Reipas ratsu!

Eilen oltiin maneesissa ja kunnon puuskatuuli ryski nurkissa, joten alussa Leo vähän kyttäili ovea. Normaalisti ponilla on hyvä työmoraali eikä se yleensä paljon kyttäile. Ei se nytkään tehnyt muuta kuin hidasti vauhtia ja nousi edestä ylös pois avuilta. Muistutin muutaman kerran raipalla vauhdin jatkumisesta niin poni alkoi taas keskittymään töihin oven sijaan. Ja hyvin keskittyikin!

Väkirehun lisäys on selvästi tuonut Leolle kaivattua energiaa. Täytyy saada vaikka huomenna vähän videolle niin näen miltä liike näyttää. Selkään se nimittäin tuntui tosi hyvältä! Leo liikkui niin reippaasti, tahdikkaasti ja rennosti että oli kyllä todellakin oikein ilo ratsastaa. Laukkakin tuntui eilen hyvältä. Vähitellen alan lisäämään laukkatreenin määrää. Tähän mennessä olen laukannut vain muutamana ratsastuskertana viikossa ja vain joitakin kierroksia/ympyröitä.

Poninomistaja oli ylpeä kun eräs kouluvalmentaja tuli pitämään tuntia ja totesi Leon nähdessään: "No onpa siinä kivannäköinen poni!". Lieneekö kommentista johtuvaa ;) mutta ajattelin että menemme testaamaan tämän valmentajan tuntia kun hän tulee seuraavan kerran valmentamaan. Pikkuhiljaa voidaan taas jatkaa tavoitteellisempaa treeniä mutta kesän jäljiltä kuviot on kotivalmentajan suhteen jälleen kerran vähän levällään. 

Koitin eilen satulan alle etuosasta kohottavaa geeliä ja jätin Prestigen padin pois huovan ja satulan välistä. Tuntui ehkä paremmalta näin kuin padilla. Satulan kanssa joutuu nyt vähän aikaa säätämään kunnes Leon selkälihakset ovat taas kehittyneet sellaisiksi että satulan leveys on sopiva. Nythän se on siis vähän leveä. Leon vanhan satulan kaivelin eilen esiin tallinvintiltä, missä se on lojunut tyhjänpanttina koko kesän koska en ole saanut aikaiseksi laittaa sitä myyntiin. Vein satulan yhden tutun newforestille sovitukseen ja ainakin nopealla sovituksella näytti aika passelilta.

Viltti niskassa

Olen miettinyt hevoselle ja itselle sopivaa ratkaisua ilman satulaa ratsastamiseen. Leon selkä kun ei ole kaikkein mukavin ratsastajalle, ja ponillakin olisi varmaan mukavampaa jos olisi joku pehmuste ja iskunvaimennus. Eilen kokeilinkin taittaa enkkuviltin moneen osaan ja kiinnitin sen loimivyöllä. Toimi!

Leo oli taas superhyvä ratsastaa ilman satulaa! Ei puhettakaan hoputtamisesta. Poni oli hyvin kuulolla ja liikkui tosi reippaasti ja mielellään. Käynnissäkin venytti hienosti. Vielä kun oppisin istumaan kunnolla niin että voisin ravata enemmän, ja tulevaisuudessa toivottavasti myös laukata. Nyt tein käynnissä paljon taivutteluja, pohkeenväistöjä, hiukan suluntapaista, pysähdyksiä ja peruutuksia. Ensi kerran teemaksi voisi ottaa siirtymiset. 

Ennen ratsastusta Leolla oli kengitys. Kaviot ovat kasvaneet hyvin ja haluttuun suuntaan, eli eivät ole enää niin pullomaiset/tornimaiset kuin talvella. Kengitysväli oli nyt 7 viikkoa ja se näyttää olevan sopiva, pidemmäksi ei kannata venyttää. Katsotaan sitten talvella pidennetäänkö 8 viikkoon. Leo jaksoi kyllä olla rasittava kengityksessä. Ei millään olisi viitsinyt seisoa paikoillaan liikkumatta, vaan koko ajan piti heiluttaa päätä, pureksia naruja ja touhuta muuta ylimääräistä...  

