Rakkain

Menetin eilen elämäni ponin. Goldyn impparidiagnoosi muuttui klinikalla puikkoluun murtumaksi, joka vaati leikkausta. Rakkaan ponin kultainen sydän ei kestänyt nukutusta vaan pysähtyi leikkauksen alussa, eikä yrityksistä huolimatta enää käynnistynyt.

Vaikka olen suunniltani surusta, on päällimmäinen tunne kuitenkin valtava kiitollisuus. Sain viettää 2,5 vuotta maailman täydellisimmän ponin kanssa, ja muistoja ei kukaan voi viedä pois. Vaikka meillä oli vaikeat ja haastavat hetkemme, en olisi voinut saada ensiponikseni parempaa opetusmestaria ja hyväluonteisempaa ystävää.

Goldy on nyt ajan toisella puolen, syö heinää niin paljon kuin masu vetää, ja pinkaisee välillä kiitopukkilaukkaan. Hyvää matkaa rakas, ja kiitos.

Että semmosta

Lyhyestä virsi kaunis: Ei se jalka sitten parantunutkaan. Lauantaina oli taas selvästi huonompi. Eilen oli vähän yläosan turvotus laskenut, mutta vuohisen alaosa on edelleen tasaisen paksu kuten on ollut jo yli viikon. Oikeaan kierrokseen on ravissa vähän epäpuhdas. Torstaina klinikkareissu.

Lisäys tiistaiaamuna: Eilen jalka oli vaihteeksi paljon parempi. Jopa vuohisen alaosa oli parempi, mutta edelleen on turvotusta ja jalassa on lämmin kipeähkö kohta. Soitin jalan viime viikolla tutkineelle eläinlääkärille tänään aamulla. Hän oli edelleen sitä mieltä että paraneminen vaan ottaa aikansa ja  jalassa tuskin on impparia pahempaa vaivaa. Uutta lääkekuuria kuulemma voitaisiin koittaa kun Oriprim loppui eilen. Sovittiin että seuraan tilannetta vielä ja pidän klinikka-ajan toistaiseksi voimassa.

Paranemista ja polttiaisia

Goldyn jalka on jo paljon parempi. Turvotus on laskusuunnassa eikä aristusta juurikaan enää ole. Edelleen kuitenkin jalka kylmätään pari kertaa päivässä ja Oriprimiä riittänee viikon loppuun saakka.

Eilen kapusin kolmen päivän taluttelun jälkeen ponin selkään. Oli mukava fiilis :) Ravailinkin joitakin pätkiä ja poni tuntui ja näytti puhtaalta. Ratsastuksen jälkeen turvotus oli selvästi laskenut. Toivottavasti toipuminen jatkuu samaan malliin ja päästään ensi viikolla taas normaaliin treeniin.

Tänään taitaa olla Goldylla taas vaahtokylvyn paikka. Ponin häntä ja harja ovat inhottavan öljyiset Wiemerskamper-ötökkäöljyn takia. Tähän kun lisätään Goldyn taipumus mutakylpyihin niin voitte vaan kuvitella millaisessa kunnossa jouhisto on! Harmaan kura-öljyseoksen kuorruttama... Polttiaisten takia toivon että pakkaset tulisivat pian, päästäisiin niistä ilkimyksistä.

Pudotus maanpinnalle

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, koska viikonloppu meni kynsiä pureskellessa ja kauhukuvia maalaillessa. Goldy loukkasi mystisesti toisen takasensa perjantaina (ennen ratsastusta jalka normaali - ratsastuksen aikana normaali - ratsastuksen jälkeen turvonnut ja puristusarka).

Lauantaina ja sunnuntaina poni ulkoili varmuuden vuoksi sairastarhassa. Jalkaa kylmättiin monta kertaa päivässä, mutta turvotus nousi koko ajan vähän lisää ja jalka kävi aremmaksi.

