Mitä meille kuuluu?

No ihan mukavaa. Viime viikko oli aika koulupainotteinen, mutta tälle viikolle aion ujuttaa yhden puomi-/ristikkotreenin niin tulee vähän vaihtelua elämään. Toki koulutreenien välissä on kävelyä, ohjasajoa ja satunnaista juoksutusta. Maneesikausi jatkuu koska kelit nyt on... mitä on. Maastakäsittely on sujunut kivasti. Tuntuu että saan Leon kuuntelemaan itseäni jo paljon paremmin. 

Leo on ollut selästä käsinkin hyvällä energialla ja motivaatiolla töissä. Muutama aika tuulinen päivä sattui viime viikolle, mutta ne ei meitä haitanneet. Kuten olen aiemminkin sanonut, Leo ei äänistä ja tuulista välitä kunhan ratsastaja pysyy rentona ja rauhallisena. Vihdoin tuntuu että olen itse ihan oikeasti sisäistänyt tämän enkä jäkitä selässä miettien pelästyykö poni tuulta.

Leo oli talvella vähän lyhyemmällä tarhausajalla, mutta nyt kevään tultua poni on taas ulkona enemmän. Hyvin se itseään siellä tarhassa jumppaa. Käppäilee ympäriinsä nyppimässä kavereita ja välillä ravailee ja heittää omia muuvejaan. Viikko-ohjelma on nyt muuttunut sen verran että yksi totaalinen vapaapäiväkin mahtuu mukaan. Tekee hyvä itselleni olla edes joskus pois tallilta kun talvella kävin siellä seitsemänä päivänä viikossa. Nyt siis enää kuutena.

Sunnuntaina kävin koittamassa sitä welsh-ponia josta aiemmin puhuin. Hämmentävää millainen fiilis tuli kun istuin selkään. Niin kotoinen olo. Lisäsin haavelistalleni oman welshin :) Tai ainakin pitää päästä pian uudestaan ratsastamaan sellaista. Eihän minulla ole paljon kokemusta rodusta, mutta vähäisen kokemuksen perusteella tuntuu että tykkään ja kovasti. Jotenkin tuosta ponista, vaikka se nuori ja kokematon olikin, tuli Leo mieleen. Herkkä ja energinen, mutta silti sellainen että saa ja pitää kunnolla ratsastaa. Sellainen positiivinen ohjat käteen, pohkeet kiinni ja treenaamaan-tyyppi. 

Mietteitä

Blogin päivitystahti on vähän hiipunut. Tuntuu ettei ole niin kovin paljoa kiinnostavaa sanottavaa. Välillä mietin että lopetan koko blogin, mutta sitä en kuitenkaan tee. Itselleni on tärkeää ja hyödyllistä saada asioita ylös, vaikkei niiden lukeminen ehkä muita kiinnostaisikaan. Ja kaipa ne jotakuta kiinnostaa, kun täällä kuitenkin on ihan mukavasti kävijöitä. Monesti palaan itse vanhoihin teksteihini. Käyn tarkistamassa jonkun asian jonka olen unohtanut, tai muistelen valmennuksessa saatuja neuvoja.

Monella ratsastajalla on jo kausi aloitettuna tai vähintäänkin suunnitelmat tehtynä. Minä olen pikkuhiljaa sopeutunut ajatukseen etten välttämättä kisaa tällä kaudella ollenkaan, eikä se itse asiassa tunnu enää pahalta ajatukselta. Tuntuu helpommalta päättää etten kisaa, kuin alkaa miettiä miten mahdollistaa kilpaileminen. Tiedän että järjestelemällä asioita kisaaminen ainakin rajoitetusti onnistuisi, mutta tuntuu ettei se muutamien 1- tai 2-tason kisojen käyminen ole vaivan väärti. En ole niin kilpailuorientoitunut. Mieluummin käytän ne rahat valmentautumiseen. Rakastan treenaamista ja valmennuksia, ja tarkoitus on jatkaa niiden parissa vähintään yhtä suurella innolla kuin ennenkin. Rakkaus kouluratsastukseen ei todellakaan sammu, kilpailen tai en. 

