Juhannuksen jälkeen

Tallin muut hevoset laidunsivat juhannuksena 24/7, mutta ahmijaponia ei voinut tietystikään laittaa joukon jatkoksi. Onneksi ystäväni talli on lähellä, ja hän otti Goldyn juhannusvieraaksi oman tammansa seuraksi. Tämä tuliluonteisena tunnettu saksalainen ei kyllä ponille lämmennyt, vaan oli potkiskellut aitojaan ilmeisesti pitääkseen lähitarhassa möllöttäneen Goldyn tietoisena siitä kuka käskee ;) Uuden ystävän Goldy sai sen sijaan tallikissa Mirristä, joka tuli heti kihnuttamaan itseään ponin turpaan. Goldy puhisi ihmeissään mutta otti kuitenkin kissan huomionosoitukset ystävällisesti vastaan.

Eilen ratsastin ponin kotiin metsän kautta. Laukkasimme muutamat pätkät maastossa, mutta kouluratsastus houkutti niin paljon että päädyin vielä kentällekin hetkeksi. Ratsastin radan läpi ja harjoittelin haastavimpia kohtia. Sillä niinhän siinä sitten pääsi käymään että heB meitä odottaa lauantain aluekisoissa... Ilmoittautuneita luokkaan on 57 kpl, joten minkäänasteisia paineita menestymisestä ei tosiaan ole ;) Keskityn vain omaan suoritukseen ja pyrin tekemään mahdollisimman hyvän ja tasaisen radan. 

Tänään on onneksi vielä kouluvalmennus. Koitan saada keskiravia vähän paremmaksi (en vaan pysy millään siellä kyydissä!) ja hiottua laukka-ravisiirtymisiä nätimmiksi ja hallitummiksi. Vaikealta tuntuu myös ravi-pysähdys-siirtymä. Aina siihen tulee pari askelta käyntiä, ja pisteet ropisee... 

Neljä tärkeää jalkaa

Kun Goldy tuli minulle 15-vuotiaana, sillä oli takana useampi vuosi aktiivista este- ja kouluponin uraa. Ostotarkastuksessa todettiin taivutuskokeessa kahdessa jalassa lievää epäpuhtautta, ja röntgenkuvissa näkyi alkavaa (lievää) nivelrikkoa. Hyvinkään hevossairaalan Olli Mäkelä piti näitä muutoksia melko tyypillisinä Goldyn ikäiselle kisaponille, ja totesi ponin kuitenkin sopivan jatkossakin monipuoliseen harrastekäyttöön.

Olen alusta asti pyrkinyt olemaan huolellinen ponin jalkojen hoidossa. Uskon ennaltaehkäisyyn, ja vaikka kaikki tekemäni asiat eivät ehkä jalkavaivoja estäkään, niin en usko niistä olevan myöskään haittaa. Goldylla käytetään aina ratsastaessa villapinteleitä patjoineen jalkoja lämmittämässä ja kolhuja ehkäisemässä. Nykyään koulutreeneissä on käytössä Back on Track-ratsastussuojat, joista olen tykännyt tosi paljon. Ei sitä jatkuvaa kuraisten pintelien pesua ja käärimistä... Ainoastaan kävelyreissut tehdään "paljain jaloin".

Kylmään jalat aina, kun on menty muuta kuin käyntiä. Meillä on käytössä erinomaiset kylmäyspatjat, jotka viilentyvät kylmässä vedessä ratsastuksen ajan ja lyödään sitten koipiin 20 minuutiksi. Linimenttiä käytän harvemmin. Olen myös harkinnut jonkinlaisia lämpöpinteleitä yöksi, mutta en ole vielä ehtinyt tutustua aiheeseen tarkemmin. Pyrin myös venyttelemään ponin jalat huolellisesti pari kertaa viikossa.

Olen tarkka pohjista joilla ratsastan, enkä koskaan ravaa kovalla pohjalla jos ei ole aivan pakko. Nykyisen tallin kenttä on ehkä hiukan liiankin pehmeä, mutta pian tämäkin asia korjaantuu tallinvaihdon yhteydessä. Goldy kävelee treenipäivien välissä paljon, viikko-ohjelmassa on yleensä kaksi kävelypäivää.

Olen syöttänyt Goldylle Suppleaze Gold-nivelvalmistetta jo parin vuoden ajan. Goldya talvella hoitanut klinikkaeläinlääkäri tuntui suhtautuvan suun kautta annettaviin niveliä hoitaviin lisäravinteisiin epäilevästi. Itse en oikein osaa sanoa auttaa SG vai ei, mutta olen kuitenkin jatkanut syöttöä koska ylläpitoannos ei niin kauheasti kukkaroa rasita. 

