Sänkkärii!!!

Vihdoin meidän tallipelto on puitu! Fiksusti päätin eilen että kannattaa lähteä neljä päivää seisseen ponin kanssa pellolle... Sänkkärin kutsu oli vaan liian houkutteleva. Olin siis ekaa kertaa selässä perjantain kuumeen jälkeen. Kuume meni nopeasti ohi, 24 h rokotuksesta lämpö oli jo normaali ja on pysynyt normaalina. Meidän eläinlääkäri on tosi tarkka ja varovainen, niin hän käski kuitenkin ottaa iisisti viikon.

Kävelin ensin tallinpihassa koska sänkkärillä juoksi nuori suokki liinassa ja veti aikamoista laukkailoittelua. Alussa Leo energiaa puhkuvana pelkäsi omaa varjoaankin. Kamalinta oli kun tallin toinen saksanratsuponi tuli koivujen varjossa mäkeä alas. Meinasi Leo räjähtää liitoksistaan kun oli niin kauheen jännää...

Pellolla tilanne kuitenkin tasoittui ja Leo meni ihan fiksusti. Mitä nyt yhtä toistakin hevosta piti jännittää ja tuijottaa. Pari pikkuista ravipätkää otin mutta muuten käveltiin. Tänään on tarkoitus ravata hiukan lisää ja palata muutaman päivän sisällä pikkuhiljaa normaaliin liikutukseen. On niin mahtavaa kun pääsee taas pellolle, nyt toivotaan kuivaa syksyä!

Eipä tullut yllätyksenä

Leo rokotettiin eilen iltapäivällä, ja illalla kävin vielä mittaamassa lämmön, joka oli normaali (37,5). Aamulla tallityöntekijä mittasi ja reilu 39 astettahan se mittari näytti. No, sentään asteen vähemmän kuin viime vuonna.... Kävin äsken eli pari tuntia Finadynen annon jälkeen katsomassa Leoa ja tilanne näyttää ihan hyvältä. Lämpö oli mennyt lääkkeenannon myötä alaspäin, nyt 38,1, ja poni oli pirteä ja joi hyvin. Hikoilua ei ollut mutta hengitys oli tiheämpää kun yleensä. Katsellaan huomisaamuna mikä tilanne, pääseekö poni ulos vai jatkaako karsinalevossa. Leon kanssa muutaman päivän koppihoito ei onneksi ole ongelma. Se on tallissa yksin aivan rauhassa.

Tuli kumottua sekin teoria että kuume ehkä johtuisi yhdistelmärokotteesta, koska tuo normaalikin näyttää nostavan kuumeen. Merkistäkään ei taida olla kyse koska nyt oli eri merkki kuin viime vuonna. Onneksi rokotus on vaan kerran vuodessa.

Leo myös raspattiin eilen. Hampaista ei löytynyt mitään kummempaa sanottavaa. Jatkossa on tarkoitus raspata vain kerran vuodessa, ellei ilmene jotain syytä lyhyempään väliin. Rauhoituspiikin laitto sujui ihan hyvin. Eläinlääkäri käytti muutaman minuutin siihen että leikki pistämistä pelkällä ruiskulla. Tämä tuntui vähän auttavan, varsinaisessa pistossa Leo toki heilautti päätä mutta ei lainkaan niin rajusti kuin esim. vuosi sitten.

Syyskuun valmennukset

Sain Ninalta uusia kuvia, laittelen muutaman tähän vaikkeivat postauksen aiheeseen liitykään. Kuvat otettiin noin kuukausi sitten, eikä mulla ollut oikein hyvä päivä. Suurimmassa osassa ratsastajalla oli tyhmä ilme tai asento tai jotain muuta pielessä. Eli montaa onnistunutta otosta minusta ei saatu, mutta onneksi Leo näyttää hyvältä. Nythän poni on jo valtava karvaturri, sen talvikarvan kasvatus on jotain aivan järkyttävää! Kohta on pakko klipata.

