Helpottunut ja tyytyväinen

Helpotus: Ei hankkarivammaa. Ei muutakaan vakavaa. Tyytyväisyys: upeasti käyttäytyvä poni!

Menin tallille eilen hyvissä ajoin. Olin varannut lastaukseen tunnin, koska en voinut olla varma kuinka hyvin tai huonosti homma sujuu. Leo pysähtyi matkalla tallinovelta trailerille kaksi kertaa, mutta käveli kuitenkin samantien sisään. Siinä sitten ihmeteltiin ja naureskeltiin, tunti ylimääräistä aikaa käsissämme...

Tampereen klinikalla oltiin siis hyvissä ajoin. Onneksi Teivossa on niin monta karsinaa, joten sain Leon talliin odottamaan. Ihana pikkuheppani teputti klinikan pihassa pienenpientä ravia vierelläni, mutta ei puhettakaan mistään loikkimisista tai muista ylimääräisistä liikkeistä.

Leo odotti vuoroaan rauhassa. Ell oli hiukan ajoissa ja varttia ennen virallista aikaamme päästiin jo tutkimushuoneeseen. Kerroin että Leo on riehunut tarhassa ja ehkä reväyttänyt/venäyttänyt jotain, mutta tuntuu että on jo parantumassa. Kuitenkin sanoin että minua mietityttää takapään liike joka ei mielestäni ole normaali.

Mainitsin myös epäilyni mahdollisesta hankkarivammasta. Tämä epäilys saatiin suljettua heti ensimmäiseksi pois. Yleistutkimuksessa Leo reagoi selän pitkien lihasten tunnusteluun vähän, muttei merkittävästi. Vuohisjännetupet olivat hieman täyttyneet. Isoin huomio oli se että molempien kintereiden siteet olivat melkoisen puristusarat. Leolta otettiin verta lihasarvojen määritystä varten. Varoitin ponin neulakammosta, mutta huulipuristimen ja rauhallisten avustajien kanssa niin verikoe kuin rauhoituskin saatiin hoidettua hienosti.

Lähdimme ulos tekemään ontumatutkimuksen. Suoralla Leo ei ontunut. Ympyrällä poni oli etenkin alkuun takaa aika könkkä ("köpö", on ell kirjoittanut raporttiin) ja toi oikeaa takajalkaa keskilinjaan. Tämän olin huomannut kotonakin. Vaikka Leon liike ei ollut nytkään hyvää takaa, niin se oli ihan eri tavalla huonoa kuin heti tarhariekkumisen jälkeen. Sanoin eläinlääkärille että minusta tuntuu että tässä on nyt kaksi erillistä asiaa; tarhariehumisen aiheuttamat mahdolliset vammat, ja takapää. Ell oli kuulemansa ja näkemänsä perusteella samalla linjalla.

Taivutusten perusteella päädyttiin piikittämään kortisonilla (Celeston & Linkosiini) molempien kintereiden alemmat liukunivelet. Myös vuohisnivelet piikitettiin muista paitsi oikeasta etusesta. Lihasarvoissa AST oli ihan hieman koholla. Oletus on että tarhassa on tullut joku revähdys tms., jota ei pystytty paikantamaan mutta vaikuttaa siltä että se on jo paranemaan päin. Kotiin saatiin Metacam-kuuri, joka on tarkoitettu niin tuolle tarhavammalle kuin kintereillekin. Viikko reipasta ja rentoa kävelyä selästäkäsin, työskentely ja maastoilu sallittua ja suotavaa, sitten viikko ravia ja laukkaa kevyemmin suorilla urilla ja isoilla ympyröillä rennosti eteen-alas. Sen jälkeen normitreeniin.

Omat arvailut ja ajatukset menivät aika hyvin yksiin eläinlääkärin toteamusten kanssa. Olen tyytyväinen että lähdettiin klinikalle, vaikkei tuo tarhariekkuminen sitä olisi vaatinutkaan. Olen koko talven pohtinut aika ajoin takapään liikettä, ja olisin joka tapauksessa viimeistään syksyllä käyttänyt Leon ns. rutiinitarkastuksessa. Nyt jalat saatiin hoidettua ennenkuin tuli mitään vakavampaa. Oikein hyvä näin.

