Parempi treeni

Taas blogikirjoittelu kannattaa! Eilisen tekstin jälkeen jäin vähän pohtimaan Leon tämän hetken ratsastettavuutta. Poni ei ole mitenkään kipeän oloinen (sitähän aina ensin epäilen) joten suuntasin ajatukset itseeni ja mietin mitä voisin tehdä eri tavalla. 

En käytä normaalisti kovin usein kannuksia. Viimeksi valmentaja kysyi miksi en käytä kannuksia, ja vastasin ettei niillä mielestäni ole niin suurta vaikutusta ja pelkään että potkin ponia. Päätin nyt kuitenkin koittaa olisiko kannusten kanssa jotenkin parempi ratsastaa kuin ilman. Aika nopeasti sain huomata että sain Leon liikkumaan paljon paremmin. Ilman kannusta ponin ollessa tahmea jään helposti puristamaan, tuuppaamaan ja jopa potkimaan jalalla. Rumasti sanottu, mutta ikävä kyllä totta. Kannuksen kanssa en voi puristaa enkä potkia, ja ilokseni huomasin että kevyempi pohjeapu tuotti paljon paremmin tulosta. Yritin myös taas kerran keskittyä jalalla ratsastamiseen. Alussa se tuntui kyllä hankalalta kun poni eteni alakaula pullottaen. Mutta sitkeys kannattaa tässäkin. Pyysin vaan jalalla eteen ja keskityin istuntaani. Hetken päästä takapää työskenteli jo kunnolla ja Leo haki itse oikeinpäin.

Eiliseen treeniin olin siis tosi tyytyväinen. Ravissakin alkoi löytyä taas hyvä tahti ja liike joka on ollut vähän kadoksissa. Hienosti Leo jaksoi työskennellä vaikka laidunruoho varmaan hiukan painoi mahassa. Käveltiin vielä pitkät loppukäynnit maastakäsin tallin pihapiirissä auringonpaisteessa. Kesäillat ponin kanssa on vaan parhaita. 

Mäkihyppääjä

Suuntasin eiliseen kouluvalmennukseen hiukan epäröivin mielin. Takana oli tosiaan monta päivää haasteellista ratsastusta ja asenne oli vähän tyyliä "katsotaan tuleeko tästä mitään". Ajattelin kuitenkin että eiköhän valmennus mene ihan hyvin. Leo kun yleensä ryhdistäytyy valmennuksissa ja keskittyy. Tuntuu että se tietää milloin ollaan opettajan silmien alla. Voi myös olla että itse ryhdistäydyn. Yksin ratsastaessaan on liian helppo mennä vähän siitä mistä aita ei ole ihan niin korkea.

Leo oli jo selkäännoustessa onneksi paljon rennompi kuin muutamana viime päivinä. Mutta kun aloin ravaamaan niin eikös se taas alkanut tuijottaa pää pystyssä takaovea ja yritti stopata muutaman kerran. Ai että meinasi ihan oikeasti järki lähteä! Jupisin muutaman painokelvottoman sanan niin itselleni kuin ponillekin. Itselleni lähinnä siksi etten tunnu millään saavan noissa tilanteissa ahteriani pysymään penkissä vaan nojaan eteenpäin kun Matti Nykänen hyvinä vuosinaan.

Sama mäkihyppyteema jatkui valmennuksessa. Muutamana ratsastuskertana on tuntunut että olen välillä selässä hiukan etukenossa. En tiedä mistä tämä on oikein tullut, mutta täytyy ottaa asia erityistarkkailun alle. Useamman kymmentä kertaa sain kuulla "Istu takapuolen päälle! Takamus satulaan! Pidä nyt se pylly siellä satulassa!!! Nojaa taakse!" Samoin sain useamman huomautuksen siitä että pitää ratsastaa joka askel eikä matkustaa. Ja pohje kiinni! "Älä nyt heiluta niitä jalkoja siellä eestaas, koita pitää ne paikallaan mutta älä purista". Ihanaa kun meidän kotivalmentaja on tiukka ja sanoo asiat suoraan. Sellainen tyyli sopii mulle. Joidenkin mielestä tämä valmentaja on liian tiukka, minusta ei. Kyllä hän sitten kiittääkin kun aihetta on.