Perjantaina ja lauantaina oli valmennukset. Perjantaina Leo tuntui jo verkassa hyvältä. Pyysin Kikkoa kiinnittämään erityishuomiota Leon laukkaan, koska varsinkin vasempaan on ollut hankaluuksia saada laukkaa pyörimään. Ei se nytkään oikein pyörinyt, joten Kikko kävi Leon selässä koittamassa. Kuten varmaan arvaattekin, laukka parani silmänräpäyksessä. Kun itse menin selkään ei minullakaan ollut enää ongelmaa. Kun muistaa ratsastaa niin kummasti homma sujuu... En nyt oikein kunnolla muista mitä perjantaina tehtiin, mutta se jäi mieleen että raviväistöt oli tosi hyviä ja niistä saatiin kehuja.

Varsinkin lauantaina sain kommenttia, että minun pitää saada laukassa takaosa toimimaan kunnolla. Ei auta nyplätä kaulaa oikeaan asentoon jos takaosa ei toimi ja laukka ei pyöri. Lisäksi kävi tuskallisesti ilmi se että olen aivan liikaa laukannut vaan uraa pitkin, korkeintaan isoja ympyröitä tehden. Leo tarvitsisi enemmän tehtävää. Ponin keskittyminenkin on ihan eri luokkaa kun tehdään jotain humputtelun sijaan. Lauantaina teimme siis laukkavoltteja ja ensin noinkin yksinkertainen asia tuntui niiiiiin vaikealta! Tajusin että olen tässäkin asiassa lintsannut. Voltit sujuivat ihan hyvin kun ratsastin tosissaan ja vaadin että voltti on voltti eikä ympyrä. 

Lopussa tehtiin vastalaukkaa. Helpompaan suuntaan meni hyvin. Kun oli aika tehdä vaikeampaan suuntaan, niin eikös maneesiin tullut nuori erittäin pörheä hevonen joka tanssi taluttajansa vierellä häntä töttöröllä. Ajattelin että voi ei, nyt tää valmennuksen loppu menee aivan harakoille ja vielä se vaikeampi vastalaukka tekemättä... Hetken Leon huomio oli toisessa hevosessa ja pari kertaa piti tehdä joku sivuloikkahyppy. Laukassa tuli pari vaihtoa. Tiesin että valmennus ei pääty ennenkuin vastalaukka pysyy... Kyllä se sitten onneksi pysyi ja päästiin ravaamaan eteen-alas. Olen niin epävarma tuon toisen vastalaukan kanssa että ihan varmasti itse aiheutan ne vaihdot.

Parin kevyemmän päivän jälkeen palattiin eilen taas dressagen pariin, ja ai että oli mukavaa! Leo toimi hienosti. Ja se vastalaukkakin saatiin tehtyä, ja muutenkaan en lintsaillut vaan ratsastin voltteja niin ravissa kuin laukassakin jättiympyröiden sijaan. Huomenna Leo raspataan ja rokotetaan, ja loppuviikko menee kevyellä. Toivottavasti rokotus ei tänä vuonna nosta kuumetta. Viime vuonnahan mittari näytti rokotuksen jälkeisenä aamuna 40 astetta. 

© Nina Erkkilä, kuvien kopiointi kielletty!

Vieraskoreuden loppu

Leon nykyään jo vakkari-lainakuski N ratsasti ponin lauantaina. N on tähän asti kehunut miten superkiltti Leo on ollut, ja arvellut että se on hieman vieraskorea hänen kanssaan. No, lauantaina poni oli vähän näyttänyt että ei tässä ihan tossukoita olla. Ei se mitään kovin tuhmaa ollut tehnyt, mutta oli jännittynyt aika kovasti kun kaverit lähtivät kentältä pois ja tikittänyt pää pystynä kroppa jäykkänä. Lisäksi poni olisi halunnut ottaa omia laukkapätkiä. N oli ratkaissut tilanteen aivan oikein; laittanut ponin töihin. Kiteytettynä oli kuulemma ollut sekä huonoin että paras Leon ratsastuskerta ikinä; ensin oli tosi hankalaa mutta sitten poni oli tosi hyvä.

