Perjantain valmennus

Alkuun kiitokset kaikille vastalaukkavinkkejä antaneille. Kiva että niin moni jaksoi auttaa ja kommentoida! Vastalaukkaa harjoiteltiinkin viikonloppuna, siitä lisää kun kirjoitan erikseen lauantain valmennuksesta.

Perjantaina kun aloin verkkaamaan ensimmäinen ajatus oli "Voi ei!". Leo tuntui aika tahmealta ja ajattelin että voi miksi sen pitää juuri tänään olla tällainen kun on tärkeä valmennus... Valmentaja kysyi miten on mennyt ja sanoin että vaikka nyt ei siltä näytä, niin Leo on ollut tosi hyvä ja liikkunut hyvin eteen.

Onneksi Leo rakastaa valmennuksia ja kun poni kuulee valmentajan äänen niin tuntuu että se ryhdistäytyy jo siitä. Ei mennyt kun viitisen minuuttia niin saatiin jo hyvää ravia irti. 

Hiukan oli kuitenkin ongelmia saada Leo niskasta pehmeäksi. Vähän jäkitti vastaan, ja sain jonkun aikaa työskennellä ennenkuin poni antoi niskasta kunnolla periksi. Laukan kanssa olen viime aikoina tuskaillut aika paljon ja ei se nytkään lähtenyt heti pyörimään kunnolla. Vika kuitenkin löytyi nopeasti, satulan päältä mistä muualtakaan. Jouduin nostelemaan laukassa polvia kattoa kohti (ei muuten ole mitään kovin kevyttä eikä helppoa hommaa...) ja johan alkoi laukka muuttumaan. Eli ongelma on lonkissani, jotka ovat niin kireät että tietämättäni jarrutan laukkaa. Nyt on pakko aloittaa jokapäiväiset venyttelyt. 

Loppuun tehtiin vielä muutamat raviväistöt ja jäätiin hyvillä mielin odottamaan seuraavan päivän valmennusta.

Perusratsastusta

Sunnuntaina ratsastin Leolla ilman satulaa ensimmäistä kertaa ihan oikeasti. Aiemmat kerran ovat olleet enemmän köpöttelyä ja matkustamista kuin ratsastusta. Leo tuntui tosi hyvältä ja sain ponin liikkumaan oikeinpäin, jolloin istuminen ravissa ja laukassa oli helppoa. Olin muutenkin tyytyväinen, onnistuin aika hyvin istumaan puristamatta ja muistin kiittää hevosta. 

Maanantaina ohjasajoin, perustreeni, ei mitään erityisen hyvää eikä erityisen huonoa. Tiistaina tehtiin jatkettiin kouluratsastuksen merkeissä. Koitin hakea satulassa samanlaista rentoutta kuin ilman satulaa. Meillä on Leon kanssa nyt sellainen vaihe että menee selkäännoususta helposti puolisen tuntia ennenkuin saan ponin hyvän tuntuiseksi. Niskan pehmeäksi, pyöreäksi ja alas, ja selän ylös. Alkuratsastus on vähän sellaista jäkitystä. Niska jäykkänä, tuntuu että ponin pää tulee syliin, selkä alhaalla, ja ratsastaja tietenkin säätää minkä ehtii... Jokaisella ratsastuskerralla olen onneksi lopulta saanut Leon hyvin avuille kun olen jaksanut tehdä töitä. En ole nyt hetkeen keskittynyt mihinkään muuhun kuin siihen että saan ponin avuille ja hyvään peräänantoon. Kaikki temput saavat odottaa kunnes perusratsastus on kunnossa. 

Eilen tein tyhmän virheen ja menin selkään huonotuulisena ja hermostuneena. Eipä siitä sitten kovin hyvää treeniä tullut, jos ei nyt onneksi ihan huonoakaan. Leo ei oikein jaksanut keskittyä vaan kuunteli ja katseli kaikenlaista, ja yritti muutaman kerran maneesin takaovea pakoon jollain ihmeellisellä kiemuraloikalla. Sain kuitenkin pääni kasaan ja keskityin, niin treeni pystyttiin päättämään hyvään laukkaosuuteen.