"Apua! Tiellä on pyöräilevä lapsi!!!"

Treeniviikko

Kirjoitan yleensä aina päivän tärkeimmät tapahtumat tallilla ruutuvihkoon, mutta ajattelin silti purkaa viime viikon vähän tarkemmin tänne blogiin. Ehkäpä kuukauden päästä teen saman niin pystyn vertailemaan Leon kehitystä sairastelun jälkeen. Viime viikko oli aika tyypillinen "kuntoutusajan" viikko.

Maanantaina lämmittelin hetken kentällä. Leo oli vähän tahmea. Jo jonkun aikaa poni on yskäissyt kerran kaksi raviin lähtiessä, ja niin nytkin. Mutta ilokseni tämä oli eka ja vika kerta tällä viikolla kun poni yski. Toivotaan että köhä meni ohi. Kentältä siirryin melko pian sänkkärille, ja ratsastin siellä käynnissä ja rauhallisessa ravissa. Laukkaa otin lopuksi kentällä pari kierrosta molempiin suuntiin.

Tiistaina kävelytin Leoa maneesissa ja laitoin sen menemään korotettuja puomeja. Laiskanlaista menoa, mutta homma sujui paremmin kun vähän hoputin. Juoksutin myös ponia liinassa hetken ja huomasin että vaikka liike on puhdasta, niin takapään heikkous näkyy. Kestävyyskunto Leolla tuntuu olevan ihan hyvä, joten lihaskunnon parantaminen on se mihin täytyy keskittyä.

Keskiviikkona taivuttelin aluksi kentällä käynnissä. Leo oli reippaampi kuin maanantaina. Taas mentiin jatkamaan sänkkärille. Poni liikkui hyvin eteen ja teki jopa muutaman pikaisen sivuliikkeen innostuessaan. Keskiviikkona en laukannut ollenkaan. Loppukäynnit kävelin tallitiellä yksinään ja Leo oli tosi fiksusti. Kun olin tullut alas satulasta ja menossa takaisin talliin kentällä tippui ratsastaja ja hevonen juoksi kovaa vauhtia ohi. Leo säikähti, mutta rauhoittui tosi nopeasti. Edistystä!

Torstaina käytiin maastakäsin kävelemässä. Leo oli kerrankin narun päässä reipas. Saatiin kunnon lenkki aikaiseksi. Tehtiin myös hiukan peruutusharjoituksia koska poni tunki jossain vaiheessa koko ajan liian lähelle ja yritti lisäksi napsia koko ajan ruohonkorsia ja puunlehtiä.

Perjantaina Leo vietti vapaata tarhassa. Lauantaina ratsastin maneesissa. Poni liikkui tosi hyvin eteen ja laukatkin meni hienosti! Muutaman vastalaukankin nostin. Ehdottomasti viikon paras ratsastuskerta. Tosin kuolaintuntuman kanssa oli ekaa kertaa tällä viikolla vähän ongelmaa. Pää tuntui nousevan helposti etenkin siirtymisissä. 

Kuolaimena olen käyttänyt nyt ihan perus-niveltä, mutta sunnuntaina maastossa oli baucher eli varsinivel jota käytin aiemmin oikeastaan aina. Leo tuntui pureskelevan kuolainta aika paljon. Se myös rullasi baucherilla tosi paljon. Käynnissä sain katsella pullistunutta kaulalihasta, ja pienellä ravipätkällä mietin saako poni pian kunnolla henkeä kun laittoi itseään koko ajan enemmän pakettiin edestä... Maastossa Leo oli taas tosi fiksusti eikä tällä kertaa kohdattu pelottavia peuransyöttöpaikkoja tai moottoripyörää.

Ehkä vähän tylsä kirjoitus tällä kertaa, mutta palvelee omia tarkoituksiani. Viikon yhteenvetona voisi todeta, että treeni oli suht monipuolista, vaikka voisi toki olla monipuolisempaa. Poni oli yhteistyöhaluinen ja kiltti ja eteenpäinpyrkimys edellistä viikkoa parempaa. Alkavalle viikolle on suunnitteilla kevyttä koulua, sänkkäriä, ohjasajokokeilu (!), puomijumppaa ja maastoilua. 

 

Varovarovasti

Olen vielä entisestäänkin "rauhoittanut" Leon liikutusta, koska tuntuu että ehkä sittenkin olen edennyt hiukan liian nopeasti. Huomenna ponilla ratsastettu sairasloman jälkeen 4 viikkoa. Selästä liikutan suunnilleen neljä kertaa viikossa, maastakäsin pari kertaa ja yksi päivä on kokonaan vapaa. Pyrin tekemään aika vähän kenttätreeniä ja keskittämään sen sijaan liikutuksen pellolle ja maastoon.

Tiistaina juoksutin Leoa hetken liinassa. Vaikka poni on puhdas, niin näkee selvästi ettei sillä ole takapäässä voimaa ja välillä ehkä myös hiukan hakee tasapainoa? Juoksutuksen jälkeen tehtiin puomijumppaa käynnissä, korotettuja puomeja jälleen. Olen koittanut keksiä ideoita millaista jumppaa maastakäsin voisi tehdä mutten ole keksinyt muuta kuin korotetut puomit ja peruutuksen. Olisko jollain lukijalla ideoita?

Eilen jumppasin Leoa kentällä käynnissä hetken. Sitten mentiin pellolle. Ah, rakastan sänkkärillä ratsastamista! Ei haittaa vaikkei päästä viilettämään laukkaa, kävely ja pienet ravipätkätkin on kivoja. Leo liikkui mukavan rennosti ja letkeästi, toisin kuin kentällä, missä se mateli. Kerran poni teki äkäisen 90 asteen käännöksen ravissa, ikäänkuin näyttääkseen että kyllä mä voin villikin halutessani olla! Nauratti :)

Varma loppukesän merkki

Eilen mökiltä tullessa ajoin tallin ohi ja näin toivotun näyn; leikkuupuimuri! Meidän tallipelto on nyt puitu ja sänkkäriajat koittaa. Ihanaa! Olen niin tyytyväinen että tänä vuonna päästään näin aikaisin peltotreenien pariin. Pellolla ratsastus on Leolle loistavaa kunnonkohotusta, ja lisäksi hyvää mielenvirkistystä ainaisen kentällä pyörimisen sijaan. 

Eilen ei vielä menty pellolle, koska meillä oli sovittuna maasto. Käytiin pitkä yli puolentoista tunnin reissu. Käveltiin koko matka paitsi yksi lyhyt ravipätkä otettiin kotiinpäin tullessa. Oli kyllä niin kiva maastoilla pitkästä aikaa! Leo oli ekat viisi minuuttia jännittynyt mutta rentoutui sen jälkeen. Pari kertaa jouduttiin matkan varrella neuvottelemaan käytöksestä, mutta pääosin Leo oli hienosti. Puolessa välissä reissua kaveriheppa puhisi jotain olematonta ja Leo meinasi että tässähän vois itekin vähän loikkia. Toinen jännä hetki oli kun takaapäin tuli moottoripyörä. Onneksi kuskina oli yhden hevosihmisen mies. Hän sammutti pyörän ja odotti että pääsimme metsään ennenkuin jatkoi tietä pitkin kotiinsa. Ihanan fiksu tyyppi!

Illalla juttelin tallinpitäjän kanssa Leosta. Tykkään aina välillä kysellä miten Leo tallinpitäjän mielestä voi, miten se käyttäytyy, syö jne. Niinkuin olen aiemminkin maininnut, meidän tallinpitäjä seuraa hevosia aika tarkasti ja häneltä saa usein hyvää ja hyödyllistä tietoa omasta hevosestaan. Leosta tuli nyt pelkästään positiivista raporttia :) Ruoka maistuu erittäin hyvin eikä karsinasta löydy enää aamuisin tallottuja heiniä. Tarhassa poni on ollut sopivan pirteä mutta ei saa hulluja riehumiskohtauksia joita se aiemmin sai muun muassa siitä kun Avantilla kuljetettiin vesikuutiota. Eilen hain Leon sisään vasta viideltä ja se oli tarhassa ihan tyytyväisenä. Keväällä se olisi tuohon aikaan jo tullut omatoimisesti sisään!

Parempaan suuntaan

Eilen Leolla oli kävelypäivä, ja poni pääsi myös vähäksi aikaa laitumelle. Laitumet alkavat olla sen verran syötyjä, ettei tallityöntekijä laita enää hevosia niihin vaan ovat pelkästään hiekkatarhoissa. Omatoimisesti hevosensa saa toki laitsalle laittaa, ja koitan Leon sinne tuupata aina kun ehdin. Ponilta kun jäi tämän kesän laiduntamiset vähiin sairastarhassa seisomisen takia. Nythän Leo on siis taas omassa tarhassaan kokopäivätarhauksessa, ja ilokseni viihtyy ulkona tosi hyvin. Keväällä poni oli välillä iltapäivisin aika levoton. Nyt kun tulen töistä neljän jälkeen ei tunnu olevan mitään kiirettä sisään. Mikäs on viihtyessä... Leo nimittäin vikittelee vuorotellen naapuritarhojen tammoja oikealla ja vasemmalla puolellaan, ja tammat ovat tietysti kauheassa kiimassa!

Tänään ratsastin satulan kanssa kevyesti käyntiä ja ravia, ja Leo oli paljon paremman tuntuinen. Ekat ravikierrokset olivat varovaisia, mutta kun jätin ravin muutamaan kiekkaan ja tein välissä käynnissä taivuttelua niin seuraavat ravit olivat jo rennon letkeät. Laukkaa ei tänään menty ollenkaan. Himmailen hiukan ettei edetä liian nopeaan. Lisäksi Leolla on huomenna täysin vapaa oman mökkireissuni takia, joten ratsastus oli senkin takia kevyt.

On vaan niin hieno fiilis Leon selässä. Tekisi mieli hymyillä koko ajan. Vaikkei kaikki tosiaan suju täydellisesti, ratsastajan taidoista johtuen, niin Leon kanssa on kuitenkin aina se tunne että ihan kaikki on mahdollista kunhan vaan osaa ratsastaa oikein. 

Mukavaa päivää on varjostanut haikeus ja suru. Ystäväni hieno tamma lähti tänään vihreämmille laidunmaille. Hyvää matkaa G <3

 

Pohdintaa

Minua on mietityttänyt Leon liikkuminen siitä asti kun aloin ratsastaa sairasloman jälkeen. Poni on puhdas, mutta liikkuu tahmeasti. Liinassa Leo on reippaampi, mutta selästäkäsin sitä saa olla koko ajan patistamassa eteen. Joka kerta poni kyllä liikkuu loppua kohden paremmin. Ehkä siltä vaan kestää vertyä, en tiedä. Olen koittanut verkata rauhassa ja huolellisesti, tai oikeastaan kaikki ratsastukset ovatkin tässä vaiheessa verkkatyylisiä.

En halua maalailla kauhuskenaarioita vaikka toki mielessä on käynyt se että viimeksi ponin ollessa "laiska" sillä olikin valtava tulehtumaisillaan oleva paise nivusontelossa. Toki voisin nyt noudattaa keväällä saamaani ohjetta ratsastaa napakammin ja vaatia enemmän. Olen vaan nykyään yhä enemmän sitä mieltä että hevonen ei turhaan kiukuttele vaan kaikkeen käytökseen on syy. Tai edelleen kyllä uskon että jotkut hevoset joissakin tilanteissa ns. väliaikaisesti höpläyttävät ratsastajiaan, mutta jos käytös toistuu on siihen yleensä syy. 

