Parempi treeni

Taas blogikirjoittelu kannattaa! Eilisen tekstin jälkeen jäin vähän pohtimaan Leon tämän hetken ratsastettavuutta. Poni ei ole mitenkään kipeän oloinen (sitähän aina ensin epäilen) joten suuntasin ajatukset itseeni ja mietin mitä voisin tehdä eri tavalla. 

En käytä normaalisti kovin usein kannuksia. Viimeksi valmentaja kysyi miksi en käytä kannuksia, ja vastasin ettei niillä mielestäni ole niin suurta vaikutusta ja pelkään että potkin ponia. Päätin nyt kuitenkin koittaa olisiko kannusten kanssa jotenkin parempi ratsastaa kuin ilman. Aika nopeasti sain huomata että sain Leon liikkumaan paljon paremmin. Ilman kannusta ponin ollessa tahmea jään helposti puristamaan, tuuppaamaan ja jopa potkimaan jalalla. Rumasti sanottu, mutta ikävä kyllä totta. Kannuksen kanssa en voi puristaa enkä potkia, ja ilokseni huomasin että kevyempi pohjeapu tuotti paljon paremmin tulosta. Yritin myös taas kerran keskittyä jalalla ratsastamiseen. Alussa se tuntui kyllä hankalalta kun poni eteni alakaula pullottaen. Mutta sitkeys kannattaa tässäkin. Pyysin vaan jalalla eteen ja keskityin istuntaani. Hetken päästä takapää työskenteli jo kunnolla ja Leo haki itse oikeinpäin.

Eiliseen treeniin olin siis tosi tyytyväinen. Ravissakin alkoi löytyä taas hyvä tahti ja liike joka on ollut vähän kadoksissa. Hienosti Leo jaksoi työskennellä vaikka laidunruoho varmaan hiukan painoi mahassa. Käveltiin vielä pitkät loppukäynnit maastakäsin tallin pihapiirissä auringonpaisteessa. Kesäillat ponin kanssa on vaan parhaita. 

Valmentautumista

Viikonloppuna päästiin taas Kikon valmennuksiin. Viime kertahan meiltä jäi välistä koska Leon jalat oli piikitetty viikkoa aiemmin, mutta nyt oltiin taas mukana kahtena päivänä.

Perjantaina alku ei ollut kovin hyvä. Oltiin onneksi maneesissa, jonka pohjasta Leo tuntuu tykkäävän enemmän, mutta silti oli vähän tahmeaa. Poni ei ole mitenkään kipeän oloinen tms. mutta se vaan liikkui "onks pakko jos ei haluu"-tuntuisesti. Sen verran ollut lomailua että työhönpaluu-moodiin palaaminen on välillä vähän hakusessa.

Vaan juoksutusraippa valmentajan kädessä tekee ihmeitä! Saimme hyvät naurut Leon kustannuksella. Ei tarvinnut kuin ottaa raippa telineestä niin viiden metrin päässä oleva poni sai raviinsa yhtäkkiä kummasti lisää ryhtiä ja askeleeseen pituutta... Hassu Leo :)

Treeni jatkuikin sitten paremmin. Muodon kanssa sain tehdä töitä, koska tarjolla oli vähän turhan paljon virkkuukoukkua ja takaosa työskenteli hieman laiskasti. Laukassa ratsastettiin pitkällä sivulla lisäykset ja koottiin lyhyellä sivulla. Vasemmassa laukassa sain ratsastaa hiukan enemmän eteen koska Leo tuppasi laukkaamaan hiukan "suorin jaloin". Tehtiin myös vastalaukkaa, ja heti huomasi että itsenäiset vastalaukkatreenini ovat tehneet hyvää. Laukka pysyi hyvin yllä, yksi rikko tuli ja sekin oli minun vikani. 

Lauantaina Leo oli heti alusta parempi. Raviväistöt saisin ratsastaa vielä aktiivisemmaksi, niissä ravi vähän hiipuu. Tehtiin väistöjä niin että lähdettiin diagonaalille suoralla hevosella, eli ihan kuin mentäisiin normaalisti koko rata leikkaa, ja hetken päästä siirrettiin takaosa ja alettiin väistää. Tällä tavoin sain ravin pysymään aktiisempana.

Laukat meni lauantaina ihan super! Etenkin oikea laukka oli tosi hyvää mutta ei vasenkaan ollut hullumpaa. Seuraava valmennus on varmaan vasta heinäkuussa, mutta onneksi saatiin paljon treenailtavaa. Sunnuntaina vaan hölkkäilin kaikki askellajit ja eilen juoksutin ponin. Tänään Leolla alkoikin laidunkausi, saa nähdä pullistuuko poni paljon. Valmentajalta tuli jo kommentti että poni on lihonnut, mutta ei kuulemma liikaa, vielä... 