Kauden tavoitteet on asetettu, vaikkeivat ne kilpailullisia olekaan. Pyrkimyksenä on tehdä hyviä treenejä ja saada ratsastus vakiinnutettua helppo A-tasolle. Tavoitteena on myös saada maastoilu niin sujuvaksi, että voin lähteä kesän aikana Leon kanssa vieraisiin maastoihin laukkailemaan. Maastakäsittelyssä jatketaan hyvin sujunutta työskentelyä ja pyritään saamaan luottamus sille tasolle että poni toimii tilanteessa kuin tilanteessa. 

Ratsastajan tavoite on kesäkauden alkuun mennessä tiputtaa muutama ylimääräinen talvikilo. Leon tavoitteena on säilyttää tämänhetkinen sopivan pyöreä ja lihaksikas olemuksensa, ja saada lisää voimaa takapäähän. Molempien tavoite on pysyä terveenä ja iloisena, ja nauttia yhteisistä treeneistä.  

Energiaa

Leo on ollut viime päivinä mukavan energinen ratsastaa. Tykkään kun poni liikkuu omalla moottorilla ja on jotain mistä "ottaa pois", sen sijaan että koko ajan joutuisi ratsastamaan eteen. Valitsen energian silläkin uhalla että se tuo mukanaan vähän pientä spookailua. Viimeksi sitä aiheutti maneesin etuoveen paistanut aurinko, ja vanha tuttu maneesin takaovi. Reaktiot olivat kyllä pieniä, hidasteluja ja yksi sivuponkaus. Sallittua kevätenergiaa :)

Vuodenvaihteessa tein sen virheen että menin mukaan spookailuihin. Mietin että kyttääkö se nyt ja tuleeko joku loikka, ja sain ponin jännittyneeksi omalla jännitykselläni. Nyt riittää kun laitan pohkeen kunnolla kiinni, pidän ohjat kädessä ja jatkan ratsastusta normaalisti jännittyneen etukenossa istumisen sijaan. Tuntuu helpolta, mutta muistan kyllä vielä miten talvella se ei ollut lainkaan helppoa!

Mieli halajaa kovasti ulkokentälle mutta ei sinne vaan vieläkään päästä. Jää ja lumi ovat sentään häipyneet mutta kovaa on. Viikonloppuna oli niin rapsakka pakkanen ja tuuli että jouduin kaivamaan Leolle paksumman toppiksen ulos!

Kavioasiaa

Leo kengitettiin eilen. Vielä oli pakko laittaa hokit. Aamuisin on jäistä ja viikonlopulle on luvattu aika kurjaa keliä. Onneksi kengittäjämme käy nykyään laittamassa tallilla toistakin heppaa. Sillä on kengitys sopivasti parin viikon päästä ja uskoisin että silloin voidaan napata Leolta hokit pois. 

Katseltiin kengittäjän kanssa että Leon etukaviot alkaa olla nyt niin hyvät kun niistä saa. Niinkuin olen aiemmin kirjoittanut, ponillahan on luonnostaan aika pystyt ja pullomaiset/tornimaiset kaviot. Pikkuhiljaa niitä on saatu paremmiksi. Seuraavasta kengityksestä aloitetaan hidas muutosprosessi takakavioille. Niitä kengittäjä pitää vähän liian "korkeina" ja tätä pyritään muuttamaan. 

Leo sai kehuja että näyttää hyvältä. Itsekin olen nyt ponin kuntoon tyytyväinen. Se on hyvässä lihassa, muttei missään nimessä liian pyöreä, ja lihaksistokin on ihan kivasti kehittynyt. Tietysti lihasta voisi aina olla lisää, mutta mielestäni Leo on nyt aika kivan ja sopusuhtaisen näköinen.