En sano että syy Leon käytökseen olisi se että poni olisi taas sairas. Lämmöt on normaalit, karva kiiltää ja Leo vaikuttaa tyytyväiseltä ja normaalilta. Mutta jostain tämä haluttomuus johtuu. Mistä, sitä en vielä tiedä. Ehkä pyydän eläinlääkäriä ottamaan vielä kerran veriarvot niin näen ovatko ne palautuneet leikkauksen jäljiltä normaaleiksi. Ponin väkirehut myös palautetaan pikkuhiljaa normaalimääriin jotta energiaa riittää työntekoon. Koitan myös pitää liikunnan mahdollisimman monipuolisena ettei Leo kyllästy. Sanomattakin on selvää että otan koko ajan huomioon sen ettei Leon herkkä vatsa välttämättä ollut paiseesta johtuvaa (vaikka se mahdollisesti olikin). Poni syö runsaasti laadukasta heinää eikä koskaan liiku tyhjällä mahalla. 

Yllä oleva teksti on kirjoitettu tänä aamuna. Alkuillasta ratsastin Leon ilman satulaa ihan mielenkiinnosta. Yhtäkkiä poni liikkuikin paljon paremmin! Eli mahdollisesti joku mättää satulointipuolella. Leon satula on sopiva, juuri se sovitettiin uudelleen. Hieman leveä kyllä, mutta pidän padia alla. Mietin voiko satulavyö aiheuttaa epämiellyttävää painetta haavakohtaan? Vai puristanko itse huomaamattani? Leo ei tykkää puristamisesta yhtään. Tallikaveri sanoi että ilman satulaa olin tosi rennon näköinen Leon selässä. Toinen tallikaveri tuli loppukäynneillä kehumaan kuinka rennon letkeästi Leo liikkui. Hmm... Tässä on taas pohdittavaa. 

Ai niin, kolmas tallikaveri huudahti että mitä, meetkö sä ilman satulaa? Vastasin että juu, miten niin, niin kaveri kysyi eikö sua pelota, eikö Leo ole villi? No eihän se ole. Leo on selästä niin kuuliainen tyyppi! Tallilla on vaan totuttu tässä pitkän sairasloman ja maastakäsittelykauden aikana siihen että siellä missä on Noora ja Leo, on myös joka suuntaan poukkiva poni ja karjuva omistaja :D 

Luottamuksen arvoinen

Jotain taisi tapahtua tuon kahden kuukauden aikana kun tallustin Leon kanssa maastakäsin muutaman sata kilometriä ympäriinsä. Aikaan mahtui paljon komentamista, useita tappeluita, monta peruutettua askelta ja maahan liimautuneita kavioita, mutta myös paljon kehumista ja kiitoksia. Tuloksena luottamukseni poniin on kasvanut, ja toivottavasti myös ponin luottamus minuun. Luultavasti Leo tulee aina keksimään pieniä ponitemppujaan maastakäsin silloin tällöin, mutta nykyään tiedän miten hallitsen ponin.

Selästä Leo on pääosin tosi kuuliainen, ja huomaan että selässäkin luotan siihen nyt enemmän. Lauantaina tehtiin kävelyreissu pellonreunoja kierrellen, enkä jännittynyt Leon muutamasta pienestä pelästymisestä vaan pysyin rentona. Tulevat maastoilutkaan ei jännitä vaan ennemmin odotan innolla että päästään taas metsään. Yksin en maastoon tykkää lähteä, mutta tosiaan maastoilukaverimme palaa laitumelta keskiviikkona.  

Olen koittanut Leolle nyt eri suitsi- ja kuolainyhdistelmiä. Ennen sairaslomaa koitin oliiviniveltä, ja poni tuntui sillä hyvältä. Kävinkin perjantaina ratsastustarvikeliikkeessä ja laitoin Sprengerin oliivinivelen Leolle tilaukseen. Eilen ratsastin normaalilla nivelellä ja remonttiturpiksella, ihan ok yhdistelmä sekin. Uudet suitset on ostoslistalla, koska jouduin nyt kuitenkin toteamaan että cob-kokoiset suitset on Leolle hiukan liian isot. Pony-kokoiset siis ostoslistalla. Osaatteko suositella hyviä laatusuitsia, jotka maksaisivat mielellään alle 200 €?