Perusratsastusta

Sunnuntaina ratsastin Leolla ilman satulaa ensimmäistä kertaa ihan oikeasti. Aiemmat kerran ovat olleet enemmän köpöttelyä ja matkustamista kuin ratsastusta. Leo tuntui tosi hyvältä ja sain ponin liikkumaan oikeinpäin, jolloin istuminen ravissa ja laukassa oli helppoa. Olin muutenkin tyytyväinen, onnistuin aika hyvin istumaan puristamatta ja muistin kiittää hevosta. 

Maanantaina ohjasajoin, perustreeni, ei mitään erityisen hyvää eikä erityisen huonoa. Tiistaina tehtiin jatkettiin kouluratsastuksen merkeissä. Koitin hakea satulassa samanlaista rentoutta kuin ilman satulaa. Meillä on Leon kanssa nyt sellainen vaihe että menee selkäännoususta helposti puolisen tuntia ennenkuin saan ponin hyvän tuntuiseksi. Niskan pehmeäksi, pyöreäksi ja alas, ja selän ylös. Alkuratsastus on vähän sellaista jäkitystä. Niska jäykkänä, tuntuu että ponin pää tulee syliin, selkä alhaalla, ja ratsastaja tietenkin säätää minkä ehtii... Jokaisella ratsastuskerralla olen onneksi lopulta saanut Leon hyvin avuille kun olen jaksanut tehdä töitä. En ole nyt hetkeen keskittynyt mihinkään muuhun kuin siihen että saan ponin avuille ja hyvään peräänantoon. Kaikki temput saavat odottaa kunnes perusratsastus on kunnossa. 

Eilen tein tyhmän virheen ja menin selkään huonotuulisena ja hermostuneena. Eipä siitä sitten kovin hyvää treeniä tullut, jos ei nyt onneksi ihan huonoakaan. Leo ei oikein jaksanut keskittyä vaan kuunteli ja katseli kaikenlaista, ja yritti muutaman kerran maneesin takaovea pakoon jollain ihmeellisellä kiemuraloikalla. Sain kuitenkin pääni kasaan ja keskityin, niin treeni pystyttiin päättämään hyvään laukkaosuuteen.

Huonotuulisuuden sai aikaan se, että maneesiin kävellessä pellolla oli hevonen (ai kauhea!) ja Leo vaan tuijotti sitä pää pystyssä tikkujaloin kävellen. Peruututin tietysti, mutta mitäs siinä teet kun poni peruuttaa laiskasti pari askelta ja jatkaa tuijottelua... Maastakäsittelyn oikeat konstit on edelleen minulta aika lailla hukassa. Suututtaa kun tulee näitä ärsyttäviä tilanteita joissa en osaa toimia oikein ja poni ei tottele. Siksipä hevoskouluttaja tuleekin heti marraskuun alussa laittamaan niin Leon kuin minutkin kuriin. 

Valmennus

Hieman harmillisesti pääsimme tällä kertaa Kikon valmennukseen vain toisena päivänä. Poikkeusjärjestelyjen takia lauantaina olisi pitänyt kuljettaa poni toisella tallille, ja vetoauton puutteessa tämä ei onnistunut. Onneksi ensi kerralla pääsemme taas molempina päivinä valmentautumaan omalla tallilla. 

Leo oli verkassa ihan ok. Hiukan hidas pohkeelle muttei kovin pahasti. Valmennuksen alussa en saanut Leoa kulkemaan oikeinpäin vaan se tarjosi päätään ja kaulaansa syliini, niska jännittyneenä ja ylhäällä. Kootussa Ravissa-blogin Noora on kirjoittanut viime aikoina paljon samantyyppisestä "muoto-ongelmasta" ja kuvaillut hyvin millaista muotoa hänen hevosensa helposti tarjoaa. Täytyykin käydä lukemassa uusiksi Nooran juttuja ja neuvoja.

Valmennuksen alku meni peräänannon hakemisessa. Sain nyt pidettyä tuntuman suht hyvin ja ulko-ohja ei antanut periksi niinkuin mulla on usein tapana. Pyrin ratsastamaan Leoa takaa eteen etten sorru ohjilla venkslaukseen ponin ollessa pohkeen takana. Sain jälleen kerran muistutuksen siitä kuinka AINA pitää saada reaktio. Ei sitä jatkuvaa pohkeella tai raipalla naputusta, vaan pyyntö - reaktio, ja jos reaktiota ei tule niin heti uusi pyyntö. Ja kun poni tekee oikein se jätetään rauhaan. No, puolen tunnin tehotreeni teki kyllä taas ihmeitä. Lopussa jopa laukka uraa pitkin sujui hyvässä peräänannossa. 