Klinikalla Leo ei  parilla ekalla yrityksellä mennyt traileriin. Kävin hakemassa liinan ja annoin ponin siksi aikaa kuskin, eli veljeni, pideltäväksi. Veli ehdotti että jospa hän koittaa lastata. No, mikäs siinä! Ekalla kerralla Leo nykäisi sillalla taaksepäin, toisella yrityksellä marssi nätisti sisään. Taisi hämmästyä että kuka mua nyt taluttaa!  

Täytyy kyllä sanoa että meillä oli niin hyvä reissu kuin klinikkareissu vaan voi olla. Olen mielettömän tyytyväinen Leoon! Ihana rakas ponini, koko reissun se käyttäytyi täydellisen mallikelpoisesti. Aloin jopa miettiä jos sittenkin kävisi pari kisat kesällä, kun ponin käsittely sujuu nykyään siihen malliin ettei tarvitse hävetä... Ja velikin lupautui kisakuskiksi, "kunhan ei lähdetä Rovaniemelle asti".

Parempi katsoa kuin katua

Leo on ollut koko viikon kävelyliikunnalla maastakäsin. Eilen päätin koittaa liinassa miltä ravi näyttää. Hyvältähän se näytti. Vaikea sanoa oliko se ihan 100 % puhdasta, mutta joka tapauksessa liike oli sata kertaa parempaa kuin alkuviikon könkkäys. Leo myös ravasi mielellään.

Täytyy katsoa tänään miten eilisen rasitus vaikutti. Voi olla että ponilla tosiaan oli vaan joku lihasrevähdys/-venähdys joka parani levolla, mutta aion nyt kuitenkin pitää klinikka-ajan ja käydä tarkistamassa tilanteen. Koko talven Leon takapään liike on ollut ajoittain hiukan jäykkää, joten ihan hyvä käydä tekemässä taivutukset yms. Onhan edellisestä jalkojen tsekkauksesta kohta jo puolitoista vuotta aikaa.

Lauantaina testasin miten Leo lastautuu. Onhan poni toki kokenut matkustaja, mutta nyt sitä ei ole lastattu melkein vuoteen niin ajattelin ettei homma välttämättä suju ihan ongelmitta. Oikeassa olin. Ensin Leo jumitti jo 15 metriä ennen koppia, ja sain hilata sitä liinan kanssa lähemmäksi. Sitten käytiin sillalla ja peruuteltiin. Välillä meni jo sisälle ja juoksi samantien ulos. Tuntui että aikaa kului vaikka kuinka, mutta loppujen lopuksi ei mennyt kuin vartin verran kun Leo uskoi ettei temppuilut nyt toimi. Päätin harjoitukset muutamaan onnistuneeseen lastauskertaan, joissa kopista poistuttiin ulos vasta kun minä sanoin. Katsotaan nyt miten keskiviikkona sujuu. Varmuuden vuoksi varaan runsaasti aikaa ettei tule sitten kiire klinikalle. 

Positiivista oli se että Leo käyttäytyi oikeastaan aika hyvin lastauksessa. Se ei hermostunut, pomppinut eikä yrittänyt repiä irti. Ennemminkin ponilla oli vähän "ihan sama, en viitti mennä"-asenne ja sitä kiinnosti enemmän kuikuilla ympäristön tapahtumia kuin kävellä traileriin. Minulla kyllä meinasi mennä hermot pelleilyyn, mutta ehkä se oli ihan hyväkin koska hieman suuttuneena taisi olla napakammat otteet kun poni antoikin sitten periksi. 

Täytyy sanoa että vaikka toki olisi kiva ratsastaa, niin olen kyllä nauttinut tosi paljon kävelylenkeistä Leon kanssa. Poni on ollut niin miellyttävä käsitellä. Toivotaan nyt kuitenkin että keskiviikon klinikkakäynti on positiivinen ja voidaan taas jatkaa treenejä myös selästä.