Eilen paikallinen eläinlääkäri kävi katsomassa ponia. Hän ultrasi jalan, eikä pelkäämiäni jänne- eikä hankkarivaurioita löytynyt. Diagnoosi oli hieman yllättäen imppari. Olen aina luullut että imppari vaatii haavan, mutta ell valisti minua että myös kova isku voi aiheuttaa impparin. Turvonnut imusolmuke (vai mikä se nyt on) näkyi selkeästi ultrassa. Goldy kompastui ratsastuksen aikana kummallisesti, ilmeisesti paukautti silloin jalkansa yhteen.

Nyt en todellakaan halua nähdä enää yhtään eläinlääkäriä hetkeen! Tämä loukkaantuminen oli minulle aika kova kolaus, kun juuri saatiin klinikalta puhtaat paperit ja olin ehtinyt ihan innoissani tehdä suunnitelmia syksylle. Onneksi mitään vakavampaa ei kuitenkaan käynyt. Tämä viikko menee ponilta rauhallisesti liikkuessa ja lääkekuuria syöden, ja jalka toivottavasti paranee pian.

Täytyy vielä sanoa että meillä on kyllä ihan paras talliporukka! Tallinomistaja oli tehnyt Goldylle heti homeopaattisen sekoituksen valmiiksi kun kuuli loukkaantumisesta, tallintyöntekijä auttoi jalan kylmäämisessä niin ettei minun tarvinnut käydä tallilla montaa kertaa päivässä, ja muu porukka tsemppasi koko ajan kun olin ihan maani myynyt.

Syyssuunnitelmia

Viime viikko vietettiin hiljaiseloa. Ensin otettiin kevyesti rokotuksen takia, ja sitten lähdin viikonloppureissulle. Maanantaina päästiin taas treenaamisen makuun, ja oih kuinka mukavaa onkaan ratsastaa kun tietää hevosen olevan kunnossa!

Eilen kävimme valmentajan kanssa läpi tämän hetken tilannetta, ja suunnittelimme tulevaa. Verrattuna parin kuukauden takaiseen tilanteeseen, jossa jatkuvasti pelkäsin ponin tempauksia, olen pikkuhiljaa saamassa paljon paremman otteen ratsastukseen. Laukat paranevat koko ajan, koska nyt pystyn oikeasti ratsastamaan laukkaa sen sijaan että istuisin kyydissä ja jännittäisin koska pukkikone lähtee liikkeelle. 

Ravissa Goldylla alkaa olla tarpeeksi voimaa kantaa itsensä hyvin. Syksyn tavoitteena on saada ponille vielä lisää voimaa takaosaan jotta laukkakin paranisi. Niitä kuivia sänkkärikelejä toivon että pääsisin laukkaamaan kunnon pitkiä suoria. 

Ratsastajan on muistettava ratsastaa koko ajan ja pyytää asiat kunnolla loppuun asti. Erityishuomio on kevyissä käsissä ja pehmeässä pohjetuntumassa. Aion vakaasti päästä irti käsillä ja jaloilla puristamisesta jota huomaamattani vähän väliä harrastan.

Treenin ulkopuolista asiaa; Goldy aloitti sunnuntaina Better Choice-yrttikuurin, jonka on tarkoitus puhdistaa virtsatiehyitä ja aktivoida munuaisia. Tätä kuuria seuraa toinen "puhdistuskuuri", jolla pyritään vahvistamaan ja aktivoimaan maksaa. Tarkoituksena on siis poistaa kuona-aineita hevosen kehosta. Goldyn kohdalla toiveena on että kutinat vähenisivät ja yleinen hyvinvointi lisääntyisi. Raportoin kuurien vaikutuksia kun niitä alkaa näkyä.

Oujee!!!

Goldylle tehtiin eilen Tampereella perusteellinen ontumatutkimus. Taustan ja sairaushistorian perusteella (alkavaa nivelrikkoa ja niveltulehduksia) eläinlääkäri oletti että taivutuksissa saadaan reaktioita. Mutta ei! Kotiutusohjeista lainattua: "Liikkuu suoralla uralla puhtaasti. Palpaatiossa ei merkittäviä löydöksia. Ei aristele nivelten taivutuksia eikä reagoi taivutuksiin ontumaoireilla. Liikkuu molempiin kierroksiin puhtaasti." 

