Pikkusievää

Eilen pureuduin (jälleen kerran) oikein ajatuksella ratsastukseni perusongelmiin, mutta siitä lisää kohta. Ensin viikonlopun kertaus.

Lauantaina olin suunnitellut tekeväni puomitreeniä ja hyppääväni pientä jumppasarjaa. Maneesissa olikin edellisen jäljiltä muutamat kavaletit ja kaksi riviä puomeja ja päätin jättää jumppasarjan tällä kertaa rakentamatta. Kiva kun oli kaksi neljän puomin rivistöä, itse olen niin laiska raahaamaan puomeja. Laitoin molemmat raviväleillä ja korotin toisen rivistön toisen pään.

Alkuverkassa huomasin että Leo oli aika ärsyttävä. Pohkeen takana ja spookaili. Nämä on hankalia tilanteita, kun omat hermot menee niin äkkiä ja keskittyminen hukkuu. Jaksan kyllä spookailun, jos poni kuitenkin liikkuu eteen, mutta nämä tilanteet missä poni vaan kyttää ja hidastelee ovat rasittavia.

Kerrankin ratkaisin ainakin omasta mielestäni tilanteen oikein. En alkanut väkisin hyppäämään vaan keskityin puomitreeniin. Lukuisien puomitoistojen jälkeen sain Leon kunnolla kuulolle ja liikkumaan eteen, ja puomit sujuivat tosi kivasti. Korotetuilla oli ensin hankalaa, mutta nekin alkoivat sujua. Loppuun sitten otin pari pientä onnistunutta hyppyä, ja lopetin siihen. 

Sunnuntaina keskityin tekemään tosi paljon siirtymisiä, tarkoituksena saada Leo reagoimaan. Ihan ok treeni, mutta sen verran jäi hampaankoloon että eilen jatkettiin samoissa merkeissä kengityksen jälkeen. Koitan monesti ratsastaa niin siististi, sievästi ja pienillä avuilla että lopputuloksena ratsastus on tehotonta, eikä itse asiassa yhtään siistiä kun en saa ponia reagoimaan ja touhu menee puskemiseksi ja punkeamiseksi. Sunnuntaina hain välitöntä reaktiota apuihin ja eilen jatkoin samaa. Käynti-ravisiirtymiä siis tehtiin, ja paljon. 

Sain myös jonkun ahaa-elämyksen ja yhtäkkiä sain kiinni siitä miten ratsastan Leoa Kikossa. Voi vaan kysyä miksi en aina ratsasta omissa treeneissä yhtä hyvin ja tehokkaasti... Miksi en ratsasta ponia kunnolla läpi? Ensin en meinannut millään saada Leoa pyöreälle niskalle ja takaosaa kunnolla alle. Päätin kuitenkin että nyt ei muuten anneta periksi. Pidin tuntuman ja sitkeästi vaan asetin ja ratsastin jalalla ikuisuudelta tuntuvan ajan (oikeasti ehkä vartti), ja kyllähän homma alkoi toimia. Eikä yhtään ollut rumaa ratsastusta vaikka olinkin napakampi, kyse oli vaan siitä että ihan oikeasti ratsastin joka askeleen ja vaadin asiat loppuun. Nyt kun taas jatkossakin muistaisi että pitää ratsastaa eikä keskittyä näyttämään nätiltä.

Lauantain valmennus

Mikä lie syynä, pakkasen puolelle kääntynyt kelikö, mutta lauantaina Leo oli verkassa täysin erilainen kuin perjantaina. Sanoisin että se kävi oikeastaan aika kuumana. Pientä keskittymisongelmaa siis oli, kaikkiin ääniin tuli reaktio ja Leo oli jännittynyt. Ravailin ja laukkailin koittaen saada ponin kunnolla ohjan ja pohkeen väliin ettei se livistä.

Aloitettiin taas ravilla. Leo liikkui hyvin ja meni nopeasti hyvään peräänantoon. Se ilo tuosta kuumumisesta on että tavallaan ratsastaminen on helpompaa, kun on mitä ratsastaa. Tarkoitan siis sitä että jos hevonen on löysä ja laiska niin se on monesti hankalampaa kuin terävän ja reippaan ratsastaminen. 