Leo ei jaksa poseerata vaan haluaa sisälle heinien ääreen

Epäilyksiä

Leo oli eilen käynnissä ihan normaali, mutta ravissa ei. Ravia siis tietysti koitin vain pikku pätkät molempiin suuntiin. Nyt se oli mielestäni vasempaan kierrokseen yhtä huono kuin aiemmin ja oikeaan vähän parempi. Juttelin illalla kaverin kanssa, jonka hevosella on ollut hankkarivamma. Sillä epäiltiin ensin vammaa selässä koska se myös könkkäsi, ja vika löytyikin sitten hankkarista.

Kovasti aloin tietysti miettimään onko Leolla mahdollisesti hankositeen yläkiinnityskohdassa on joku vaurio. Nämä vauriothan ei turvottele näkyvästi koska ei siinä kohdassa jalkaa ole juuri tilaa turvotukselle. Aamulla huomasin että samaa oli muuten Anonyymi kommentoinut tuonne aiempaan postaukseen, jänne- tai hankkarivamman mahdollisuutta. 

Nyt en saa ajatukselta rauhaa ja niinpä varasin Leolle klinikka-ajan. Huomiselle ei ollut Teivossa kuin lyhyt aika jäljellä ja alkuviikolle en saanut kuljetusta järjestymään, joten keskiviikkona vasta mennään. Toiveena on tietty ennen keskiviikkoa tapahtuva ihmeparantuminen ja klinikka-ajan peruminen, mutta ehkä paras suhtautua tilanteeseen Pessimisti ei pety-periaatteella.

Lainaratsuja jälleen

Eipä tullut Leon suhteen mitään selvyyttä eilen. Kipeää kohtaa ei tunnustelemalla löytynyt. Leon tuntien se kyllä näyttäisi jos kopelointi sattuisi, nyt ei mitään reaktioita tullut. No, tämähän vain kertoo ettei ongelma ole sellaisessa kohdassa mihin pääsee tunnustelemalla käsiksi. Ravi oli edelleen omituista. Poni saa kävellä tämän viikon (ellei selkeää huononemista tapahdu), ja katsotaan sitten miltä näyttää. En jaksa surra, mutta harmittaahan tuo.

Piristystä tallielämään tuo tämän viikon harvinaisen runsas lainaratsujen määrä. Maanantaina ratsastin tallikaverin ponitamman. Meillä piti olla saksanratsuponien vaihtopäivä, mutta Leon ollessa pois pelistä tallikaveri sai tyytyä katselemaan kun minä ratsastin hänen ponillaan. Oi, kiva poni! Vähän oli pohkeen takana ja kyseli onko asiat pakko tehdä loppuun, mutta ihan ok treeni saatiin kokoon.

Eilen ratsastin tutun puoliveritamman. Sen kanssa meillä on vihdoin loksahtanut jotain kohdalleen. Olen koittanut ratsastaa tammaa samojen ohjeiden mukaan joilla Kikko on neuvonut minua ratsastamaan Leoa. Nykyään saan tämän hevosen jo taipumaan ja asettumaan... Niin se kehitys kehittyy. Tänäänkin lupasin jumpata hevosen kun omistaja sairastaa. 

Leon kävelytyksen jälkeen kävin vielä illalla naapuritallilla ratsastamassa suokkipojalla. Siihen kyllä rakastuu joka kerta uudelleen! Ainoa hevonen jolla ratsastan yhtä mielelläni kuin omalla Leollani. Niin järjetön työskentelymotivaatio ettei moista ole tullut ennen eteen. Ruuna tekee kaiken juuri niinkuin pyydän (myös silloin kun teen virheitä), ja töitä se tekisi vaikka koko illan jos ratsastaja ei pyytäisi lopettamaan. Hevosen huonohkon peruskunnon takia teimme töitä eilenkin vain 40 minuuttia. Kohotellaan kuntoa tosi rauhassa, ruuna on kuitenkin jo 17-vuotias. Seuraava yhteinen treenikerta on sovittu perjantaille, ja omistaja liikuttaa hevosta tässä välissä.