Talvella Goldyn kärsiessä rasitusperäisistä niveltulehduksista klinikalla piikitettiin niveliin Adequania ja kortisonia. Röntgenkuvista nähtiin että nivelrikkotilanne on aika lailla ennallaan, eli nivelten tilanne ei ole minun omistusaikanani juurikaan pahentunut. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että hyppääminen on syytä lopettaa.

Eläinlääkärin suosituksesta Goldy käyttää nykyään etusissa Natural Balance-kenkiä, joiden erikoismuotoilu auttaa kaviota pyörähtämään nopeammin, jolloin nivelen rasitus jää pienemmäksi. Kengät ovat olleet käytössä vasta pari kuukautta koska hokkiaikana niistä ei ole vastaavaa hyötyä.

Toivon että jalkojen hyvällä hoidolla Goldy pysyy kunnossa ja käytössäni vielä vuosia. Koskaan ei toki voi tietää miten nivelrikko etenee. Tällä hetkellä onneksi näyttää ihan hyvältä. 

Goldyn vastakengitetyt etuset Natural Balance-kengässä

Uusi talli

Kuten on jo tullut mainittua, poni vaihtaa tallia heinäkuun alkupuolella. Uusi talli on vähän lähempänä kotiamme kuin nykyinen, matkaa on vain reilu 8 km. Ehkä reipas poniratsastaja voisi jopa aktivoitua pyöräilyn suhteen ja polkaista tallille aina silloin tällöin autolla ajamisen sijaan...

Uusi talli on minun, nyt aikuisiällä pienillä 4-5 hevosen talleilla käyneen, mittapuulla iso. Hevosia on parisenkymmentä. Goldylle tästä tuskin tulee ongelmaa. Se asui aiemmin todella isolla tallialueella jossa oli parhaimmillaan lähemmäs sata hevosta. Itsekin uskoisin viihtyväni uudessa paikassa. Tutustumiskäynnillä näkyi jo muutamat kisoista tutut kasvot ja tallin tunnelma vaikutti rauhalliselta. Suurin osa kävijöistä on tietääkseni aikuisia ja ratsastuskoulutoimintaa ei ole ollenkaan.

Tallilla on kokopäivätarhaus kaverin kanssa, jota pidän tosi tärkeänä asiana. Tallinpitäjä oli jo miettinyt Goldylle sopivaa kaveria, ja ilokseni saatoin sanoa että ponin voi tarhata kenen kanssa vaan, koska ainakin tähän asti se on tullut kaikkien kanssa toimeen. Tarhat olivat myös tarpeeksi isoja ja hyväpohjaisia. Laitumia on vähän, mutta se ei haittaa koska on tullut todettua että laiduntaminen ei ikävä kyllä Goldylle oikein sovi. 

Talli on iso, korkea ja valoisa, ja siellä on hyvä ilmanvaihto. Goldy näkee uudesta karsinastaan hyvin joka puolelle, ja vieruskaverina on suloinen musta shettis. Heinän ja kauran tallinpitäjä viljelee itse, analyysia en ole vielä nähnyt mutta heinä ainakin tuoksui hyvältä :)

Liikutusmahdollisuudet ovat todella hyvät, suorastaan luksusta. Löytyy iso hyväpohjainen ja salaojitettu kenttä, pyöröaitaus juoksuttamiseen sekä kivankokoinen maneesi. Autottomaan maastoon pääsee suoraan maneesin nurkalta, ja tallia ympäröivät tilan pellot ovat syksyisin ratsastuskäytössä. Ihmisillekin on omat sosiaalitilansa, suihku ja wc. Mukavaa nuokin, vaikka toki hevosen olot ovat tärkeimmät. Tällaista olisi siis tiedossa piakkoin, jännää päästä tutustumaan uusiin paikkoihin, hevosiin ja ihmisiin!

Mukava maanantai

Eilen oli vihdoin kouluvalmennus neljän viikon tauon jälkeen. Ilokseni huomasin että laukkatreeni on tuottanut tulosta. Enää siis laukka ei ollut sellaista epätoivoa kuin ennen, parantamista toki vielä riittää ;) Oli myös mukavaa huomata kuinka hyvällä motivaatiolla Goldy teki eilen töitä, tuntui että sekin nautti treenaamisesta.