Maneesin etuoven avaaminen ja takaoven ohittaminen olivat Leolle herkässä mielentilassa lauantaina hiukan liikaa. Poni yritti pysähtyä, jäi edestä tyhjäksi ja tahtoi esittää bravuuriaan peruutusväistöä, jossa väistetään jyrkästi takaviistoon, jos nyt osaatte moista kuvitella. Tähän puututtiin avomaisella ajattelulla. Valmentaja pyysi minua ennakoimaan, ja hyvissä ajoin ennen takaovea piti laittaa sisäpohje hyvin kiinni ja asettaa poni selkeästi sisään. Samoin tehtiin kun edellinen valmennettava lähti etuovesta; ennen oven aukaisua aloin tehdä avoa. Leolla kyllä toimii hyvin tuollainen taktiikka. Kun tehdään tarpeeksi töitä niin poni keskittyy eikä kuuntele tai katsele turhia. Leohan ei siis normaalisti välitä oven avaamisesta mitenkään, mutta tuollaisella "kuumalla" tuulella ollessaan se helposti ylireagoi. 

Mainitsin valmentajalle perjantaina että olen alkanut vastalaukkaharjoittelun, ja keskityimmekin sitten lauantaina suurimman osan aikaa vastalaukkaan. Ensin mentiin myötälaukkaa ympyrällä, muistaen perjantaina päähän taottu pyhä kolmiyhteys: katse ylös, polvi ylös, aseta! Polvi ylös-komennolla tarkoitettiin siis sitä että polvi ja reisi on "irti" eikä purista. Tein samaa kuin perjantaina eli tosiaan nostin välillä polvet kattoa kohti. Pyrkimyksenä oli samalla saada istuinluut kunnolla satulaan. 

Myötälaukasta tehtiin puolirata leikkaa ja jatkettiin uraa vastalaukassa. Sitten tehtiin täyskaarto ja jatkettiin siitä uraa, jonka jälkeen jäin pääty-ympyrälle vastalaukassa. Ympyrällä jatkettiin pitempään, ja asetus oli sisään. Noin sata kertaa kuulin "katse ylös, polvi ylös, aseta!" ja menihän se lopulta jakeluun... Kaikki laukkaharjoitukset tehtiin tietysti molempiin suuntiin. Vastalaukka ympyrällä vasempaan kierrokseen tuntui lopussa oikeastaan tosi helpolta, oikeaan en vielä onnistunut ihan niin hyvin mutta siinäkin sain asetuksen ainakin melkein läpi. Nyt on hyvät eväät vastalaukkaharjoituksiin ja sain varmuutta vastalaukan ratsastamiseen. 

Jos perjantaina ja lauantaina sai tehdä oikein kunnolla töitä niin sunnuntaina sainkin vaan nauttia. Leo oli niin hienosti avuilla ja kaikki tuntui helpolta. Olisin voinut jatkaa ratsastusta vaikka kuinka kauan, mutta tehtiin vaan kevyt palauttelu koska tiesin että maanantaina on vapaapäivä raspauksen ja siihen liittyvän rauhoituksen takia.

Suunta on eteen

Eilen tosiaan paneuduin oikein ajatuksella siihen, että treenin ainoa teema on pohkeesta eteen. Helppoa se ei ole. Leo on monesti niin pohkeen takana että pahimmillaan reaktio pohkeeseen on vain pieni hännän huiskaisu, ja reaktio raippaan tyyliä korvien lotkautus. Tiedän, tiedän, hevonen on juuri niin reagoiva ja nopea kuin ratsastaja on... Sitten kun moottori lähtee käyntiin niin menee hyvin, mutta välillä on vaan niin vaikeaa saada ratsu kunnolla liikkeeseen.

Päätin pyhästi että jätän ohjat rauhaan. Pidin tuntuman, mutta en tehnyt mitään muuta. En taivuttanut, asettanut enkä tehnyt ohjalla puolipidätteitä. Pyysin vaan Leoa eteen, eteen, eteen. Ensin käynnissä, jonka sainkin eilen yllättävän hyväksi. Sitten ravissa, jossa paineltiin maneesia ympäri pää pystyssä ja selkä alhaalla niin että ratsastajaa hävetti. Laukkaa mentiin tyylikkäästi ulospäin asettuen ja kulmissa kantaten.