Loppui, ja alkoi taas

Limaa irroittava lääkekuuri loppui sunnuntaina ja yskä on toivottavasti nyt kokonaan poissa. Mutta, eikös seuraava vaiva tullut tilalle. Sairasloma ei oikeastaan ehtinyt edes loppua kun alkoi uusi. 

Leo on tähän asti ihme kyllä välttynyt vammoilta, vaikka riehuu tarhassa lähes päivittäin aika railakkaasti. Sunnuntai-iltana menin tallille juoksuttamaan ponin koska sovittu lainakuski oli tullut kipeäksi. No, eipä hän olisi ratsastaa voinut muutenkaan. Käynti ok, mutta kun pyysin Leon raviin niin näin heti että poni on aivan epäpuhdas takaa.

Koitin jalat heti läpi, vaikka tiesin ettei niissä mitään ole kun olin ne karsinassa suojia laittaessa tarkastanut. Ei lämpöä, turvotusta eikä haavoja. Silti poni könkkäsi tosi ruman näköisesti. En keksi muuta selitystä kuin että se on tarhassa liukastunut tai tehnyt jonkun nopean liikkeen vähän väärään suuntaan. Poni kävelee periaatteessa normaalisti, mutta takaapäin katsoessa näkee että takapään liike on tosi stabiili, käynti ei "keinu".

Leon fysioterapeutti käy tänään katsomassa tilanteen. Hoitaahan ponia ei nyt tietysti voida, mutta jos edes saataisiin paikannettua vika. Ei kyllä ole ihan parhaimmissa merkeissä tämä vuosi alkanut! Vajaa neljä kuukautta kulunut ja on jo ollut vatsaongelmia, hengitystieongelmia ja nyt tämä. No, kaikkeen tottuu ja onneksi on ollut hyviäkin viikkoja välissä. 

Lainailua

Leo toimi eilen kaverini ratsuna, koska J halusi ratsastaa minun silmieni alla ennen kuin ratsastaa Leolla itsenäisesti sunnuntaina. Aion nimittäin olla itse kokonaiset kaksi päivää pois tallilta, joten lauantaina Leo viettää vapaapäivää ja sunnuntaina tosiaan J hoitaa liikutuksen.

Kiva taas nähdä Leo jonkun toisen ratsastamana. Olin tyytyväinen näkemääni. Leo oli rento ja kulki suurimman osan ajasta hyvässä muodossa ja peräänannossa. Poni liikkui hyvin eteen ja näytti nauttivan kun pääsi laukkaamaan muutaman reippaan kierroksen. Edelleen liikutus on vähän normaalia varovampaa, koska lääkekuuri on edelleen päällä. Toivottavasti tukkoisuus ja yskiminen jää kokonaan pois, eilen ei ainakaan yskinyt.

Kun olin hoitanut Leon ratsastuksen jälkeen lähdin naapuritallille, jossa asustaa kaverini kaksi suomenhevosta. En ollutkaan aikoihin ratsastanut R:lla, joka siis oli vakkariratsuni talvella 2013-2014 ennenkuin ostin Leon (R mainittu täällä blogissa nimellä "valmentajan ruuna"). 

Voi että oli kivaa päästä tämän hevosen selkään taas! Tällä suosikkisuokillani on nautinto ratsastaa koska se on niin hyvin koulutettu ja ratsastettu. Ruuna on ollut nyt aika kevyellä käytöllä omistajan kiireiden vuoksi, joten en mennyt sillä raskaasti. Tämä hevonen haluaa mielellään koota ja mennä lyhyeksi edestä, joten yritin houkutella sitä vähän pidemmälle kaulalle. Tehtiin paljon taivutteluja, avoja ja sulkuja käynnissä, kahdeksikkoa ja muutama väistö ravissa sekä parit laukannostot ja laukkaympyrät. Hevonen oli selvästi innoissaan kun pääsi hommiin ja teki hienolla motivaatiolla töitä. Puolen tunnin työskentelyn jälkeen annoin pitkät ohjat ja käveltiin vielä hyvät loppukäynnit. Jatkossa minun on tarkoitus käydä liikuttamassa ruunaa 1-2 kertaa viikossa, sen minkä Leon ratsastukselta ehdin.