Huonotuulisuuden sai aikaan se, että maneesiin kävellessä pellolla oli hevonen (ai kauhea!) ja Leo vaan tuijotti sitä pää pystyssä tikkujaloin kävellen. Peruututin tietysti, mutta mitäs siinä teet kun poni peruuttaa laiskasti pari askelta ja jatkaa tuijottelua... Maastakäsittelyn oikeat konstit on edelleen minulta aika lailla hukassa. Suututtaa kun tulee näitä ärsyttäviä tilanteita joissa en osaa toimia oikein ja poni ei tottele. Siksipä hevoskouluttaja tuleekin heti marraskuun alussa laittamaan niin Leon kuin minutkin kuriin. 

Valmennus

Hieman harmillisesti pääsimme tällä kertaa Kikon valmennukseen vain toisena päivänä. Poikkeusjärjestelyjen takia lauantaina olisi pitänyt kuljettaa poni toisella tallille, ja vetoauton puutteessa tämä ei onnistunut. Onneksi ensi kerralla pääsemme taas molempina päivinä valmentautumaan omalla tallilla. 

Leo oli verkassa ihan ok. Hiukan hidas pohkeelle muttei kovin pahasti. Valmennuksen alussa en saanut Leoa kulkemaan oikeinpäin vaan se tarjosi päätään ja kaulaansa syliini, niska jännittyneenä ja ylhäällä. Kootussa Ravissa-blogin Noora on kirjoittanut viime aikoina paljon samantyyppisestä "muoto-ongelmasta" ja kuvaillut hyvin millaista muotoa hänen hevosensa helposti tarjoaa. Täytyykin käydä lukemassa uusiksi Nooran juttuja ja neuvoja.

Valmennuksen alku meni peräänannon hakemisessa. Sain nyt pidettyä tuntuman suht hyvin ja ulko-ohja ei antanut periksi niinkuin mulla on usein tapana. Pyrin ratsastamaan Leoa takaa eteen etten sorru ohjilla venkslaukseen ponin ollessa pohkeen takana. Sain jälleen kerran muistutuksen siitä kuinka AINA pitää saada reaktio. Ei sitä jatkuvaa pohkeella tai raipalla naputusta, vaan pyyntö - reaktio, ja jos reaktiota ei tule niin heti uusi pyyntö. Ja kun poni tekee oikein se jätetään rauhaan. No, puolen tunnin tehotreeni teki kyllä taas ihmeitä. Lopussa jopa laukka uraa pitkin sujui hyvässä peräänannossa. 

Toiveena oli että ensi kerralla tätä muoto-ongelmaa ei olisi vaan päästäisiin heti työskentelemään kunnolla. Laukannostot pitää ensi kerraksi harjoitella napakammiksi. Edelleen Leo on välillä pohkeen takana ja pitää saada sieltä pois. Minun vaan täytyy tehdä enemmän töitä ja "ratsastaa sen sijaan että keskityt nätin näköiseen istuntaan" ;)

Lauantaina jatkoin sitten itsenäisesti samalla linjalla, eli niska pehmeäksi ja alemmas, ja syvempi rennompi muoto. Kyllä se sieltä tuli, nyt jo nopeammin kuin perjantaina. Lauantain alkuverkassa mentiin myös ravipuomeja ja hiukan kutkuttaisi kokeilla joku päivä hyppäämistä 5 kuukauden tauon jälkeen... 

Eilen aamupäivällä kävin ohjasajamassa kaverini suokin. Kun olimme treenanneet tällä rauhallisemmalla ja helpommalla hevosella toinen kaveri koitti ohjasajoa omalla aika reaktiivisella ja takapäästään hieman aralla piensuokilla. Hiukan haastavan alun jälkeen tämä pikkuruuna teki myös tosi hienoa työtä! Tulevaisuudessa se tulee varmaan liikkumaan ohjasajossa upeasti. Nyt jo tuli pieniä välähdyksiä siitä mitä tuleman pitää kun hevonen kokosi pieniksi hetkiksi. Kaveritkin innostuivat ohjasajosta ihan täysillä! Jouduttiin pakolla lopettamaan etteivät hevoset väsy, itse olisimme jatkaneet varmaan tuntikausia jos hevosia olisi ollut enemmän...

© Nina Rintanen, kuvien kopiointi kielletty!