Nyt arvon kuumeisesti elämäni ensimmäisten aluekisojen luokkaa; otanko varman päälle ja menen helppo C-luokkaan, jossa on ohjelmana tylsä Tutustumisluokan kouluohjelma, vai olenko rohkea rokan syöjä joka uskaltautuu menemään helppo B:n... Oli miten oli, lähiviikkojen ohjelma alkaa olla selvillä. Seuraavat 1,5 viikkoa valmistaudutaan tuohon valtaisaan kisakoitokseen ;), ja sitten alkaa muuttopuuhat.

Tyttöjen sunnuntaiaamun rapsutushetki :)

Muutos = muutto

Vaikka kaunein kesä on edessä ja syksy vielä kaukana, olen jo mietiskellyt aika paljon kolmatta talvea ilman maneesia. Suoraan sanottuna ajatus on ahdistanut, välillä oikein kovastikin, enkä ole löytänyt sopivaa ratkaisua.

Pikku-een ajaminen poistaisi sen vaivan, että joudun aina pyytämään mieheni tai veljeni maneesikuskiksi. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että maneesille pääsee arki-iltaisin vasta klo 19.30 (siis jos siellä ei ole valmennusta, jotka yleensä karsivat pari arki-iltaa pois pelistä). Muutenkin laiskan kotitallilta lähtijän into kulkea talvipakkasessa ja pilkkopimeässä maneesille on lähellä nollaa. Kun tähän yhdistetään energiaa keräävä poni, niin yhtälön tuloksena on lähinnä huonoa mieltä ja motivaatiopula.

Ratkaisu ongelmaan tippui nenäni eteen keskellä kauneinta kesäkuuta, aivan yhtäkkiä yllättäin. Satuin tiistaina vilkaisemaan paikkakunnan mielestäni parhaan tallin nettisivuja, ja totesin että ponikarsina on vapautunut. Soitin tallille samantien, sovin illaksi tutustumiskäynnin, vierailin, ihastuin, pohdin asiaa miehen kanssa plus-miinus-listan avulla...Nyt on ponille paikka varattu ja muutto edessä heinäkuun alkupuolella. Asioilla ON tapana järjestyä!

Kesäkoulua

Ilmat ovat juuri nyt täydelliset ratsastamiseen. Saa nauttia auringosta mutta ei ole vielä liian kuuma. Tosin hiekkakenttä pölyää jonkun verran kun sadetta ei ole saatu. Eilen kun menin tallille kenttä oli juuri lanattu, oli hauskaa ratsastaa kun pinta oli sileä ja näki niin selkeästi mistä olimme kulkeneet. Helpottaa esim. pyöreän voltin tekoa :)

Sain tehtyä eilen aika kivan koulutreenin. Tosin edelleen huomaan tarrautuvani sisäohjaan ihan liikaa! Istunta laukassa sen sijaan on vähän parantunut. Teimme ihan perus-laukkatreeniä sekä avoja ja väistöjä käynnissä ja ravissa. Olen yrittänyt viime aikoina taivutella ponia mahdollisimman paljon ja saada sen taipuisaksi ja pehmeäksi. Ilmeisesti tästä on ollut apua koska ponilla viime hieronnassa olleet pienet jumit ovat aika hyvin auenneet. Olen myös aktivoitunut venyttelyn suhteen ja venyttelen ponin jalat ja kyljet 2-3 kertaa viikossa. 

Treenin jälkeen Goldy sai syödä vihreää reilun vartin verran eli sen ajan kuin kylmäyspatjat olivat jaloissa. Seurasin ponin syömistä vierestä, ja on se jotenkin ihan hullua. Goldy ahmii valtavalla kiireellä, ei pysähdy missään vaiheessa pureskelemaan vaan syö koko ajan pureskelun lomassa lisää, lisää, lisää... Tuon hotkinnan jälkeen poni saikin taas loppupäiväksi siirtyä hiekkatarhaan.

Kuvitus viime kesältä, täytyy muistaa taas ottaa uusia kuvia joku päivä...

Kesän kurjempi puoli

Hevosten kanssa ei tosiaan aina mene niinkuin on suunnitellut. Kovasti odottamani eilinen kouluvalmennus meni mönkään. Ilmeisesti jonkinlaisesta väärinkäsityksestä johtuen poni oli ollut eilen laitumella aivan liian kauan, ja syönyt aivan liian paljon.

Ehdin jo pelästyä mutta onneksi poni on rautamahainen tapaus eikä saanut ähkyä. Valmennus oli kuitenkin ilman muuta pakko perua, olisi ollut liian suuri riski treenata turvonnutta ja silminnähden huonovointista ponia. Mahaäänet onneksi kuuluivat ja suolikin toimi, joten säikähdyksellä selvittiin ja nyt karsinan ovessa on iso lappu muistuttamassa siitä, ettei ahne poni voi olla vihreällä kuin pieniä aikoja kerrallaan.