Alussa en saanut Leoa hyvään peräänantoon vaan se jäkitti niskasta eikä taipunut. Yritin olla nopea reaktioissani, ja myödätä sisältä heti kun poni tuli ulko-ohjan tuelle. Tehtiin ensin ravissa ympyrän pienennystä spiraalimaisesti pienelle voltille, tarkoituksena saada poni taipumaan kunnolla rungosta eikä vaan kaulasta. Ei ollut helppoa se. Laukkaa tehtiin isolla ympyrällä ja koitettiin saada ratsastajan takapuoli pysymään satulassa. Jatkettiin raviavoilla, jotka meni ihan kivasti. Tahti olisi ehkä saanut säilyä hiukan paremmin. Lopuksi pidennettiin ravia keventäen. Leokin pystyi menemään takaovelle ilman reaktioita ;) Hyvä valmennus!

Koulua ja esteitä

Viime viikolla treenattiin ihan tosissaan, hiki päässä. Tai voihan olla että hikisyys johtui ratsastajan huonosta kunnosta ja ponin paksusta turkista... Keskiviikkona, ekana koulutreenipäivänä testasin alkuverkassa laukata valmentajan ohjeilla reippaasti eteen ja ponihan meinasi lähteä lipettiin! Ilmeisesti oli kuitenkin hiukan virtaa vapaapäivän jäljiltä, vaikkei Leo mikään virrankerääjä olekaan. 

Alkuverkassa minulla on ollut pahana tapana nyplätä kaulaa kaarelle. Yritän nyt unohtaa koko kaulan ja keskittyä siihen että Leo liikkuu takaa eteen. Hain jokaiselle pyynnölle reaktiota. Välillä onnistui  ekalla, välillä jouduin pyytämään napakammin uudelleen.

Ravi sujui niin keskiviikkona kuin torstainakin hyvin. Oikea muoto ja peräänanto alkavat löytyä koko ajan paremmin ja nopeammin. Tein torstaina vuorotellen avoa ja sulkua ravissa ja ne onnistui kivasti. Laukka sen sijaan oli molempina päivinä vähän murheenkryyni. Jäykkää menoa niin ponilla kuin ratsastajallakin. Yritin vähän vetristellä vastalaukalla ja kyllähän se hiukan auttoi. Oikeaan laukka on parempaa mutta vasempaan oli hankalaa. Mietin että Leolla voi olla vähän jotain jumia jossain kun tuo vasen suunta tökkii.

Perjantaina palauteltiin koulutreenien jäljiltä ja lauantaina olikin taas kouluratsastajien villien hyppelöiden aika! Mentiin ensin ravissa korotettuja puomeja viuhkassa, sitten ihan normaaleja laukkapuomeja. Esteinä oli tällä kertaa n. 30 cm ristikko ja n. 40 cm pysty. Vaikka vähän jännitti niin oli silti tosi kivaa. Parasta oli ettei tullut kertaakaan sellainen olo etten uskaltaisi. Onnistuin myötäämään hyvin ja olemaan hypyissä mukana. Muistaakseni vain kerran tuli vähän huono lähestyminen. Toki saan kiittää hyvistä hypyistä Leoa, joka hoitaa homman aika itsenäisesti. 

Voin kuvitella että monia naurattaa nuo meidän hyppäämiset ja miniesteet! Mutta mulle on tosi iso juttu kun uskallan hypätä yhtään mitään, etenkään itsenäisesti ilman opettajaa. Tällä viikolla onkin taas uusi haaste edessä kun tarkoitus on mennä estetunnille oikeiden esteratsastajien kanssa (lue; ovat hypänneet 60 cm rataa :)  

Onnistumisia

Tosi hyvä valmennusviikonloppu takana! Perjantaina Leo oli jo verkassa kivan tuntuinen. Liikkui hyvin eteen ja oikeinpäin. Valmentajan pikaisen läpiratsastuksen jälkeen pääsin itse takaisin selkään, ja olipas muuten aika ihanaa! Hevosen selässä aika harvoin voi ja kuuluu matkustaa, mutta nyt tuli sellaisiakin hetkiä että sain vain istua tekemättä mitään. Leo oli pätkittäin niin hyvä ettei akuuttia korjaamistarvetta ollut. 