Kengityksen jälkeen ohjasajoin Leon ties kuinka monen viikon tauon jälkeen. Huomasin taas lajin hyödyllisyyden. Minusta on tuntunut että Leo ei asetu ja taivu yhtä hyvin oikealle kuin vasemmalle. Oikea kierros on myös itselleni vaikeampi. Vähän myös luulen että huomaamattani ratsastan vähemmän oikeaan kierrokseen sen hankaluuden takia. Ohjasajossa pääsin toteamaan hyvin selvästi kuinka oikeaan kierrokseen oli hankalampaa. Näin ettei Leo kulkenut aivan suorassa vaan hiukan banaanina työntäen sisäkylkeä vähän sisäänpäin ja pää ja kaula olivat hienoisesti asettuneet ulos. Nyt täytyy kiinnittää huomiota että ratsastan oikeaan yhtä paljon tai ehkä vähän enemmän kuin vasempaan, ja jumppaan ponia kunnolla. Hieronta on varmaan viikon parin kuluttua, ehkä sieltäkin saadaan vastauksia kierrosongelmaan. Tai ei se mielestäni mikään suuri ongelma ole mutta huomionarvoinen asia kuitenkin.

Leo oli tällä kertaa vähän turhan touhottava kengitettävä,
koko ajan jonkun kehonosan piti liikkua johonkin suuntaan...

Aurinkoa ja arkea

Onpas täällä ollut hiljaista, pakko laittaa jotain elonmerkkejä. Mitään erikoista ei ole tapahtunut. Leon Gastrogard loppui sunnuntaina. Poni on ollut ok ratsastaa mutta ei niin hyvä kuin yleensä. Paranee kyllä vertyessään. Katselen nyt ihan rauhassa mihin suuntaan tilanne menee lääkityksen loppuessa, ja mietin tarvitaanko jotain lisätoimia. Hierojan ainakin taidan Leolle tilata. Edellisestä kerrasta on jo aikaa.

Eilen vietettiin ponin kanssa molemmat totaalista lepopäivää talviloman merkeissä. Minä siivosin hevosentuoksuisen autoni viimeisen päälle siistiksi ja Leo tarhaili koko päivän. Molemmat saatiin nauttia auringosta ja +12 asteen lämpötilasta. 

On vaan niin ihanaa kun kevät on tullut ja aurinko paistaa! Varmaan tässä joku takatalvi saadaan mutta en jaksa nyt välittää siitä. Tosin näin auringon paistaessa ja lumien sulaessa iskee järkyttävä maneesimasennus. Niin kiitollinen kun olenkin siitä että meillä on maneesi, niin kyllä niin oma kuin poninkin mieli tekee ulos treenaamaan. Täälläpäin monella on jo ulkokenttä sula ja hyvässä kunnossa, mutta meillä ei. Kentälle osuu aurinko aamulla, jolloin on vielä pakkasta niin ettei jää sula. Suurin osa kentästä on sentään sula mutta myös erittäin vetinen. En jaksaisi enää odottaa että ulkokausi alkaa. Maastoonkaan ei voi mennä kelirikon takia, ja pelto on vielä vähän turhan märkä ja niljakas. Kävelemässä siellä voi sentään käydä. No, viikon pari kun jaksaa odottaa niin ulkopohjat on kunnossa.

Energiaa tuo auringon lisäksi muutkin ponit kuin oma. Kävin eilen katsomassa kaverin tallilla asustelevaa Welsh C-ponia, ja tarkoitus olisi testata tätä hurmaavaa otusta selästäkäsin lähipäivinä. Poniratsastus on parasta piristystä! 

So far so good

Tilanne näyttää hyvältä. Ratsastuksessa Leo liikkuu taas yhtä hyvin kuin ennenkin, ellei paremminkin. Eilen poni oli ihan super ratsastaa! Oli pakko päättää ratsastus aika lyhyeen, kun kaikki vaan sujui niin hyvin ja helposti. Olen hiukan tuskaillut Leon laukan kanssa mutta nyt sekin oli tosi hyvää.