Treeniviikko

Monikohan hevosenomistaja suunnittele viikon treenit? Vai mennäänkö enemmän fiilispohjalta? Puhun nyt siis kaltaisistani harrastelijoista, koska olettaisin että kilparatsastajien treeneissä on aina jonkinlainen suunnitelmallisuus mukana jo kisa-aikataulunkin vuoksi. Itselläni on tapana suunnitella viikon ohjelma alustavasti etukäteen. Toki muutoksia tulee säistä ja muista syistä johtuen, kuten esimerkiksi viime viikosta nähdään.

Viikko 23:

maanantai: reipas maasto -> toteutui, hyttysiä ja sadetta uhmaten

tiistai: koulutreeni -> siirtyi sään vuoksi kentältä tielle ja askellajina pelkkä käynti

keskiviikko: käyntimaasto hoitajan kanssa -> toteutui, ja sain olla ylpeä ponista joka oli seissyt järkähtämättä tien laidassa vaikka lenkkikamuna ollut suokki oli peruuttanut auton eteen ja rynnännyt sen jälkeen täyttä laukkaa tallille 

torstai: koulutreeni (laukkaan keskittynyt) -> toteutui tavallaan. Suunnittelemani laukkatreeni muuttui kuitenkin enimmäkseen raviksi. Kentällä oli aika lailla muutakin toimintaa joka rajasi käytössä olevaa tilaa ja tuntui vaikuttavan myös omaan keskittymiseeni vaikka ei pitäisi. Samaan aikaan oli käynnissä juoksutusta viuhuvine juoksutusraippoineen, ja kentän laidalla seisoi muutama lähes tuntematon hevosihminen joita vähän jännitin... 

perjantai: koulutreeni (laukkaan keskittynyt) -> toteutui

lauantai:  käyntimaasto hoitajan kanssa -> toteutui

sunnuntai: reipas maasto -> toteutui

Aika hyvin toteutui suunnitelmat. Alkuviikon koulutreeni tosin torpedoitui kuravelliksi muuttuneen kentän ansiosta... Tämä viikko näyttää säiden puolesta tosi hienolta, ja treenit saadaan reippaasti käyntiin kun kouluvalmennus on jo tänään maanantaina.

Laitumella

Goldy rakastaa vihreää, kuten kai suurin osa hevosista. Ponin erittäin voimakkaan lihoamistaipumuksen vuoksi herkutteluhetkiä joudutaan kuitenkin rajoittamaan ja suurin osa kesästä kuluu hiekkatarhassa. Kuvat keskiviikko-illalta jolloin Goldy pääsi laitumelle kokonaiseksi kahdeksi tunniksi :)

Pikku-eetä ja muuta

Vietin ihanan lomaviikon New Yorkissa. Poni sai liikuntaa hoitajan ja K:n toimesta, olen niin kiitollinen heidän avustaan! K:n kanssa Goldy oli tehnyt kaksi tehokasta koulutreeniä, ja hoitaja taas teki rentoja maastolenkkejä.

Muutaman kerran olen päässyt Goldyn selkään nyt itsekin, mutta voi tätä Suomen kesää! Kenttä on ihan kuravelliä, eilen koitin siinä ratsastaa mutta eihän Goldy pääse kunnolla edes eteenpäin kun uppoaa vuohista myöten. En myöskään usko että tuollainen pohja on oikein hyväksi ponin jaloille, joten suosiolla siirryin läheisille hiekkateille ratsastamaan. Niillä pohja on kuitenkin aika kova, joten tein pelkkää käyntitreeniä. Pysähtymisiä, siirtymisiä kootusta käynnistä keskikäyntiin ja takaisin, avoja ja pohkeenväistöjä.

Eilen illalla harjoittelin vielä veljeni opastuksella yhdistelmällä peruuttamista. Periaatteessa peruutus sujuu ihan suht hyvin, mutta kun ajattelenkin ajokokeeseen menoa niin paniikki iskee. En tajua miten jännitän sitä niin paljon! Pitänee ottaa henkisen valmennuksen opit avuksi tässäkin kohtaa...

Hauska katsoa näitä muutaman viikon takaisia kuvia, nykyisessä karvanvaihtovaiheessa Goldy on jo aika eri värinen ja klippausrajatkin ovat häipyneet. Takapuolessa on hassuja laikkuja, kuvassa ne ei vaan kovin hyvin erotu: