Motivaation puutteesta motivaatioon

Viimeinen viikko on ollut vähän pakkopullaa liikutuksen suhteen, ei ole huvittanut ratsastaa. Vähän liikaa kiirettä, vähän liikaa haasteita ratsastuksessa, ja vähän liikaa tallipäiviä. Leon varakuskikaan ei ole päässyt käymään muutamaan viikkoon. Samalla tietenkin tulee huono omatunto, kun toisilla on hevoset telakalla ja toisilla ei ole edes varaa hevoseen. Mokomakin porvariponitäti kun kehtaa valittaa...

No, asia ratkesi eilen siihen että kuulin uutisia joiden jälkeen olisi ollut suoranaisesti todella typerää mankua ettei jaksa ratsastaa... Kun jollain on ihan oikeitakin ongelmia. Niinpä kiitollisuudella nousin ratsuni selkään ja tehtiin itse asiassa ihan hyväkin treeni. Maneesissa oli hiljaista ja kuten aina, meidän treenit sujuu tällöin paremmin. En tiedä keskitynkö minä paremmin vai poni, vai molemmat, mutta eroa on valovuosi kun vertaa "yksinäistä" treeniä ja ruuhkatreeniä. Vaikkei meillä juuri ruuhkaa edes ole, maksimissaan 6 ratsukkoa ei isossa maneesissa ole kovin paljon.

Leo on vaikuttanut nyt hyvävointiselta. Poni syö paremmin kuin muutama viikko sitten. Annan sille edelleen korsirehulisänä Lusernea, en mitään valtavaa määrää mutta noin 4-5 litraa. Mahan tilanne vaikuttaa ihan hyvältä. Leo on ollut nyt rauhallisena tarhassakin, verrattuna viime vuoteen jolloin se oli pakko siirtää puolipäivätarhaukseen talven ajaksi. Meni sellaiseksi ramppaukseksi että suosiolla siirryttiin puolipäivätarhaan. Nyt Leo ja naapuri ovat ulkona yleensä neljään asti ja hyvin on mennyt ainakin toistaiseksi.

Joulukuussa ei pitänyt olla valmennuksia, mutta on kuitenkin. Ensi perjantain tunti tekee varmaan ihan hyvää minulle. Jos saisin vaikka jotain ryhtiä tähän loppuvuoteen!

Onnistumisia

Tosi hyvä valmennusviikonloppu takana! Perjantaina Leo oli jo verkassa kivan tuntuinen. Liikkui hyvin eteen ja oikeinpäin. Valmentajan pikaisen läpiratsastuksen jälkeen pääsin itse takaisin selkään, ja olipas muuten aika ihanaa! Hevosen selässä aika harvoin voi ja kuuluu matkustaa, mutta nyt tuli sellaisiakin hetkiä että sain vain istua tekemättä mitään. Leo oli pätkittäin niin hyvä ettei akuuttia korjaamistarvetta ollut. 

Saatiin kehuja siitä että poni liikkuu ajoittain tosi hienosti ja eteenpäin mennään koko ajan vaikka työtä on tietysti edelleen tosi paljon edessä. Itselläkin on nyt se tunne että Leo on hyvässä kunnossa vaikka joitakin viikkoja sitten olin vähän epäileväinen ponin voinnin suhteen. Ja kyllähän minä tiedän että poni osaa mitä vain ja pystyy mihin vaan, mutta välillä oma usko loppuu. Tuntuu että jos jokin ei onnistu niin se on aina minun vikani koska poni kyllä osaa jos ratsastaja osaa. No, viikonloppuna se nähtiin että kyllä me onnistutaan yhdessä kun tehdään töitä!

Perjantaina keskityttiin siihen että saan Leon taipumaan kunnolla myös oikealle. Tarkasteltiin tätä kääntymisjuttua ja todettiin että vika on minussa, minä en käännä ponia kunnolla. Vasempaan kierrokseen ongelmaa ei ole. Sain ohjeeksi nosta ulko-ohjaa ylöspäin ja asettaa sisäohjalla kunnolla, jopa hiukan lyhentää sisäohjaa. Pienen harjoittelun jälkeen kääntyminen sujui jo paremmin, ilman että ulkolapa karkasi. 

Toisena valmennuspäivänä Leo ei ollut alussa oikein kuulolla ja oli ehkä vähän hidas pohkeelle. Aloitettiinkin ratsastamalla ponia kunnolla eteen. "Lisättyä" laukkaa (lainausmerkeissä siksi ettei se varmaan oikeasti mitään lisättyä ollut, ehkä keskilaukkaa) ympäri maneesia, tarkoituksena ainoastaan saada Leo lähtemään pohkeesta eteen. Peräänantoon ei tässä vaiheessa kiinnitetty niin suurta huomiota, mutta sain kyllä kehoituksen yrittää työstää laukan aikana ponia pyöreämmäksi vaikka vauhti olikin reipas. 

Laukkapyrähdysten jälkeen alkoi meinaan ravi irrota! Taas sain todeta etten vaadi tarpeeksi, mutta kun vaadin kunnolla niin Leo meni hienosti eikä tarvinnut olla enää koko ajan patistamassa. Ekaa kertaa päästiin Kikon valmennuksissa oikeasti tekemään muutakin kuin perusravia ja -laukkaa. Toki perusratsastus on tärkeää mutta oli kiva kun sain Leon jo alussa toimimaan niin hyvin että voitiin mennä raviavoja ja -pohkeenväistöä ja harjoitella hiukan sulkuja. Ja ihan kivasti ne sujui! 

Seuraavan kuukauden ajan keskityn nyt jälleen kerran siihen että Leo tekee asiat kunnolla ja loppuun asti. Pyyntöjen pitää mennä perille ja minun pitää huolehtia että kaikki tehdään kunnolla eikä vähän sinnepäin. Tuo reipas laukka alkuverkassa toimi niin hyvin että testaan sitä uudelleenkin. Samoin sulut ja paremmat laukannostot kuuluvat treenilistalle. Valmennuksesta on tällä kertaa jopa videokuvaa, laitan sen esille kunhan latautuu. 

Takaisin satulaan

Tiistaina ohjasajoin Leon ja tein myös taas maastakäsittelyharjoituksia. Maanantain oppi oli selvästi purrut meihin molempiin. Minä oli varmempi ja poni oli kuuliaisempi. Hommat sujui jo paremmassa yhteisymmärryksessä. Matkat maneesiinkin meni niin tiistaina kuin eilenkin ilman hötkyilyjä.

Eilen ratsastin ekaa kertaa viikon tauon jälkeen, tosi kevyesti tietenkin. Leo on kyllä siitä kiva että se ei kerää vapaista ylimääräistä pöllövirtaa. Toki lasken väkirehut minimiin aina jos tällainen pitempi vapaa tulee. Eilen tehtiin käyntitaivutteluja, vähän siirtymisiä ja jonkun verran hölköteltiin rentoa ravia ja laukkaa.

Leo oli tosi kiva ja hyvin kuulolla! Laitoin pitkästä aikaa kuolaimeksi baucherin enkä ole ihan varma mitä mieltä olen siitä. Hyvältä poni tuntui mutta ehkä taas hiukan raskaalta edestä, mutta ei se välttämättä kuolaimesta johdu. Tänään tehdään kevyt koulutreeni ja loppuviikko kuluukin sitten valmennusten parissa. Hiukan harmittaa etten ole saanut laukannostoja treenattua paljoakaan paremmaksi viimeisen kuukauden aikana vaikka piti. Päävamma ja rokotus hiukan sotkivat treenejä. Silti menen hyvällä fiiliksellä Kikon valmennuksiin, kun ehdin jo pelätä ettemme pääse mukaan lämmönnousun takia.

Anonyymi kyseli viime postauksen kommenteissa missä on kaikki kuvat ja videot. Nyt on niin pimeää että kännykkäräpsytkin ovat jääneet ottamatta ja blogi on ollut tylsän kuvaton jo jonkun aikaa. Yritän saada jonkun videoimaan valmennuksia koska olisi kiva itsekin nähdä miltä meno näyttää.

© Nina Rintanen, kuvan kopiointi kielletty!

Valmennus

Hieman harmillisesti pääsimme tällä kertaa Kikon valmennukseen vain toisena päivänä. Poikkeusjärjestelyjen takia lauantaina olisi pitänyt kuljettaa poni toisella tallille, ja vetoauton puutteessa tämä ei onnistunut. Onneksi ensi kerralla pääsemme taas molempina päivinä valmentautumaan omalla tallilla. 

Leo oli verkassa ihan ok. Hiukan hidas pohkeelle muttei kovin pahasti. Valmennuksen alussa en saanut Leoa kulkemaan oikeinpäin vaan se tarjosi päätään ja kaulaansa syliini, niska jännittyneenä ja ylhäällä. Kootussa Ravissa-blogin Noora on kirjoittanut viime aikoina paljon samantyyppisestä "muoto-ongelmasta" ja kuvaillut hyvin millaista muotoa hänen hevosensa helposti tarjoaa. Täytyykin käydä lukemassa uusiksi Nooran juttuja ja neuvoja.

Valmennuksen alku meni peräänannon hakemisessa. Sain nyt pidettyä tuntuman suht hyvin ja ulko-ohja ei antanut periksi niinkuin mulla on usein tapana. Pyrin ratsastamaan Leoa takaa eteen etten sorru ohjilla venkslaukseen ponin ollessa pohkeen takana. Sain jälleen kerran muistutuksen siitä kuinka AINA pitää saada reaktio. Ei sitä jatkuvaa pohkeella tai raipalla naputusta, vaan pyyntö - reaktio, ja jos reaktiota ei tule niin heti uusi pyyntö. Ja kun poni tekee oikein se jätetään rauhaan. No, puolen tunnin tehotreeni teki kyllä taas ihmeitä. Lopussa jopa laukka uraa pitkin sujui hyvässä peräänannossa. 

Toiveena oli että ensi kerralla tätä muoto-ongelmaa ei olisi vaan päästäisiin heti työskentelemään kunnolla. Laukannostot pitää ensi kerraksi harjoitella napakammiksi. Edelleen Leo on välillä pohkeen takana ja pitää saada sieltä pois. Minun vaan täytyy tehdä enemmän töitä ja "ratsastaa sen sijaan että keskityt nätin näköiseen istuntaan" ;)

Lauantaina jatkoin sitten itsenäisesti samalla linjalla, eli niska pehmeäksi ja alemmas, ja syvempi rennompi muoto. Kyllä se sieltä tuli, nyt jo nopeammin kuin perjantaina. Lauantain alkuverkassa mentiin myös ravipuomeja ja hiukan kutkuttaisi kokeilla joku päivä hyppäämistä 5 kuukauden tauon jälkeen... 

Eilen aamupäivällä kävin ohjasajamassa kaverini suokin. Kun olimme treenanneet tällä rauhallisemmalla ja helpommalla hevosella toinen kaveri koitti ohjasajoa omalla aika reaktiivisella ja takapäästään hieman aralla piensuokilla. Hiukan haastavan alun jälkeen tämä pikkuruuna teki myös tosi hienoa työtä! Tulevaisuudessa se tulee varmaan liikkumaan ohjasajossa upeasti. Nyt jo tuli pieniä välähdyksiä siitä mitä tuleman pitää kun hevonen kokosi pieniksi hetkiksi. Kaveritkin innostuivat ohjasajosta ihan täysillä! Jouduttiin pakolla lopettamaan etteivät hevoset väsy, itse olisimme jatkaneet varmaan tuntikausia jos hevosia olisi ollut enemmän...

© Nina Rintanen, kuvien kopiointi kielletty! 

Hän on palannut

En tiedä yhtään mitä tapahtui, mutta eilisessä valmennuksessa minulla oli allani taas se ihana, yritteliäs ja kuuliainen poni johon puoli vuotta sitten ihastuin. Kaiken epätoivon jälkeen oli mieletön tunne taas ratsastaa normaalisti. Olin jo lähes unohtanut miltä "normaali" Fanny tuntuu.

Elinen valmentaja oli meille uusi, tosin paikallisista hevospiireistä tuttu ihminen. Olen pitkään halunnut tämän valmentajan tunneille, koska tiedän että hän keskittyy istuntaan ja on hyvin koulutettu ja kokenut valmentaja. 

Alussa kerroin rehellisesti meidän nykytilanteen, eli että ongelmia on ollut. Aloitimme käynnissä, ja huomasin heti että poni oli ihan erilaisen tuntuinen kuin viime viikkoina. Varmaan sekin auttoi että samalla tunnilla oli Fannyn luotto-maastokamu turvaa tuomassa.
 
Emme tehneet mitään ihmeellisiä juttuja, käyntiä ja ravia isolla ympyrällä ja siirtymisiä. Ihan perusjuttuja, mutta oli tosi tärkeää että sain taas sen tunteen takaisin millainen Fanny on ratsastaa. 

Oikeaan kierrokseen poni usein punkeaa helposti ulos, se minun pitää muistaa korjata vahvalla ulko-ohjalla ja pohkeella. Tässä saatiinkin hyvä ero aikaiseksi kun verrattiin tilannetta valmennuksen alussa ja lopussa.