Eläinlääkärin sanoin "Turha tätä on lähteä lääkitsemään kun selvästikään mitään akuuttia ei ole". Toki Goldylla edelleen on alkava nivelrikkoa jota on ollut jo joitakin vuosia. Lisäksi etujalkojen vuohisten sivusiteet ovat paksuuntuneet, mutta mitään tulehdus- ja kiputiloja ei ole. Sain ohjeeksi jatkaa kuten ennenkin, eli pitää kengityksen, liikutuksen, ruokinnan jne. ennallaan. Sain myös eläinlääkäriltä mielenkiintoista tietoa ja uusia ajatuksia suun kautta syötettäviin nivelvalmisteisiin liittyen. Näiden tietojen valossa aion edelleen jatkaa ko valmisteiden syöttöä mutta syynään tuotteiden sisältöä vielä vähän tarkemmin.

Normaali kengitys on eläinlääkärin mielestä tällä hetkellä sopiva ratkaisu Goldylle. Natural Balancen tai mahdollisesti rengaskengän käyttöä harkitaan uudelleen keväällä jos on tarpeen. Oma kengittäjämme halusi viime kengityksessä vaihtaa painavan Natural Balancen välillä pois, joten Goldylle lyötiin ihan peruskengät.

Goldyn hengitystiet tähystettiin, koska poni on ollut jo pitkään vähän tukkoisen oloinen. Henkitorvi oli lievästi ärtynyt ja siellä oli hieman juoksevaa limaa. Epäilen että nuo hengitystieoireet johtuvat osaltaan vanhan tallin huonohkosta talli-ilmasta, ja toivottavasti paranevat uuden tallin hyvän ilmastoinnin myötä. Eläinlääkärin mukaan oireet ja löydökset sopivat juurikin huonon talli-ilman aiheuttamiksi. Sinänsä tässä hengitystieoireilussa ei ole syytä suurempaa huoleen, mutta jos siltä tuntuu niin voidaan harkita inhaloitavaa kortisonikuuria.

Olen täälläkin maininnut että poni vaikuttaa välillä vähän haluttomalta liikkumaan, enkä ole ollut varma onko sen jalat kipeät vai eikö vaan muuten viitsi... Jaloissa vikaa ei siis ole, mutta eläinlääkäri määräsi tulehduskipulääkekuurin "piristykseksi" (ts. ponilla saattaa olla joku pieni kiputila jossain joka vaikuttaa liikkumiseen, lääkkeen pitäisi auttaa tähän ja saada poni pirteämmäksi).

 

Kuvia, Lavian aluekoulukisat 21.7.2012

Kuvat Katri Pajukoski, ethän kopioi!

Hieno poni!

Tiistaina oli pitkästä aikaa kouluvalmennus, kolmen viikon tauon jälkeen. Kesti hetken ennenkuin sain Goldyn hereille, ja poni oli aika etupainoinen. Sain tehdä töitä että korkeampi muoto löytyi, mutta ajoittain saatiin tosi hienoja ravipätkiä. 

Laukannostot sujuivat suht hyvin. Edelleen kyllä haluaisin omista avuistani eleettömämpiä. Laukka sinänsä yllätti; Goldy oli tosi kevyt kädelle! Vielä täytyisi saada paino pysymään paremmin takaosalla ja saada näin pidettyä poni edestä vähän ylempänä, niin hyvä tulee.

Laukasta harjoittelimme siirtymistä suoraan käyntiin (KN:ssä on yksi tällainen siirtymä). Kuten valmentaja totesi, Goldylle tuo siirtymä ei ole mikään ongelma mutta jos minä en valmistele ja ratsasta siirtymistä hyvin niin ei ponikaan esitä mitään sen parempaa kuin lössähdys käyntiin 4-5 raviaskeleen kautta.