Saatiin kehuja siitä että poni liikkuu ajoittain tosi hienosti ja eteenpäin mennään koko ajan vaikka työtä on tietysti edelleen tosi paljon edessä. Itselläkin on nyt se tunne että Leo on hyvässä kunnossa vaikka joitakin viikkoja sitten olin vähän epäileväinen ponin voinnin suhteen. Ja kyllähän minä tiedän että poni osaa mitä vain ja pystyy mihin vaan, mutta välillä oma usko loppuu. Tuntuu että jos jokin ei onnistu niin se on aina minun vikani koska poni kyllä osaa jos ratsastaja osaa. No, viikonloppuna se nähtiin että kyllä me onnistutaan yhdessä kun tehdään töitä!

Perjantaina keskityttiin siihen että saan Leon taipumaan kunnolla myös oikealle. Tarkasteltiin tätä kääntymisjuttua ja todettiin että vika on minussa, minä en käännä ponia kunnolla. Vasempaan kierrokseen ongelmaa ei ole. Sain ohjeeksi nosta ulko-ohjaa ylöspäin ja asettaa sisäohjalla kunnolla, jopa hiukan lyhentää sisäohjaa. Pienen harjoittelun jälkeen kääntyminen sujui jo paremmin, ilman että ulkolapa karkasi. 

Toisena valmennuspäivänä Leo ei ollut alussa oikein kuulolla ja oli ehkä vähän hidas pohkeelle. Aloitettiinkin ratsastamalla ponia kunnolla eteen. "Lisättyä" laukkaa (lainausmerkeissä siksi ettei se varmaan oikeasti mitään lisättyä ollut, ehkä keskilaukkaa) ympäri maneesia, tarkoituksena ainoastaan saada Leo lähtemään pohkeesta eteen. Peräänantoon ei tässä vaiheessa kiinnitetty niin suurta huomiota, mutta sain kyllä kehoituksen yrittää työstää laukan aikana ponia pyöreämmäksi vaikka vauhti olikin reipas. 

Laukkapyrähdysten jälkeen alkoi meinaan ravi irrota! Taas sain todeta etten vaadi tarpeeksi, mutta kun vaadin kunnolla niin Leo meni hienosti eikä tarvinnut olla enää koko ajan patistamassa. Ekaa kertaa päästiin Kikon valmennuksissa oikeasti tekemään muutakin kuin perusravia ja -laukkaa. Toki perusratsastus on tärkeää mutta oli kiva kun sain Leon jo alussa toimimaan niin hyvin että voitiin mennä raviavoja ja -pohkeenväistöä ja harjoitella hiukan sulkuja. Ja ihan kivasti ne sujui! 

Seuraavan kuukauden ajan keskityn nyt jälleen kerran siihen että Leo tekee asiat kunnolla ja loppuun asti. Pyyntöjen pitää mennä perille ja minun pitää huolehtia että kaikki tehdään kunnolla eikä vähän sinnepäin. Tuo reipas laukka alkuverkassa toimi niin hyvin että testaan sitä uudelleenkin. Samoin sulut ja paremmat laukannostot kuuluvat treenilistalle. Valmennuksesta on tällä kertaa jopa videokuvaa, laitan sen esille kunhan latautuu. 

Oujee!

Pyrin olemaan valmennuksissa aina ajoissa jotta ehdin verkkaamaan kunnolla rauhassa. Eilen tajusin että aikatauluni pettivät ja aikaa pitkään verkkaan ei ole. Meinasin jo saada tästäkin stressin aikaan mutta sitten päätin rauhoittaa mieleni, verkata sen minkä ehdin ja sanoa valmentajalle että tulin ikävä kyllä tallille vähän liian myöhään. Turha pilata valmennusta hermostumalla jo ennen selkäännousua. 

Maneesiin siis varttia ennen sovittua aikaa. Ehdin kävelemään alkukäynnit kun valmentaja jo tulikin hiukan etuajassa. Tällä kertaa tuli siis tehtyä verkka valmentajan silmien alla, mutta välillä sekin on hyvä juttu. 

Taas ratsastettiin Leoa pohkeesta eteen ja pois pohkeen takaa. Takaosan aktiivisuus oli se mitä haettiin. Paljon puolipidätteitä joissa poni ei saanut hidastaa vauhtia. Saatiin kyllä kehujakin että Leo liikkui omilla jaloillaan, ja oli nyt molempiin suuntiin hyvä kun viimeksi laukka oli oikeaan kierrokseen aika huonoa. 

Sain kotivalmentajalta yhden tosi hyvän vinkin/ajatusleikin. Pitää miettiä sisäohjaa keppinä, jota eteenpäin työntämällä saa ponin venyttämään kaulaansa. Kuulostaa hassulta mutta toimii ainakin minulla.

Valmennuksen huippuhetki oli kun valmentaja pyysi "heittämään" sisäohjan pois. Ehkä kaikilla muilla hevonen pysyy tässä vaiheessa peräänannossa, mutta minulla ei yleensä kunnolla koska ulkoavut eivät ole läpi. No, eilenpä pysyi! Leo jatkoi laukkaa hienossa peräänannossa vaikka sisäohja roikkui vapaana. Olin ihan onnessani :) Hieno poni, ja ihan hyvä ratsastajakin kai...

Ps. Pakko vielä lisätä tähän loppuun mieleen tullut keskustelu eiliseltä:
Valmentaja: "No niin, nythän se ravaa! Kyllä se osaa! Hyvä!"
Noora: "No osaa tietysti mitä vaan, mutta ei se aina viitsi kun tietää etten mä osaa."
Valmentaja: "Kuule, et sä mikään huono ole." 

Tämä oli siis kehumista porilaiseen tyyliin!

Valmennus

Hieman harmillisesti pääsimme tällä kertaa Kikon valmennukseen vain toisena päivänä. Poikkeusjärjestelyjen takia lauantaina olisi pitänyt kuljettaa poni toisella tallille, ja vetoauton puutteessa tämä ei onnistunut. Onneksi ensi kerralla pääsemme taas molempina päivinä valmentautumaan omalla tallilla. 

Leo oli verkassa ihan ok. Hiukan hidas pohkeelle muttei kovin pahasti. Valmennuksen alussa en saanut Leoa kulkemaan oikeinpäin vaan se tarjosi päätään ja kaulaansa syliini, niska jännittyneenä ja ylhäällä. Kootussa Ravissa-blogin Noora on kirjoittanut viime aikoina paljon samantyyppisestä "muoto-ongelmasta" ja kuvaillut hyvin millaista muotoa hänen hevosensa helposti tarjoaa. Täytyykin käydä lukemassa uusiksi Nooran juttuja ja neuvoja.

Valmennuksen alku meni peräänannon hakemisessa. Sain nyt pidettyä tuntuman suht hyvin ja ulko-ohja ei antanut periksi niinkuin mulla on usein tapana. Pyrin ratsastamaan Leoa takaa eteen etten sorru ohjilla venkslaukseen ponin ollessa pohkeen takana. Sain jälleen kerran muistutuksen siitä kuinka AINA pitää saada reaktio. Ei sitä jatkuvaa pohkeella tai raipalla naputusta, vaan pyyntö - reaktio, ja jos reaktiota ei tule niin heti uusi pyyntö. Ja kun poni tekee oikein se jätetään rauhaan. No, puolen tunnin tehotreeni teki kyllä taas ihmeitä. Lopussa jopa laukka uraa pitkin sujui hyvässä peräänannossa. 

Toiveena oli että ensi kerralla tätä muoto-ongelmaa ei olisi vaan päästäisiin heti työskentelemään kunnolla. Laukannostot pitää ensi kerraksi harjoitella napakammiksi. Edelleen Leo on välillä pohkeen takana ja pitää saada sieltä pois. Minun vaan täytyy tehdä enemmän töitä ja "ratsastaa sen sijaan että keskityt nätin näköiseen istuntaan" ;)

Lauantaina jatkoin sitten itsenäisesti samalla linjalla, eli niska pehmeäksi ja alemmas, ja syvempi rennompi muoto. Kyllä se sieltä tuli, nyt jo nopeammin kuin perjantaina. Lauantain alkuverkassa mentiin myös ravipuomeja ja hiukan kutkuttaisi kokeilla joku päivä hyppäämistä 5 kuukauden tauon jälkeen... 