Pääsin ratsastamaan vastalanatulla kentällä, koulutuupparin taivas ;)

Totteleeko se?

Niin kuin olen aiemmin moneen otteeseen kertonut, Leon käytöksessä maastakäsin on ollut haasteita enemmän ja vähemmän, ja omissa maastakäsittelytaidoissani hurjasti puutteita. Aiemmat ponit olivat niin peruskilttejä ettei niiden kanssa paljon sen kummempia taitoja tarvittu. Leokin on ilman muuta kiltti, mutta myös ponimainen testaaja.

Maastakäsittelyä olen harjoitellut etenkin lokakuussa sattuneen vahingon jälkeen. Olen ollut kuunteluoppilaana maastakäsittelykurssilla, ja helmikuussa meillä oli maastakäsittelyn yksityistunti. Joka kerta kun esim. kävelytän ponia teen sen kanssa muutaman harjoituksen.

Vastauksena otsikon kysymykseen; no kyllä se pikkuhiljaa alkaa tottelemaan! Tässä kohtaa voin taputtaa itseäni olalle, koska olen ihan oikeasti tehnyt todella paljon töitä Leon kanssa maastakäsin. Tuntuu hienolta kun alkaa näkemään tulokset. Monessa ennen hankalassa tilanteessa saan Leon "ongelmakäytösaikeet" katkaistua heti alkuunsa ja ponin hallintaan. 

Meillä käyneen kouluttajan opit tuntuvat sopivan minulle ja Leolle. Pieniä juttuja joilla on iso merkitys. Niinkin yksinkertainen juttu, kuin että ei anna missään tilanteessa hevosen siirtää itseään, auttaa paljon. Olen myös huomannut että hermostun tosi helposti jos Leo (tai mikä tahansa hevonen) ei käyttäydy haluamallani tavalla. Tältä kouluttajalta opin rauhallista mutta jämäkkää käsittelytapaa, joka tuntuu toimivan Leon kanssa parhaiten. Olen mm. korjannut tapaa jolla talutan hevosta. Huomasin että helposti kävelen hevosen vierellä korostuneen rennosti maahan tuijottaen, yrittäen ikäänkuin rauhoittaa hevosta. Nykyään pyrin kävelemään ryhdikkäästi, katse eteen suunnattuna, varmoin askelin. No, ihan samaan tavallaan pyrin selässäkin, ja kun selästäkäsin Leo rentoutuu siitä että ratsastajalla on homma hanskassa, näyttää sama toimivan maastakäsinkin. 

Jos Leon huomio kiinnittyy liikaa muualle ja pää alkaa kohota jännittyneesti, riittää nyt pelkkä pieni ohjaava kädenliike laskemaan pään. Käytän talutuksessa naruriimua, jossa on kiinni liina. Liina siksi, että naru loppuu helposti kesken jos poni loikkaa. Köysikin minulla on mutta sitä en jotenkin ole tottunut käyttämään. Välillä pelkän pään laskemisen lisäksi tarvitaan muutama peruutusaskel. Todella hankalaa tilannetta, jossa poni alkaa rehaamaan kunnolla, ei ole nyt hetkeen ollut, joten en tiedä vielä saanko Leon huomion itselleni myös sellaisessa tilanteessa.

Leo riehuu itsekseen tarhassa oikeastaan joka päivä, se loikkii ja pukkailee ja hyppii pystyyn. Aiemmin vähän jopa arastelin hakea sinkoilevaa ponia sisään, mutta en enää. Kun menen hakemaan Leoa se rauhoittuu, tietää että ennen portista menoa tehdään muutaman askeleen peruutus pää alhaalla, ja kävelee talliin vierelläni minun haluamaani vauhtia ilman ylimääräisiä touhuiluja. Tämä on monelle varmasti itsestäänselvä juttu, mutta minulle jokapäiväinen ilon aihe!