Toiveena oli että ensi kerralla tätä muoto-ongelmaa ei olisi vaan päästäisiin heti työskentelemään kunnolla. Laukannostot pitää ensi kerraksi harjoitella napakammiksi. Edelleen Leo on välillä pohkeen takana ja pitää saada sieltä pois. Minun vaan täytyy tehdä enemmän töitä ja "ratsastaa sen sijaan että keskityt nätin näköiseen istuntaan" ;)

Lauantaina jatkoin sitten itsenäisesti samalla linjalla, eli niska pehmeäksi ja alemmas, ja syvempi rennompi muoto. Kyllä se sieltä tuli, nyt jo nopeammin kuin perjantaina. Lauantain alkuverkassa mentiin myös ravipuomeja ja hiukan kutkuttaisi kokeilla joku päivä hyppäämistä 5 kuukauden tauon jälkeen... 

Eilen aamupäivällä kävin ohjasajamassa kaverini suokin. Kun olimme treenanneet tällä rauhallisemmalla ja helpommalla hevosella toinen kaveri koitti ohjasajoa omalla aika reaktiivisella ja takapäästään hieman aralla piensuokilla. Hiukan haastavan alun jälkeen tämä pikkuruuna teki myös tosi hienoa työtä! Tulevaisuudessa se tulee varmaan liikkumaan ohjasajossa upeasti. Nyt jo tuli pieniä välähdyksiä siitä mitä tuleman pitää kun hevonen kokosi pieniksi hetkiksi. Kaveritkin innostuivat ohjasajosta ihan täysillä! Jouduttiin pakolla lopettamaan etteivät hevoset väsy, itse olisimme jatkaneet varmaan tuntikausia jos hevosia olisi ollut enemmän...

© Nina Rintanen, kuvien kopiointi kielletty! 

Uusi kotivalmentaja

Sunnuntaina Leolla oli vähän rennompi välipäivä kahden valmennuspäivän jälkeen. Ratsastin pellolla vajaan tunnin ja kaverini Nina oli ottamassa kuvia. Laittelen niitä tänne jossain vaiheessa, en ole vielä nähnyt kuvia mutta toivottavasti ne onnistuivat! Ponin osalta kyllä varmasti, mutta entäs ratsastajan...

Eilen tapasimme uuden kotivalmentajan. Olen kyllä ollut seuraamassa hänen valmennuksiaan mutta tämä oli eka kerta kun olin itse selässä. Valmentaja tunnetaan tarkkana ja joidenkin mielestä aika tiukkana, mutta tyyli tuntui sopivan minulle tosi hyvin. Tykkään että valmentaja on vaativa ja osaan kyllä ottaa kritiikkiä vastaan kunhan se on rakentavaa.

Aika samoilla teemoilla jatkettiin kuin viikonloppuna. Tärkein asia lähiviikkoina on saada Leo kulkemaan omalla moottorilla eteen, selkä ylhäällä ja pää alhaalla. Eli peräänannossa mutta ei niinkään kokoamismuodossa vaan vähän matalammassa muodossa, niska pehmeänä. 

Aloitettiin taas käynnissä ja voi että oli vaikeaa saada käynti aktiiviseksi! Valmentaja tuli auttamaan raipan kanssa ja johan alkoi tapahtua. Koitin pitää pohkeen supernopeana ja jalan lähellä mutta niin ettei se purista yhtään. Ravissa sain tehdä tosi paljon puolipidätteitä käyttäen raippaa apuna, jotta sain Leon kunnolla eteen. Pikkuhiljaa poni alkoi käyttää takapäätään ja liikkua paremmassa muodossa ja selkä nousi.

Välikäyntien jälkeen toinen suunta tuotti hankaluuksia. Vasen kierros on tuntunut vähän haastavalta muutenkin, ja nyt tuntui etten saa millään Leoa asettumaan sisälle. Sain tehdä aika paljon töitä Leon pungertaessa vastaan. Mutta saatiin sitä hyvää ravia ja laukkaa tähänkin suuntaan.

Viikonloppuna alkanut keskustelu tuntumasta jatkui. Vaikuttaa siltä että minulla on vaihtelevasti liian kevyt tai liian kova tuntuma. Tuntuma pitää olla, mutta sen pitäisi olla pehmeä ja joustava, kuulemma vähän niinkuin räkämäinen :) Sain myös huomautuksen siitä että käteni on liian suora (tiedän!) ja saan taas kiinnittää huomiota kyynärkulmaan.

Taas todella hyvä valmennus! Leo sai tosi paljon kehuja, kuulemma erittäin kaunis ja hieno poni josta löytyy liikettä. Tästä on hyvä jatkaa itsenäisiä treenejä. Nyt meillä tuntuisi olevan valmennuskuviot kohdillaan. Kotivalmentaja käy jatkossa tallillamme joka viikko, ja omien aikataulujen yms. mukaan tulen käymään valmennuksessa joka toinen tai joka viikko. Tähän lisäksi kerran kuussa Kikon valmennukset, kyllä nyt kelpaa!