Energiaa

Leo on ollut viime päivinä mukavan energinen ratsastaa. Tykkään kun poni liikkuu omalla moottorilla ja on jotain mistä "ottaa pois", sen sijaan että koko ajan joutuisi ratsastamaan eteen. Valitsen energian silläkin uhalla että se tuo mukanaan vähän pientä spookailua. Viimeksi sitä aiheutti maneesin etuoveen paistanut aurinko, ja vanha tuttu maneesin takaovi. Reaktiot olivat kyllä pieniä, hidasteluja ja yksi sivuponkaus. Sallittua kevätenergiaa :)

Vuodenvaihteessa tein sen virheen että menin mukaan spookailuihin. Mietin että kyttääkö se nyt ja tuleeko joku loikka, ja sain ponin jännittyneeksi omalla jännitykselläni. Nyt riittää kun laitan pohkeen kunnolla kiinni, pidän ohjat kädessä ja jatkan ratsastusta normaalisti jännittyneen etukenossa istumisen sijaan. Tuntuu helpolta, mutta muistan kyllä vielä miten talvella se ei ollut lainkaan helppoa!

Mieli halajaa kovasti ulkokentälle mutta ei sinne vaan vieläkään päästä. Jää ja lumi ovat sentään häipyneet mutta kovaa on. Viikonloppuna oli niin rapsakka pakkanen ja tuuli että jouduin kaivamaan Leolle paksumman toppiksen ulos!

Mäkihyppääjä

Suuntasin eiliseen kouluvalmennukseen hiukan epäröivin mielin. Takana oli tosiaan monta päivää haasteellista ratsastusta ja asenne oli vähän tyyliä "katsotaan tuleeko tästä mitään". Ajattelin kuitenkin että eiköhän valmennus mene ihan hyvin. Leo kun yleensä ryhdistäytyy valmennuksissa ja keskittyy. Tuntuu että se tietää milloin ollaan opettajan silmien alla. Voi myös olla että itse ryhdistäydyn. Yksin ratsastaessaan on liian helppo mennä vähän siitä mistä aita ei ole ihan niin korkea.

Leo oli jo selkäännoustessa onneksi paljon rennompi kuin muutamana viime päivinä. Mutta kun aloin ravaamaan niin eikös se taas alkanut tuijottaa pää pystyssä takaovea ja yritti stopata muutaman kerran. Ai että meinasi ihan oikeasti järki lähteä! Jupisin muutaman painokelvottoman sanan niin itselleni kuin ponillekin. Itselleni lähinnä siksi etten tunnu millään saavan noissa tilanteissa ahteriani pysymään penkissä vaan nojaan eteenpäin kun Matti Nykänen hyvinä vuosinaan.

Sama mäkihyppyteema jatkui valmennuksessa. Muutamana ratsastuskertana on tuntunut että olen välillä selässä hiukan etukenossa. En tiedä mistä tämä on oikein tullut, mutta täytyy ottaa asia erityistarkkailun alle. Useamman kymmentä kertaa sain kuulla "Istu takapuolen päälle! Takamus satulaan! Pidä nyt se pylly siellä satulassa!!! Nojaa taakse!" Samoin sain useamman huomautuksen siitä että pitää ratsastaa joka askel eikä matkustaa. Ja pohje kiinni! "Älä nyt heiluta niitä jalkoja siellä eestaas, koita pitää ne paikallaan mutta älä purista". Ihanaa kun meidän kotivalmentaja on tiukka ja sanoo asiat suoraan. Sellainen tyyli sopii mulle. Joidenkin mielestä tämä valmentaja on liian tiukka, minusta ei. Kyllä hän sitten kiittääkin kun aihetta on.

Alussa en saanut Leoa hyvään peräänantoon vaan se jäkitti niskasta eikä taipunut. Yritin olla nopea reaktioissani, ja myödätä sisältä heti kun poni tuli ulko-ohjan tuelle. Tehtiin ensin ravissa ympyrän pienennystä spiraalimaisesti pienelle voltille, tarkoituksena saada poni taipumaan kunnolla rungosta eikä vaan kaulasta. Ei ollut helppoa se. Laukkaa tehtiin isolla ympyrällä ja koitettiin saada ratsastajan takapuoli pysymään satulassa. Jatkettiin raviavoilla, jotka meni ihan kivasti. Tahti olisi ehkä saanut säilyä hiukan paremmin. Lopuksi pidennettiin ravia keventäen. Leokin pystyi menemään takaovelle ilman reaktioita ;) Hyvä valmennus!