Jalustimia lyhennettiin puolella reiällä. Olin niitä juuri itse pidentänyt mutta valmentajan mielestä jalka osui paremmin oikeaan kohtaan kun lyhennettiin ihan vähän. Istuntaan sain hyviä neuvoja selkeitä neuvoja jotka sain heti toteutettua ja huomasin myös heti hyödyn. Pohkeet paremmin kiinni mutta ei puristamaan, polvi irti "aukinainen"-ajatuksella ja jalka pitkänä. Luulen että ratsastus sujuisi paljon paremmin jos saisin pohkeet kunnolla kiinni. Joko ne ovat irti, tai sitten puristan polvilla.

Ristiselkä tulisi pitää rentona ja saada pyöreämmäksi, takapuoli kunnolla satulaan ja kevennys enemmän takakaarelle. Kyynärkulmasta sain noin sata huomautusta... Käsiä nostan välillä vähän liian ylös ja voisin myös pitää niitä vähän leveämmällä. Ja nyrkki kiinni!

Valmentaja kehui Fannyn tahdikasta ravia ja sanoi että poni näyttää ulkoisesti olevan hyvässä kunnossa. Meidän ongelmiin valmentaja totesi että tammat ovat tammoja, ja hänen mielestään ponilla on hyvä ilme eikä se vaikuta miltään kiukkupussilta. Hyvä fiilis jäi!

Tänään tallikaveri ratsasti Fannyn. Poni selvästi piti tästä ratsastajasta, se rentoutui todella nopeasti, antoi periksi niskasta ja laski päätä alemmas. Tuollaiseksi haluaisin itsekin ponin saada ratsastettua, rennoksi.

Vähän huvia ja paljon työtä

En voi sanoa että ratsastus olisi ollut kovin nautinnollista viime viikkoina. Ei todellakaan pääse paljon fiilistelemään kyydissä kun ratsu vaatii herpaantumatonta keskittymistä ja ratsastamista joka minuutilla ja onnistumisen hetket lasketaan sekunneissa. Nyt voin sanoa että jokainen ratsastuskerta todellakin tuntuu liikunnalta! Ja niin sen toki kuuluukin tuntua.

Eilen sain maneesissa apua tallikaverilta. Treeni ei alkanut kovin lupaavasti mutta saamieni vinkkien avulla Fanny alkoi melko pian käynnissä kuunnella ja myödätä. Keskityin tällä kertaa lähes kokonaan käyntityöskentelyyn. Sain neuvon ratsastaa käyntiä niin kuin ratsastaisin keskikäyntiä, ja kehotuksen pitää oman ristiselkäni rentona. Se kun jännittyy todella helposti.

Ravia en tehnyt kuin joitakin pätkiä (jotka menivät jotenkuten) ja laukka jäi kokonaan välistä. Koska en voi joka päivä ratsastaa Fannya niin kauaa että saan sen kunnolla avuille niin olen toistaiseksi joutunut luopumaan ajatuksesta että saisin joka ratsastuskerralla ponin toimimaan kaikissa askellajeissa. 

Johtuen tästä hieman haastavasta ajanjaksosta olen toistaiseksi sulkenut kaikki kisatavoitteet pois mielestä. Yritän nyt vaan opetella ratsastamaan Fannya oikein. Valmennuksissa pitää alkaa käydä enemmän. Ainoa vaan ettei ole kiva mennä muiden ratsukoiden kanssa valmennukseen kun tuntuu että meidän poukkiminen pilaa muidenkin treenin...  

Eli hieman alamaissa ollaan nyt täällä. Poni on mielestäni edelleen yhtä hieno ja kapasiteetikas kuin ennenkin, joten pakko vaan uskoa että homma alkaa sujua paremmin kun jaksan yrittää ja saan pikkuhiljaa oman ratsastukseni kuntoon.

Parempia päiviä

Ehdin jo vajota aika syvälle epätoivon alhoon, mutta onneksi K kävi antamassa hyviä ohjeita keskiviikkona. Saimme Fannyn menemään kunnialla "pelottavaan päätyyn" jopa laukassa! 

Eilen kyllä vähän jännitti kun piti pärjätä omin voimin. Maneesissa oli kavereita joten Fanny ei ollut jännittynyt, mutta alussa keskittyminen oli kyllä taas ihan muualla kuin ratsastajassa. Sain kuitenkin ponin kuulolle ja jäi hyvä fiilis!

Fannylla alkoi taas kiima ja se oli aika tahmea ratsastaa. Nyt sormet ristiin ettei muutaman viikon takainen lihaskipuilu toistu! Tänään meillä on kävelypäivä ja huomenna ponski vapaapäiväilee koska lähdemme Tampereelle hevosmessuille. Jospa pahin kiima olisi sunnuntaihin mennessä jo ohi.