Verrattuna siihen millainen tilanne oli talvella, edistymistä on todellakin tapahtunut. Jokin aika sitten kävelytys oman tallin pihalla oli vaikeaa ja jopa maneesiin talutus stressasi poukkivan ja repivän otuksen kanssa. Silloin ahdisti ajatuskin että lähtisin Leon kanssa kotona jonnekin kun käsittely oli niin hankalaa. Nyt taas tuntuu että voimme joskus mennä jonnekin ihmisten ilmoillekin. Aika näyttää kuinka pysyvä tämänhetkinen tilanne on, mutta so far so good!

Rakkautta vain

Ollaan tallilla fiilistelty valmennusviikonlopun jäljiltä hienoja hevosiamme, ja puhuttu paljon siitä kuinka upea harrastus meillä on. Miten etuoikeutettu sitä onkaan kun on mahdollisuus pitää omaa hevosta, ja miten ei-hevosihmiset eivät varmasti voi ymmärtää millaisia fiiliksiä hevosen kanssa toimimisesta saa. Jaksan joka päivä iloita siitä että omistan Leon. Joskus tekisi mieli nipistää itseäni kun ratsastan Leolla; pakko olla unta, ei tämä mahtava poni voi olla minun! Toki tulee niitä päiviä kun tekee mieli nipistää itsensä sijaan ponia, milloin mistäkin syystä... 

Leon yskimisen ja tukkoisuuden takia ollaan tosiaan otettu vähän rauhallisemmin. Perjantain valmennuksessa tehtiin takaosakäännöksiä ja pysähdyksiä, ja vähän raviväistöjä. Laukkaa ei tehty tällä kertaa lainkaan. Pyrkimyksenä on nyt lääkekuurin ajan välttää Leon hengästymistä tai hikoamista. Takarit oli ensin vähän laajoja, mutta sitten ryhdistäydyin ja saatiin muutama tosi hyvä käännös aikaiseksi. Pysähdykset ravista Leolla on aina hyviä, se tekee ne pelkällä vatsalihasten puristuksella. Tosin saan olla tarkkana ettei poni pysähdy liiankin äkäisesti "nenilleen". Leo oli kyllä taas niin toimiva että olin valmennuksen jälkeen tosi iloinen. Saatiin myös palautetta että muoto-ongelmat näyttää jääneen pois, ja olen oppinut katsomaan eteen ponin niskan sijaan.

Lauantaina oli niin ihana ilma että olisi tehnyt mieli itkeä! Aurinko paistoi, ei tuullut, 15 astetta lämmintä... Nämä on niitä parhaita kelejä ennenkuin aletaan valittaa liiasta kuumuudesta ja ötököistä. Hyödynsimme Leon kanssa upean kelin suuntaamalla pellolle, joka on nyt kuivunut hyvin. Käveltiin paljon, ravailtiin jonkun verran, ja laukattiin rauhalliset pätkät molempiin suuntiin. Peltoilu on parasta, niin ihanan rentouttavaa. Meillä se toimittaa oikeastaan maastoilun roolia, kun varsinaisiin maastoihin en jaksa usein lähteä. Metsään päästäkseen pitää kävellä sepelillä kuorrutettua tietä aika pitkälti, ja yksin en halua maastoon lähteä koska vastaan voi tulla mitä vaan metsäkoneista peuroihin. Onneksi on tuo iso lähipelto.

Kevennettyä valmentautumista

Pari viime päivää meni taas maneesitreeneissä, tiistaina kentän ruuhkaisuuden ja keskiviikkona kovan myrskytuulen takia. Tiistaina saatiin treenata ihan kahdestaan ja olikin hyvä ratsastus. Hain Leoa vähän pidemmälle kaulalle koska se helposti tarjoaa itseään nyt edestä tiukkaan pakettiin eikä liike takaa kuitenkaan ole ihan sellaista kun haluaisin. Kun annoin ponin venyttää ihan hiukan niin sain ravin tahdikkaammaksi ja paremman poljennon taakse.

Laukassa tehtiin hiukan vastalaukkoja, joita olen edelleen vähän arka ratsastamaan yksin. Yksin = ilman valmentajaa. Ehkäpä niitä taas viikonlopun valkuissa treenaillaan. Ihan hyvin vastalaukat onnistuu, mutta huomaan että olen vähän epävarma selässä.