Epätoivo ehti iskeä muutamaan kertaan mutta päätin että nyt en luovuta. Päätin että jatkan vaan eteen ratsastamista, ja odotan mitä tapahtuu. Päätin luottaa siihen että Leo hakeutuu ajan kanssa parempaan muotoon. Vihdoin ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä jotain ihan oikeasti tapahtui! Sinne se Leo naksahti peräänantoon niin sanotusti ihan itsestään. Thank goodness.

Kun kaasu ja muoto olivat suht hyvässä mallissa niin tehtiin vähän vastalaukkatreeniä. Vastalaukka ei ole todellakaan sillä tasolla millä se oli keväällä, mutta kunhan saadaan lumi maahan niin päästään hakemaan hankitreeneistä voimaa takapäähän. Juuri nyt pidän tärkeimpinä asioina eteenpäinpyrkimystä ja ponin herkistelyä. Eilinen oli hyvä treeni, töitä saatiin tehdä mutta lopussa Leo oli tosi hyvän tuntuinen.

Valmennuksessa

Raskas työviikko ja yleinen maailmantuska yhdistettynä siihen että katselin vanhoja kisakuvia ja -videoita Goldya ikävöiden johti siihen että motivaatio Fannyn ratsastuksen suhteen laski kuin se kuuluisa lehmän häntä. Näin se mieli vaan muuttuu jatkuvasti, sunnuntain valmennuksen jälkeen olin vielä intoa täynnä.

Vaan mikäpä sen motivaation palauttaisi paremmin kuin hyvä valmennus! Eli eilen perjantaina olimme toista kertaa uuden valmentajan tunnilla. Meillä oli kaveri mukana, joten Fanny oli alusta asti kuulolla eikä säikkynyt olemattomia. Torstaina oli vähän eri meininki. Muuten meni suht hyvin, mutta koska olimme yksin maneesissa poni muun muassa pelästyi monta kertaa yhtä kohtaa jossa hiekka oli maneesin laitaa vasten eri lailla kuin muualla...

Aloitimme ratsastamalla käynnissä neliötä, jossa aina ennen kulmaa pysättiin ja sitten käännyttiin. Tavoitteena oli saada hevonen suoraksi ja ohjan ja pohkeen väliin. Sitten tehtiin hetki ravissa loivaa kiemuraa pitkällä sivulla ja sen jälkeen siirryttiin ympyrälle, jolta tehtiin voltteja. Koitin valmentajan käskystä ekaa kertaa ratsastamista jalustinhihnan pää kädessä, ja se kyllä auttoi minua tosi paljon! Istunta oli tiiviimpi ja käsi pysyi paikallaan. Mulla kun nuo kädet tuppaa liikkumaan ihan liikaa ja kyynärkulma ei tahdo millään pysyä. 

Alussa se jalustinhihna kädessä ohjan kaverina tuntui että ohjan toisessa päässä on kymmenien kilojen paino kun en saanut ponia myötäämään. Hetken harjoittelun jälkeen alkoi sujumaan kun käytin tehokkaammin ulkopohjetta ja sisäohjaa. Lopussa poni oli rento, taipui ok ja myötäsi hyvin. 

Laukannostot tehtiin käynnistä, ja ne sujuikin yllättäen paljon paremmin kuin ravista. Vasempaan kyllä oli vähän hakemista, mutta kyllä ne laukat sieltä nousi ja laukka pyöri hyvin. Tuntui että pystyin laukassa istumaan eilen aika hyvin, ja polvi ei puristanut ainakaan siinä määrin kuin yleensä. Tuon polviasian valmentaja sanoi hyvin: jos polvi puristaa niin se lukitsee hevosen lavan pään. Eihän hevonen voi silloin liikkua kunnolla!

Kokonaisuudessaan olin Fannyyn eilen tyytyväinen. Poni oli hyvällä motivaatiolla töissä ja kuuliainen. Valmennus vähän venyi ja laukkaosuuden kohdalla Fanny oli selvästi jo hiukan väsynyt, mutta teki kyllä silti sen mitä pyydettiin. Omakin ratsastus sujui ihan kivasti, saa nähdä olenko vielä samaa mieltä kun näen N:n ottamat kuvat ;) Tänään Fannylla on verkkapäivä, ehkä juoksutus tai jotain muuta kevyttä ohjelmassa. Huomenna on taas kouluvalmennus, valmentaja vaan vaihtuu.