Jatkoin itse eilen siirtymisten parissa. Ensin tuntui että oli älyttömän vaikea saada Leo reagoimaan mihinkään... Mutta kummasti ne kymmenet siirtymiset taas auttoi kun jaksoi sitkeästi jatkaa. Satula tuntuu nyt paljon paremmalta. Se katsottiin selästä käsin torstaina ja todettiin että hiukan leveähän se on. Kuitenkin niin vähän ettei lähdetä nyt kaventamaan. Olin aivan unohtanut että minulla on satulan mukana tullut Prestigen Trapezium Pad. Sen kun tyrkkäsin satulan alle, ja katsoin tarkkaan että satuloin oikeaan kohtaan, niin loppui läppääminen eikä tunnu enää että olisin nenillään. Tilasin myös Leolle uuden vyön kokeiluun, ihan tällaisen perusvyön.

Kävin eilen illalla palauttamassa pari lainavyötä tutulle poni-ihmiselle, ja keksin kysyä olisiko hänellä jotain estesatulaa kokeiluun. Löytyi kaksikin, Prestigen Golden Star ja Pessoan Don Neco, niitä siis koittelemme huomenna.  

Ei huono!

Ohjasajoin Leon tiistaina. Otin vaihteeksi tallikaveri ohjat kun välillä tuntuu että omat on niin kankeat ja painavat ja niillä tulee vähän liikaa painetta hevosen suuhun. Minulla on siis pitkät nahkaohjat. Lainaohjat ovat pyöreää narua jotka jatkuvat normaalia kangasohjana. No, ohjistako se johtui vai mistä mutta minulla oli homma hiukan hakusessa. Tuntumasta ei ollut alussa tietoakaan kun ohjat roikkuivat pyykkinaruna. Hyvä treeni kuitenkin saatiin aikaan. Leo tekee hienosti avoja ja väistöjä! Ravikin näytti tosi kivalta. Haasteena on kyllä käynnissä saada poni kulkemaan suoraan, kun se kehujen innostamana tarjoaa koko ajan väistöjä!

Eilen ratsastin ulkokentällä ja jatkoin samalla tyylillä mihin viimeksi jäin. Eli siis ihan oikeasti ratsastin enkä mennyt sieltä missä aita on hiukan matalampi. Ja kas kummaa kun poni alkoi taas hetken päästä toimia kun vaadin asiat loppuun ja ratsastin hevosen avuille ja läpi. Kaverin kanssa naureskeltiin että kun mun "ei tästä mitään tuu tää on ihan nahkee voi prkl"-valitus ei tehonnut niin koitin sitten varmuuden vuoksi tätä toista konstia, eli aloin ratsastaa :D

Toisen kaverin kanssa leikittiin hiukan pas de deuxia ratsastamalla samoja harjoituksia samaan aikaan. Tehtiin ensin pysähdyksiä ja laukannostoja pysähdyksestä, ja sitten peruutus-nosto-yhdistelmiä. Ei tarvittu kuin muutama toisto niin jo oli hevosilla takaosa alla ja Leokin hiukan lämpesi ja sai ihan tervetullutta lisävirtaa. Hyvä treeni, jonka päätteeksi käveltiin pitkät loppukäynnit viljapellon reunaa. Kovin oli vielä vihreää joukossa, ei ole toivoa puinnista tällä viikolla. Ehkä ensi viikolla...

Pikkusievää

Eilen pureuduin (jälleen kerran) oikein ajatuksella ratsastukseni perusongelmiin, mutta siitä lisää kohta. Ensin viikonlopun kertaus.