Onni on oma pörröinen poni

Lupaan ryhdistäytyä blogin päivittämisen suhteen, edellisestä kerrasta on näköjään taas mennyt viikko...

Fannyn kanssa ollaan jatkettu tutustumista ja edelleen poni tuntuu tosi kivalta. Joka kerta lähden tallilta kotiin iloisena kun tammuskan kanssa on niin mukava puuhailla. Fanny tuntuu olevan ns. "anything goes"-hevonen. Sitä ei tunnu mikään niin kauheasti hätkäyttävän, ja jos sitä joku asia jännittääkin käytös säilyy kuitenkin koko ajan hyvänä. Oikea lastenponi siis, sopii hyvin tällaiselle turvallisuushakuiselle aikuiselle ponitytöllekin ;)

Eilen meillä oli ensimmäinen tunti. Valmentaja tykkäsi ponista kovasti! Sanoi että Fannylla on hyvä ja nöyrä asenne ja hyvät liikkeet. Teimme kivaa harjoitusta missä mentiin kaarevalla uralla toisesta päästä korotettuja puomeja ensin ravissa ja sitten laukassa. Hih, kouluratsastajasta tuntui melkein kuin olisi hypännyt esteitä!   

Tarkoituksena on lähiviikot ratsastaa ponia mahdollisimman hyvin eteen-alas, saada liikkumaan oikein päin ja kasvattaa kuntoa ja lihaksia. Kokoamaan lähdetään vasta myöhemmin. Sain myös ohjeen ratsastaa melko löysällä ohjalla ja pitkällä kaulalla.

Fanny on suustaan ehkä vähän turta (huono sana mutta en keksi parempaa). Ponilla on ratsastanut edellisessä kodissa aikuisen lisäksi myös eritasoiset lapset, joiden käsi voi monesti olla vähän epävakaa. Suu reagoi kyllä jo hieman paremmin kun normaali nivelkuolain vaihtui Sprengerin Aurigan-kolmipalaan. Minulle tämä on hyvä aika muuttaa omaa tyyliäni, koska tiedän että minulla on vähän turhan kova käsi.

Pääsiäiskauhua

Onpa mennyt monta päivää kirjoittamatta. Pääsiäinen kului heppailun ja kotihommien parissa eikä koneella tullut vietettyä paljon aikaa.

Torstaina ratsastin taas kentällä, joka alkaa olla aika hienossa kunnossa! Yksi isompi märkä kohta on vielä, mutta se peittää enää noin puolet toisesta pitkästä sivusta ja muuten kenttä on kuiva. Katselin eilen valokuvia jotka oli otettu Tampereelta ja tajusin että olemme täällä Lounais-Suomessa aika onnekkaita kun kevät on jo niin pitkällä. Kaikki lumet ovat jo sulaneet, ainoastaan metsässä on vielä vähän lunta.

Perjantaina käytiin kävelemässä ihanassa auringonpaisteessa mutta kovassa tuulessa. Goldy sai pistää töppöstä toisen eteen ja kävellä oikein reippaasti koska lenkkikaverinamme oli iso pv joka otti pitkiä askeleita ponin kipittäessä perässä. 

Lauantaina olin seuramme estekisoissa töissä. Ihan vaan kanslian puolella, kun ei tällaista esteratsastuksesta ymmärtämätöntä uskalla muualle laittaa ;) Mielenkiintoista katsella hyppäämistäkin välillä, mutta ei se lajina kyllä itseäni oikein kiinnosta. Kouluratsastusta sen olla pitää.

Kisojen jälkeen lähdin omalle tallille, ja ratsastin Goldylla kunnon treenin. Homma vähän venyi, koska poni päätti lähteä kiikuttamaan minua kentällä täyttä kiitolaukkaa. Onneksi pysyin kyydissä ja sain lopulta ponin pysähtymään (lopulta=n. 5-10 sekuntia joka tuntuu iäisyydeltä kun istuu räjähtäneen ruutitynnyrin päällä). Tuon tapauksen jälkeen jouduttiin jatkamaan harjoituksia koska en tietenkään halunnut päättää ratsastusta moiseen kohellukseen. Laukat saatiinkin pidettyä kurissa ja pystyin lopettamaan ratsastuksen siltä päivältä.

