden mukaan tahtiin, siihen että poni liikkuu reippaasti mutta tahdikkaasti ja venyttää askelta kipityksen sijaan. 

Leolta löytyi eilen kamala karvaton laikku takapuolen päältä. Naapuritarhassa ollut tamma alkoi tarhata kaverin kanssa, ja Leolle tuli uusi vieruskaveri. Tämä kaverini vanha tamma ja Leo nyppivät toisiaan koko ajan aidan yli! Tuloksena tamman loimessa oli pari Leon aikaansaamaa reikää, ja tamma taas oli onnistunut puremaan loimenkin läpi Leoa ihan kunnolla. Toivon että hevoset pian kyllästyvät toisiinsa ja siirtyvät pois aidalta roikkumasta...

 

Leo kuulee ääniä...

Uusi kotivalmentaja

Sunnuntaina Leolla oli vähän rennompi välipäivä kahden valmennuspäivän jälkeen. Ratsastin pellolla vajaan tunnin ja kaverini Nina oli ottamassa kuvia. Laittelen niitä tänne jossain vaiheessa, en ole vielä nähnyt kuvia mutta toivottavasti ne onnistuivat! Ponin osalta kyllä varmasti, mutta entäs ratsastajan...

Eilen tapasimme uuden kotivalmentajan. Olen kyllä ollut seuraamassa hänen valmennuksiaan mutta tämä oli eka kerta kun olin itse selässä. Valmentaja tunnetaan tarkkana ja joidenkin mielestä aika tiukkana, mutta tyyli tuntui sopivan minulle tosi hyvin. Tykkään että valmentaja on vaativa ja osaan kyllä ottaa kritiikkiä vastaan kunhan se on rakentavaa.

Aika samoilla teemoilla jatkettiin kuin viikonloppuna. Tärkein asia lähiviikkoina on saada Leo kulkemaan omalla moottorilla eteen, selkä ylhäällä ja pää alhaalla. Eli peräänannossa mutta ei niinkään kokoamismuodossa vaan vähän matalammassa muodossa, niska pehmeänä. 

Aloitettiin taas käynnissä ja voi että oli vaikeaa saada käynti aktiiviseksi! Valmentaja tuli auttamaan raipan kanssa ja johan alkoi tapahtua. Koitin pitää pohkeen supernopeana ja jalan lähellä mutta niin ettei se purista yhtään. Ravissa sain tehdä tosi paljon puolipidätteitä käyttäen raippaa apuna, jotta sain Leon kunnolla eteen. Pikkuhiljaa poni alkoi käyttää takapäätään ja liikkua paremmassa muodossa ja selkä nousi.

Välikäyntien jälkeen toinen suunta tuotti hankaluuksia. Vasen kierros on tuntunut vähän haastavalta muutenkin, ja nyt tuntui etten saa millään Leoa asettumaan sisälle. Sain tehdä aika paljon töitä Leon pungertaessa vastaan. Mutta saatiin sitä hyvää ravia ja laukkaa tähänkin suuntaan.

Viikonloppuna alkanut keskustelu tuntumasta jatkui. Vaikuttaa siltä että minulla on vaihtelevasti liian kevyt tai liian kova tuntuma. Tuntuma pitää olla, mutta sen pitäisi olla pehmeä ja joustava, kuulemma vähän niinkuin räkämäinen :) Sain myös huomautuksen siitä että käteni on liian suora (tiedän!) ja saan taas kiinnittää huomiota kyynärkulmaan.

Taas todella hyvä valmennus! Leo sai tosi paljon kehuja, kuulemma erittäin kaunis ja hieno poni josta löytyy liikettä. Tästä on hyvä jatkaa itsenäisiä treenejä. Nyt meillä tuntuisi olevan valmennuskuviot kohdillaan. Kotivalmentaja käy jatkossa tallillamme joka viikko, ja omien aikataulujen yms. mukaan tulen käymään valmennuksessa joka toinen tai joka viikko. Tähän lisäksi kerran kuussa Kikon valmennukset, kyllä nyt kelpaa!