Lauantaina olin suunnitellut tekeväni puomitreeniä ja hyppääväni pientä jumppasarjaa. Maneesissa olikin edellisen jäljiltä muutamat kavaletit ja kaksi riviä puomeja ja päätin jättää jumppasarjan tällä kertaa rakentamatta. Kiva kun oli kaksi neljän puomin rivistöä, itse olen niin laiska raahaamaan puomeja. Laitoin molemmat raviväleillä ja korotin toisen rivistön toisen pään.

Alkuverkassa huomasin että Leo oli aika ärsyttävä. Pohkeen takana ja spookaili. Nämä on hankalia tilanteita, kun omat hermot menee niin äkkiä ja keskittyminen hukkuu. Jaksan kyllä spookailun, jos poni kuitenkin liikkuu eteen, mutta nämä tilanteet missä poni vaan kyttää ja hidastelee ovat rasittavia.

Kerrankin ratkaisin ainakin omasta mielestäni tilanteen oikein. En alkanut väkisin hyppäämään vaan keskityin puomitreeniin. Lukuisien puomitoistojen jälkeen sain Leon kunnolla kuulolle ja liikkumaan eteen, ja puomit sujuivat tosi kivasti. Korotetuilla oli ensin hankalaa, mutta nekin alkoivat sujua. Loppuun sitten otin pari pientä onnistunutta hyppyä, ja lopetin siihen. 

Sunnuntaina keskityin tekemään tosi paljon siirtymisiä, tarkoituksena saada Leo reagoimaan. Ihan ok treeni, mutta sen verran jäi hampaankoloon että eilen jatkettiin samoissa merkeissä kengityksen jälkeen. Koitan monesti ratsastaa niin siististi, sievästi ja pienillä avuilla että lopputuloksena ratsastus on tehotonta, eikä itse asiassa yhtään siistiä kun en saa ponia reagoimaan ja touhu menee puskemiseksi ja punkeamiseksi. Sunnuntaina hain välitöntä reaktiota apuihin ja eilen jatkoin samaa. Käynti-ravisiirtymiä siis tehtiin, ja paljon. 

Sain myös jonkun ahaa-elämyksen ja yhtäkkiä sain kiinni siitä miten ratsastan Leoa Kikossa. Voi vaan kysyä miksi en aina ratsasta omissa treeneissä yhtä hyvin ja tehokkaasti... Miksi en ratsasta ponia kunnolla läpi? Ensin en meinannut millään saada Leoa pyöreälle niskalle ja takaosaa kunnolla alle. Päätin kuitenkin että nyt ei muuten anneta periksi. Pidin tuntuman ja sitkeästi vaan asetin ja ratsastin jalalla ikuisuudelta tuntuvan ajan (oikeasti ehkä vartti), ja kyllähän homma alkoi toimia. Eikä yhtään ollut rumaa ratsastusta vaikka olinkin napakampi, kyse oli vaan siitä että ihan oikeasti ratsastin joka askeleen ja vaadin asiat loppuun. Nyt kun taas jatkossakin muistaisi että pitää ratsastaa eikä keskittyä näyttämään nätiltä.

Hyppyjä videolla

Mikähän wannabe-esteratsastaja-blogi tästäkin on tulossa kun hyppäämisestä puhutaan jatkuvasti ;) Alla pari lyhyttä videopätkää viime lauantain hypyistä, kokeilussa Prestige Joy Jumper-satula. Sileän videoita kun katselin niin ei tuo satula hullummalta näyttänyt, mutta mietitään.

Sädemätäongelmaa

Leolla on ajoittain sädemätää, ollut jo aiempien omistajien aikana. Ei mitään kovin vakavaa, ainakaan minulla ollessaan ei ole koskaan ontunut, aristanut tms. tämän takia. Hoito on tehonnut aika nopeasti ja ollaan aina saatu sädemätä pois. Nyt kävi niin että viime kengityksen (jossa kengittäjä huomautti sädemädästä, jota olin itsekin epäillyt) jälkeen hoidin säteitä pari viikkoa kunnes sädemätäaine loppui. Olen hankkinut tätä Saksasta tuotua violettia ihmelitkua eräältä toiselta kengittäjältä enkä tähän hätään saanut sitä lisää. Kuvittelin kuitenkin että tuo muutaman viikon hoito riitti. 