Eilen aamupäivällä kävin ohjasajamassa kaverini suokin. Kun olimme treenanneet tällä rauhallisemmalla ja helpommalla hevosella toinen kaveri koitti ohjasajoa omalla aika reaktiivisella ja takapäästään hieman aralla piensuokilla. Hiukan haastavan alun jälkeen tämä pikkuruuna teki myös tosi hienoa työtä! Tulevaisuudessa se tulee varmaan liikkumaan ohjasajossa upeasti. Nyt jo tuli pieniä välähdyksiä siitä mitä tuleman pitää kun hevonen kokosi pieniksi hetkiksi. Kaveritkin innostuivat ohjasajosta ihan täysillä! Jouduttiin pakolla lopettamaan etteivät hevoset väsy, itse olisimme jatkaneet varmaan tuntikausia jos hevosia olisi ollut enemmän...

© Nina Rintanen, kuvien kopiointi kielletty! 

Enemmän uskoa

Maanantain kouluvalmennus peruuntui ja koska poni oli mielestäni sunnuntaina vähän haluttoman oloinen, päätin vain kävelyttää sen maanantaina. Mia neuvoi minulle ohjasajokurssilla pari asiaa jotka voin opettaa Leolle jotta hallitsen ponin paremmin maastakäsin. En kuitenkaan harjoitellut niitä vielä maanantaina koska Leo oli aika villi ja hermostunut. Uudet asiat on parempi opettaa kun poni on rento, joten maanantai ei ollut siihen oikea päivä. 

Eilen ajattelin ratsastan Leon kunnolla "läpi", siis niin läpi kun minä sen saan. No jaa... Eilinen ratsastus ei nyt varsinaisesti ollut mitään tähtihetkiä täynnä. En tiedä mikä siinä on että valmennuksessa saa itsensä yrittämään täysillä ja onnistumaan, mutta yksin ei. Yksin minulla loppuu usko omaan osaamiseen tosi nopeasti ja homma menee säätämiseksi, vääntämiseksi ja tuskailuksi. Eilen oli hiukan ongelmia eteenpäinpyrkimyksen kanssa, ei tosin niin paljon kuin aiemmin, ja sitten en saanut millään Leon selkää ylös. Tunsin kuinka jäykkää ja selätöntä ravi oli mutta oli vaikea saada se korjattua. Lisäksi kompastuin tekoperäänanto-ansaan eli tuijotin koko ajan ponin kaulaa ja sen kaarevuutta takapään aktivoinnin sijaan. Leokin tuntui pistävän hanttiin niska jäykkänä (juu tiedän, vika löytyy sieltä satulan päältä). Kuolaimena oli oliivinivel, taidan tänään taas vaihtaa normaaliin niveleen.

Päätin että ratsastan niin kauan että saan ainakin ravin kuntoon. No, kyllä niitä hyviäkin pätkiä sitten tuli kun jaksoin sinnikkäästi tehdä töitä. Lopulta vasen laukkakin oli tosi hyvän tuntuista, oikea sen sijaan ei pyörinyt kunnolla. Tänään ei auta kuin palata rikospaikalle pää nollattuna ja yrittää oppia eilisistä virheistä. Takapää aktiiviseksi, joustava käsi, nopea pohje, perusasiat kuntoon. Ja ne omat hermot kuriin! 100 % keskittymistä ja 0 % en osaa-asennetta. On vaan niin paljon muistettavaa. Kun yhden asian saa korjattua niin on kolme muuta korjattavaa. Onneksi ensi viikolla on taas valmennukset... 

<3

 

Uusi kotivalmentaja

Sunnuntaina Leolla oli vähän rennompi välipäivä kahden valmennuspäivän jälkeen. Ratsastin pellolla vajaan tunnin ja kaverini Nina oli ottamassa kuvia. Laittelen niitä tänne jossain vaiheessa, en ole vielä nähnyt kuvia mutta toivottavasti ne onnistuivat! Ponin osalta kyllä varmasti, mutta entäs ratsastajan...