En tiedä onko tämä ihan kaukaa haettua tai huuhaata, mutta oikeasti olen alkanut miettiä voiko Leon vatsaongelmat olla jonkinlainen "hormonaalinen" juttu. Kun ell kuuli että sama oireilu ilmenee nyt jo kolmantena vuotena peräkkäin samaan aikaan kevättalvella, niin hän sanoi että tamman kohdalla olisi aika selvää että oirehdinta liittyy kiimoihin tai muuhun vastaavaan. Ikäänkuin kevätstressiä. Eihän ruunalla tietenkään hormonit varsinaisesti hyrrää, mutta olen ajatellut että ehkä orimaisen ruunan kohdalla voisi olla kyse jostain samantyyppisestä. Nyt kun olen asiaa miettinyt niin löydän Leon käytöksestä (silloin kun se käyttäytyy huonosti tai hankalasti) aika paljon orimaisia piirteitä.

Näihin ajatuksiin liittyen mielenkiintoista on sekin että kesällä kun paise löydettiin ja leikattiin niin väläyteltiin sitäkin mahdollisuutta että paise on voinut alkaa syntyä jo ruunauksen yhteydessä. No, vaikka näin olisi niin ei se tosin tarkoita sitä että ruunauksessa olisi jokin varsinaisesti mennyt pieleen.  Kovin todennäköistäkään se ei ole että paise olisi ruunauksen seuraus, koska Leo on (tietääkseni) ruunattu 4-vuotiaana eli 8 vuotta ennen paiseleikkausta. Ehkä tämä hormonihomma on muutenkin ihan hakuammuntaa.  

Nyt joka tapauksessa mennään hyvällä fiiliksellä. Leolla oli mennyt lainakuskinkin kanssa lauantaina kaikki hienosti. Itse olin viikonloppureissulla. Ihan mukavaa olla hetki pois tallilta, vaikkein parin tunnin ajomatkaa kaueampana ollutkaan. Maastakäsin sain Leon kanssa tosin taas vääntää sunnuntaina. Leo on välillä uskomattoman kovapäinen. Niin taitaa kyllä olla omistajakin... Sunnuntain maastakäsittelysulkeiset päättyivät minun erävoittooni mutta taisto jatkuu aivan varmasti.  

Vuoristorataa

Alkuviikosta olin lopettamassa ratsastusta kokonaan ja siirtymässä huoltojoukkoihin. Ratsastus tallikaverin hevosella meni ihan surkeasti. Maneesissa ja pihalla oli kaikenlaista härdelliä ja hevonen oli aika jännittynyt. Niin sitten minäkin jännitin, jolloin hevonen jännittyi entisestään. Kun tällainen pieni poniratsastaja istuu yli 170 cm hevosen selässä ja näkee kuinka hevonen nostaa päänsä ylös ja jännittää koko kroppansa sydämenlyöntien tuntuessa pohkeissa, niin ei naurata. Kaiken lisäksi hevosella oli sidepull-suitset joilla en ole koskaan mennyt. No, kyllä tuostakin ratsastuksesta selvittiin eikä hevonen yrittänyt lähteä lipettiin kuin pari kertaa... Mutta jäi kyllä aikamoinen "olen surkea alkeisratsastaja"-tunne. Tuo hevonen on sinänsä loistava opetusmestari, mutta hieman latistava sellainen koska jotenkin sillä ratsastaminen tuo kaikki mun pahimmat virheet esiin.

Keskiviikkona Leo ei taas ravannut millään. Ei kertakaikkiaan. Lopulta sain ponin liikkeelle ja laukattiinkin. Pyysin kaverin koittamaan millainen Leo on hänellä. Joo arvatkaa vaan. Eipä ollut ravi ja laukka mikään ongelma. Ylläri että ongelma oli taas minussa... Parempi tietty että vika on minussa kuin Leossa, mutta ei tuokaan kivalta tuntunut. On niin vaikea tietää milloin Leo on kipeä ja milloin minä vaan olen jotenkin niin lepsu että poni luistaa sieltä missä aita on matalampi.