Eipä se tietenkään riittänyt. Tilasin uutta ainetta (meiltäpäin kun ei noita varastosta löydy) ja siinä muutaman päivän odotellessa tuntui että tilanne räjähtää käsiin. No, SBS Thrush Stopilla olen nyt hoidellut säteitä viikon ajan ja vaikuttavat paljon paremmilta jo. Eilen kuitenkin katselin toisen takasen sädettä ja totesin ettei ole kovin hyvän näköinen verrattuna muihin. Kun sitten olin ratsastamassa niin Leon laukka tuntui vähän huonolta. Pyysin tallikaveria katsomaan ja hän sanoi että toinen takanen on vähän laiskasti mukana. Ei siis varsinaisesti mitään epäpuhtautta eikä tosiaankaan ontunut, mutta vähän outo. 

Tallissa varmuuden vuoksi tutkin ja koittelin jalan läpi eikä siitä mitään löytynyt. Kotona sitten lueskelin Kootussa Ravissa-blogia, missä hevonen ei ole ollut normaalin tuntuinen ratsastaessa vaan on varonut yhtä jalkaa, jossa on sädemätää. Bingo! Kuvaus täsmäsi Leon liikkumiseen, joten olisikohan sädemädän aiheuttamaa silläkin. Täytynee tänään tutkia sädettä vielä tarkemmin ja koitella löytyykö aristusta.

Pomppua ja loikkaa

Lauantaina hypeltiin taas. Leon lainakuski tuli katselemaan (hah, niinkuin meikäläisen "estetreeneissä" paljon katsottavaa olisi...) ja sain samalla kuvaajan ja esteiden nostajan. Hieman pelolla odottelen miltä meidän meno videolla näyttää...

Koitin Leolle toista kertaa Prestigen Joy Jumper-estesatulaa. Omaan takapuoleen satula tuntuu kovalta istua, ja muutenkin tietty koulusatulaan tottuneelle vähän huteralta, mutta ei kai esteillä kuulu takapuolta penkissä pitääkään. Satulan sopivuus Leolle on mielestäni hiukan niin ja näin. Satula jää takaa jotenkin kummallisesti irti. Satulansovittaja saa sen katsoa ensi viikolla kun koulusatula katsotaan uusiksi selästä käsin. Koulusatulaan muuten laitoin eilen pintelipatjan etuosaa korottamaan, ja Goldyn vanha nahkaisen kouluvyön. Vaikutti näin hiukan paremmalta.

Alkuverkassa menin hiukan ravipuomeja. Niitä pitää mennä kyllä joku päivä ihan kunnolla ja ajatuksen kanssa. Nyt meni vähän sinnepäin roiskimiseksi. Laukassa verkkasin kevyessä istunnassa. Esteinä oli tällä kertaa matala sarja yhdellä laukka-askeleen välillä, ja pysty. Korkeudet pysyivät tälläkin kertaa maltillisina, olisiko tuo minisarja ollut joku 40 cm ja pysty kai 60 cm. 

Leo ei oikein koskaan kiellä, mutta lauantaina se kielsi kaksi kertaa. En voi moittia ponia. Tulin esteelle huonosti, tuijotin puomeja vaikka minun olisi pitänyt katsoa eteen ja ylös, ja olin muutenkin epävarma. Heti kun ryhdistäydyin ja yritin oikeasti ratsastaa niin kieltäminen loppui. Kerran kävi niin että luulin Leon kieltävän ja se hyppäsikin megahypyn, johon en oikein päässyt mukaan. No, joskus näitä sattuu. Yleisesti hyppääminen oli estesatulan kanssa helpompaa, ja kivaa meillä oli taas.

