Varovasti positiivinen

Parin päivän taluttelun jälkeen uskaltauduin tiistaina Fannyn selkään. Tein vain kevyttä käyntityöskentelyä, ja poni vaikutti ihan reippaalta ja puhtaalta. Taipumisen kanssa oli vähän niin ja näin. Niskastaan oli taas jäykkä kuin mikä enkä millään meinannut saada irtonaisemmaksi. 

Eilen uskalsin jo ravaillakin vähän, lyhyehköjä pätkiä kerrallaan. Fanny oli vähän tahmean tuntuinen mutta mielestäni takapää kyllä liikkui normaalisti. Jos poni vaikuttaa tänään hyvältä niin lisätään laukka mukaan.

Olen pohdiskellut perjantain "kohtausta" paljon ja olen yhä varmempi siitä että kiimalla oli tuohon lihasongelmaan melko suuri vaikutus. Ensihätään lisäsin Fannyn ruokavalioon magnesiumia ja B- & E-vitamiinia lihaksiston hyvinvointia tukemaan. 

Harkitsen myös jonkun ns. "tammayrtin" syötön aloittamista. Onko jollakulla näistä kokemusta? Minään kiimahäiriöisenä en Fannya pidä joten en usko että varsinainen kiimalääkitys on tarpeen, mutta olisi kiva löytää jotain helpotusta kun poni kerran vaikuttaa kipeytyvän kiimassa. Monella tammallahan on etenkin kevään ensimmäiset kiimat hankalampia ja kivuliaampia joten Fannyn kiimat eivät sinällään ole mitään poikkeuksellisia. 

Liikuntapäiväkirja 11/2013

MAANANTAI: koulua, 75 min

TIISTAI: koulua, 70 min

KESKIVIIKKO: käyntimaasto, 90 min

TORSTAI: 2 kävelylenkkiä hevosen kanssa ja ilman, 40 + 50 min

PERJANTAI: -

LAUANTAI: -

SUNNUNTAI: kävelylenkki hevosen kanssa, 30 min

YHT. 5 h 55 min

Ei kovin kummoinen urheiluviikko... Alkuviikon otin rauhallisemmin koska sairaslomani oli juuri loppunut, loppuviikosta Fanny oli kipeä ja sen hoito vei aikaa ja energiaa niin ei tullut paljon lenkkeiltyä.

Pitkä perjantai

Kun tulin perjantaina tallille, Fanny makoili karsinassaan. Ajattelin ensin että poni lepää, sillä kun on välillä tapana ottaa iltapäivätorkut. Kun poni ei noussut ylös vaikka menin sisälle karsinaan ja vilkuili toista kylkeään, komensin sen ylös.

Fanny tärisi ihan silminnähtävästi ja sai loimen ylleen. Kuumemittari näytti 37,9. Mahaäänet olivat erittäin vaimeat/olemattomat. Vein loimiin käärityn ponin kentälle kävelemään ja soitin samalla päivystävälle eläinlääkärille (miten onkin mahdollista että eläimet sairastuvat aina viikonloppuisin tai päivystysaikaan). Ell epäili luonnollisesti ähkyä, niinkuin minäkin ensin, mutta kuvioon ei oikein sopinut se että poni kakkasi pihamaalle parikin kertaa, ja takapään liikkeet olivat jäykät.

Itsellä kävi tässä vaiheessa mielessä lannehalvauksen mahdollisuus, oireet tuntuivat täsmäävän. Ell kehotti antamaan kipulääkettä ja soittamaan tunnin päästä uudelleen ellei tila kohene. Lääke paransi Fannyn oloa ja poni piristyi. Ruokakin maistui kun annoin heinää pienen määrän, mutta juoma ei kelvannut enkä saanut edelleenkään mahaääniä kunnolla kuulumaan. Lämpö nousi 38,4 asteeseen. Soitin päivystäjälle uudelleen ja hän lupasi tulla tunnin päästä.

Ell tutki ponin ja antoi sille kipulääkettä ja B-vitamiinia suoneen. Tässä vaiheessa mahaäänet kuuluivat taas hyvin ja syke oli normaali. Myöhään illalla Fanny myös vihdoin joi ja uskalsin lähteä kotiin nukkumaan (= pyörimään yön sängyssä ponin vointia murehtien).

Diagnoosi jäi hieman epäselväksi mutta jonkinlainen lihasperäinen lannehalvaus-tyyppinen tila ponilla oli. Lannehalvauksen tyypillisiä aiheuttajia ei tosin löydetty; Fanny saa vain vähän väkirehua eikä muutoksia ruokinnassa ole, ja sairaslomani jälkeen olen liikuttanut ponia aika varovasti eikä se ole tehnyt yhtäkään kovaa treeniä. Googlaillessani törmäsin kyllä sellaiseenkin olettamukseen, että paha kiima voi edesauttaa lannehalvaukseen sairastumista.