Maanantaina valmentaja kävi pitämässä meille tunnin, ja kiitopukkilaukka toistui kahteen otteeseen. Poni painoi menemään ihan hulluna. Tämä ei ollut vain oma tuntemukseni, vaan myös sivusta katsellut valmentaja sanoi että poni meni todella kovaa. En tiedä miten taas pysyin selässä, mutta oli tosi lähellä etten lentänyt aitaa päin. Toisen ryöstämisen jälkeen tunsin niin vahvaa kauhun tunnetta etten moista hetkeen muista tunteneeni. Kun sain ponin pysähtymään pelotti aivan älyttömästi ja paikat hakkasivat. Jos valmentaja ei olisi ollut paikalla niin olisin taatusti tullut alas selästä ja jättänyt homman siihen. Valmentajan tsemppaamana kuitenkin pakotin itseni nostamaan laukan vielä kerran ja sain laukattua muutaman kymmenen metriä.

Tänään aion juoksuttaa ponin ennen selkäännousua. Jos ongelmat jatkuvat niin kaverini joka on minua paljon osaavampi ja rohkeampi ja tottunut ratsastamaan Goldylla lupasi nousta ponin selkään. Kai tästä taas selvitään eteenpäin vaikka olo onkin nyt aika ahdistunut.

Turhautumista... ja sitten ei

Kaikki muut treenaavat täysillä. Kaikki muut käyvät valmennuksissa. Kaikkien muiden hevoset ovat kisakunnossa. Kaikki muut aloittelevat jo kautta harjoituskisoissa. 

Olin viikonloppuna valtavan turhautunut. Goldy oli tiputtanut perjantaina kenkänsä, ja kengittäjä ilmoitti ettei pääse tulemaan ennen maanantaina (ymmärrettävää, oma elämä se on kenkääjälläkin). Siinä meni siis viikonlopun ratsastelut, peruuntui niin vauhtimaasto kuin maneesikäyntikin. Eilen kävelin lumipyryssä poni perässäni, moikkasin vastaan laukanneita tuttuja, ja surkuttelin. Noidenkin hevoset ovat noin hienossa kunnossa! Miten ehdin tällä menolla saada oman ponini millään kuntoon kisakauden alkuun mennessä? Miksi sen kengänkin piti nyt lähteä? 

Aloin miettiä miksi minä ratsastan, ja miksi omistan hevosen. Mistä lähtien kyse on ollut siitä että meidän pitää olla tietyssä kunnossa tiettynä aikana? Pöh, minähän haluan että meillä on hauskaa, ja että opin paremmaksi ratsastajaksi. Ei silloin ole väliä ajoittuuko se huippukunto toukokuuhun, kesäkuuhun vai heinäkuuhun. Ehkä tämä oli yksi syy miksi välttelin kilpailemisajatusta niin pitkään; olen vähän turhankin kunnianhimoinen enkä kestä kun asiat eivät menekään suunnitelmieni mukaan.

Kyllähän se mieli sitten vähäsen kirkastui. Me etenemme omaan tahtiimme, ja koitan muistaa iloita siitä että hevonen on nyt terve. Nautin siitä kun hevonen pärskii metsätiellä kävellessään, ja nappaa ohimennen palasen kuusenoksasta matkaevääksi. Kyllä me ehditään. 

Tavoitteet kaudelle 2012

Viime viikon maneesikäynti herätti minussa valtavan treenikaipuun! Tekee mieli kunnon kouluväännön pariin, valmennuksiin, perusasioita hiomaan ja kisakalenteria tutkimaan. Ratsastuspuolella on seuraavat pari viikkoa vielä tiedossa hiljaiseloa kun Goldy on sairaslomalla ja kävelykuurilla, mutta onneksi voin aloittaa kauteen valmistautumisen muilla tavoin.

Vuoden 2011 alussa asetin itselleni muutaman tavoitteen ja ennen uusien asettamista ajattelin vilkaista mitä vanhoille kuuluu. 

Tavoite nro 1: Oppia nostamaan laukat kunnolla ja saada laukka työstettyä molempiin suuntiin hyväksi

Laukannostoissa on tapahtunut suurta edistystä, mutta kyllä niitä on harjoiteltukin! Laukan laadussa ja omassa istunnassa on vielä tekemistä.

Tavoite nro 2: Hallita kaikki askellajit maastossa

Tässäkin on ollut ilahduttavaa edistymistä! Vielä en pääse haaveilemiani rentoja laukkamaastoja tekemään, mutta käynti-ravimaastot sujuvat jo hyvin ja laukattukin on useaan otteeseen (ei tosin viime aikoina koska ponissa on ollut virtaa pienen sähköyhtiön tarpeisiin ja ratsastaja ei ole kaikkein rohkeimmasta päästä).