Kuvassa hyppyjen jälkeen hra unelias ja nti mietteliäs

I´m in love!

Voi miten hauska iltapäivä eilen olikaan! Pääsin kokemaan sen ihanan tunteen, kun menee vieraan hevosen selkään ja hevonen on juuri sellainen "oman" tuntuinen. Juuri se tunne mitä hevosta etsiessä hakee, mutta koska tämä ei ollut koeratsastus niin jouduin jättämään sydämeni varastaneen ponin illalla omalle tallilleen ja ajelemaan yksin kotiin... Onneksi myös kotona on ihana poni!

Eilen oli siis ponitreffi-päivä, tai ilta. Olimme Liisan kanssa kylässä Sannan luona. Sannan Pena-ponin kuulumisia on tullut seurattua jo joitakin vuosia ja odotin kovasti että näen ponin livenä. Samalla olin ihan kauhuissani sillä ratsastamisesta! Olin varma että herkkä poni ei tykkää minusta ja ratsastustyylistäni ja uumoilin että jos Penalle sattuu virtaisa päivä niin löydän itseni kentän hiekasta...

Juttelimme ensin niitä näitä kahvin ääressä ja haimme sitten Penan laitumella. Voi miten kaunis Pentti onkaan! Upean punainen väri. Pena käyttäytyi tallissa yksinkin tosi fiksusti. Sanna meni ensin selkään ja minullakin alkoi pahin jännitys häipymään, kun näin että Pena vaikutti rennolta. Saimme ihailla Liisan kanssa Sannan kaunista ja eleetöntä ratsastusta, kunpa itsekin ratsastaisin niin siististi! Hetken päästä pääsin nousemaan valmiiksi verkatun ponin selkään. 

Yllätyin heti alkuun koska Pena oli erilainen kuin olin kuvitellut. Jotenkin olin kai kuvitellut ettei se hyväksy kovin hyvin vierasta ratsastajaa ja sinkoaa altani jonnekin, mutta Pena olikin rauhallisen tuntuinen ja sain pyytää ponia eteen koska se oli hieman pohkeen takana. Löysin Penasta paljon samanlaista kuin Leosta. Tästä ollaan kyllä aiemminkin puhuttu, että meidän poneissa on samoja piirteitä. Jännittyessään molemmat tykkäisivät nousta edestä ja kipittää, jääden kuitenkin samalla hitaaksi. Reaktionopeus lienee molemmilla sama, vaikkei Pena onneksi minulle nopeuttaan esittelytkään vaan oli tosi kiltti. Molemmat myös ovat onnistuessaan tosi hienoja, ja yrittävät parhaansa. 

Pena oli herkkä, mutta ei kuitenkaan sillä lailla herkkä etteikö siihen olisi saanut vaikuttaa. Sai, ja piti, käyttää pohjetta, sai pitää tuntuman, ja sai ratsastaa. Pena vaikutti ihan tyytyväiseltä vaikka selässä oli vieras kuski. Tuntui että ihmeen nopeasti löytyi yhteinen sävel, vaikka en yleensä ole kovin taitava vieraiden hevosten kanssa. Sekin varmaan tosin vaikutti että Sanna oli "viritellyt" ponin valmiiksi. 

Videoiden laatu jostain syystä heikko, pahoittelen.

Todella mielenkiintoista ratsastaa ponia josta on lukenut niin paljon. Moni Sannan kirjoittama asia konkretisoitui, ja samalla tajusin kuinka paljon ja kuinka hyvää työtä Sanna on Penan kanssa tehnyt. Sain myös pienen ratsastustunnin kun Sanna neuvoi miten saan Penan toimimaan parhaiten. Rakastuin kyllä Penaan ihan tosissaan, aivan ihana poni!