Lauantaiaamuna poni oli onneksi jo oma itsensä ja kuume laskenut. Pahimman aamupakkasen hellitettyä uskalsin laittaa Fannyn ulos, hyvin loimitettuna. Nyt seuraavat 1-2 viikkoa lisätään liikuntaa hyvin varovasti. Poni saa myös alkaa syömään B- ja E-vitamiinilisää ja hieroja on tulossa ensi viikolla. Toivon että tämä jäi nyt ainokaiseksi sairastumiseksi eikä tilanne uusiudu. 

Helpotus on suuri kun poni näyttää toipuvan hyvin, mutta harmitus on myös aika valtava. Olen täysin kypsä sairastamisiin, niin omiini kuin eläinteni (myös meidän kissa tarvitsi eläinlääkäriä muutama viikko sitten). Nyt olisi parempi kaikkien pysyä terveenä edes hetken aikaa!

Haastelua

Sain Kialta haasteen:

1. Mikä merkitys hevosillasi on ollut elämässäsi?

Lapsena tuntui että hevoset olivat minulle koko elämä. Aikuisena hevoset merkitsevät minulle turvaa ja rauhaa. Tunnen että kuulun tallille hevosten pariin.

2. Missä aloitit ratsastuksen?

Porissa Yyterin ratsastuskoulussa vuonna 1986.

3. Elämäsi hevonen / elämäsi hevoset?

Elämäni hevonen on Goldy. Goldy opetti minulle lähes kaiken mitä hevosista osaan ja ymmärrän. Goldy ei pelkästään opettanut minua ratsastamaan, vaan se opetti minut ajattelemaan, huomioimaan, rauhoittumaan, keskittymään ja luottamaan. 

4. Valmentaudutko aktiivisesti?

Kyllä. En osaa kuvitella ratsastavani ilman valmennusta. Koen että tarvitsen opettajaa päästäkseni eteenpäin, kohti tavoitteitani. Pyrin käymään kouluvalmennuksessa viikoittain.

5. Mitä olet kokenut suurimpana haasteena hevosten kanssa?

Kestää oma epätäydellisyys, se ettei osaa ratsastaa hevosta niin oikein kuin haluaisi.

6. Mitä olet kokenut suurimpana onnistumisena hevosten kanssa?

Pienet hetket, kun jokin pitkään harjoiteltu juttu onnistuu, tai kun ylitän pelkoni.

7. Miksi olet aloittanut bloggaamisen?

Pidän ajatustenvaihdosta muiden bloggaajien kanssa, ja blogi on hyvä treenipäiväkirja.

8. Mitä hevosblogeja seuraat ja miksi?

Seuraan muutamaa kymmentä hevosblogia. Mainitsen tässä viisi suosikkiani:

Amalian Pientä puhetta  

Miljan Ratsuiluja

Helin Penan, Oton ja Masan elämää 

Heidin nelivedot 

Kian hevosblogi

 

Amalian ja Kian blogeja olen lukenut pisimpään. Kialla on usein todella mielenkiintoisia kirjoituksia ja etenkin hevosten hyvinvointia, koulutusta ja kohtelua koskevat tekstit kiinnostavat. Amalialla on tosi mukava tapa kirjoittaa, ja on kiva seurata samanlaisessa tilanteessa olevan hevospuuhia (ostanut ensimmäisen oman hevosen aikuisena). 

Miljan blogissa esiintyy todella upeita poneja, mielenkiintoisia treenipohdiskeluja ja kisakertomuksia. Tykkään myös Miljan asenteesta ratsastusta kohtaan, blogista huokuu sellainen tekemisen ilo :) Heidin blogissa on hienoja kuvia ja blogi kiinnostaa nyt entistä enemmän kun Heidi on mukana treenaamassa Miljan Zorroa oripäiville.

Helin blogiin pystyn hyvin samaistumaan koska hänelläkin on nuorehko hevonen jota koulutellaan eteenpäin.

  
9. Kiinnostavimmat hevosaiheiset kirjat?

Kyran Ratsastuksen taito-kirjan pariin palaan aina kun etsin ratkaisua johonkin ratsastukselliseen haasteeseen.

10. Mitkä kriteerit tallipaikassa ovat mielestäsi olennaisimmat hevosen hyvinvoinnin kannalta?

Tarpeeksi iso tarha, pitkä tarhausaika ja tarhakaverit ovat mielestäni tärkeitä. Heinän tulee olla laadukasta ja tilojen tulee olla hevoselle ehdottoman turvalliset.

11. Mikä sinusta tulee isona?

En osaa sanoa. En taida olla kovin urakeskeinen ihminen. Tällä hetkellä on ihan hyvä tilanne; minulla on mukava työpaikka josta saa sen verran rahaa että pystyn elättämään itseni ja hevoseni :)

No niin...

Menin eilen tallille intoa puhkuen, suunnitelmissa hyvä koulutreeni. Hain Fannyn tarhasta ja tallin ovella totesin että jaahas, sillä ei muuten ole toista etukenkää... Sinänsä hyvä ajoitus koska kengityksen oli muutenkin tarkoitus olla ensi viikolla. Sain kengittäjän kiinni ja hän oli onneksi niin ihana että lupasi tulla jo sunnuntaina päivällä. Eli pääsen illaksi kovasti odottamalleni puomitunnille.

Otin Fannyn liinan päähän ja suuntasimme ulos. Alkukäyntien jälkeen menimme pellolle, jonne oli satanut lähemmäs 20 cm ihanaa pehmoista puuterilunta. Annoin Fannyn valita vapaasti vauhdin, ja tokihan poni pinkaisi heti iloiseen laukkaan :) Poni loikki lumessa hetken, sitten vaihdettiin suuntaa. Välillä kävelimme tiellä ettei kävisi liian raskaaksi. 

Tänään on varmaan samantyyppinen liikutus tiedossa. En halua ratsastaa kolmikenkäisellä hevosella. Onneksi nyt on paljon pehmeää lunta niin kavio pysynee ehjänä ja siistinä sunnuntaihin asti. Lauantaina Fanny on vapaalla ja sunnuntaina tosiaan päästään oikein yksityistunnille puomeja pomppimaan, ja hovikuvaajamme Ninakin tulee paikalle.

Hermot meni (melkein)

Maanantai oli täysi katastrofi. En saanut Fannya yhtään avuille. Poni tikitti menemään superjännittyneenä pää pystyssä, säikkyi kaikkea (puomikasan päällä olevaa loimea, toisen hevosen pärskähdystä, maneesin hiekassa olevaa kuoppaa), teki sivuloikkia ja yritti juosta pois alta. Pidätteet eivät menneet läpi, Fanny ei taipunut tippaakaan ja korvat olivat koko ajan kääntyneet pois ratsastajasta. Suoraan sanottuna poni vaikutti tosi kiukkuiselta.

Huipennus koettiin kun Fanny kertakaikkiaan kieltäytyi menemästä maneesin toiseen päätyyn. Poni veti liinat kiinni ja jäkitti paikallaan. Kun käskin Fannya eteen niin etukaviot alkoivat irtautua maasta. Siinä vaiheessa ratsastajalla kyllä paloi pinna. Oli pakko istua hevosen selässä ihan rauhassa muutama minuutti ja rauhoittaa mielensä. Montaa asiaa hevoselta siedän mutta pystyynnousemista en, joten tuo tilanne suututti todella paljon.

Onnistuin onneksi pitämään hermoni kasassa ja tallikaverin taluttamana(!) sain ponin menemään kulmaan ensin käynnissä, ja lopulta onnistuimme pyörimään voltilla myös ravissa. 

Fannyhan on perusluonteeltaan kiltti ja kuuliainen, joten alkoi heti huolestuttaa onko poni jostain kipeä kun käytös oli tuollaista. Kävin läpi jalat, selän ja varusteet enkä löytänyt niistä mitään syytä, joten ainoa syy minkä keksin on kiima (sekä ylimääräinen energia jota kertyi sairaslomani aikana). Unohtui ostohetkellä kysyä myyjältä millainen poni on kiimassa, mutta nyt kahden kiiman perusteella näyttää että Fanny tulee kiimassa jonkun verran kipeäksi ja on kiiman vaiheesta riippuen joko tahmea tai "kiukkuinen" (tässä vaiheessa voi taas muistella omaa lausahdustaan; "Jos mulle vielä joskus tulee toinen poni niin se on ruuna!")

Seuraavalle päivälle tein tarkan suunnitelman siitä mitä aion tehdä Fannyn kanssa ja miten aion ratsastaa. Onneksi tiistai ei ollut maanantain toisinto. Päätin että töitä tehdään joka sekunti niin ettei ponilla eikä ratsastajalla ole hetkeäkään aikaa miettiä mitään pelottavia kulmia tai muita turhuuksia. Muutaman kerran Fanny koitti tehdä ylimääräisiä kuvioita, mutta sain poninkin keskittymään kun keskityin itse ratsastukseen täysillä. Tehtiin ravissa kolmikaarista, kahdeksikkoa, avoa ja pohkeenväistöä. Laukatkin pyörivät hyvin molempiin suuntiin. Huh mikä helpotus! Toinen maanantai olisi ollut liikaa.