Baby steps

Leolla on nyt ratsastettu kaksi viikkoa. Pikaisten laskelmien mukaan olen ollut selässä kahdeksana päivänä, eli osa päivistä on kävelyä maastakäsin tai juoksutusta. Pari vapaatakin on ollut kesälomareissun takia. Eli varovasti on otettu. Alussa ratsastin lähestulkoon pelkkää käyntiä ja sitäkin vain 15 minuuttia. Tänään olin selässä reilu puoli tuntia ja kaikki askellajit mentiin, laukkaa tosin vain pari kierrosta molempiin suuntiin.

Alkaa olla aika tehdä Leolle joku hiukan suunnitelmallisempi kuntoutusohjelma. Ensi viikolla maastoilukaverimme onneksi palaavat laidun- ja kesälomiltaan ja saadaan lenkkiseuraa. Ilokseni olen huomannut ettei Leon kunto ole ihan surkea vaikka lihakset ovatkin sairauslomasta kärsineet kovasti. Kai siitä jokapäiväisestä taluttelusta sen verran iloa oli että jonkinlainen peruskunto pysyi.

Tänään ratsastin maneesissa koska kentällä oli Kikon valmennukset (joissa mekin toivottavasti ensi kerralla ollaan taas mukana!). Leo oli kivan tuntuinen, alussa vähän nihkeä ja hidas pohkeelle (niinkuin se on tämän kaksi viikkoa ollut), mutta verryttyään poni tuntui taas hyvälle. Jälleen kerran talliin kävellessä mietin että on mulla vaan ihan supermahtava poni!

Kun sanat loppuvat

Vaikka Leo voi nyt hyvin en ole viimeisen viikon aikana saanut kirjoitettua tekstiä blogiin. En jaksa, ei huvita, en pysty. Niin paljon surua. Liian monen tutun hevosen elämä on päättynyt tai päättymässä, ja suru omistajien puolesta on suuri. Omasta kokemuksesta tiedän miten valtava tuska hevosen menettämisestä pahimmillaan seuraa. Itseäni auttoi Goldyn kuollessa se että annoin itselleni luvan surra. Aina on ihmisiä jotka sanovat "se on vain hevonen", mutta se on heidän mielipiteensä. Minulle hevonen ei ole vain hevonen. Minulle hevonen on rakas ja tärkeä jokapäiväinen kumppani, jonka kuolemaa saa surra ja itkeä juuri niin paljon kuin haluaa. Kunpa osaisin olla hevosensa menettäville samanlaisena tukena kuin omat kaverini ja ystäväni olivat vajaa pari vuotta sitten.

Leolle kuuluu tosiaan onneksi hyvää. Ja kyllä, joka ainoa sekunti muistan olla kiitollinen ja onnellinen siitä että minun ponini kuuluu siihen joukkoon joka toipui! Olen ratsastanut Leoa varovaisesti ja säästeliäästi. Tänään taisin olla selässä viidettä kertaa. Olen ollut huolestunut ponin eteenpäinpyrkimyksestä, mutta nyt tuntui alusta asti että Leo oli 30 asteen helteestä huolimatta enemmän oma itsensä. Laukkasin muutaman kierroksen enkä voinut estää leveää hymyä naamallani. Tallikaverit juttelivat kauempana tallin ovella ja yksi huusi että mitä sä oikein virnuilet? Huusin takaisin että on vaan niin mahtava fiilis laukata pitkästä aikaa. Parasta ei kyllä oikeasti ollut se laukka vaan Leon innokkuus ja elämänilo. Loppukäynneillä pellonreunaa kiertäessä tuli jo kyyneleet silmiin. Onni sekoittui suruun enkä enää oikein tiennyt kummasta itkin.