Eilen tapasimme uuden kotivalmentajan. Olen kyllä ollut seuraamassa hänen valmennuksiaan mutta tämä oli eka kerta kun olin itse selässä. Valmentaja tunnetaan tarkkana ja joidenkin mielestä aika tiukkana, mutta tyyli tuntui sopivan minulle tosi hyvin. Tykkään että valmentaja on vaativa ja osaan kyllä ottaa kritiikkiä vastaan kunhan se on rakentavaa.

Aika samoilla teemoilla jatkettiin kuin viikonloppuna. Tärkein asia lähiviikkoina on saada Leo kulkemaan omalla moottorilla eteen, selkä ylhäällä ja pää alhaalla. Eli peräänannossa mutta ei niinkään kokoamismuodossa vaan vähän matalammassa muodossa, niska pehmeänä. 

Aloitettiin taas käynnissä ja voi että oli vaikeaa saada käynti aktiiviseksi! Valmentaja tuli auttamaan raipan kanssa ja johan alkoi tapahtua. Koitin pitää pohkeen supernopeana ja jalan lähellä mutta niin ettei se purista yhtään. Ravissa sain tehdä tosi paljon puolipidätteitä käyttäen raippaa apuna, jotta sain Leon kunnolla eteen. Pikkuhiljaa poni alkoi käyttää takapäätään ja liikkua paremmassa muodossa ja selkä nousi.

Välikäyntien jälkeen toinen suunta tuotti hankaluuksia. Vasen kierros on tuntunut vähän haastavalta muutenkin, ja nyt tuntui etten saa millään Leoa asettumaan sisälle. Sain tehdä aika paljon töitä Leon pungertaessa vastaan. Mutta saatiin sitä hyvää ravia ja laukkaa tähänkin suuntaan.

Viikonloppuna alkanut keskustelu tuntumasta jatkui. Vaikuttaa siltä että minulla on vaihtelevasti liian kevyt tai liian kova tuntuma. Tuntuma pitää olla, mutta sen pitäisi olla pehmeä ja joustava, kuulemma vähän niinkuin räkämäinen :) Sain myös huomautuksen siitä että käteni on liian suora (tiedän!) ja saan taas kiinnittää huomiota kyynärkulmaan.

Taas todella hyvä valmennus! Leo sai tosi paljon kehuja, kuulemma erittäin kaunis ja hieno poni josta löytyy liikettä. Tästä on hyvä jatkaa itsenäisiä treenejä. Nyt meillä tuntuisi olevan valmennuskuviot kohdillaan. Kotivalmentaja käy jatkossa tallillamme joka viikko, ja omien aikataulujen yms. mukaan tulen käymään valmennuksessa joka toinen tai joka viikko. Tähän lisäksi kerran kuussa Kikon valmennukset, kyllä nyt kelpaa!

Hehkutusta

Niinkuin kaikki hevosenomistajat tietävät, hyvistä hetkistä on nautittava. Ei koskaan tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuu ja kuinka kauan onni jatkuu. Joten nyt kun menee hyvin niin pakko hehkuttaa oikein kunnolla!

Leo on toiminut viikonlopun valmennusten jälkeen niiiiin hyvin! Ihan kuin joku uusi maailma olisi auennut. En ole nähnyt ratsastustani videolla koska en ole muistanut pyytää ketään kuvaamaan, mutta tunne selkään on se että Leo liikkuu ja toimii paremmin kuin vielä kertaakaan lyhyen yhteiselomme aikana. Tallikaverien lausunnot tukevat omia tuntemuksiani. Useampi on maininnut että meno näyttää hyvältä.

Salaisuus on se (hemmetin) ulko-ohja, joka kauhukahvan ansiosta pysyy nyt tuntumalla. Toki pyrin välillä irrottamaan otteen, koska kisoissa en voi roikkua satulaan kiinnitetyssä alaturparemmissä... Mutta on se vaan hienoa ratsastaa kun poni on ison osan ajasta peräänannossa sen sijaan että pää kohoaa ylös ja takapää jää talliin! Toki töitä saadaan tehdä nyt ja jatkossakin, ja paljon, mutta on ihanaa huomata että edistymistä tapahtuu.