Tavoite nro 3: Oppia takaosakäännös

Harjoittelu aloitettiin elokuussa joten vielä on työn alla mutta hyvällä mallilla. 

Loppukaneettina vuoteen 2011 kerrottakaan että en tippunut kertaakaan. Oho! :)

Viime vuoteen verrattuna tämä kausi tulee olemaan erilainen siinä mielessä, että suunnittelen kisaavani enemmän. Viime vuonna kun en suunnitellut kisaavani ollenkaan, vaikka loppukaudesta sitten kolmet kisat kävinkin. Poni taas kilpaili suhteellisen paljon lainakuskin kanssa, mutta siihenkin tulee tänä vuonna muutos; ponilla kisaa, ja luultavasti myös treenaa ja ratsastaa vain minä itse. 

Vaikka tästä tulevasta kaudesta on tarkoitus tehdä minun ja ponin "The" kisakausi 2012, eivät tavoitteet kovasti poikkea viime vuodesta. Edelleen ratsastan siksi että haluan oppia lisää ja parantaa yhteistyötä ponin kanssa, en siksi että saisin kaapin täyteen ruusukkeita. Ruusukkeet ovat bonus, mutta tämä poniratsastaja vannoo perusratsastuksen nimeen! Joten tämäkin kausi täyttyy perusasioiden hiomisesta.

Ensimmäinen osa kauteen valmistautumista on kunnonkohotus. Tämä koskee niin ponia kuin ratsastajaakin! Poni aloittaa kuntokuurin toden teolla helmikuussa mutta ratsastaja aloittelee jo nyt, ja parantaa lihaskuntoaan sekä pudottaa muutaman kilon painoaan kisakauden alkuun eli toukokuuhun mennessä. Lihaskuntotreenin ja venyttelyn kautta haen apua mm. istuntaan ja hevosen parempaan hallintaan.

Tavoitteeksi vuodelle 2012 asetan seuraavat (nämä ovat siis koko vuoden tavoitteita, ei pelkästään kisakauden):

Tavoite 1: Saada laukka työstettyä hyväksi

Siirtyy vuodelta 2011

Tavoite 2: Parantaa omaa istuntaa sekä ravissa että laukassa

Goldylla on poniksi kovin hevosmaiset liikkeet ja sen ravissa on kaikkea muuta kuin miellyttävä ja helppo istua. Laukannosto-ongelmat ja erinäiset pukkilaukat yms. ovat jättäneet jälkeensä pienen laukkajännityksen, joka helposti ilmenee polvien puristuksena, josta taasen ei seuraa mitään hyvää.

Tavoite 3: Saada laukkakin rennoksi maastossa

Eli ahkera maastoilu jatkuu ja poniratsastaja koittaa olla vähän reippaampi ja rohkeampi.

Tavoite 4: Saada mahdollisimman hyviä suorituksia aluekisojen HeC- ja HeB-luokissa

Siinähän niitä jo on... En lisää tavoitelistaan tänä vuonna mitään "temppuja", temput tulevat sitten omalla painollaan kun perusratsastus on kunnossa, ja valmentajani kyllä huolehtii siitä että alan opettelemaan uusia asioita kun niiden aika on. Eli kun saan laukat sujumaan niin sieltä ne vastalaukkaharjoituksetkin sitten aikanaan tupsahtavat eteen.

Voi itku...

... vaikka ei tässä nyt itku auta.

Goldy oli eilen kouluvalmennuksessa maneesissa oikein pirteä ja liikkui halukkaasti eteen. Olin tosi tyytyväinen ja iloitsin siitä että maastoilu ja vapaapäivät ovat tuoneet ponin hiukan kadoksissa olleen energian takaisin. Ravia oli tosi hyvää ja takaosa oli kunnolla alla.

Verryttelyn jälkeen harjoittelimme loivia vastalaukkakaaria. Kuten meillä aina tuppaa olemaan, vasempaan kierrokseen laukka ei sujunut niin hyvin kuin oikeaan. Kun aloin kokoamaan laukkaa kunnolla niin vasen laukka ei yhtäkkiä noussut enää ollenkaan, koko ajan nousi väärä laukka. Ensin luulin että kyseessä on minun ongelmani (ei ole ensimmäinen kerta kun minulla on ongelmia laukannostojen kanssa), mutta kun yrityskertoja oli takana parikymmentä valmentaja sanoi että hän epäilee ongelman olevan nyt muualla kuin minussa. Valmentaja nousi ponin selkään ja sai vain kovalla vaivalla laukan nousemaan, ja voi millaista laukkaa se oli! Tuntui että ponin etu- ja takajalat menivät ihan eri laukkaa ja takajalkojen liike oli välillä lähes ravimaista.