Eilen sitten ajattelin että koska Leo liikkuu kaverilla niin liikkuu se minullakin. Ekan kerran kun olin nostamassa ravin niin Leo taas stoppasi. En tehnyt tämän jälkeen mitään radikaalia, ainoastaan istuin tukevasti satulaan, laitoin pohkeen kiinni ja ajattelin mielessäni että nyt muuten ravataan. Vielä yksi pysähdys ja poikitusta, jolloin napautin raipalla ihan kevyesti lavalle. Tämän jälkeen mentiinkin sitten ravia, ja laukkaa, ja taas ravia, ja taas laukkaa, ilman mitään ongelmia.  Laukassa sain jopa pienen ahaa-elämyksen ja istuminen tuntui helpommalta kuin yleensä.

Jos edellisenä päivänä teki mieli itkeä, niin eilen olin ihan pilvissä. Niin hyvä mieli. On tämä käsittämätön harrastus. Fiilikset vaihtelee nollasta sataan, joskus tosi nopeassakin tahdissa. Suurten tunteiden laji, ainakin minulla. Nyt toivon todella että Leon mahaongelmat saadaan selätettyä ja päästään jatkamaan treenejä. Poni vaikuttaa yleisesti ottaen olevan paremmalla tuulella kuin viime viikolla, ja on ollut fiksu maastakäsittelyssä.

Surkea kuva, mutta toivottavasti hyvä kevätfiilis vähän välittyy :)

Ei liiku, liikkuu sittenkin...

Maanantaina koitin miltä Leo tuntuu ratsastaa. Karsinassa poni oli vähän adhd ja kävellessämme maneesiin hevoset suorittivat yhteishermostumisen. Jonon etummainen keksi näkevänsä "jotain", alkoi puhisemaan, ja tietysti myös muut jännittyivät. Leo kuitenkin pääsi tästä joukkohysteriasta onneksi pian yli ja selvisimme sisälle maneesiin kunnialla...

Käynnissä Leo tuntui aika hyvältä. Selkä oli ehkä vähän jäykän tuntuinen, mutta kun pyysin ponia hiukan enemmän eteen ja venyttämään askelta niin tuntui paremmalta. Ravista ei tullut ensin yhtään mitään. Leo ei suostunut ravaamaan ainuttakaan askelta. Se vaan pysähtyi ja poikitti samantien. Aika monta kertaa koitin, palaten aina välillä käynnin pariin. Vihdoin poni nosti ravin. Sitten ravattiinkin ihan onnistuneesti molempiin suuntiin, useampi kierros. Eilen vaan käveltiin mutta tänään taas koitan selästä. Gastrogardin pitäisi kai tässä vaiheessa auttaa jo sen verran että ratsastettavuus palautuu, siis jos vika on mahassa.

Gastrogardia menee täydellä annostuksella enää tänään, sitten jatketaan pienemmällä annoksella toinen viikko. Toivon että tämä lääkitys riittää, mutta saa nähdä. Tarkoitus on alkaa syöttää lääkekuurin loppumisen jälkeen NAF:n Gastriaidia, jota annoin Leolle viime keväänä. Näistä ns. lisäravinteista ollaan montaa mieltä, mutta aion itse syöttää tuota koska viime vuonna siitä tuntui olevan apua. Klinikka-ell myös suositteli jonkin mahalisäravinteen käyttöä.

Labrat

Sain Leon verikokeen tulokset jo lauantaina. Mahdolliseen tulehdukseen littyvät arvot, eli leukosyytit ja fibrionogeeni olivat normaaleja. Ei siis hätää sillä saralla. Muut veriarvot olivat viitearvojen sisässä ja hemoglobiini hyvä. Yksi arvo oli ihan hiukan alakantissa. Mitä nyt maallikkona googlaamalla selvittelin, niin se voisi liittyä nimenomaan mahahaavaan. 

Torstaina jolloin Gastrogard aloitettiin Leo oli niin hankala että melkein itkua väänsin. Ihan mahdoton taluttaa, yritti poukkia, tempoilla ja purra koko ajan! Yritin ajatella että poni on kipeä ja käytöksen on pakko johtua siitä, ja toivoin ettei tilanne jatku samanlaisena. Perjantaina Leo onneksi käyttäytyikin jo paremmin ja viikonloppuna ei ollut enää ongelmia. Gastrogardin etu on se että se kyllä vaikuttaa ja auttaa nopeasti jos vika on mahassa.