Leo oli muuten tänään taas niin mainio. Kun tulin tallille niin poni söi tarhassa viimeisiä päiväheiniään. Viisi minuuttia myöhemmin se löhösi silmät ummessa hiekalla, ruokalevolla siis. Hetken annoin ponin torkkua mutta vartin päästä menin kyselemään josko olisi heräilyn aika. Leo avasi kyllä silmänsä, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen ylös. Sain istua viereen ja rapsutella rauhassa. Vasta kun laitoin riimun päähän Leo kampesi itsensä huokaisten jaloilleen. Niin söpö :)

Ratsasta!

Ennen tämän viikonlopun valmennuksia kuvittelin että olen ihan oikeasti onnistunut ryhdistäytymään ratsastuksen suhteen. Ajattelin että niinä päivinä kun treenataan ratsastan kunnolla, tehokkaasti ja asiat loppuun asti vieden. No, ei se nyt ihan niin ole tainnut mennäkään...

Olin sekä perjantaina että eilen Kikon valmennuksessa. Kuunteluoppilaana olen ollut jo pitkään mutta tämä oli eka kerta ratsastajana. Olen oppinut kuuntelijanakin paljon ja nyt selästäkäsin sain näistä kahdesta kerrasta todella paljon irti. Eilen tunnin lopussa (ja oikeastaan jo alkupuolelta asti) Leo oli ihan kuin eri poni. Noin hyvin en ole saanut sitä koskaan toimimaan.

Perjantaina Leo oli verkassa todella vetelä enkä saanut sitä millään myötäämään. Näin on ollut koko viikon. Valmennuksen alku oli jatkuvaa eteenpäin pyytämistä ja Leo vastusteli tuntumaa niska jäykkänä. Minulla on jo pitkään ollut paha tapa myödätä ulkoa silloin kun ei pitäisi, ja huomasin tämän nyt ihan tosissaan kun  otettiin kauhukahva käyttöön. Kauhukahva todellakin auttoi pitämään käden paikallaan ja ulko-ohjan tuntumalla. Alussa sain myös ratsastaa voimakkaasti jalalla ja asettaa sisälle reilusti (ei siis sellaista sievää yhden sentin asetusta jonka normaalisti teen...) Pikkuhiljaa Leo alkoi hakeutumaan peräänantoon ja liike parani koko ajan. Jäi hyvä fiilis ja suuret odotukset lauantaille.

Lauantaina Leo oli selkään noustessa suoraan sanottuna aika pöllön oloinen. Huomio oli jossain ihan muualla kuin ratsastajassa. Ehdin jo ajatella että voi apua, tuleeko tästä mitään, mutta ei muuta kuin perjantaiset opit käyttöön ja verkkaamaan ulkokäsi kauhukahvassa. Eilisen vetelyydestä ei kyllä ollut tietoakaan. Virtaa riitti eikä ensin oikein saanut edes laittaa pohjetta kiinni. Nopeasti alun pöhinät kuitenkin unohtuivat ja Leo toimi jo verkassa hyvin. Pystyin jopa ratsastamaan parit keskiravit ja istumaan niissä! Leolla on aika näyttävät lisäykset ja aiemmin en ole pystynyt istumaan niissä ollenkaan koska en ole saanut ponia rehellisen peräänantoon ja oikeinpäin.

Valmennuksessa keskityttiin tänäänkin edelleen perusratsastukseen. Valmentaja sanoi että on turha harjoitella temppuja tässä vaiheessa. Ne poni varmasti osaa. Tärkeämpää on että saan Leon ratsastettua oikeinpäin ja peräänantoon. En voisi olla enempää samaa mieltä. Tunnin loppupuolella sain kokea hienoja "nyt se on oikeasti hyvässä peräänannossa"-hetkiä, niin siistiä! Aion nyt itsenäisesti jatkaa kauhukahva-ratsastusta kunnes saan ulko-ohjan tuen pysymään. Lisäksi toki edelleen pitää ratsastaa joka askeleella ja vaatia asiat kunnolla loppuun asti. Motivaatio on hyvän valmennuksen jälkeen huipussaan, joten päätän perinteiseen lauseeseen; Tästä on hyvä jatkaa!

Tässä ainoa kuvatodiste ;)