Nyt meitä sitten kutsuu ensi viikolla Tampereen hevosklinikka. Epäilen että ongelma on vasemmassa takasessa, ja klinikalla toivottavasti selviää mikä jalkaa vaivaa ja miten se hoidetaan kuntoon. 

Yritän ajatella positiivisesti: poni ei onnu, eikä ole ravissa ollenkaan epäpuhdas, joten ehkä se voisi viitata siihen ettei ongelma ole mikään valtavan vakava. Tuleepa nyt käytyä klinikalla tutkituttamassa jalat, olen miettinyt jo jonkin aikaa että haluaisin käydä katsomassa nivelten tilanteen mutta ei ole tullut lähdettyä kun mitään oireita tai epäpuhtautta ei ole. Goldyhan on "jo" 16-vuotias ja kun se minulle tullessaan kuvattiin niin jaloissa oli alkavaa nivelrikkoa (kuten monilla tuon ikäisillä kilpahevosilla on). Nivelvalmistetta poni on syönyt ennaltaehkäisevästi jo pitkään. 

Toinen huolenaihe on Goldyn maha, joka on parina päivänä oirehtinut sen suuntaisesti että luulen siellä olevan vähän hiekkaa. Laitan ponin psyllium-kuurille ja katson jos se auttaisi.

Onneksi näiden hevoshuolien kanssa ei joudu painimaan yksin. Valmentaja tsemppasi surullista poniratsastajaa heti tuoreeltaan eilen illalla, ja ystävä tarjoutui lähtemään klinikalle mukaan henkiseksi tueksi. Mies taas soitti esimiehelleen ja ilmoitti pitävänsä vapaapäivän ensi viikolla koska hänen pitää viedä vaimon poni lääkärille.

Myöhemmin mietittyä: Mitä jos tuo oirehdinta viittaakin mahaongelmiin? No, turha spekuloida, antaa eläinlääkärin selvittää mistä on kyse.

poni koulukisoissa toukokuussa 2011

Rento lauantai

Oi miten ihanaa olikaan mennä tänään tallille kun tiesi että saa viettää koko tallireissun päivänvalossa! Aurinkokin pilkisteli vähän pilvien välistä, kun ruokin tallin asukkaat ja vein ne tarhoihin syysaamusta nauttimaan (vai onko nyt jo talvi?). 

Goldyn kanssa lähdin taas metsään. Olimme ainoat aamuvirkut ja saimme koko hevoslenkin käyttöön vain itsellemme. Huojentavaa että vapaapäivän jälkeen poni oli taas oma pirteä itsensä, viime aikoina tamma on ollut aika usein vähän väsyneen ja nuutuneen oloinen. Valmentaja oli sitä mieltä että ponilla on ollut niin raskas kisakausi että nyt on syytä antaa sen levätä kunnolla. Treeniohjeeksi saimme tehdä "vain kivoja ja rentoja asioita", ja meidän kohdalla se tarkoittaa pitkiä maastolenkkejä. Kenttätreenit jätän nyt yhteen kahteen kertaan viikossa.

Tänään ravailimme paljon ja vaikka poni oli alussa hieman jännittynyt, niin vähitellen pää alkoi mennä alemmas ja olemus alkoi rentoutua. Mutta joku siellä metsässä vaan vieläkin jännittää. Onko vinkkejä miten ponin saisi vielä paremmin rentoutumaan maastossa? Muutaman laukkapätkänkin menimme, ja poni olisi halunnut mennä LUJAA! Vähän jouduimme himmailemaan kun kuskia alkoi jännittämään :)

Noista metsälenkeistä tulee todella hyvä olo. Kun kuljeskelee hiljaisessa metsässä kahdestaan ponin kanssa, tulee mielettömän rento ja rauhallinen fiilis. Kunpa kaikilla hevosilla ja ratsastajilla olisi mahdollisuus tehdä maastolenkkejä, ne tekevät niin hyvää.  

Hyvää ratsastajalle (ja tavallaan myös hevosille ;) teki myös aerobista liikuntaa ja lihaskuntoa yhdistävä harjoitus, jonka tein ennen kotiinlähtöä. Voin suositella "Siivoa tarhasta 9 kottarillista märkää lantaa ja kärrää se lantalaan"-treeniä, jos ratsastuslenkki ei ole tarjonnut fyysisiä haasteita tarpeeksi.