Eilen kävelytin Leoa pitkään ja juoksutin molempiin suuntiin ravia jonkun verran. Liinassa poni liikkui hyvin ja mielellään. Ravi oli rentoa ja kunnollista, ei mitään sipsutusta tai pikkuponiravia. Tänään koitan miltä Leo tuntuu selästäkäsin. Lauantaina se ei vielä selästä kovin mielellään ravannut mutta toivottavasti tänään on jo parempi. Liikunta pysyy joka tapauksessa kevyenä ja rauhallisena ainakin tämän viikon.

Kevään merkit

Talvi on ollut täällä Lounais-Suomessa aika surkea. Voin vaan kuvitella millaista treenaaminen on ollut niillä joilla ei ole maneesia. Me ei päästy edes hankitreeneihin missään vaiheessa. Tammikuussa oli yhdellä viikolla pari päivää sopivat kelit, mutta viikonloppuna kun oltaisiin päästy valoisaan aikaan pellolle oli jo suojasää. Nyt on loskaa joka paikassa, mutta monesta kohtaa pilkottaa jo sora. Voi olla että talvi oli tässä. Ei se minua kyllä haittaisi. En ole talven ystävä, ja tuntuu ihanalta kun päivä on pidentynyt ja kevät tulee pikku hiljaa.

Edellispäivänä olin Leon kanssa kävelemässä maastakäsin pitkästä aikaa ulkona. Huomaa että hevonenkin on ihan eri fiiliksellä liikkeellä kun ei joudu kiertämään maneesia. Maneesissa Leo kävelee tosi laiskasti ja askel on lyhyttä. Ulkona poni käveli reippaasti ja venytti tosi hyvin askelta. Lenkki sujui muutenkin hyvin. Pari kertaa Leo riuhtaisi ja oli sen näköinen että hyppää pystyyn, mutta ei hypännyt. Kyllä tuosta naruriimuilusta ja maastakäsittelykoulutuksesta on hyötyä ollut, mutta vieläkin saisin olla vähän nopeampi ja napakampi. Vaistonvaraisesti hiukan hätkähdän ja katson missä etukaviot kulkee kun Leo loikkaa, ennenkuin korjaan ponin toimintaa. No, ajan kanssa luotto varmaan palaa ennalleen. Leolle on muuten nyt tullut ärsyttävä tapa; se yrittää vähän väliä töniä minua taluttaessa turvallaan. Tuntuu että kun ei saa riehua niin jotain pitää kuitenkin protestoida.

Eilen ratsastin testimielessä vähän aikaa mutta tulin pian alas selästä ja vein hetken taluttelun jälkeen ponin takaisin talliin. Leon maha alkoi vähän aikaa sitten oireilemaan eikä Antepsin ole tällä kertaa auttanut. Olen puhunut kahden eri eläinlääkärin kanssa ja suunnitelma on selvä. Tänään alkaa Gastrogard-kuuri, ja huomenna ell tulee ottamaan verikokeen. Haluan oman mielenrauhani takia tarkistaa ettei Leon fibrinogeeni ole koholla eli ettei sille ole kehittymässä uutta paisetta jonnekin. Oireet kyllä viittaavat selkeästi mahaan.

Erikoista tässä on se että sama oireilu on nyt toistunut kolmena vuotena peräkkäin, samaan aikaan vuodesta. 02/2013 vanhalla omistajalla, jolloin poni tähystettiin ja se sai Gastrogardia, 03/2014 minulla, jolloin Antepsin auttoi ja nyt 02/2015 on taas samat oireet. Tuossa parin vuoden takaisessa tähystyksessähän Leon maha ei näyttänyt kovin pahalta mutta kyllä siellä muutama pieni haavauma oli. 

Harmillistahan tämä on niin minun kuin poninkin kannalta. Leo on nyt ollut niin hyvässä kunnossa ja treenit ovat sujuneet nousujohteisesti. Liikutusta kevennetään pariksi viikoksi ja toivotaan että Gastrogard auttaa. Jos ei niin lähdetään klinikalle selvittämään missä on vika.