Villi ja vapaa

 

 

 

Aurinkoinen viikonloppu

Viikonloppuna oli upeat kelit, ja lauantaina minäkin uskaltauduin jo hevosen selkään. Menin Fannylla koulua maneesissa tunnin verran. Lähinnä keventelin, tein paljon kaarteita, ympyröitä ja voltteja sekä avoa ja pohkeenväistöä ravissa. Fanny oli pienestä ratsastustauosta huolimatta mukava ratsastaa. Sain ponin suht hyvin irti edestä ja taipumaan. Laukkaa otin molempiiin suuntiin rennosti isoilla ympyröillä.

Eilen menimme pellolle nauttimaan auringosta. Tuuli oli kyllä aika kylmä! Fanny oli hiukan pörheänä joten arkajalkana jätin laukat väliin kun ei ollut kaveriakaan turvana. Oli vähän semmoinen olo ettei ohjaus ja jarru olisi välttämättä toiminut kovin hyvin... Ravailtua tuli hyvät pätkät.

Mieheni kävi eilen vihdoin katsomassa Fannya. Hän on siis nähnyt Fannyn ensimmäisen ja ainoan kerran lokakuussa kun toimme ponin kotiin. Tällaista kommenttia tuli: "Onpas se paljon siistimmän näköinen, ei enää sellainen pörrökasa", "Se on vähän eri mallinen nyt, lihaksikkaampi" ja "Pakko myöntää että on se ihan kaunis" :) 

Hauskin kommentti liittyi Fannyn harjaan. M nimittäin kysyi että mitä sä oot tehnyt tuon ponin harjalle kun se on tuollainen raidoitettu? Siinä sitten itsekin aloin katsella että tosiaan... Kun Fanny tuli mulle niin sen harja oli lähes musta ja juuressa kasvoi pientä vaaleaa höytyvää. Nyt tuo höytyvä on kasvanut pitkäksi ja harjassa on tosiaan aika hauska moniväriraidoitus. Alla kuva-aineistoa todisteena.

Helppoa hevostelua

Eilen pääsin vihdoin tallille tai no jos totta puhutaan niin kyllähän mä siellä "ihan tosi nopeesti" käväisin jo keskiviikkoiltanakin (en sentään ihan suoraan sairaalasta...).

Ulkona oli upea aurinkoinen ilma, mutta tuuli oli puuskainen ja kylmä. Menimme Fannyn kanssa maneesiin, koska olen vielä toipilaana enkä halua ottaa riskejä kylmettämällä itseäni. Sen verran tuo neljän päivän sairaalareissu säikäytti etten sinne takaisin halua.

Taluttelin Fannya ensin kymmenisen minuuttia. Sitten pyöräytin tammaa liinassa hetken, jotta saisi lihakset lämpenemään. Seuraavaksi poni pääsikin vapaaksi ja sai hoitaa liikutuksen itse. Ja hienosti hän sen tekikin! Sain katsella naureskellen kameran kanssa vierestä, kun Fanny ravasi ja laukkasi ympäri maneesia. Löytyi niin villejä pukkeja kuin hienoja laukanvaihtojakin. Nopeuksista löytyi kaikki rauhallisen ja täyden kiidon välillä. Lisäksi piehtaroitiin hiekassa antaumuksella (kolme kertaa!).

Kun Fanny oli kyllikseen juossut (parikymmentä minuuttia se paineli ilman käskemistä), se pysähtyi ja katsoi minua "Oliks tää tässä?"-ilmeellä. Ei muuta kuin kuivatusloimi niskaan ja loppukäynnit. Tällainen hevosen liikutus sopii sairaslomalaiselle, ei rasitu liikaa ja mielikin kirkastuu ponin pinkomista katsellessa. Fanny taas sai purettua poissaoloni aikana kertyneen energian. Otin paljon kuvia ja yllättävän moni onnistui,  latailen niitä tänne myöhemmin.

Hetki hiljaiseloa

Blogi vaikenee hetkeksi koska sain niin pahan pöpön että jouduin sairaalaan. Olen jo hyvää vauhtia toipumassa ja hinku tallille on kova, mutta muutama päivä pitää vielä malttaa ennen kuin pääsen kotiin. 

Fannylle tulee siis taas tauko ratsastuksessa. Harmittava ajankohta kun juuri saimme treenit hyvin alkuun talvilomani jälkeen. No, näitä tulee joskus. Jälleen kerran olen onnellinen ihanasta tallinomistajasta ja tallikavereista. Kivempi sairastaa kun tiedän että ponista pidetään hyvää huolta poissaollessani.