Eilen kävelimme rennosti pelloilla tunnin verran. Tänään ja huomenna harjoittelen vielä lauantain K.N. Specialia varten. Mitään paineita ei onneksi ole. Tavoitteena on vain tasainen rata ja hyvä mieli :) Seurakisat kun on kyseessä, niin voi pukeutuakin rennommin ja jättää ponin letittämättä. Valkoiset housut ja huovan sentään ajattelin laittaa, ja Goldyn ötökkäöljystä tahmaiset jouhet on pakko pestä.

Sitä sun tätä

Tekee mieli kirjoittaa vaikkei mitään kummallista kerrottavaa olekaan... Sunnuntain kuvaukset siirtyivät sateen vuoksi, mutta loppuviikosta kaverini N lupasi tulla ottamaan ratsastuskuvia. Löysin myös muutaman tosi onnistuneen otoksen heinäkuun lopulta aluekisoista, mutta odotan vielä kuvaajan julkaisulupaa ennenkuin laitan ne blogiin.

Perjantaina ehdin tallille vasta aika myöhään joten päädyin taluttelemaan Goldya ja juoksuttamaan sitä hetken kentällä. Oli tosi kuuma päivä, joten kevyempi liikutus sopi ponillekin varmasti hyvin.

Lauantaina treenailin maneesissa enimmäkseen laukannostoja. Ne alkavat sujua jo paremmin mutta hiomista kyllä riittää edelleen.

Sunnuntaina kävelimme lomalta palanneen tallikaverin ja hänen hevosensa kanssa sateisessa metsässä lähes kaksi tuntia.

Eilen oli taas koulutreenin vuoro. Menin vaihteeksi kentällä, ja Goldy oli vähän nihkeän oloinen. Koitin pitää omaa kättä pehmeänä vaikka se olikin vaikeaa kun poni roikkui välillä aika raskaasti kädellä eikä tahtonut taipua kovin hyvin. Loppua kohti meno kyllä parani.

Viikon päästä meillä on edessä se klinikkareissu. Huomaan etten uskalla vaatia ponilta asioita ihan täysillä kun mietin että entä jos klinikalla löytyykin jotain ja sitten kadun kun olen vaatinut hevosta suorittamaan vaikka se on ollut kipeä. 

Selvyyden vuoksi todettakoon kuitenkin että Goldy ei ole osoittanut kipeyden merkkejä. En tietenkään ratsastaisi jos jaloissa olisi jotain oirehdintaa. Muistissa on vaan vielä liian hyvin viime syksy, kun niveltulehdus oireili ainoastaan haluttomuutena ja jäykkyytenä. No, viikon päästä olen viisaampi.

Pirteänä

Ratsastin Goldya eilen maneesissa tunnin verran. Voi kuinka ilostuin kun laukassa poni pinkaisi yhtäkkiä vähän villimpään vauhtiin ja selvästi suunnitteli että nytpä tästä lähden omille teilleni! Eipä lähtenyt, vaan jatkettiin laukkaa ratsastajan pyytämällä nopeudella, mutta tuollaiset pyrähdykset kertovat minulle että poni on kunnossa, hyväntuulinen ja energinen. 

Loppuverkan Goldylla teki tuttuni 6-vuotias tyttö, talutuksessa tietenkin. Mukavaa ilahduttaa pientä ratsastajanalkua, äitinsä kertoi tänään että tyttö oli ollut ponista ja ratsastuksesta ihan haltioissaan. Ratsastuksen jälkeen sain vielä hoitotoimiinkin apulaisen kun tyttö harjasi Goldyn ja kysyi saako puhdistaa kaviot "kun ratsastuksen jälkeen kuuluu tarkistaa ettei kavioissa ole kiviä" :)

Viikonloppuna aion hioa K.N. Specialin juttuja, ja käydä toisena päivänä pitkässä maastossa. Sunnuntaina myös toivottavasti pääsemme kuvattavaksi, toiveena on saada vielä kesäisiä viljapeltokuvia ennen puintien koittamista.