Keskiviikkona tosiaan myrsky viuhui niin että heikompia pelotti. Leo porskutti onneksi menemään normaaliin fiksuun tyyliinsä. Maneesissa kävi aika ryske mutta tuntui että ratsastuksen aikana pahin tuuli hiukan sentään laantui. Aika paljon tuli tehtyä töitä käynnissä. Koitan hakea käyntiä enemmän "eteenpäin" ja saada askeleen venymään. Maastakäsin Leo kävelee pitkin askelin, tai siis ainakin ulkona, maneesissa saa monesti hoputtaa. Selästä käynti on helposti aika lyhyttä. Ravissa tehtiin vaan jumppaa, avoa, sulkua ja taivutuksia. Laukassa en tehnyt mitään tehtävää, muutaman noston käynnistä ja pari ympyrää. 

Leo on ollut hetken aikaa vähän tukkoinen raviin siirtyessä, pärskinyt kovasti ja välillä yskäissyt kerran tai kaksi. Pyysin eilen eläinlääkärin kuuntelemaan keuhkot. Hengitysäänessä oli kuin olikin kuiva tukkoinen muutos, joten aloitettiin limaa irroittava lääkitys. Kuumetta Leolla ei ole ollut, mittaan joka päivä lämmön. Liikutus on nyt viikon verran hieman kevyempää, joten päädyin luovuttamaan lauantain valmennukseni tallikaverille ja menen vain perjantaina kevyemmän kaavan mukaan. 

(vinossa) kuvassa ekaa kertaa ulkokentällä tänä keväänä

Pääsiäisviikko

Lauantaina olin ihan onnea täynnä kun päästiin ekaa kertaa ulkokentälle tänä keväänä! Parasta ulkokentällä on se ettei siellä ole maneesin takaovea... Jää vähätkin kyttäilyt pois. Meidän kenttä on ollut aivan käyttökelvoton, mutta sitten se yhtäkkiä parissa päivässä kuivui. Viime vuosien routakuoppiakaan ei ole näkynyt. 

Leo ei ollut millänsäkään ulkokentälle siirtymisestä vaan käyttäytyi ihan normaalisti. Perjantain vapaapäivän jälkeen tehtiin siis lauantaina ulkona kiva jumppatreeni. Sunnuntai meni vähän humputteluksi pääsiäisruokaa täynnä olevan mahan kanssa... No, tarvitaan tällaisiakin päiviä. Lyhyt taivuttelu kentällä käynnissä ja ravissa, sitten lähdettiin pellolle. Pelto on vielä aika märkä, mutta reunoilla pystyi kävelemään. Toivon että peltokin kuivuu äkkiä. Saadaan treenailtua siellä ennenkuin kevätkylvöt tehdään.

Pellollakaan ei olla oltu kuukausiin kun niitä hankitreenikelejä ei koskaan oikein saatu. Silti Leo oli sielläkin rentona, käveli reippaasti korvat hörössä lintuja katsellen. Leo on ollut nyt karsinassakin jotenkin tyytyväisempi ja iloisempi. Mahavaivojen aikaan se oli vähän kärtty, mutta nyt se on taas pirteä ja ystävällinen. Maastakäsittelykin on ollut helpompaa kuin hetkeen.

Leo hierottiin torstaina. Nyt tuli aika hyvää palautetta. Selän puoliskoissa ei ole enää sään takana epätasaisuutta jota ennen oli. Vasen lapa oli jumissa, niinkuin olin vähän uumoillutkin, ja oikealla oli jossain kohtaa pientä sanomista. Hieronnalla ja kraniolla saatiin jumit auki. Lihas- ja lihavuuskunnosta tuli kiitosta. Nyt pyrin pitämään Leon siinä kunnossa kun se on, tämä on hyvä. Hokitkin napattiin jo pois. Luotan ettei enää tule takatalvea...

Ensi viikonloppuna on perjantaina ja lauantaina valmennukset joten viikko-ohjelma on aika selkeä: tänään tehtiin puomitreeni, huomenna ja keskiviikkona mennään koulua, torstaina kävelypäivä, pe-la valkut ja sunnuntaina palauttelu.